Jos tunnet aitoa, syvää rakkautta, ei häntä, rakkaintaan voi unohtaa.
Ei välimatka, aika, pettymykset..mikään ei sitä horjuta
Ei välimatka, aika, pettymykset..mikään ei sitä horjuta
Aito rakkaus
.....
91041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarviiko aitoon rakkauteen pitkästikkin, yhteisiä kuljettuja kilometrejä?
Kaunis ajatus, mutta olisin taipuvainen olemaan sitä mieltä että aitokin rakkaus tarvitsee jonkinlaista hoitamista, läsnäoloa, yhdessä yhteen kasvamista. Aito syvä rakkaus kestää myös arjen ja vaikeudet.
Tuolla määritelmällä kaikki rakkaus on aitoa, kunnes toisin todistetaan. Ja jos se rakkaus sitten joskus vähän horjuisi, voi aina lohduttautua ajattelemalla, että tämä ei nyt sitten ollutkaan edes sitä aitoa laatua, kun se kerran horjui, eli turha surra sen enempää - tosirakkaus odottaa vielä tuolla jossain!
Monta kaunista on vastaan kävellyt,vaan yks ainut joka ei unohdu..sitä on vaikea selittää..eikä tarvitsekkaan..se tunne joko on tai ei ole..joskus on usko kovilla..toteutuuko unelmat koskaan..mutta mikään ei silti sitä tunnetta horjuta..paljon olisi voinut joskus tehdä toisinkin..mutta jossittelu on turhaa, virheitä tekee kaikki..ja onhan jotkut ratkaisut voineet tuntua silloin joskus oikeilta ja perusteltuiltakin..tai ainakin ne auttaneet takomaan kovaan päähän ja avaamaan silmät sille,kuka on se,jota kohtaan tunteet on ja pysyy ja kenelle sydän oikeasti lyö.....
"....Ei rakkaus käyttämällä kulu, se vahvistuu,
Eikä liekki pala lakan alla, se tukahtuu...."
Mulla se kaunis tepsuttelee ees taas. En tiiä miten pystyis olemaan vilkuilematta, ettei muut huomais. Unohdu ei koskaan! Onneks tää tunne ei haalistu. Ei kulu. Liekki palaa I`m on fire - burning hard
Ymmärrän mitä tarkoitat, tiedän tunteen josta puhut. Se todellakin on hyvin vahva, sitä ei voi kyseenalaistaa mitenkään koska tunne on niin voimakas ja selkeä, muttei sitä oikein osaa selittääkään...
Tämä on jotain hyvin poikkeuksellista ja ihmeellistä:)
Hän on mun
Hyvin kuvattua tarinaa rakkaudesta. Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa - en
voi muuta kuin ihmetellä sen sitkeää laatua. Se on ja pysyy ja en osaa sanoa
järjellistä selitystä miksi näin on. Vaikka olisi mitä esteitä, usko on vahva: niistä selvitään.
On kaksi ihmstä ja vahva tunne.
Juuri noinhan se on. Aika paljon se kestää. Rakkaus.
Mutta elämässä tulee myös tilanteita ettei rakkaus enään riitä. Rakkaus voi sisältää suuria vaikeuksia, suuria loukkauksia ja en nyt tarkoita mitään normaalin rajoissa olevia juttuja. Silloin ihminen alkaa hitaasti irrottaa otteensa rakkaudesta vuosien saatossa. Rakkaus vaatii myös rakastamista arjesssa tai ainakaan se ei ole immuuni pahalle. Mitä syvempää rakkaus on sitä enemmän se tietysti kantaa myös vaikeita aikoja.
Onneksi elämä on armollinen. Luovutetun rakkauden jälkeen, voi kohdata uuden.
Aika moni on suhteessa ilman suurta rakkautta ja kun joku päivä oikeasti rakastuu, tietää mitä on menettänyt elämässään.