Tämä on nyt valitusviesti siitä, kuinka p:stä mun naapurini ovat (käyttäisin litaniaa kirosanoja tässä kohtaa, mikäli voisin varmuudella tietää, ettei viestiäni poisteta sen tähden).
Asun Länsi-Helsingissä, eräänlaisessa paritalo-kompleksissa (miksihän sellaista lieneekään kutsuttavan), jossa on useampia asuntoja kuin kaksi, limittäin ja lomittain. Seinät ovat ohuet. Ainakin niin luulen, sillä kuulen naapuristani melkein kaiken.
Alakerrassani asustaa harakkaa muistuttava nainen, joka kantaa päässään vetyperoksidilla valkaistua tuheroa ja jonka ripsarit on aina lävinneet naamalle. Sen ääni on karkea kuin jollakin, jolle olisi jo syntymästä tuupattu rööki käteen.
Tässä on ensivaikutelma hänestä, joka kertonee jo jonkin verran kyseenomaisesta henkilöstä. Hän asuu virallisesti yksin tuossa asunnossa, ja toisinaan, yksin ollessaan, hiljainen hän onkin.
Ainut mikä tuossa henkilössä mättää näin naapurin näkökulmasta on se, että hän päästää typerän, maanisesti raivoavan ja räkä poskellaan louskuttavan riiviö-miehensä kyläillä siellä yhtenään, ja samalla pitää koko naapurustoa hereillä idioottimaisella käytöksellään.
Olen hyvin rauhantahtoinen ihminen. En yleensä viljele mielessäni pahaa ihmisistä, varsinkaan sellaisista, jotka eivät omaa elämääni negatiivisesti kosketa. Itselläni on hyvin asianmukainen tyyli sovitella konflikteja kimpaantumatta puheellani. Koen siis ymmärtäväni toisia ihmisiä hyvin.
Tämän lisäksi itselläni on jokseenkin huono itseluottamus, joten en hevillä lähde "kahakkaan" kenenkään kanssa. Siksikin pysyttelen rauhanomaisella, älyllisellä linjalla.
Mutta tämä typerys nostaa multa todella sarvet pystyyn! He soittelevat toisinaan musiikkia aivan naurettavan kovalla äänellä. Siis todella niin lujaa, että erotan biisien sanat omasta asunnostani - ja oma keskittyminen "yhtään mihinkään" on mahdotonta. Lisäksi heillä on ilmeisesti todella surkea parisuhde (mitä helposti olettaisinkin kahdelta noin keskenkasvuiselta ihmiseltä), sillä kirosanoja viljellään kuuluvasti aamusta iltaan, usein jopa öisin. Huonekaluja viskellään ja kolistellaan tarpeettoman kovaan ääneen (edelleen, öisinkin!). Useampaan kertaan olen herännyt omasta, suloisesta unestani tuohon silkkaan "puolison parjaamiseen". Vaikeapa tästä on mennä valittamaan...
Muutaman kerran käytyäni sanomassa alakertaani ylikovaa soitetusta musasta, ja huomattuani että tällä ei ole Minkäänlaista vaikutusta heihin, olen toisinaan soittanut epätoivossani ja ärsytyksessäni poliisille.
Tästäpä ukko ei ole tykännyt. Vaan on päässyt jäljelle "soittelijasta" ja alkanut suoraan sanoen ahdistella minua! Hän tulee usein oveni taakse koputtelemaan ja rimputtelemaan ovikelloa, vaan oveapa en hänelle yksinasuvana, nuorena ja haavoittuvana naisihmisenä mene koskaan avaamaan. Ikkunaa raottelin alkuun, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää yhä enemmän ja enemmän räkää, kirosanoja ja vulgaaria nimittelyä, en ole enää tähänkään alentunut.
Usein kun palaan omaan kotiini, saan kuulla alakerran pihalta "h*orittelua" ja muuta absurdia nimittelyä, jota vihaan! Tuo p*ska ukko ei edes asu siellä - kuka hitsi hän on minua vainoamaan omassa kodissani, kun täysn rauhaisin elkein palaan töistä kotiin!
Työ... Asia, josta nämä alkoholistit eivät ole koskaan kuulletkaan. He ovat onnistuneet vuoden aikana kääntämään unirytmini aivan vammaisen pilalle. Haen uutta asuntoa, sillä mua ahdistaa olla omassa kodissani kun kuulen heidän räkäiset äänensä pahviseinien läpi 24/7, keneltäkään kyselemättä... Ja mielessäni aina tahtomattani näen tuon mulkvisti äijän rähjäisen kuontalon, pissalle lemahtavat harmaat vaatteet ja aivan surkuhupaisasti harottavat hiukset.
Mä olen niin täynnä vihaa tätä pariskuntaa kohtaan, joka mua alakerrassa vainoaa aamusta iltaan. En enää jaksa! Tämä tunne jäytää mua todella syvältä päivittäin. Voisin sytyttää tuleen heidän asuntonsa, ottaa omat kamani ja muuttaa asumaan vaikka paperiroskikseen. Olisipa pokkaa...
Sentään en todellisuudessa ole vähäisimmässäkään määrässä väkivaltainen, joten en tuohon kykenisi.
Asun Länsi-Helsingissä, eräänlaisessa paritalo-kompleksissa (miksihän sellaista lieneekään kutsuttavan), jossa on useampia asuntoja kuin kaksi, limittäin ja lomittain. Seinät ovat ohuet. Ainakin niin luulen, sillä kuulen naapuristani melkein kaiken.
Alakerrassani asustaa harakkaa muistuttava nainen, joka kantaa päässään vetyperoksidilla valkaistua tuheroa ja jonka ripsarit on aina lävinneet naamalle. Sen ääni on karkea kuin jollakin, jolle olisi jo syntymästä tuupattu rööki käteen.
Tässä on ensivaikutelma hänestä, joka kertonee jo jonkin verran kyseenomaisesta henkilöstä. Hän asuu virallisesti yksin tuossa asunnossa, ja toisinaan, yksin ollessaan, hiljainen hän onkin.
Ainut mikä tuossa henkilössä mättää näin naapurin näkökulmasta on se, että hän päästää typerän, maanisesti raivoavan ja räkä poskellaan louskuttavan riiviö-miehensä kyläillä siellä yhtenään, ja samalla pitää koko naapurustoa hereillä idioottimaisella käytöksellään.
Olen hyvin rauhantahtoinen ihminen. En yleensä viljele mielessäni pahaa ihmisistä, varsinkaan sellaisista, jotka eivät omaa elämääni negatiivisesti kosketa. Itselläni on hyvin asianmukainen tyyli sovitella konflikteja kimpaantumatta puheellani. Koen siis ymmärtäväni toisia ihmisiä hyvin.
Tämän lisäksi itselläni on jokseenkin huono itseluottamus, joten en hevillä lähde "kahakkaan" kenenkään kanssa. Siksikin pysyttelen rauhanomaisella, älyllisellä linjalla.
Mutta tämä typerys nostaa multa todella sarvet pystyyn! He soittelevat toisinaan musiikkia aivan naurettavan kovalla äänellä. Siis todella niin lujaa, että erotan biisien sanat omasta asunnostani - ja oma keskittyminen "yhtään mihinkään" on mahdotonta. Lisäksi heillä on ilmeisesti todella surkea parisuhde (mitä helposti olettaisinkin kahdelta noin keskenkasvuiselta ihmiseltä), sillä kirosanoja viljellään kuuluvasti aamusta iltaan, usein jopa öisin. Huonekaluja viskellään ja kolistellaan tarpeettoman kovaan ääneen (edelleen, öisinkin!). Useampaan kertaan olen herännyt omasta, suloisesta unestani tuohon silkkaan "puolison parjaamiseen". Vaikeapa tästä on mennä valittamaan...
Muutaman kerran käytyäni sanomassa alakertaani ylikovaa soitetusta musasta, ja huomattuani että tällä ei ole Minkäänlaista vaikutusta heihin, olen toisinaan soittanut epätoivossani ja ärsytyksessäni poliisille.
Tästäpä ukko ei ole tykännyt. Vaan on päässyt jäljelle "soittelijasta" ja alkanut suoraan sanoen ahdistella minua! Hän tulee usein oveni taakse koputtelemaan ja rimputtelemaan ovikelloa, vaan oveapa en hänelle yksinasuvana, nuorena ja haavoittuvana naisihmisenä mene koskaan avaamaan. Ikkunaa raottelin alkuun, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää yhä enemmän ja enemmän räkää, kirosanoja ja vulgaaria nimittelyä, en ole enää tähänkään alentunut.
Usein kun palaan omaan kotiini, saan kuulla alakerran pihalta "h*orittelua" ja muuta absurdia nimittelyä, jota vihaan! Tuo p*ska ukko ei edes asu siellä - kuka hitsi hän on minua vainoamaan omassa kodissani, kun täysn rauhaisin elkein palaan töistä kotiin!
Työ... Asia, josta nämä alkoholistit eivät ole koskaan kuulletkaan. He ovat onnistuneet vuoden aikana kääntämään unirytmini aivan vammaisen pilalle. Haen uutta asuntoa, sillä mua ahdistaa olla omassa kodissani kun kuulen heidän räkäiset äänensä pahviseinien läpi 24/7, keneltäkään kyselemättä... Ja mielessäni aina tahtomattani näen tuon mulkvisti äijän rähjäisen kuontalon, pissalle lemahtavat harmaat vaatteet ja aivan surkuhupaisasti harottavat hiukset.
Mä olen niin täynnä vihaa tätä pariskuntaa kohtaan, joka mua alakerrassa vainoaa aamusta iltaan. En enää jaksa! Tämä tunne jäytää mua todella syvältä päivittäin. Voisin sytyttää tuleen heidän asuntonsa, ottaa omat kamani ja muuttaa asumaan vaikka paperiroskikseen. Olisipa pokkaa...
Sentään en todellisuudessa ole vähäisimmässäkään määrässä väkivaltainen, joten en tuohon kykenisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomasin, että muutama kirjoitusvirhepaholainen livahti tuohon, kun tuohduksissani naputtelin, enkä tarkistanut tekstiä jälkeenpäin. Pilkutkin ovat missä sattuu : ) Näin puskee pakkomielteinen pikku-kirjailija minusta esiin.
Heittäkää toki kommenttia. Kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita! Mulla on niin tylsä fiilis täällä, istuessani yksin koneella iltaa.
Oma kokemukseni hankalista ja huonokäytöksisistä naapureista on se, että jouduin opettelamaan oikeanlaisen kielen puhua heille. Naapureissa jännää(?!) on se, että kuka vain voi asua seinän takana ja mikä minusta on kohteliasta ja hyvätapaista voikin naapurin mielestä edustaa hienostelua ja nipottamista. Vuosien saatossa ja naapurien vaihtuessa on joukkoon mahtunut mukavaa ja hankalaa,mutta saadakseni tilanteen hallintaan hankalan naapurin kanssa on vain pystyttävä löytämään hänelle ymmärrettävin ilmaisutapa. Tietysti on tyyppejä, jotka suuttuvat enkeleillekin, mutta se, että antaa niiden raivopäiden rauhassa purkaa pahan olonsa itse pitäen kutinsa antaa ehdottomasti parhaimman aseen heitä itseään vastaan. Tyhmäkin ihminen vaivaantuu, jos häntä ns. ymmärtää ja taputtelee henkisesti päähän, että voivoi ottaako sua meikämanne nyt noin kupoliin ja huh huh, mitäs me nyt keksittäisiin kun olen niin tyhmä naapuri mielestäsi-tyyliin.
Tätä on hankala selittää, mutta sinun naapurisi tapauksessa antaisin ukolle tilaisuuden haukkua minut ihan lyttyyn. Menisin ihan eteen seisomaan ja kuuntelisin rauhassa, kuinka hirveä olen. Heidän elämänsä on jo pirstaleina, sinun ei ja kyse on heidän kohdallaan siitä, että olet tavallaan ottanut paremman väen etuoikeuden arvostella heitä heidän kokiessa jo muutenkin olonsa huonommiksi. Tietenkään sinun ei tarvitse sosiaalitantan roolia ottaa, mutta uskoisin naapurisi olevan aika helposti kesytettävää ja kun he saisivat tilaisuuden sanoa sanansa sinulle pääsisitte ehkä lähemmäksi neuvottelua yömetelin määrästä. Mene ja tiedä, mutta melkoista psykologiaa ja diplomatiaa naapurielämässä tarvitaan etenkin hankalien tyyppien kohdalla.
Parasta kun ei tunne naapuriaan edes sen vertaa että tietäisi minkä näköinen ihminen missäkin asunnossa asuu, silloin kaikkiin vastaan tuleviin voi suhtautua kuin täysin vantovieraaseen, eli kohteliaan välinpitämättömästi.Jos taas antautuu keskusteluihin jonkun ihmisen kanssa puhe kannattaa pitää "kaunis ilma tänään" tasolla.Aurinkoinen tervehtiminenkään ei ole pahasta, mutta lähempään tuttavuuteen ei naapurien kanssa pidä koskaan ryhtyä.Rauha ja hyvä tahto säilyvät. Kaikenlaiset puolesta ja vastaan linkit pitää ehdottomasti välttää. Jos joku talossa häiriköi ei kannata näyttää naamaansa vaan ilmoittaa asiasta isännöitsijälle tai vuokranantajalle. Heillä ei ole oikeutta sanoa kuka naapuri on valittanut. Kello 7:00 - 22:00 on useissa taloissa ns. päivä milloin voi tehdä kaikki poraamiset ja lattian naputtelut yms. Kerrostalossa, varsinkin uusissa kaikukammioissa, joissa on rakennusvaiheessa säästetty kaikessa mahdollisessa, katon/lattian äänet ovat tosi kovia. Hyvä konsti on tukkia korvat silloin kun hermot alkaa mennä. Seinänaapurimeluun tottui lapsena mutta päänpäällä jytyäminen aheuttaa aina migreenin.Hullu Suomi tunkee ihmiset termiittikekoihin! raudoitettua ontelobetonia äänekkäällä tehotuuletuksella kiitos ja maksaa hunajaa.