Olen vissiinkin narsisti, näin on moni työkaveri tai muuten tuttu, muttei kuitenkaan aivan lähipiiriläinen sanonut. Naisystäväni ei ole tätä sanonut kertaakaan mutta hän ei kai ole lukenut jotain lukion psykologian kirjaa?
Joka tapauksessa, ihmettelen mihin tarvitaan psykologeja ja psykiatreja kun ihan työpaikallakin voi työkaveri viikon tuntemisen jälkeen jo nähdä että toinen on narsisti. Onko muut huomanneet saman ilmiön? Tavalliset duunariihmiset ovat jo yhtä päteviä psykoanalyytikkoja kuin yliopiston käyneet ja alaa lukeneet?
Joka tapauksessa, ihmettelen mihin tarvitaan psykologeja ja psykiatreja kun ihan työpaikallakin voi työkaveri viikon tuntemisen jälkeen jo nähdä että toinen on narsisti. Onko muut huomanneet saman ilmiön? Tavalliset duunariihmiset ovat jo yhtä päteviä psykoanalyytikkoja kuin yliopiston käyneet ja alaa lukeneet?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ole iloinen jos olet terveen narsistinen!
Tietoisuus itsestä yleensä kasvaa kun huomaa eron itsensä ja ympäristön välillä. Me ihmiset peilaamme toisistamme erästä tärkeää asiaa; 'millainen minä olen'.
Narsistinen häiriö on kyseessä silloin kun ihmiset 'minun' ympärilläni kärsii.
Lisäksi pitää miettiä, miksi 'en välitä' siitä että minun tekoni satuttavat muita. Tai miksi koen olevani oikeutettu satuttamaan.
Kyllä kyökkipsykologia riittää ymmärtämiseen, mutta mikään psykologia ei riitä muiden muuttamiseen. :)
Voiko koko ilmiötä oppia muuta kuin kantapään kautta?
Noup.
sosiaalista vuorovaikutusta voi oppia vain kokemusperäisesti. Tarkimmin ottajan ja antajan rooleissa, molemmissa.
ei voi...taas se päätös kypsyi ettei enää ikinä...miksi aina lankeaa kuitenkin samaan miinaan uudelleen ja uudelleen...ja turpiin tulee...huomaat olevasi vain "hoviväkeä", sinun kuulumisilla ei mitään väliä, ne ei kiinnosta jos ne ei jotenkin nosta toista ylemmäs.
Olihan diaknoosi kuitenkin ilmainen, mutta muista että halpa ja varsinkin ilmainen ei välttämättä ole kovin laadukas :)
*ostin kun halvalla sain' ;-D
Lahjat ovat ilmaisia! Mekin saimme lahjaksi elämän. (vai joudummeko-han joskus maksamaan siitä, ja minkä hinnan...hmm..)
" (vai joudummeko-han joskus maksamaan siitä, ja minkä hinnan...hmm..)"
---> "The service we render others is the rent we pay for our room on earth."
- Wilfred Grenfell
En ota kantaa sitaattiin(kaan) muuten, mutta kun radiosta sen kuulin tänään ja oli Wilfredin mielestä vastaus kysymykseesi, pakko oli tähän kirjoittaa :D
sivukorva; kiitos tuosta Grenfellin mietelauseesta! En ole ennen saanut vastausta sadan vuoden takaa :)
Ehkä löydämme parhaiten oman ilomme auttamalla muita. Ja jakamalla sitä iloa muille kun meitä autetaan. Auttamisen ilo ja kiitollisuus. Maksu elämästä on auttaa muita elämään. Olla kiitollinen elämästä! Tällaisia asioita tuli mieleeni lukiessani.
Palstallahan tapahtuu kummia. 'Nimetön nainen'-kirjoittajan aloitus joutui etusivulle ja viestiketjuun näköjään ilmaantui vähintään yksi häirikkö joka ryösti aloittajan nimmarin ja aiheuttaa sekaannuksia. Ihmeen rauhallista täällä onkin ollut 'oman' porukan kesken. :)
Sieltä Grenfell kuiskaili, radiotoimittaja joutui pinnistelemään: "Odottakaa hetki, tuli mieleen eräs sitaatti, miten se menikään, nyt muistinkin!"
Vahvimmin itse allekirjoitan sen, että tärkeintä on pitää huoli siitä että loukkaa elämässään mahdollisimman vähän toisia kanssakulkijoita. Toisten auttaminen on sitten bonus. Mutta kuinka mukava bonus se onkaan! :)
Mutta kyllä vaan, uskon vakaasti auttamiseen. Myös avun vastaanottamiseen. En ole aina voinut olla avuksi niille, joilta olen apua saanut. Mutta rehellinen kiitos niille, jotka auttavat, ja hyvä kiertämään silloin kun se on mahdollista! On melko kantava voima olla aina joskus osa jotain aitoa ja hyvää :)
Ja kyllä, kummaksi meni meno, sekopäinen markkinahumu :P
Tämä on näitä valitettavia haitallisia lieveilmiöitä joita tulee väkisinkin.
Ajatelkaapa hetki sellaista kuvitelmaa : työpaikoilla, perheterapiassa, oikeussaleissa, sosiaalipuolella, nettipalstoilla jne olisi näitä 100 % varmoja diagnosoijia tuomareina, ikään kuin.
Uhri tai alakynteen jäänyt (en tai tarkoita molemmat vaan tässä tapauksessa joko tai) kertoisi kertomuksensa ja se olisi siinä. Muita vaihtoehtoja punnitsematta.
Saattais jäädä sovittelut vähälle.
Noh, ainakin rahaa säästyisi vaikeina aikoina.
Jos moni sanoo narsistiksi niin mielestäni se on vähän hälyttävää. Varsinkin jolleivat kommentin sanoneet ihmiset tunne toisiaan.
Jos itse tiedostat jotain narsistisia piirteitä itsessäsi, niin et todennäköisesti ole narsku.
Jos sinussa ei ole omasta mielestäsi mitään vikaa, niin sitten ehkäpä kannattaa kuunnella muita.
Monet ovat sanoneet minua Mika Salon näköiseksi, vaikka omasta mielestäni en ole. Pakko kai se on uskoa, kun kymmenet ihmiset ovat näin sanoneet ja he eivät kaikki edes tunne toisiaan. Tietenkin on eri asia arvioda luonnetta ja ulkonäköä...
Tällaiseen sitaattiin törmäsin netissä:
Narsismin tutkija, tohtori Sam Vaknin toteaa, että narsismia on vaikea tunnistaa. On selvitettävä, onko kysymyksessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori", joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman. Vain erityiskoulutuksen saanut mielenterveysalan ammattilainen voi diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.
Itseäni kauhistuttaa tämä yletön narsismidiagnoosien räiskiminen. On tietenkin tapauksia, jotka ovat ilmiselviä ilman ammattidiagnoosiakin. Ja niissä ympärillä olevien ihmisten tilanne on tukala. Mutta usein vaikeista perhe/ihmisuhteista otetaan vastuu itseltä pois leimaamalla toinen narsistiksi. Vaikka tilanne olisikin muuttumassa, niin lähdetään kuitenkin 1-2% esiintyvyydestä ja näistä suurin osa miehiä.
Samaa mieltä Vakninin kanssa tuosta =)
Tämän lainatun sitaatin sisältämän informaation vuoksi en itse pidä siitä, että aina kyseessä on vain tuo "täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö" eikä välimaastoa tunnu olevan.
Juuh, olen samaa mieltä nimim. 1-2% kanssa, kauhistuttaa yletön narsismidiagnoosien räiskiminen.
Itse sain viikonlopulla mieheltäni narsismidiagnoosin. Menin kysymään häneltä miksi hän ei tehnytkään erästä asiaa sovitusti ja asia harmitti minua. Olin sitten itse lähdössä sitä tekemään ja mies saapui luokseni ja sanoi, että olenko minä huomannut, että olen narsisti?
Mitä enemmän eri persoonallisuushäiriöistä puhutaan julkisesti, sen enemmän näitä lieveilmiöitä esiintyy. Ihan tavalliset tallaajat intoutuvat läiskimään jokaiselle joka ei miellytä narsismidiagnoosia otsaan.
"Tämän lainatun sitaatin sisältämän informaation vuoksi en itse pidä siitä, että aina kyseessä on vain tuo "täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö" eikä välimaastoa tunnu olevan."
Ei täällä pienemmistä asioista kuin nph kannate kirjoitella, muuten palstatila loppuu kesken :)
Tottakai välimaasto on ja siellä on paljon enemmän porukkaa kuin nph:a esiintyy, mutta jos noin selkeä asia kuin nph narsismi aiheuttaa jo rajanvetoa, niin mikä sekametelisoppa lievemmistä versioista tulisi.
Nph tarkoittaa että ihmisellä ei ole empatian ja rakkauden tunteita käytännössä lainkaan tällaisia ei voi juurikaan auttaa, siitä se lähtee lievempään päin ja heille voi jo terapia tehota. Tai älyävät jo itse että pöntössä on vajausta tietyistä alkuaineista :)
Juu, minäkin olen tämän huomannut, ja tällä palstalla olevat vaki kirjoittajat ovat todella luotettavia analysoimaan kuka on narsisti. Lääkärin sana ei siinä paljoa paina, kannattaa uskoa näihin "höpö-mameihin" :D
Uhreilla on epäluuloisuushäiriö ja mitä niitä nyt onkaan muita...