Hei! Meinasin aluksi kirjoittaa tuonne vauvakuume puolelle mutta ajattelin että tänne olisi parempi. Eli kysymykseni olisi sellainen, että miten olette saaneet tartutettua mielellennekin vauvakuumeen jos olette aluksi kuumeilleet yksin? Meillä mies on sanonut jo kauan, että haluaa kanssani lapsen mutta ei ihan vielä. Minulla taas on ollut jo reilu vuoden vauvakuume päällä. On tullut jo osteltua vauvan vaatteitakin varastoon jos halvalla on kirpparilta löytynyt.
Olis vielä toinenkin kysymys mihin kaipaisin vastausta. Olenko liian nuori haluamaan vielä lasta (pian 21)? Itse tunnen olevani jo valmis äidiksi nuoresta iästä huolimatta. Vastuun muista oon osannu ottaa jo tosi nuorena ja juhliminenkin on jäänyt melkein oikeestaan kun täytin 18 (vaikka silloinhan sen olis pitäny alkaa).
Olis vielä toinenkin kysymys mihin kaipaisin vastausta. Olenko liian nuori haluamaan vielä lasta (pian 21)? Itse tunnen olevani jo valmis äidiksi nuoresta iästä huolimatta. Vastuun muista oon osannu ottaa jo tosi nuorena ja juhliminenkin on jäänyt melkein oikeestaan kun täytin 18 (vaikka silloinhan sen olis pitäny alkaa).
Vastaukset 7
Vanhimmat
En oikeastaan osaa vastata tuohon vauvakuumeen tartuttamiseen, sillä jokainen varmasti tuntee itse, koska sihen valmis. Me olemme mieheni kanssa olleet 12 vuota yhdessä, 3,5 kk naimisissa ja yli kaksi vuotta yhteistuumin yritetty lasta. Nyt olemme jo yli kolmekymppisiä (minä 34 ja mies 30) ja tuntuu, että olemme niin kauan "saaneet" olla keskenään, että kaivataan jo "lisää elämää" asuntoon.
Emme ole ikinä olleet mitään bilettäjiä vaan koti-ihmisiä eli siitä ei ole kiinni tämä "viivyttely". Toki, jos olisin tiennyt ettei kaikki käykkään niin nopeasti, olisin varmaan aikaisemmin alkanut yrittämään. Nyt olemme siis alkumetreillä (8 viikkoa täynnä) ja jännittyneenä odotamme, että saammeko oikeasti OMAN vauvan.
Eli kyllä sinun varmaan vaan täytyy odottaa, että miehesi itse tuntee olevansa valmis isäksi. Ihanaa se on sitten, kun molemmat tätsillä mukana. Sinun kohdalla voi vielä sanoa "kyllä sinä vielä ehdit" :D
Hei itse olen 21 vuotias ja odotan jo toista lastani,esikoinen on nyt 2,5vuotias.
Olen saanut tarpeekseni "bilettämisestä" jota olen tehnyt 14vuotiaasta 18 vuotiaaseen asti et nyt saa riittää,en halua olla mikää ikäloppu kun hankin lapsia. J aonhan se nyt niinkin että kyllä nuori jaksaa paremmin herätä vauvan kanssa yöllä kun on joskus tullut juhlittuakin aamuun saakka. Mielestäni kannattaa nuorena hommata lapset niin on vanhempana aikaa miehen kanssa kun lapset lähteneet kotoa eikä olla silloinkaan ikäloppuja ;)
Mielestäni lapsen hankintaan ei tarvita mitään vauvakuumetta. Ei mulla ainakaan sellasta oo ollut ja vauva meille tulossa.
Kiitos asiallisista vastauksista niitä harvoin tulee. Meillä siis seurustelua takana pian 6 vuotta ja kihloissa ollaan oltu yli vuosi eli tunnetaan toisemme jo tosi hyvin kun ollaan kasvettu aikuisiksi yhdessä.
Joo eihän siihen lapsen hankkimiseen tarvi oikeen kuumetta olla. Mutta tällä hetkellä kuume omaan lapseen on valtava eikä oikeen asiaa auttanut kun ollaan kattomassa ihania pieniä serkkupoikiani joita en ole nähnyt taas pitkään aikaan. Mies taas varmaan huokaisee helpotuksesta kun päästään takaisin rauhalliseen kotiin.
Meillä ensimmäinen oli vahinko, olin 3-vuorotyössä ja välillä meni sekaisin oliko pilleri tullut otettua.. 4 vuotta oltiin seurusteltu kun ykkönen syntyi, nyt 9 vuotta takana yhteiseloa ja kolmosen pitäisi huhtikuussa syntymän. Toinen olikin sitten yhteinen päätös, samoin pikkukolmonen joka nyt tulossa. Eli ekaan ei ehditty paljon kuumeilla kuin odotusaika, mutta sitten kun yksi nyytti jo oli ei tarvinnut miettiiä halutaanko lisää, tottakai haluttiin! :D Mutta toivotaan, että teillä kuumeilu tarttuu myös mieheen! :)
Tuo kuumeilu on aika jännä juttu. Mulla itelläni se alkoi siten, että huomasin suhtautuvani vauvoihin eri tavalla kuin ennen, aloin ajatella että mikseipä meilläkin jo voisi olla ja niin edelleen. Se ei siis mulla ollut sellaista, että haluan vauvan nyt heti ja olen ehdottoman valmis ja varma tästä. Mun mielestä ajankohta voi olla oikea silloinkin, kun alkaa tuntua, että on edes jossain määrin valmis muuttamaan elämäänsä siihen suuntaan mihin raskausaika ja vauva sitä vie ja pystyy oikeasti luottamaan kykenevänsä vanhemmaksi. Että ei esimerkiksi tunnu, että voi ei, jos teen vauvan niin joudun luopumaan tästä ja tästä ja tästä ja tästä.
Olet varmaan jutellut miehesi kanssa siitä miksei hän vielä haluaisi perheenlisäystä? Onko hällä vielä joku elämänvaihe kesken, minkä haluaisi kokea loppuun ensin, tai muuta? Kuulostaa vähän tyhmältä psykologihöpinältä tuo, mutta kyllä mä ainakin ihan naisihmisenäkin ja vieläpä monta vuotta sua vanhempana voin rehellisesti sanoa että vielä muutama vuosi sitten ajatus vauvasta tuntui jotenkin pelottavalta ja piti just tehdä kaikkea muuta ensin. Jos tilanne olisi tullut eteen, olisin varmaan sopeutunut ja selviytynyt, mutta jollain tasolla tuo ajatusmaailma loksahti kohdalleen vasta ihan tässä viimeisen vuoden sisällä. Ja sitten kävikin niin onnellisesti että talvivauvaa odotellaan. :)
Mutta tää on niin yksilöllistä. Sä kuulostat kirjoitustesi perusteella mun mielestä kypsältä äidiksi jo nyt, toivottavasti miehesikin lämpeää ajatukselle. :)
Kiitos taas rehellisistä ja hyvistä vastauksista. Olen kyllä todellakin jo valmis äidiksi ja innolla odotan että pääsisin nauttimaan äitiydestä.
Olen yrittänyt kysyä mieheltäni että mikä siinä on kun hän ei vielä halua lasta mutta en ole saanut oikeen mitään syytä. Tai kyllä hän haluaa lapsen mutta ei vielä. Olen tässä muutaman päivän tenttauksella tullut siihen tulokseen ettei hän haluaisi sellaista vastuuta vielä itselleen muuten voisi lapsi tulla. Mutta aikaahan tässä on odotella ettei nyt niin hätää sen asian kanssa ole, mutta minä kun oon tälläinen joka ei malta odottaa kun jotain oikein kipeästi haluaa.
Olen odottanut kuitenkin jo 2 vuotta. Silloin 18 vuotiaana ajattelin ettei nyt vielä kuinkaan lapsia hommattaisi kun ollaan niin nuoriakin ja minullakaan ei oo ammattia. Nyt on ammatti ja korkeakoulussa toista vuotta menoss ja vähän ikää tullut lisää niin mielestäni voisi lapsia jo hankkia.