"Väkeviä kehuja Suomen koulujärjestelmälle
Yhdysvaltalainen koulutushistorioitsija Diane Ravitch on kirjoittanut kokemuksia tuoreelta Euroopan kiertomatkaltaan. Matkallaan hän halusi hankkia lisätietoja ja näkökulmia tutkimuksiinsa liittyen Yhdysvaltain koulujärjestelmän ongelmiin. Matkan kohokohta ei jää epäselväksi - Suomi ja koulutusjärjestelmämme saavat kehuja kehun perään siihen tahtiin että ei todeksi tahdo uskoa.
Teksti käsittelee aihetta hyvin laajalti, mutta nostaa esille muutamia erityisiä mainintoja. Ennen muuta hän korostaa suomalaisen luottamuksen merkitystä. Lähtökohtaisesti opettajat luottavat toisiinsa ja vanhemmat luottavat opettajiin. Opettajilla on maassamme vapaus suunnitella itse opetusta ja kokeita tiettyjen rajojen puitteissa. Atlantin toisella puolella suunta on käänteinen, opetussuunnitelmat ja kokeet ovat yhä laajemmin standardoituja ja opettajan vastuu vähenee koko ajan.
Tekstissä käsitellään myös muun muassa opettajien koulutuksen tasoa sekä laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Esillä ovat myös jo aiemmin tutkitut huomiot siitä, että huono koulutuksen taso osaltaan lisää köyhyyttä. Toisaalta moni asia jää myös tekstissä kertomatta, eikä kantaa oteta Yhdysvalloissa tuttuun julkisten ja yksityisten koulujen eroon, eikä moniin meille itsestäänselviin asioihin, kuten kouluruokailu, tai terveydenhoitopalvelut. Näistä huolimatta teksti tarjoaa selvästi lääkärin määräystä suuremman pinon sulkia hattuihimme.
"The highlight of my trip was visiting schools in Finland. Of course, Finland is much in the news these days because of its success on the PISA (Program for International Student Assessment) examinations. For the past decade, 15-year-old Finnish students have consistently been at or near the top of all the nations tested in reading, mathematics, and science. And just as consistently, the variance in quality among Finnish schools is the least of all nations tested, meaning that Finnish students can get a good education in virtually any school in the nation. That's equality of educational opportunity, a good public school in every neighborhood."
Yhdysvaltalainen koulutushistorioitsija Diane Ravitch on kirjoittanut kokemuksia tuoreelta Euroopan kiertomatkaltaan. Matkallaan hän halusi hankkia lisätietoja ja näkökulmia tutkimuksiinsa liittyen Yhdysvaltain koulujärjestelmän ongelmiin. Matkan kohokohta ei jää epäselväksi - Suomi ja koulutusjärjestelmämme saavat kehuja kehun perään siihen tahtiin että ei todeksi tahdo uskoa.
Teksti käsittelee aihetta hyvin laajalti, mutta nostaa esille muutamia erityisiä mainintoja. Ennen muuta hän korostaa suomalaisen luottamuksen merkitystä. Lähtökohtaisesti opettajat luottavat toisiinsa ja vanhemmat luottavat opettajiin. Opettajilla on maassamme vapaus suunnitella itse opetusta ja kokeita tiettyjen rajojen puitteissa. Atlantin toisella puolella suunta on käänteinen, opetussuunnitelmat ja kokeet ovat yhä laajemmin standardoituja ja opettajan vastuu vähenee koko ajan.
Tekstissä käsitellään myös muun muassa opettajien koulutuksen tasoa sekä laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Esillä ovat myös jo aiemmin tutkitut huomiot siitä, että huono koulutuksen taso osaltaan lisää köyhyyttä. Toisaalta moni asia jää myös tekstissä kertomatta, eikä kantaa oteta Yhdysvalloissa tuttuun julkisten ja yksityisten koulujen eroon, eikä moniin meille itsestäänselviin asioihin, kuten kouluruokailu, tai terveydenhoitopalvelut. Näistä huolimatta teksti tarjoaa selvästi lääkärin määräystä suuremman pinon sulkia hattuihimme.
"The highlight of my trip was visiting schools in Finland. Of course, Finland is much in the news these days because of its success on the PISA (Program for International Student Assessment) examinations. For the past decade, 15-year-old Finnish students have consistently been at or near the top of all the nations tested in reading, mathematics, and science. And just as consistently, the variance in quality among Finnish schools is the least of all nations tested, meaning that Finnish students can get a good education in virtually any school in the nation. That's equality of educational opportunity, a good public school in every neighborhood."
Vastaukset 5
Vanhimmat
HYVÄ-hyvä! Suomalaiset opettajat ovatkin kiitoksensa ansainneet!
Kaikenlaisia hirviöitä joutuneet sietämään, kuten Lip_ostakin.
Hyvä kun ehtivät vielä näkemään nykyisen koulujärjestelmän avut.
Vuoden päästä Hallituksemme leikkaukset, ainakin Ammattikorkeakouluilta ja Oppisopimus-koulutukselta, heikentää oleellisesti, juuri sen oppilasaineksen mahdollisuuksia, joka sitä oikeaa työtä tulee suorittamaan.
Juuri näille kohteille pitäisi kohdentaa lisää rahaa, eikä leikata.
Niitä väkisin luetettuja, mihinkään Yliopistoon tai Korkeakouluun kelpaamattomia Ylioppilaita koulutetaan muutama liikaa vuosittain.
Kaikki ei voi alkaa Teatterialalle, Meikkaajaksi tai Taiteilijaksi.
Media-lakin vetää hieman heikosti.
Jonkun on rautaakin sorvattava ja puuta veistettävä.
Voi aikoja - voi Hallituksemme tapoja.
Lukutaito on kaiken oppimisen aa ja oo. Meidän on kiittäminen suomenkieltä, että jopa kaikkein tyhmimmät tapaukset oppivat lukemaan ainakin auttavasti jo ensimmäisenä kouluvuotenaan. Esimerkiksi U.S.A:ssa näin ei läheskään ole. Esimerkiksi tuttavieni - erittäin fiksun ja älykkään perheen fiksu tytär - opetteli vielä 9-vuotiaana kolmannella koululuokalla kirjoittamaan äidinkieltään sana sanalta. Englannin kielessä kun sanojen kirjoitusasu voi olla hyvinkin erilainen kuin ääntämisasu. Tiedän mistä puhun, sillä olen "kuulustellut" näiden amerikkalaisten lasten läksyjä, varsinkin kun oli spelling test tulossa...
Mielestäni Suomen opettajat eivät ole läheskään kaikkea päälle satanutta hehkutusta ansainneet. Pikemminkin ovat (ainakin vanhan polven opet) täysin vanhoihin kaavoihin kangistuneita ja mielestään täydellisiä ilman mitään lisäoppia. Esimerkiksi tunnen monta juuri eläkkeelle siirtynyttä opettajaa, jotka ovat niin vastaan esim. tietotekniikkaa että eivät osaa käyttää edes sähköpostia. Eivät ole halunneet edes opetella, ja mitä ovat opetelleet (pakollinen veso-koulutus) niin erittäin pitkin hampain, pakon sanelemana.
Minulta ei suurkiitosta ainakaan oman ikäpolven (eikä edellisenkään) opettajakaartille heru. Toki moni on henkilönä ihan mukiinmenevä... Mutta yleisajatus erittäin suurella osalla opettajista tuntuu olevan että mitä ei seminaarissa opetettu niin sitä ei tarvitse tietääkään ;-/
tasi! Oli minullakin kaikenlaisia opettajia lapsena, mutta en yleistä kuitenkaan noin pahasti.
Kaikissa on kaikenlaisia, tuomareissa, lääkäreissä, myös opettajissa.
http://edition.cnn.com/2011/US/08/29/education.wv.finland/index.html?iref=allsearch