Löytyykö jollakulla kokemusta, ongittua tietoa tai kirjavinkkejä aiheesta: Kuinka palauttaa oma jaksaminen, muisti, aloitekyky, elämänilo?
Kuinka pitkään palautuminen voi kestää?
Auttaisiko kaikki uusiksi -asenne? Tai jokin muu?
Omasta tilanteestani: jouduin jonkinlaiseen burn out:iin opintojen vuoksi toista vuotta takaperin. Ehkä olen oppinut sietämään omaa jaksamattomuuttani, mutta en kuitenkaan jaksa tehdä asioita, vaan teen niitä pakon edessä. En innostu enkä opi niin kuin joskus. Mielestäni olen levännyt ja saanut vaihtelua, mutta elämä ei vaan tunnu niin maukkaalta kuin aiemmin.
Kiitän viitseliäitä vinkeistä.
Kuinka pitkään palautuminen voi kestää?
Auttaisiko kaikki uusiksi -asenne? Tai jokin muu?
Omasta tilanteestani: jouduin jonkinlaiseen burn out:iin opintojen vuoksi toista vuotta takaperin. Ehkä olen oppinut sietämään omaa jaksamattomuuttani, mutta en kuitenkaan jaksa tehdä asioita, vaan teen niitä pakon edessä. En innostu enkä opi niin kuin joskus. Mielestäni olen levännyt ja saanut vaihtelua, mutta elämä ei vaan tunnu niin maukkaalta kuin aiemmin.
Kiitän viitseliäitä vinkeistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vitamiinit, etenkin B-vitamiinit, ohjaavat aivojen välittäjäaineita. Muistiin vaikuttaa myös fosfori, kuten luontaistuote Fosfoser memory kertoo nimellään.
Liikunta lisää noradrenaliinia, samoin erotiikka kohtuullisessa määrin nautittuna.
Kaikki uusiksi -asenne tai vastaava on paikallaan. Pitää olla motiivia palauttaa elämänilo. "Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus" on kasvatustieteilijöiden ohje. Ihminen on ns. laumaeläin.
Psykiatrien mielestä ihmisellä ei ole sosiaalisia tarpeita, koska heidän mielestä ihminen on fyysis-psyykkinen kokonaisuus.
"Psykiatrien mielestä ihmisellä ei ole sosiaalisia tarpeita, koska heidän mielestä ihminen on fyysis-psyykkinen kokonaisuus." Ei kyllä ole totta... Ihan normaaleilla psykologiankin tunneilla opetetaan, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus.
Sosiaalisuuden puutehan on useimmiten juuri syynä masennukseen.
Itselläni on myös sama tilanne. Mikään ei huvita. En innostu juuri mistään. Yrittänyt olen, mutta köyhänä syrjäytyy helpommin... Ei pääse edes muuttamaan paikkakuntaa. Olisin valmis muuttamaan työn perässä. Opiskelu ei juuri innosta. Tahtoisin töihin, mutta mukavaan työpaikkaan. Ilmapiirillä on suurin merkitys.
Ruokavalio ja liikunta parantaa fyysistä terveyttä, mutta ei psyykkistä väsymystä eikä ahdistusta.
Jostain kumman syystä "ystäväni" ovat aina jollain tapaa pettäneet luottamuksen ikävällä tavalla jolloin ne ovatkin päättyneet. Sain myös uudelleen pettyä sukulaisiini, joita näin pitkästä aikaa. Ihmissuhteeni on menneet päin p....tä, mutta en syytä siitä itseäni pelkästään. Olin aikaisemmin iloisempi ja aktiivisempi. paskaa olen saanut niskaan. En enää viitsi nähdä vaivaa pitää yhteyksiä enkä tutustua uusiin ihmisiin. Täytyisi varmaan vaan olla reippaampi.
Tahtoisin löytää luottamuksen arvoisen ystävän ja/tai miehen. Se lienee nykyaikana hepreaa ihmisille. Pettäminen, oman edun ajaminen, omaisuus ja kylmyys on niin trendikästä.
Puhut niin asiaa... Itse olen myös viimeaikoina kyllästynyt ihmisten hirveyteen. Ihania, lojaaleja ja hauskoja ihmisiä tuntuu olevan mahdotonta löytää..
Itse olen sairastanut ainakin 2-vuotta pakko-oireista häiriötä, masennusta ja ahdistusta...
Poikaystävä minulla on, mutta suhde on vähintäänkin vinkura. Poikaystävä on pomo ja minä teen mitä vain, ettei hän jättäisi minua.. Säälittävää.. Yrittää siinä nyt sitten rakstaa itseään, kun pitää itseään vain säälittävänä luuserina, joka roikkuu.. Yksinkään en halua olla. Enkä oikein voikaan sairaukiseni takia.
Ystäviä ei paljoa ole ja nekin, jotka luen kavereikseni, ovat kieroja hyväksikäyttäjiä. Plaah.
Aloittamisen vaikeus on pahinta! Itse olen jättänyt lukematta ylppäreihin ja hakematta kouluihin lukion jälkeen. Ensi keväänä olisi tämä koitos edessä. Nyt jo potkin itseäni lukemaan, mutta ei ainakaan vielä näytä hyvältä...
Tsemppiä teille muille:)
"Pettäminen, oman edun ajaminen, omaisuus ja kylmyys on niin trendikästä. "
=> Oisin itsekin saattanut kirjottaa juuri noin! Tosin oon viime aikoina ilahtunut huomatessani että mulle on jostain ihmeestä ilmaantunut pari sellaista ihmistä, joista voisin sanoa, että he ihan oikeesti välittää, ei petä, eikä heille tarvitse päteä. Vähän huolestuttaa se, kuinka jaksan itse olla heille iloksi enkä taakaksi, kun olen ollut niin taipuvainen alakuloon... Täytyy yrittää. Joka tapauksessa, tähän sisältyy ilouutinen: Uskon että löytyy niitäkin aitoja ihmisiä, jotka ajattelevat muutakin kuin itseään ym. - Heitä kannattaa etsiä!
Samoin, tsemppiä!
Alkuperäinen vastaa omaan ketjuunsa vielä kerran:
Nyt minä löysin mitä etsin!
Jostain olin sen jo kuullut myös aiemmin, mutta vasta nyt muutama päivä sitten siihen tuli sanoma.
Minun piti alkaa tietoisesti rakastamaan itseäni. Niin yksinkertaista, ja niin vaikeaa kuitenkin.
Aiemmin en kyennyt puolustamaan itseäni, minulla ei ollut aseita muiden alentamista vastaan. Nyt olen löytänyt oman arvoni. Minulla on arvoni ihmisenä, ei enää suorituksina, niin kuin aiemmin. Jos joku polkee sitä arvoa, on minulla oikeus pitää omasta arvostani kiinni.
Nyt kun olen löytänyt itsekunnioituksen, joka minulle luonnostaan kuuluu, voinkin vastedes keskittyä omiin tavoitteisiini ja mielihaluihini, eikä enää muiden vastaaviin. Eikä se ole itsekästä, vaan jokaiselle kuuluva oikeus.
Ehkäpä tästä kirjoituksestani on hyötyä jollekulle muullekin(?).
Tämä kirja auttoi: Oikein kiltit, kirj. Anna-Liisa Valtavaara. Tepsinee parhaimmin heihin, jotka ovat tiedostaneet käyttävänsä elämänsä muiden toiveiden toteuttamiseen; mutta uskon, että kuka tahansa voisi oppia tästä jotain, kunhan lukee avoimin mielin, itsekasvatustarkoituksessa. On jatkoa kirjalle Kiltteydestä kipeät.