analysoikaa mulle putkinotko ja ihmiset suviyössä!
Kirjat & novellit
osmo kosmo
3430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämmönen on rasittavaa!! analysoi ite
molemmat kertovat samaa: ihmiselämän irrationalisuuden funktiota tulevaisuuden ja menneisyyden risteyskohdassa. Muodollisesti "Putkinotko" kertoo köyhästä maanviljelijästä joka kaivaessaan vesivakojen päitä auki kynnökseltään hallavuoden jälkeen saa liikeidean ryhtyä sivutoimiseksi salaojittajaksi ensin Pikku-Ferguson-traktorilla, sittemmin englantilaisesta sodanaikaisesta miehistönkuljetusvaunusta salaojakoneeksi muunnetulla White-merkkisellä koneella jota hän kankean kielensä takia kutsuu "Vaitiksi". Liike laajenee ja menestyy, mies rikastuu ja hankkii yhä lisää salaojakoneita. Ylpeänä hän havaitsee köyhän kotikuntansa nousevan Suomen salaojatilastossa jaetulle ykkössijalle. Kuitenkin juuri tässä piilee tuhon siemen: aikaa myöden kotipitäjän pellot tulevat salaojitetuiksi eivätkä naapuripitäjien omat salaojaurakoitsijat päästä sankaria omille markkinoilleen. Kirjan sankari kuolee katkerana, kaikkensa antaneena ihmisen kuorena, loppuun palaneena, mielestään syyttömänä.
Juuri tämä sama teema: menestyksessä piilee häviö on teemana Finlandia-palkitulla "Ihmiset suviyössä"-novellillakin. Tosin käänteisessä mielessä. Kaikki kirjan tapahtumat sijoittuvat tanssilavan takana sijaitsevaan metsikköön. Tapahtumat alkavat yksityiskohtaisesti kuvatusta puukotuskohtauksesta ja etenevät eksistentiaalisessa mielessä rinnakkaisissa päinvastaisissa sfääreissä kuin "Putkinotko". Erityisesti yhteisen pontikkapullon tahallinen rikkominen ja sitä myötä joukon johtoaseman menettäminen kertautuu Joosepilla salaojittajan yhtiön konkurssioikeudenkäynnin erityistilintarkastukseen. Molemmat jättävät auki peruskysymyksen mutta tärkeintä onkin, että he uskaltavat kysyä kysymättä voiko tällaista kysyä!
En ole koskaan ajatellut, että näillä teoksilla olisi tavallaan sama teema - mutta nyt kun Sologdin sen niin selkeästi osoitti, löysin ihan uusia ulottuvuuksia po. kirjoista.
Täytyykin ensi tilassa lukea nämä suomalaisen kirjallisuuden klassikot uudelleen, ja tällä kertaa ihan uudessa valossa.
Hienoa, että meillä on tällä palstalla näin hyvin kirjallisuuden " syvemmästäkin olemuksesta " perillä olevie lukijoita, näin meille avautuu aivan uusia näkökulmia kirjoihin. Sologdinin termiä käyttääkseni, pääsemme uusiin sfääreihin !
Luulen kyllä että meidän kirja- arviomme kirjoittaja ei ole ihan rivilukija ; lienenkö oikeassa kun epäilen kyseessä olevan kirjallisuuden parissa työkseen toimivan henkilön...
Oli niin tai näin, niin kiitokset hienosta analyysistasi, luulenpa, että heitän dekkarit hetkeksi sivuun ja nautin muutaman kirjan verran kotimaisesta kirjallisuudesta .