Joo eli 2 viikkoa mulla ollut nyt koiran pentu, 9vk tällähetkellä ikää, paimenkoira tyyppinen.
Ongelma on siis pureminen kuten otsikkokin sanoo. Ymmärrän kyllä että pennut tuppaavat kokeilemaan asioita hampaillaan, mutta tämä tapaus iskee kiinni koko pienellä voimallaan eikä meinaa uskoa millään. Milloin käsiin, nilkkoihin, pohkeeseen... En minä sitä pelkää mutta olen jo alkanut ennalta varautumaan "iskuun" eli jännitän valmiiksi, minkä tietysti koirakin aavistaa.
Siis kieltosanaa "ei" olen yrittänyt tässä opettaa, ymmärrän ettei se vielä ihan täysin sitä käsitä, välillä uskoo välillä ei.
Silloin kun ei niin on ihan mahdoton!
Usein homma menee näin:
iskee kiinni, sanon EI! pari kertaa, sama jatkuu, jatkan kieltämistä ja työnnän pois, sama jatkuu, kiellän ja otan niskasta, jos sama jatkuu saatan painaa lattiaan ja pidän niin pitkää että rauhoittuu.
Yleensä tässä vaiheessa lopettaa mutta ei aina. Joskus on niin turhautunut että kippaan vaan koiran vessaan oven taakse ja annan siellä olla.
Kerran pääsi sellainen karjaisu että ei se vähään aikaan tullut lähelle mutta aloitti kuitenkin uudestaan. Joskus olen tökännyt sille muuta pureskeltavaa suuhun, kuten puruluun/lelun, mutta jotenkin se minusta tuntuu kuin palkitsisi koiraa puremisesta..
Etenkin "lenkillä" ollessa ärsyttää kun kävellään ihan normaalisti ja yhtäkkiä terävät hampaat on pohkeessa kiinni. Ja kun kieltosanat ei riitä niin pitäis joku seuraus antaa, mutta arveluttaa että joku kukkahattutäti tulee heti sanomaan että ei pennulle noin voi tehdä..
Mitä keinoja vielä olisi tän ongelman lopettamiseksi? Vai loppuuko se itsestään aikanaan kunhan jaksan jatkaa tuota kieltämistä? Voisiko se johtua vain ylienergisyydestä?
Kiitos etukäteen asiallisista neuvoista !
Ongelma on siis pureminen kuten otsikkokin sanoo. Ymmärrän kyllä että pennut tuppaavat kokeilemaan asioita hampaillaan, mutta tämä tapaus iskee kiinni koko pienellä voimallaan eikä meinaa uskoa millään. Milloin käsiin, nilkkoihin, pohkeeseen... En minä sitä pelkää mutta olen jo alkanut ennalta varautumaan "iskuun" eli jännitän valmiiksi, minkä tietysti koirakin aavistaa.
Siis kieltosanaa "ei" olen yrittänyt tässä opettaa, ymmärrän ettei se vielä ihan täysin sitä käsitä, välillä uskoo välillä ei.
Silloin kun ei niin on ihan mahdoton!
Usein homma menee näin:
iskee kiinni, sanon EI! pari kertaa, sama jatkuu, jatkan kieltämistä ja työnnän pois, sama jatkuu, kiellän ja otan niskasta, jos sama jatkuu saatan painaa lattiaan ja pidän niin pitkää että rauhoittuu.
Yleensä tässä vaiheessa lopettaa mutta ei aina. Joskus on niin turhautunut että kippaan vaan koiran vessaan oven taakse ja annan siellä olla.
Kerran pääsi sellainen karjaisu että ei se vähään aikaan tullut lähelle mutta aloitti kuitenkin uudestaan. Joskus olen tökännyt sille muuta pureskeltavaa suuhun, kuten puruluun/lelun, mutta jotenkin se minusta tuntuu kuin palkitsisi koiraa puremisesta..
Etenkin "lenkillä" ollessa ärsyttää kun kävellään ihan normaalisti ja yhtäkkiä terävät hampaat on pohkeessa kiinni. Ja kun kieltosanat ei riitä niin pitäis joku seuraus antaa, mutta arveluttaa että joku kukkahattutäti tulee heti sanomaan että ei pennulle noin voi tehdä..
Mitä keinoja vielä olisi tän ongelman lopettamiseksi? Vai loppuuko se itsestään aikanaan kunhan jaksan jatkaa tuota kieltämistä? Voisiko se johtua vain ylienergisyydestä?
Kiitos etukäteen asiallisista neuvoista !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin ja sitten vielä tuosta niskasta kiinni ottamisesta ja maahan painamisesta; kun tiedän että siitäkin on ihmisiä puolesta ja vastaan, itse en oikein osaa sanoa onko se oikein.. mietin vaan että teenkö minä sitten tällä tavalla pennusta pelokkaan itseäni kohtaan?
En pyri siis noilla toimenpiteillä satuttamaan vain pitämään paikalla, pentu vähän siinä inisee aikansa mutta ei näytä että sitä sattuisi ja ei ainakaan vielä ole arka seurassani, todellakaan!
mutta siis todellakin paremmat neuvot tarpeeseen, haluan kuitenkin koirastani tervejärkisen yksilön.
aloittaja
Tuon ikäisenä pentu käyttää suutaan monee asiaan.
Tutkii ja tunnustelee, leikkii, osoittaa kiintymystään jne.
Tuossa tapauksessasi ja noilla toimilla teet pennulle lähinnä kilpailutilanteen tai sellaisen, mista se saa lisää intoa.
Leikkiä voi ohjata johonkin tai ottaa väliin jonkin leikki esineen. Eli se on se, millä edetään tuontapaisessa hammastusleikissä. Silmää pitää olla siinä, että milloin leikki menee liian rajuksi. Jos ja kun menee, niin otat pennun syliin ja pidät sitä niin kauan, kunnes rauhoittuu -vaikka rimpuilee kuinka paljon tahansa. Pitkää pinnaa, ohjausta ja opastusta ja loputonta kekseliäisyyttä. Tilanne rauhoittuu hampaiden vaihdon yhteydessä.
Ei kuitenkaa pidä rajoittaa koiran tarvittavaa kehitystä, vaan on kestettävä tuo tärkeä aikajakso.