"Julkisuus ja asiakirjajulkisuus ovat ajankohtaisia aiheita tämän päivän informaatiotulvan keskellä varsinkin viranomaisille, joiden toiminnan lähtökohtana toimii julkisuusperiaate. Valtio-opin professori Matti Wiberg testasi, miten julkisuuslakia noudatetaan eri virastoissa (artikkeli Helsingin Sanomissa 19.12.2010). Tulokset olivat hämmentäviä. Sen mukaan suurin osa viran-omaisista ei noudata viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) eli julkisuuslakia, joka toimii julkisuusperiaatteen yleislakina. Tuloksen suuntaus antaa viitteitä siihen, etteivät viranomaiset tunne tarpeeksi hyvin julkisuuslain velvoitteita. Usein asian-osaisetkaan eivät ole tietoisia siitä, mitä tietoja heillä on oikeus saada viranomaiselta. Oletuksena on, että viranomainen tietää ja tuntee lait ja toimii niiden puitteissa kansalaisten hyväksi. Viranomaisen epävarmuus ja epätietoisuus toimivat kuitenkin julkisuuden toteutumisen esteinä ja estävät myös kansalaisia toteuttamasta perusoikeuksiaan."
1.10.2007 voimaan tullut laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (YTJulkL), joka koskee nimenomaan oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen ja menettelyn julkisuutta tuomioistuimissa ja toimii käräjäoikeudessa julkisuuden erityislain asemassa. YTJulkL korvasi aiemmin voimassa olleen oikeu-denkäynnin julkisuudesta annetun lain (OikJulkL).
Julkisuuden yleisenä lähtökohtana pidetään sitä, että Suomessa oikeus julkiseen oikeuden-käyntiin kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin, jotka turvataan erikseen perustuslailla (PL 21.2 §). Sama oikeus turvataan myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (6.1 artikla) sekä YK:n kansalaisoikeuksien ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopi-muksessa (14.1 artikla). Nämä yhdessä muodostavat julkisuusperiaatteen, joka on toteutettu oikeushallinnossa lailla oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja lailla oi-keudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa.
Julkisuus toimii myös demokraattisen oikeusvaltion yhtenä tunnusmerkkinä ja juuri näistä syistä ei ole ollenkaan yhdentekevää, tuntevatko viranomaiset julkisuuslain velvoitteet vai eivät!
Pääsääntönä asiakirjajulkisuudessa on prima facie-periaate eli toisin sanoen se, että oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia ja niiden tulee olla jokaisen saatavissa, ellei YTJulkL:ssa tai muussa laissa toisin säädetä. Salassapitosäännökset ovat julkisuusperiaatteen poikkeuksia, joiden tulee perustua tiukasti lakiin. Salassapitomääräysten kohdalla lakia tulee tulkita ahtaasti, koska julkisuus on oikeudenkäynnin lähtökohta.
Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti perus-tuslain 12.2 §:ssä, jonka mukaan: ”Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoi-tettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.” Lähtökohtai-sesti julkisuuden rajoitukset (salassapito) voivat olla vain suppeita poikkeuksia, joille on oltava riittävän painavat ja yleisesti hyväksyttävät perusteet.
1.10.2007 voimaan tullut laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (YTJulkL), joka koskee nimenomaan oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen ja menettelyn julkisuutta tuomioistuimissa ja toimii käräjäoikeudessa julkisuuden erityislain asemassa. YTJulkL korvasi aiemmin voimassa olleen oikeu-denkäynnin julkisuudesta annetun lain (OikJulkL).
Julkisuuden yleisenä lähtökohtana pidetään sitä, että Suomessa oikeus julkiseen oikeuden-käyntiin kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin, jotka turvataan erikseen perustuslailla (PL 21.2 §). Sama oikeus turvataan myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (6.1 artikla) sekä YK:n kansalaisoikeuksien ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopi-muksessa (14.1 artikla). Nämä yhdessä muodostavat julkisuusperiaatteen, joka on toteutettu oikeushallinnossa lailla oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja lailla oi-keudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa.
Julkisuus toimii myös demokraattisen oikeusvaltion yhtenä tunnusmerkkinä ja juuri näistä syistä ei ole ollenkaan yhdentekevää, tuntevatko viranomaiset julkisuuslain velvoitteet vai eivät!
Pääsääntönä asiakirjajulkisuudessa on prima facie-periaate eli toisin sanoen se, että oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia ja niiden tulee olla jokaisen saatavissa, ellei YTJulkL:ssa tai muussa laissa toisin säädetä. Salassapitosäännökset ovat julkisuusperiaatteen poikkeuksia, joiden tulee perustua tiukasti lakiin. Salassapitomääräysten kohdalla lakia tulee tulkita ahtaasti, koska julkisuus on oikeudenkäynnin lähtökohta.
Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti perus-tuslain 12.2 §:ssä, jonka mukaan: ”Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoi-tettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.” Lähtökohtai-sesti julkisuuden rajoitukset (salassapito) voivat olla vain suppeita poikkeuksia, joille on oltava riittävän painavat ja yleisesti hyväksyttävät perusteet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeussalit tulee rakentaa tiloiltaan sellaiseksi että yleisö voi seurata oikeusistuntoa lasiseinän läpi huoneesta johon on kytketty äänitekniikka kaikista mikrofoneista itse oikeussalista. Lasiseinä olisi tummennettu tai muuten pinnoitettu siten ettei tuomari voisi tietää seuraako kukaan tai ketkä oikeusistuntoa. Kaikilla olisi oikeus päästä seuraamaan siihen tilaan eikä kenelläkään olisi velvollisuutta kertoa kuka on kuten tällä hetkellä tuomari tekee. Poikkeksena tietenkin on hoidettava todistajien pääsyn estäminen huoneeseen.
Oikeusistunnoista olisi Käräjäoikeuksien tiedotettava huomattavasti laajemmin julkisissa tiedoitusvälineissä sekä omilla nettisivuillaan tarpeeksi ajoissa ennen käsittelyn alkamista.
Nykyään tieto on pienellä tekstillä istuntosalin oven pielessä ja siksi ketään ei tule seuraamaan istuntoja koska ihmiset eivät jaksa työntäyteisen päivän jälkeen kiinnostua koko asiasta. Tosin vaikka ystäville ja sukulaisille henkilökohtaisesti toimittaa pyynnön saapua seuraamaan oikeuskäsittelyä niin huomaa että asianosaisena jää yksin. Todellisia ystäviä hädän hetkellä ei ole. Saa vain kuulla että sehän on oma ongelmasi mitäs menet arvostelemaan virkamiehiä.
Kun elämä on raitellaan ja elää sitä perinteisen kaavan mukaan (puoliso, talo, auto, lapset, työpaikka....eikä vaadi oikeuksiaan viranomaisen rikollisen toiminnan vuoksi) niin ystäviä kyllä riittää.
On myös monia muita lakeja, joita viranomaiset eivät noudata ja ei niistä mitään seuraamuksia näytä tulevan.
oikeuden takapenkkiläisiä tiirataa enemmän kuin syytettyjä
jos otetaan kuvia- takapenkki näkyy ja syytetty on huppunsa alla pillossa
aika erikoista