Millaiset kummit?

Itsellä samantyylinen tilanne. Kummit vanhempien ystäviä (kummitätini on äitini paras ystävä). Kun olin pieni, nähtiin aika paljonkin, koska heidän lapsensa on vuotta nuorempi kuin minä, ja vuotta vanhempi kuin siskoni, joten tulimme hyvin toimeen. Nykyään näemme lähinnä minun/kummieni lapsen (joka on vanhempieni kummipoika) synttäreillä tms juhlissa, toki joskus myös muutenkin, mutta ei kovin paljon. Silti kummini ovat minulle tärkeitä, mutta eivät mitenkään erityisen läheisiä.

Minustakin tuli kesällä kummitäti ihanalle pienelle pojalle.Olen 17, ja poika nyt vasta tasan 5kk, joten vaikea vielä sanoa, kuinka hyvä kummi olen. Poika on serkkuni, ja asuu samassa kaupungissa kanssani , joten näemme melko usein. Olen ollut lapsenvahtina hänelle, ja aina kun näemme, olen todella paljon hänen kanssaan. Nautin yli kaiken hänen kylvettämisestään/syöttämisestään/nukuttamisestaan (vaikka itkukin tulee)/hymystään/jopa vaipanvaihdosta. :) Haluan olla mahdollisimman hyvä kummi pienelle, vaikken pystykään ostamaan kalliita lahjoja tms, koska olen köyhä opiskelija, mutta tosiaanhan se ei olekaan mikään kummiuden mitta ;)

Minulla on mielestäni onnistunut kummivalinta, kiitos vanhemmilleni. Kummit ovat aina olleet lähellä ja läsnä niin suurissa kuin pienissäkin arjen askareissa. He ovat muistaneet muutoinkin kun syntymäpäivinä ja jouluna. He ovat olleet vähän kuin varavanhemmat. (kaikki 3).

Itse ole 4 lapsen kummi ja haluan kantaa tätä samaa kummeuden periaatetta, kuin mitä minun kummit ovat kantaneet. Ei mitään turhia ylellisyyksiä ja kalliita lahjoja, vaan ihan tavallista arkea ja lapsen elämässä mukana olemista niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Ei mitään joka vuotisia / kuukautisia retkiä huvipuistoihin jne, vaan mielikuvituksen käyttöä arkileikeissä, laskeutumista lapsen tasolle, leikkimieltä ja kuuntelutaito. Lämmin syli ja hellä suukko, ne jäävät lapsen mieleen.

Miun kummit lähetti kortin/lahjan juhlapäivinä ja kyselivät kuulumisiani vanhemmiltani, mutta suoraan emme juurikaan ollut yhteyksissä, ja jos joku kysyi niin minun piti kyllä ihan muistella että ketä ne mun kummit on. Rippileiriltä lähetin kummille kirjeen, jossa pohdin uskonasioita - vastauksen sain puolen vuoden kuluttua joulukortissa, "kiitos kirjeestäsi", that's it. Nykyään vanhempani pitävät edelleen kummeihin jossain määrin yhteyttä, eli he tietävät minun menneen naimisiin ja saaneen lapsen, mutta itse en tuon rippikesän jälkeen ole ollut kummeihin yhteyksissä eivätkä he suoraan minuun.

Toinen kummityttöni on sisarukseni tytär, ja häntä tapaan yleensä useita kertoja kuussa, yleensä vain käydään puolin tai toisin kylässä ja joskus ihan tehdään jotain ilman tytön vanhempia. Ja tykkään viedä häntä ja hänen siskoaan esim. eläinpuistoon, museoon, rannalle, joulunäytelmään ja niin edelleen. Yökylässäkin ovat olleet useita kertoja. Toista kummityttöäni näin paljon harvemmin, hän on ystäväni tytär ja usein kun tapaan tätä ystävääni niin ne on niitä hetkiä kun hän haluaa "aikuisten aikaa" ja lapset ovat isällä. Molempia kummilapsia muistan lahjalla synttärinä ja jouluna.

Nyt kun itsellä on vauva, niin on tuon toisenkin kummitytön kanssa touhuilu vähentynyt, ymmärrettävästi, mutta ei häntä ole unohdettu :)

Minulla aivan ihana kummitäti, hän on äitini veljen ex-vaimo ja asuu aivan liian kaukana, näemme ehkä kerran vuodessa, olemme kuitenkin muuten paljon yhteydessä. ikää minulla 30 ja hällä yli 60 mut nyt vasta osaa arvostaa kuinka tärkeä kummi voi olla. sedän kanssa tuskin missään tekemisissä, asuu lähellä, mut ei hyväksy "kummisuhdettani" ex-vaimoonsa :(

mulla on itellä 3 kummilasta ja yritän heitä kaikkia nähdä kerran kuussa ei aina onnistu nyt kn itellä pieni vauva, mut lähettelen sit kortteja ja joskus jotain pientä postia. ja tiettu nää muistamiset jouluna ja synttärinä. vanhinta 7v siskontyttöä oon vieny sirkukseen ja ottanut yökylään ja meillä on omia salaisuuksia. kummipoika 4v on kaverin lapsi joten suhde hieman erilainen, ei nähdä ihan niin usein ja he käy ite todella paljon kaikkialla ni sit hänen kans lähinnä oleilen ja pelaan ja leikin. nuorimmalla tytöllä ei vielä edes nimeä, joten en virallisesti ole kummi, mut parin viikon päästä oon :) on kans kaverin, ja luulen että suhtesta tulee saman tyyppinen kun pojan kanssa. Aivan ihania ja rakkaita lapsia kaikki!

myönnän että virallinen kristillinen kasvatus kummin tehtävänä ei oo mun juttu...niinkun varmaan aika yleistä..?

Ihan hyvät. Muistivat kummilapsensa olemassaolon. Meitä on 4 sisarusta ja vain mulla ja nuorimmalla on ollut kummit jotka on olleet läsnä aikuisikään asti. Käyneet kylässä kysellet kuulumisia muistaneet kortein, juhlina lahjoin ja kyläilyin..

Se tuntui nuorempana vähän kummalta kun minun kummilta tuli esim. joululahja, sisarusten kummeilta ei.

Nykyään, siis aikuisena olen yhdellä kummillani töissä :) Kuulun hänen firmansa johtoportaaseen. Näinkin voi onni potkia joskus, ihan jees :D toivon silti että olen paikkani ansainnut tekemisillä en sillä että "pitää ottaa kummityttö töihin".

Itselläni on vasta 1 kummilapsi, veljeni tyttö. Veljeni vaimoineen taas on minun lapseni kummi. Hoidamme toistemme lapsia tarpeen tullen, lapset ovat hyviä leikkitovereita keskenään. Olemme kiinnostuneita kummilastemme elämästä ja vuoroin järjestämme kummilapsille jotain kivaa "vain kummin kanssa". Viimeksi vein 3v. tyssin ratsastamaan. Veljeni vei 2v poikamme traktori ja ralliautoajeluille. Kaikkea tällaista pientä lastenkivaa, ei vain joulu- ja synttärilahjoja.

Emme kumpikaan ole kovin uskonnollisia ja koemmekin ettemme kovin tuputa uskonasioita lapsille, kiinnostuvat niistä sitten isompana sen minkä haluavat. Kummihan voisi olla uskonnollinen "opas" lapsen elämässä mutta me emme ole sellaiseen lähteneet. Meidän mielestä kummius tarkoittaa lapselle läsnäoloa ja kummi on sellainen "bonusaikuinen" jolta voi aina pyytää (ja olettaa) vähän "extrahuomiota". Annetaa kummilapselle ymmärtää että on kummille arvokas ja sitä kummina olemista arvostetaan. Saa olla lapselle kasvattaja.

Minun lapseni kolmas kummi oli ensimmäisen vuoden tosi kiinnostunut kummiudestaan, hyppi seinille kun pyysimme kummiksi, halusi lasta hoitoon kyseli kuulumiset jne.. mutta siinä vaiheessa kun suloinen vauvakausi oli ohi ei lasta saanut siihen korttelin päähän hoitoon enää pyytämälläkään, edes kauppareissun ajaksi. Loppui kuulumisten kyselyt ja yhteydenpito. Syykin selvisi kun hän löysi itselleen uuden miehen. Ei ole nyt vuoteen kuulunut mitään enkä ole ollut enää puoleen vuoteen yhteydessäkään. Ei tullut kutsuttuna 2v syntymäpäiville, postilaatikkoon oli 2viikkoa myöhemmin tullut pieni halpaleluauto ja kortti kummilta. Sen oli ajatellut muttei tullut ovelle edes päivää sanomaan. Eikä takuulla olla tehty mitään minkä takia olisi esim. suutuksissa. Haaveilee kuulemma omasta vauvasta nykyään, liekö tuo vauva-ajan kiinnostus oli hänelle enemmänkin keino saada vauvahoitoon kun aitoa halua olla lapselle kummi seuraavat 15v. Tuki ja turvallinen aikuinen..

Mene ja tiedä olen ainakin tähän yhteen kummiin pettynyt. Miehen puolen sukua ja mies olis sitä mieltä aikoinaan että hän on hyvä kummi.

Yksi ystäväni taas pitää poikaamme enemmän kummilapsena kuin tämä oikea kummi. Haluaa ja on sanonut haluavansa olla lapsen elämässä läsnä. Todella ihana ihminen, jonka olisin alunperin halunnutkin kummiksi mutta kun en tohtinut lapsen isälle ehdottaa minun puolelta enemää kummeja kun mieheni puolelta ei kukaan enää huolinut kummilasta kun kaikilla oli jo niin monta. Ajattelin miehen pahoittavan mielensä jos minun puolelta on 3 kummia ja miehen puolelta yksi. tuo joka nyt ei pidä kummiuttaan yllä millään lailla.

Olen miettinyt voisinko ehdottaa miehelleni lisätä tuo ystäväni (tai ystävämme nykyään) lapsen kummiksi näin jälkeenpäin. Tuo ystävä varmasti arvostaisi sitä nimikettään. Vaikka on ihana lapselle läsnä oleva ihminen ilman kirjallista kummiuttakin.