A

Olisipa tämä minulle. Mutta tuskinpa sentään, kuitenkin on Jonnalta Arille. Omiakin kirjoituksiani ovat jotkut aina välillä yrittäneet jonkun Arin nimiin laittaa.
Itsekin olen sitä pelännyt ettemme enää kaipaamani J:n kanssa tapaa. Talvella se on ainakin epätodennäköisempää kuin kesällä.
Siitä olen melko varma, että jos hänet vielä kohtaisin, olisin luultavasti ihan kysymysmerkkinä yrittäessäni tulkita hänen suhtautumistaan minuun ja tarkkaillessani että "onkohan se nyt kiinnostunut vai ei".
Jos hän katsoisi minua samalla tavalla kuin silloin ensimmäisellä kerralla huomatessani hänen katseensa (toissa kesänä), niin varmasti siinä saattaisi hymy olla herkässä. Silloinkin alkoi suupielet väkisinkin nousta ylöspäin, vaikka normaalisti saatan hieman totiselta vaikuttaakin.
En tiedä oliko hän katsellut minua jo aiemminkin, mutta ainakin sillä kerralla tuntui että hänen päänsä päältä olisi pystynyt ajatuskuplasta lukemaan, että "no huomasithan sinä viimeinkin".
Itse en ollut häntä aikaisemmin "sillä tavalla" huomannut, koska pidin häntä täysin saavuttamattomana. Hän kuitenkin on aivan uskomattoman kaunis ja minä taas todellakaan en.
En yhtään osannut odottaa minkäänlaista huomiota häneltä, se tuli täysin puun takaa.
Se katse kesti mielestäni melko pitkään kun toisiamme tapitimme. Se alkoi siitä kun syrjäsilmällä olin huomaavinani että minua katsotaan. Käänsin päätäni hieman ylemmäksi ja olin ihan että "mitä ihmettä nyt tapahtuu". Se katse tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, ja kasvoin siinä varmaan pituuttakin monta senttiä lisää. Nimittäin väkisinkin siinä yrittää aika selkä suorana olla kun huomaa, että "tuo jumalaisen kaunis olentohan melkein palvoo maata minun jalkojeni alla, vaikka olen vain tämmöinen ihan tavallinen tollukka, enkä edes mitenkään hyvännäköinen". Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä se juttu oli, johon hän alunperin minussa huomionsa kiinnitti, siis mikäli hän edes on kiinnostunutkaan minusta.
Pelkään sitä, että hän on nähnyt minut joidenkin ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvittelee/toivoo minusta aivan liikoja ja joutuu pettymään. Minä puolestani suorastaan toivon ettei hän olisikaan niin täydellinen, kuin kuvittelen hänen olevan, että hänelläkin olisi puutteita ja heikkouksia.