Ahdistaa, masentaa. Täälä kotona ei aina jaksais, tuntuu että seinät kaatuu päälle. Mä oon välillä mahdoton, turhautunu, nurisen ja valitan ja itken. Ei kai puolisoni sellasta jaksa kovin kauaa.
En vain jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Välillä ahdistaa olla kotona, tuntuu että olis pakko päästä näitten seinien sisältä pois, ihan jonnekki muualle. Vanhemmille en halua mennä, koska sielä alkaa ahdistaa tekemisen puute, ja en halua viedä ongelmiani sinne. Muutenki tuntuu et vanhemmat oottaa jotain multa enemmän, pitäis aina olla samanlainen ku kaikki muukki. Paikkakunnallani ei oo ku yks kaveri, jonka työ voisin mennä, mutta en taaskaan halua häiritä sitä ongelmineni. Paras ystäväni taasen asuu kolmen tunnin junamatkan pääs ja tulis kalliiksi työttömälle mennä sinne vain pariksi päiväksi ja takas.
Ahdistaa välillä vaan niin että teksi mieli huutaa ja karjua ja lähteä ulos. Ei vaan oo mitää paikkaa minne mennä. Enkä viitti sillan allakaa yöpyä.
Viime aikoina on tuntunu, ettei tilanteestani varmaan oo muuta ulospääsyä ku tappaa ittensä. :(
En vain jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Välillä ahdistaa olla kotona, tuntuu että olis pakko päästä näitten seinien sisältä pois, ihan jonnekki muualle. Vanhemmille en halua mennä, koska sielä alkaa ahdistaa tekemisen puute, ja en halua viedä ongelmiani sinne. Muutenki tuntuu et vanhemmat oottaa jotain multa enemmän, pitäis aina olla samanlainen ku kaikki muukki. Paikkakunnallani ei oo ku yks kaveri, jonka työ voisin mennä, mutta en taaskaan halua häiritä sitä ongelmineni. Paras ystäväni taasen asuu kolmen tunnin junamatkan pääs ja tulis kalliiksi työttömälle mennä sinne vain pariksi päiväksi ja takas.
Ahdistaa välillä vaan niin että teksi mieli huutaa ja karjua ja lähteä ulos. Ei vaan oo mitää paikkaa minne mennä. Enkä viitti sillan allakaa yöpyä.
Viime aikoina on tuntunu, ettei tilanteestani varmaan oo muuta ulospääsyä ku tappaa ittensä. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moro
Itte taistelin samojen fiilisten kanssa viimiset 15 vuotta, se alkoi aina lokakuussa ja helpotti vuodenvaihteen jälkeen... Eihän se fiilis koskaan kunnossa ollut, mutta kesäisin edes aavistuksen parempi.
Sitten, jostakin syystä.... aloin ottamaan D-vitamiinia, suuria annoksia... Ja kas kummaa, ei masennakaan syksyllä ja talvella.
Ennen kuin nyt tapat ittes niin käys vielä hakemassa kaupasta Tolosen 50 mikrogrammasta D-vitamiinia paketti. Ei maksa mahdottomia...
Otappas noita pari kappaletta muutama päivä ja kommentoi sitten tuntemuksia... Voi meinaan paistaa aurinko risukasaan.
Mulle on suositeltu myös kalaöljykapseleita, kuulemma niittenki käytöllä mieliala kohenee. En sitte tiä pitääkö paikkansa ylipäänsä tämmöset ravintolisät ja on varmasti myös yksilöllistä tehoaako vai ei. No vois ainaki kokeilla jompaa kumpaa.