Aika yksinäinen olo. 21-vuotias nuori "nainen". Ulkonäköongelmia ollu aina. Koulussa kiusattu. Vanhemmat eronnut ku oon ollu nuori. Isän lähtö ilmeisesti ollu vaikuttajana painon nousuun. Tästä siis johtuu ne ulkonäköongelmat itteni kanssa. En oo ikinä seurustellu tai mitää.. en oikeestaa oo ollu sellanen ihminen että pakko seurustella.. enemmänki vaa oottaa että tulis joku semmonen josta oikeesti tykkää. Mut ongelmana on sit että jos joku semmonen tyyppi tullu joskus harvoin vastaan niin alkanu ahistaa.. Siinä vaiheessa ku huomaan että joku osoittaa kiinnostusta niin alkaaa pelottaa ja yleensä pakenen tilanteesta..
Nyt alkaa olla jo enemmän ongelmia kun yritän työpaikkaa ettiä niin oon huomannu että välttelen paikkoja joissa on esimiehenä mies. Tämä on tosi häiritsevää!!! Tämäkin ilmeisesti jotenkin kytköksessä isän lähtöön...
Ihan sellasta että jos jollakin edes suunnilleen samanlaisia kokemuksia niin ois kiva kuulla. Ja onko jollakin ollut jonkunnäköistä ratkaisua tälläiseen mies-pelko ongelmaan. Ihan jonkun asteista sitoutumiskammoahan tää vissii on.
Ja tiedän että vaikka ny erikseen pyydän ettei tarttis olla mitään idiootteja kommentteja nii niitä kumminki tulee.. Siinä vaiheessa ei muuta ku omapaha on aikanne minkä tähänki tuhlaatte xD
Nyt alkaa olla jo enemmän ongelmia kun yritän työpaikkaa ettiä niin oon huomannu että välttelen paikkoja joissa on esimiehenä mies. Tämä on tosi häiritsevää!!! Tämäkin ilmeisesti jotenkin kytköksessä isän lähtöön...
Ihan sellasta että jos jollakin edes suunnilleen samanlaisia kokemuksia niin ois kiva kuulla. Ja onko jollakin ollut jonkunnäköistä ratkaisua tälläiseen mies-pelko ongelmaan. Ihan jonkun asteista sitoutumiskammoahan tää vissii on.
Ja tiedän että vaikka ny erikseen pyydän ettei tarttis olla mitään idiootteja kommentteja nii niitä kumminki tulee.. Siinä vaiheessa ei muuta ku omapaha on aikanne minkä tähänki tuhlaatte xD
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen mies ja ongelmana se että haluan olla täydellinen ja koska en ole niin epävarmuus repii paloiksi.. mulla myös tuo ongelma että aina jos joku osoittaa kiinnostusta niin alkaa ahdistamaan ja tulee kauhee pakokauhu koska mielestäni lähestyvä osapuoli on liian täydellinen minuun verrattuna enkä tajua miten joku voisi pitää näin epätäydellisestä ihmisestä... tiedän että täydellisyys on katsojan silmissä mutta sitä on vaikea hyväksyä jos ei ensin hyväksy itseään, täytyy vain opetella rohkeasti kulkemaan eteenpäin ajattelematta mitä muut ajattelevat sinusta :)
Itte oon sillee että hyvinä päivinä en piittaa vaikka kuka sanois musta mitä, mutta sit on niitä huonoja päiviä millon kaikki mitä ihmiset sanoo pahasti nii satuttaa... Mutta kaippa tää tästä päivä ja asia kerrallaan :)