Olen lapsesta asti tuntenut oloni iralliseksi ja epätodellliseksi. Olen vaipunut kovin helposti omiin maaimoihini. Silloin kun onnistun elämään tätä hetkeä ja suunnittelen ihan tavallisten asioiden toteuttamista olen onnellisimillani. Haluasin sun olevan totta ei haavekuva.
Olen aina halunnut elää nykyhetkessä.
dreamer..
11166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Haaveista voi tehdä totta, jos se on mahdollista.
Pitää elää täysillä jokaista päivää ja pyrkiä nauttimaan niistä. :)
Realistinen ja ajatteleva viesti,totta tosiaan!
Toivottavasti saat kaivattusi vierellesi.
Toivon että olet löytänyt oman alasi ja pystyt toteuttaa itseäsi, sisintäsi työssäsi. Ja sitten, Se Hän tulee varmasti vielä todeksi. Usko huviksesi.
Haave vai oikeaa elämää, mikä on näiden kahden asian välinen este? Uskallus? Aloite? Miksi haave ei voisi muuttua oikeaksi elämäksi?
Parempi se on unohtaa haaveet ja muut joutavat jutut pois ja elää oikeassa elämässä. Jospa se henkilö lukis tuon aloituksen ja ottais suhun yhteyksiä. Itse en enää usko rakkautta olevan mua varten olemassakaan, sen verran realistiseksi olen muuttunut.
Ehkä uskallus, ja miksei voisi muuttua, ja todennäköisesti jotain on pakko tehdä/tapahtua että näin voisi käydä. Ymmärrän kyllä myös tuon Ei haaveilua nimimerkin pointin. Myös tästä hetkestä voi nauttia, kuka isommin ja kuka pienemmin, ja sen pienistä valopilkuista. Ja pienistä suurista saavutuksista. Itse olen melkolailla kokenut romahduksen ja pienikin edistysaskel takaisin nk, normielämään tuntuu suurelta ja tärkeältä.
Kiitos ap rehellisyydestäsi. Kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa.. Tätä itsekin mietin vaikeilla hetkillä, auttaa mustahuumori silloin, ainakin minua.
Vau, taidan olla aika samanlainen. Joskus on vaan vaikea tietää mikä on todellista ja mikä ei, kun oma mieli koko ajan maalaa mainoskuvia, ihan omia aikojaan. Mietin, näenkö koskaan maailmaa sellaisena kuin se on. Tai tunnenko oikeasti ketään ihmisiä, jos projisoin ihmisiin ja tilanteisiin aina liikaa omia tarinoitani...
Toisaalta voit nähdä ihmisissä sellaisia puolia joita he eivät itse huomaa itsessään. :) Ja olen myös huomannut että mustahuumori auttaa.
No joo, eikä koskaan ole tylsää, osaan aina viihdyttää itseäni. Ja kaikessa voi nähdä jotain humorista, toiset ihmiset eivät vaan aina ymmärrä sitä jatkuvaa leikkisyyttä tai outoa huumoria. Rakkausasioissa olen aika kömpelö, eikä sarkasmi tai itseironia auta asiaa.
Mulle Kunhan muistaa ettei edes itselle saa nauraa liian ilkeästi, vaan pitää muistaa olla lempeä. Hauska törmätä toiseen ilmassaleijujaan. Tosin tämä leijuja toivoisi löytävänsä paikkansa irl. maailmassa.:)
Kirjoitin että itseironia on mulle tärkeä asia ja arvostan ihmisiä jotka omaavat itseironiaa, mutta onnistuin deletoimaan oman tekstini.