Anoppi

Miks se välil ottaaki niin päähän...Tänäänki kävi meillä ja vauva 3kk on alkanu vierastaa sitä. Anoppi oli sitten sitä mieltä, että vierastaa siks, kun minä en oo käyttäny vauvaa missään perhekerhoissa. Voiko olla tosiaan näin? Että nyt se on mun vika että vauva vierastaa anoppia? Kaikenlaiset möläytykset on alkanu ärsyttää. Ja sitten se, että vaikka vauva kuinka huutais rakkaan anopin sylissä, ni sitä ei voi vapaaehtosesti mulle antaa. Tunnen, että loukkaan anoppia, jos sanon sille, että antaa sen vauvan mulle. Noh, nyt oon antanu sen hyssytellä vaikka se itku sydäntä raastaaki. Ihan aluks se ei meinannu koskaan ees uskoa et vauvalla voi olla nälkä ja se itkee sen takia. Aina se ihmetteli, että "eikai sillä nyt mikään nälkä voi olla". Joo ei tietenkää :) Muistan myös, miten se alkuaikoina aina liimautu mun kylkeen kiinni istumaan, ku syötin vauvaa. Oli hieman kiusaantunu olo:) Mieheni äiti istuu kyyttäämäs vieressä. Vaikka anoppi periaatteessa on ihan mukava ihminen, niin joku siinä on, että itse en välttämättä oo ihan rento ja oma itteni. Mietin aina tarkkaan mitä suustani päästelen ja useimmiten en niitä mielipiteitäni tuokkaan esille anopilla ollessa. Onko kenelläkää muulla tällästä anoppinsa kanssa?
Joskus tuntuu että vanhemmat ihmiset kuvittelee hoitavansa toisen vauvaa paremmin ku vauvan äiti itse. Tääkin on jo mulle kolmas lapsi, joten tiedän miten vauvaa käsitellä.
17746
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Ai ihan mietit mitä suustas päästelet?

"Mietin aina tarkkaan mitä suustani päästelen ja useimmiten en niitä mielipiteitäni tuokkaan esille anopilla ollessa."

Mikä nyt on mielipide jota laukomatta suusi halkeaa?

Mitäs, jos nyt vaan olisit miettimättä, maitoshappanee ja vauva saa vatsavaivoja. Limakalvot kuivuu ja puoliso ottaa kuiva päästä...

Siinä meni avio-onni... kukas sitä kuivaa pökkii

Äänestä

"Tunnen, että loukkaan anoppia, jos sanon sille, että antaa sen vauvan mulle."

Tunnet,mutta et tiedä?

Minä ainakin reippaasti sanon anopille että antaa lapseni syliin jos itkuun pillahtaa. Oma on lapseni ja saan vaikka kesken kaiken ottaa hänet jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu että sinun ongelmasi on vaan itse kehiteltyä ja hyssyttelemistä.

"Onko kenelläkää muulla tällästä anoppinsa kanssa?"

Ei ole.

Koska kommunikoin anoppini kanssa ja meillä on hyvät välit. Ja mitä lapseen tulee,niin hän tietää ja kunnioittaa minua ja miestäni lapsemme asioissa.

Äänestä
  • "zasdgh"...kaikki anopit vaan ei ole niin mukavia ja sellasia kenen kanssa välttämättä toimeen tulee. JOskus on parempikin olla hiljaa ihan vaan rauhan takia.
    Ja mitä täältä olen lukenut niin aika monellakin tuntuu olevan hiviö anoppi :)

    Oma anoppini on nukkunut pois jo 10 vuotta sitten joten hänestä en viitsi mitään sanoa. Mutta varmasti kaikenlaista mahtuu tähän maiilmaan niin hirviö anoppia kuin hirviö miniöitäkin ym ym :))

    Äänestä

Ja sä taidat just olla joku vitun typerä anoppi, kaikkitietäväinen sellanen :D

Äänestä

Sinun ei tarvitse olla kenenkään edessä hissunkissun tai erityisesti varoa puhumisiasi. Normaaleja käyttäytymissääntöjä luonnollisesti noudatat.

Vauva on sinun ja miehesi ja teillä on yksinoikeus päättää, missä vauva on. Anoppi saa ihan rauhassa hämmästellä tai pitää pahana sitä, että otat vauvan häneltä. Jos hän siitä syystä vetää palkokasvin klyyvariin, syy ei ole sinun vaan ihan hänen itsensä. Sinähän siinä et mokaa, vaan hän.

Ota ihan reippaasti ja itsestäänselvänä asiana oma tilasi ja oikeutesi. Siihen ei ole kellään nokan koputtamista!

Äänestä

Miten voi olla anoppi jos lapsi on vielä vauva?

Voi tsiisus sentään!!

Äänestä
  • "fghbnn"..."Miten voi olla anoppi jos lapsi on vielä vauva"?

    Siis kannattaisikohan sun nyt lukea aloitus ihan uudstaan :))
    Miniän vauva oli 3kk ja anoppi oli se joka ei antanut lasta sylistään vaikka hän itki...siis lapsi itki, ei anoppi :))))

    Toisekseen, kyllä voi olla anopillakin 3kk ikäinen lapsi. Minä tunnen naisen kellä oli jo 2 lapsenlastakin ( oli siis mummi) mutta oli myös anopp ja hän sai lapsen kun nuorin lapsenlapsi oli muutamankuukauden ikäinen. JOten sehän riippuu ihan siitä et minkä ikäsenä ne mukulat tekee niitä mukuloita. JOs tytär (tai poika) väsää mukulan jo 14-15 vuotiaana niin hyvinkin voi tyttären tai pojan äiti olla vielä niinkin nuori että saattaa vielä tehä lapsia itekkin vaikka olisikin jo anoppi tai mummi. Eihän se tarkota sitä että jos susta tulee suht nuorena anoppi tai mummi tai molemmat, niin että sit ei voisi enään ite niitä lapsia tehdä :)

    Äänestä

  • äiti/miniä/anoppi kirjoitti:

    "fghbnn"..."Miten voi olla anoppi jos lapsi on vielä vauva"?

    Siis kannattaisikohan sun nyt lukea aloitus ihan uudstaan :))
    Miniän vauva oli 3kk ja anoppi oli se joka ei antanut lasta sylistään vaikka hän itki...siis lapsi itki, ei anoppi :))))

    Toisekseen, kyllä voi olla anopillakin 3kk ikäinen lapsi. Minä tunnen naisen kellä oli jo 2 lapsenlastakin ( oli siis mummi) mutta oli myös anopp ja hän sai lapsen kun nuorin lapsenlapsi oli muutamankuukauden ikäinen. JOten sehän riippuu ihan siitä et minkä ikäsenä ne mukulat tekee niitä mukuloita. JOs tytär (tai poika) väsää mukulan jo 14-15 vuotiaana niin hyvinkin voi tyttären tai pojan äiti olla vielä niinkin nuori että saattaa vielä tehä lapsia itekkin vaikka olisikin jo anoppi tai mummi. Eihän se tarkota sitä että jos susta tulee suht nuorena anoppi tai mummi tai molemmat, niin että sit ei voisi enään ite niitä lapsia tehdä :)

    41-vuotias kun tulin mummoksi.
    Ja ihan parikymppisenä lapsemme saimme, minä ja tyttäreni. Tarkoitan, ettei kyseessä tarvitse olla mikään teiniraskaus jos lapsenlapsi olisi samaa ikää setänsä/enonsa/tätinsä kanssa.
    Eiköhän 4-kymppinen tule vielä hyvinkin raskaaksi. Ainakin 2 tuttavaani sai lapsen yli 40v ilman mitään hoitoja.

    Äänestä

Täällä sulle on kohtalotoveri :) samaa sarjaa tää mun anoppi... lapseni on kohta 9kk ja koko ajan on jotenkin tuntunut että anoppini tunkee liikaa meen elämään :( kaikki oli ok kunnes vauva syntyi.. sen jälkeen ahdistus häntä kohtaa kasvanut koko ajan. Ei ymmärrä et halutaan omaa rauhaa ja myös muita kyläilyjä ku he, 3 krt viikos pitäis nähdä ja kaikki meen asiat kysytään ja neuvotaan ku oltais jotain kakaroita, olemme siis yli 30 molemmt ja hoitoalalla joten eiköhän me selvittäis ilman niitä olemattomia kommenttejakin.. en kuitenkaan halua pulata välejä, ni tähän asti oon vaan nielly pahan mielen ja ajoittaisen turhautumisen, oon muutenkin vähän sellainen etten helposti sano, kai tarvis laittaa silmät kiinni ja sanoa. He tuntuu olevan jo liiankin innokkaita lapsen hoitajia kun jok viikonloppu ehdotetaan et menkää johokin he tulee hoitaa... mut ei´mulla oo tarvetta päästä pois lapsen luota. Alkuun kun meillä oli muutenkin tosi rskasta (kolikki) niin hän kyl tuli mut ei silloin auttanut meitä yhtään, ennemmin van ihmetteli et miks laps voi huutaa noin paljon.. mut yritetään selvitä ja jaksaa... tsemppiä sullekin :)

Äänestä
  • ja siis tuskin johtuu vierastus sitä ettet oo tehny niin tai näin! kaikki lapset vierasta yksilöllisesti, mä oon vieny ekaan "harrastukseen" sellaseen loruttelukerhoon vasta 7kk ja ei oo ketään vierastanut, ainakan vielä!

    Äänestä

En jaksanut lukea koko viestiä, mut voin ylpeänä anopilles esitellä että teidän vauva on jo noin nuorena oppinut noin hienon taidon, että eikös olekin fiksu! Sitä se vierastaminen nimittäin on, hieno taito ja osa sosiaalista kehitystä, kun opetellaan erottamaan sylissäpitäjät toisistaan ja liittämään heihin eri kokemuksia tai niiden puuttumista. Fiksu mukula!

Äänestä
  • Olipa hyvä vastaus:) Sitä me muuten ihmeteltiinkin, joko näin pieni voi vierastaa. :) Kiitos hyvästä kommentista:)

    Äänestä

  • ap kirjoitti:

    Olipa hyvä vastaus:) Sitä me muuten ihmeteltiinkin, joko näin pieni voi vierastaa. :) Kiitos hyvästä kommentista:)

    Kaikki pikkulapset vierastavat minua aluksi. Silmälasit ja musta tukka. Vauvoille on liikaa, jos sellainen pärstä tulee liian lähelle. Juttelen vauvalle kauempaa ja varon edes koskettamasta, kunnes hymy herää.

    Lapsia pitää kunnioittaa, heillä on omat mielipiteensä.

    Äänestä

äiti/miniä/anoppi

Luepa kirjoitus uudestaan ihan itse. Puhuttiin anopista joka ottaa miniän vauvan!

Miten miniä on silloin kaikkitietävä anoppi??

Äänestä
  • Moi. Oon tuo alottaja ja näköjään vastauksia on kaikenlaisia. Totta on se että täytyis pitää vaan puolensa, mut anopin suhteen se tuntuu joskus olevan ehkä vaikeeta..
    Mutta, mun kaveri tapas tään naisen ekan kerran, ja sanoi, että se oli pelottava. Ei hymyillyt eikä puhunu ystävällisesti. Joten en näköjään oo ainut kenellä on vähän epävarma olo rakkaan anopin suhteen. Mutta kiitos vastanneille ja kohtalotovereille:) Onhan meitä ihmisiä kaikenlaisia, mutta harmittaa jos omaa lastaan ei voi hoitaa niinkuin kotona, jos siinä on joku tollanen hankala tapaus.

    Äänestä

Hei. Ehkä anoppisi ei huomaa, että hänen käytöksensä loukkaa sinua. Itsekin olen anoppi. Helpompi ainakin minusta on puhua omalle tyttärelle kuin miniälle. Haluaa varoa sanojaan, ettei loukkaisi vain miniää. Omalle lapselle puhuessa ei niinkään loukkaannu puolin ja toisin. Puheet menevät ohi, eikä jää mielen päälle kaihertamaan. Varmaan sinäkin äitisi kanssa juttelette, eikä aina puhe ole miellyttävää, mutta siihen sopeutuu erilailla. Miniä ja anoppi kumpikin ottaa itseensä herkemmin toisen puheen, kuin äiti ja lapsi.
Lapsi vierastaa omalla ajallaan, toiset nuorempana ja toiset vanhempana. Käyttäydy anoppiasi kohtaan, niinkuin toivoisit sinua kohtaan käyttäytyvän kun olet anoppi.

Äänestä

Anoppis on huora

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huoh... kirjoitti:

Miks se välil ottaaki niin päähän...Tänäänki kävi meillä ja vauva 3kk on alkanu vierastaa sitä. Anoppi oli sitten sitä mieltä, että vierastaa siks, kun minä en oo käyttäny vauvaa missään perhekerhoissa. Voiko olla tosiaan näin? Että nyt se on mun vika että vauva vierastaa anoppia? Kaikenlaiset möläytykset on alkanu ärsyttää. Ja sitten se, että vaikka vauva kuinka huutais rakkaan anopin sylissä, ni sitä ei voi vapaaehtosesti mulle antaa. Tunnen, että loukkaan anoppia, jos sanon sille, että antaa sen vauvan mulle. Noh, nyt oon antanu sen hyssytellä vaikka se itku sydäntä raastaaki. Ihan aluks se ei meinannu koskaan ees uskoa et vauvalla voi olla nälkä ja se itkee sen takia. Aina se ihmetteli, että "eikai sillä nyt mikään nälkä voi olla". Joo ei tietenkää :) Muistan myös, miten se alkuaikoina aina liimautu mun kylkeen kiinni istumaan, ku syötin vauvaa. Oli hieman kiusaantunu olo:) Mieheni äiti istuu kyyttäämäs vieressä. Vaikka anoppi periaatteessa on ihan mukava ihminen, niin joku siinä on, että itse en välttämättä oo ihan rento ja oma itteni. Mietin aina tarkkaan mitä suustani päästelen ja useimmiten en niitä mielipiteitäni tuokkaan esille anopilla ollessa. Onko kenelläkää muulla tällästä anoppinsa kanssa?
Joskus tuntuu että vanhemmat ihmiset kuvittelee hoitavansa toisen vauvaa paremmin ku vauvan äiti itse. Tääkin on jo mulle kolmas lapsi, joten tiedän miten vauvaa käsitellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu