Olen nyt pari kuukautta opiskellut isommassa kaupungissa ja koulussa menee hyvin.
Aikasemmin kerroin kuinka vaihdoin nimeni ja aioin pukeutua täysin tytöksi heti kouluun mennessä. Nyt kun olen ollut, kukaan ei alussa edes tuntunut tajuavan mikä oli todella siisti juttu. Luokallani kikki jo tietää, muttei pidä asiaa pahana. Onneksi on suurinosa tyttöjä luokallani.
Myös eräs tyttö on osoittanut kiinnostusta minuun, mikä vahvistaa asemaani. Saan käydä naisten WC:ssä ja koitan sen asioinnin tehdä niin ettei muut häiriinny tarpeettomasti. Paljon ovat vain kyselleet minusta ja miksi tein tämän ratkaisun lähinnä. Yllättävän hyvä vastaanotto vaikka aluksi jännitti paljon. Pari huutelijaakin on ollut, "transsu" tai että "onko tädillä munat". Vastannut olen, "niin olenkin" ja "kyllä on, pelottaako". Jotain vielä huuteli, mutta ovat kaikonneet. Kuulemma olen luokkani poikien mielestä ja yhden 3 kymppisen mielestä hyvännäköinen, se ehkä pelastaa asioita.
Opettajilla on ollut enemmän vaikeuksia hyväksyä asiaa.
Äiti auttaa ja isä ei puhu mitään. Mutta jokatapauksessa onnellista elämää.
Aikasemmin kerroin kuinka vaihdoin nimeni ja aioin pukeutua täysin tytöksi heti kouluun mennessä. Nyt kun olen ollut, kukaan ei alussa edes tuntunut tajuavan mikä oli todella siisti juttu. Luokallani kikki jo tietää, muttei pidä asiaa pahana. Onneksi on suurinosa tyttöjä luokallani.
Myös eräs tyttö on osoittanut kiinnostusta minuun, mikä vahvistaa asemaani. Saan käydä naisten WC:ssä ja koitan sen asioinnin tehdä niin ettei muut häiriinny tarpeettomasti. Paljon ovat vain kyselleet minusta ja miksi tein tämän ratkaisun lähinnä. Yllättävän hyvä vastaanotto vaikka aluksi jännitti paljon. Pari huutelijaakin on ollut, "transsu" tai että "onko tädillä munat". Vastannut olen, "niin olenkin" ja "kyllä on, pelottaako". Jotain vielä huuteli, mutta ovat kaikonneet. Kuulemma olen luokkani poikien mielestä ja yhden 3 kymppisen mielestä hyvännäköinen, se ehkä pelastaa asioita.
Opettajilla on ollut enemmän vaikeuksia hyväksyä asiaa.
Äiti auttaa ja isä ei puhu mitään. Mutta jokatapauksessa onnellista elämää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Täällä on edellisestä käynnistä asioita. ja hups! huomasin että niminmerkkikin on vaihtunut, tosin vahingossa näppäillessä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9951491.
Ei kuulosta järin onnelliselta. Vaikuttaa siltä, etteivät ymmärrä lainkaan.
Hienoa Kolmois-S? Jos joku sanoo olevansa onnellinen kaikesta huolimatta,
niin voi kai hän olla. Vai pitääkö elämän AINA olla onnetonta, jos joku ei
ymmärräkään Mari A-H:ta tai huutelee tai on hiljaa.
Se että jos jollain meneekin elämässä huonommin tai elämä "potkii päähän",
ei todellakaan tarkoita että se on sääntö kaikkien TS:ien ja TV:n elämässä.
En ole veiraillut tällä palstalla aikoihin, mutta eipä ole nuo sinun ajatukset
mihinkään muuttuneet. Ei millään pahalla, mutta onko kaikki positiivisuus
kadonnut elämästäsi. Uskon että jotain löytyy tai ainakin toivon niin.
Oletko transvestiitti vai transsukupuolinen, puhut pukeutumisesta ja yllätyt ettei kukaan huomaa?
Sopivaa määritelmää ei ole löytynyt ja tyydyn olemaan Mari :) Saatan myöhemmin haluta rintoja, ehkä siihen tilaisuus löytyy jotenkin. Mutta nyt tällähaavaa olen kokopäiväisesti tytöksi pukeutunut, enkä halua hormooneja vetää niin, että ei seisoisi, enkä halua leikkauttaa itseäni toiseksi sukupuoleksi. Olen kiinnostunut silti tytöistä. Olen tyytyväinen näin olemassaolooni. 16 vuotta on ikää nyt, mutta kenties myöhemmin voin haluta muuta.
Kuulostaa varmaan sekavalta, mutta olen sinut kuitenkin itseni kanssa, eikä minulla ole mitään henkisiä ongelmia juurikaan kahden ystäväni tukemana ollut.
Luin kaikki sun viestit, hiljasex vetää. Aika kova veto kyllä muuttaa koko eläminen. En ite uskalla kun ei ole tukijoukkoja. Kotona himmailen vielä ja oon 17. Pukeudun kun silmä välttää, tai siis oon sitä tehny jo 13 ikäsestä. Välillä äiskän kaapilla tutkimassa. Ottaa päähän, ku tiiän, et tästä tulee mun vaiettu salaisuus. Tuskimpa pystyis kertoon kenen kans alkais oleen, että mulla on nyt tällanen harrastus.
Itseään ei voi leikkauttaa toiseksi sukupuoleksi, paitsi jos sinusta tuntuu että se olisi sinun itsesi kohdalla joku raja mikä muuttaa sinut jotenkin toiseksi sukupuoleksi (mikä vaan tuntuu kivalta). Kuitenkin non-op naisia on ihan riittämiin Suomessakin, eikä heidän jalkovälinsä tee heistä vähemmän naisia kuin post-opeistakaan.
Kertomuksesi perusteella olet ilmeisesti 24/7 transvestiitti koska olet tyytyväinen omaan sukupuoleesi (mies), mutta haluat pukeutua naiseksi. Tätä tietä se on nyky-yhteiskunnassa vaikeampaa kuin toista tietä. Tytöt pystyvät elämään täyttä pojan elämää, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota eikä huutele perään.
"Olen tyytyväinen näin olemassaolooni. 16 vuotta on ikää nyt, mutta kenties myöhemmin voin haluta muuta."
Kaikki transsukupuolisetkaan eivät ole varmoja sukupuoliristiriidastaan lapsuudessa. Aika moni "löytää itsensä" vasta aikuisiässä kun hormonimyrsky on ohi.
Kyllä minusta jos 24/7 elää vastakkaisen sukupuolen roolissa, niin silloin on transsukupuolinen, eikä mikää transvestiitti. Näitähän voi rajata monella lailla, mutta tuo on ainut tapa ainakin itselle. Suomen sukupuolen vahvistamista käsittelevä lakitekstikin sanoo "esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa"... Läpimenevyys on sitten asia erikseen...
Siitä olen edellisen kirjooittajan kanssa samaa mieltä, että kannattaa tarkkaan miettiä mihin lopputulokseen haluaa päästä. Mitä vanhemmaksi tulet, niin sitä enemmän mieshormoneilla on vaikutusta. Mitä nopeammin HRT:n aloittaa sitä parempi lopputulos. Tietty olet vasta 16v, joten sinulla on jonkin verran aikaa miettiä, vai voiko jo 16v saada HRT:tä? Tietääkös joku?
Hormonejakin voi käyttää niin, että erektiokyky ei mene. Tällöin pyritään säilyttämään jonkinlainen testosteroonitaso... Tästä löytyy youtubesta videoita...
http://www.youtube.com/results?search_query=non-op&aq=f
Ja viagrahan tekee kenestä vaan pornotähden... :)
"Tietty olet vasta 16v, joten sinulla on jonkin verran aikaa miettiä, vai voiko jo 16v saada HRT:tä? Tietääkös joku?"
Tietää. HRT:ä ei saa Suomessa, mutta blokkaushoitoon on mahdollisuus jopa nuorempanakin. Valmiudet on olemassa mutta Suomessa sitä ei ole annettu vielä kenelläkään. Voi olla että joku on kikkaillut hormoneilla ohi virallisen järjestelmän.
Blokkaushoito aloitetaan jo 10v jos on tarve. Sekä Tampereella että Helsingissä toimivat yksiköt jotka erityisesti hoitavat nuoria.
Melkein puolet TS:istä ketkä tiedän ovat DIY:ttäneet hormoninsa ennen mitään virallisia prosesseja. Kyllä ne pillerit saa omin päin ja nuorena jos oikeasti haluaa.
paskan jauhamisella. Ei ole mitään yksikköä joka hoitaa erityisesti nuoria.
Niinpä. Tampereella erillisyksikkö vain tutkii, ei hoida.
Kyllä hoitaa, blokkaushoidolla, ja sen on sanonut minulle transpolin henkilökunta, oma psykologini joka työskentelee transihmisten kanssa, muutama erillinen transihminen ja lisäksi eräs nuori joka on itse Tampereella tutkittavana. Tampereen hoidot suoritetaan EVA-yksikössä, Helsingin yksikön nimeä en muista.
Vittuako minä täällä siitä edes väittelen, ettehän te edes ole nuoria. Itkekää vanhuuttanne siinä vain. En minä tosiaan mitään voita sillä, että jaan teille tietoa jonka heitätte roskikseen. Teidän mielestänne on nyt vain ihan helvetin uskomatonta tämä nuorten hoito, ihan kuin pitäisi tässä väittää että syöpä on parannettu.
http://www.pshp.fi/default.aspx?contentid=226
Soittakaa sinne ja kysykää, saatana. Toivottavasti luu maistuu kurkussa.
sekopää joka kuvittelet kaikenlaista ja sitten kirjoitat kuvitelmistasi täällä. Miksi muuten käyt psykologilla?
Tämä koko ketjuhan on sinun omaa sekopäistä kuvitelmaasi.
Onko äänessäsi jotain vikaa, onko sinulla kallis kännykkäliittymä, vai pelkäätkö vain tietoa siitä että muilla menee paremmin, kun et halua soittaa?
Yksikön johto
ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino 03 311 63773
Toimistosihteeri Tuija Kannisto 03 311 63778
Siinä nyt vielä ne numerot tuolta sivulta, siltä varalta ettet osaa avata linkkejä. Kun totuus lausutaan sinulle päin korvaa, saat haukkua sydämesi pohjasta sekopäiksi yksikön työntekijöitä, jos huvittaa. Kaikki purkavat vihansa omalla tavallaan.
Ai niin, mitäs luulet siitä psykologista? Psykologi, joka vain sattuu tietämään mihin lähetetään nuoret ja mihin aikuiset transsukupuoliset. On kyllä tosi vaikea sanoa, minkä ihmeen takia olisin käynyt hänen luonaan silloin monia vuosia sitten, olen kai unohtanut. Ehkä dementian vuoksi? En kai vain lähetettä varten?? Ei se lähete voi olla... Taidan olla sekopää, kun ne lähetteethän pitää ilmi selvästi hakea sinulta, suurelta trans-tietäjältä.
on erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten tutkimis ja hoitoyksikkö. EVA-yksikkö ei ole mikään nuorille tarkoitettu transhoito yksikkö. Se on vaan normaalia sekopäisempien nuorten hoitoon. Saahan siellä tietysti sitäkin selittää, että tuntee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen.
Kun kukaan ei enää jaksa tapella kanssasi, pitää alkaa tappelemaan itsensä kanssa.
lohkaisi. Ei vaan edelleenkään osannut kertoa, että kuka se "sinä olet"
Jos et itse osaa lukea nettisivua niin tässä lainaus:
"Tutkimme, hoidamme, kasvatamme ja kuntoutamme alle 18 -vuotiaita nuoria, jotka tarvitsevat vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiinsa liittyvien väkivalta- ja impulssiongelmien välttämiseksi turvaosasto-olosuhteita."
Eli tuossa lainauksessa ei puhuta puolta sanaa transnuorista. Koska Tampereen transtukimusyksikkö on aikuisten kanssa kädet täynnä työtä, nuorten TUTKIMUKSET teetetään EVA-yksikössä. Hoidot (sitten kun niitä joskus myöhemmin annetaan, vielä ei ole edetty niin pitkälle kenenkään kanssa) annetaan muualla, esimerkiksi hormonipoliklinikalla. Psykologisi ei taida olla kovin tarkasti perillä tutkimus- ja hoitojärjestelyistä Tampereella. Ellet ole itse nuori jota tutkitaan EVA-yksikössä, et voi kertoa mitään varmaa.
Taannoin EVA-yksikön lääkärit valitti eettiseen neuvottelukuntaan kun joutuvat tutkimaan transnuoriakin oman työnsä ohella.
Helsingissä nuorten tutkimuksia ei tee erillisyksikkö vaan sama yksikkö kuin aikuisiakin.
ymmärrän lukemani. Sinä et kuitenkaan ymmärrä asioista mitään. Olet psykiatrisesti erityisvammainen nuori. Tottakai ne lääkärit joutuvat pohtimaan transnuorten ongelmia, koska on psykiatrisesta hoidosta kyse. Et sinä sieltä koskaan mitään transdiagnoosia tule saaman, etkä tosin mistään muualtakaan.
Voi kiitos-kiitos kun nimittelet minua nuoreksi. Lämmittää niin mukavasti sydäntä. En ole erityisvammainen nuori vaan jo vuosia sitten transprosessin läpi käynyt, joten transdiagnoosi on saatu jo vuosia sitten.
Itse et näköjään ole edes transsukupuolinen vaan joku muussa hoidossa ravaava taneli kun et ymmärrä että transtutkimuksissa ei ole kyse psykiatrisesta hoidosta. Ilmeisesti sinä käyt jossain psykiatrisissa hoidoissa.
Minä olen saanut tietoni transtutkimusyksikön psykiatrilta ja EVA-yksikön lääkäriltä, joten eiköhän ne ole varmemmat kuin nuo "jonkun psykologin" jutut.
Muista tallettaa spermaa spermapankkiin ennen kuin aloitat HRT:n, niin että voit sitten saada myöhemmin lapsia, varsinkin kun naisista tykkäät. Spermapankin kustannuksethan on helppo maksattaa vanhemmilla kun perustelee, että 'haluatteko lapsenlapsia, vai ettekö halua'...
Täytyy pitää mielessä! :))
En ole juuri ymmärrystä saanut. Ehkä hieman aina sen jälkeen kun olen alkanut asiastani puhumaan. Useimiten keljuilua ja naisten suhtautuminen satuttaa tietenkin eniten. Uskomatonta miten jopa miehet käy kiinni. Toiset sanovat, että auttaa kun "tunnustautuu" naiseksi sitä tunnustautumista nähtävästi pitää tehdä joka päivä. Ne samat ihmiset kun halveksuvat minua psyykeongelmaisena yh't äkkiä taas fanittavatkin minua. En minä kaipaa fanitusta, enkä halveksuntaa, en todellakaan sen jälkeen mitä olen kokenut. Olen jo työelämässä tai pikemminkin työttömyyselämässä. Samalla kun työvoimatoimistossa potkivat maata jalkojeni alta pois ja hakevat vikaa päästäni, niin jakavat sääliviä katseita kuinka epäonnistunut minä olenkaan. Mielestäni he epäonnistuivat ja sabotoivat minun elämääni. Loppujen lopuksi se ratkaisu saatettiinkin löytää aivan muualta kuin psykiatrilta. Totta kai minua harmittaa miten kaikki koulut, ystävät ja normaalit ihmis-suhteet ja sukulaiset ovat kaikonneet elämästäni. Ne harvat sukulaiset kun väkipakolla haluaa olla tekemisissäni, niin ei sitten kuitenkaan ymmärtänyt minua. Muille se on vain pinnallisuutta, vaatteita ja meikkejä, rahaa ja asuntoja. Samalla kun he sanovat, että olen oikea nainen, niin kohtelevatko he minua niin? On asia niin tai näin, niin minulle ne ei koskaan liian hyvin ole. Sukupuolen korjaus ja muut tutkimukset ovat heille vain kisasuoritus. Minulle tämä on arkipäiväistä elämää ja tuskaa ja kaiken ymmärryksen anna niille jotka tuskailevat sukupuolisuutensa vuoksi. Joku vielä kysyy miksi olen oman tieni kulkija.