mä oon niin väsynyt ja ahdistunut...tuntuu et pää räjähtää ja haluun kuolla koko ajan...lääkkeet ei toimi ja keskustelut ei auta, nekin ahdistaa..oon yksin ja väsyttää koko ajan, en jaksa käydä missään enkä vastata puhelimeen...yksinäisyydessä on mukava ja ahdistavaa olla...
vielä sekin on että pitäisi saadas jostain rahaa eli töihin vaan, et laskut pystyisi maksamaan?
mut ku ei jaksa niin ei jaksa...
en enää tiedä mitä tehdä?
vielä sekin on että pitäisi saadas jostain rahaa eli töihin vaan, et laskut pystyisi maksamaan?
mut ku ei jaksa niin ei jaksa...
en enää tiedä mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeile: rukoile.
Itseäni on aina pahassa ahdistuskohtauksessa auttanut.
Joskin, käytännönasiat ovat käytäntöjä, mutta mieli ja suhtautuminen rauhoittuu.
- Tämä kommentti oli VAIN aloittajalle. Ei tarvi kenenkään kommenttiani kommentoida. - Voih, sinnuu ap.
Kokeile kaikkea mahdollista. Yritä jaksaa kokeilla niin kauan, ennen kuin keksit jotakin, mikä edes hieman auttaa. Minä suosittelen kuitenkin jättämään rukoilun väliin, sitä ihminen tekee sen luonnostaan ollessaan ahdistunut (vaikkei edes rukoilisi jumalaa niin sitä kyllä rukoilee jotakuta korkeampaa voimaa auttamaan), mutta se vain ahdistaa lisää, kun apua ei tule. Ainakin minulla.
Itselläni olo parani jossain vaiheessa ilman lääkkeitä, kun automaattisesti lakkasin tuntemasta mitään (aika psykologille vasta edessä). Eli nytkin tunnen pelkkää tyhjyyttä. Ahdistuskohtauksia tulee silti. Aamulla en haluaisi herätä. Minulla musiikki auttaa (mutta siinäkin pitää jaksaa valita juuri oikea musiikki oikeaan hetkeen), jos saan ensin edes hieman rauhoituttua. Samoin kirjoittaminen, jos vain jaksan kirjoittaa.
Kuulostaa kauhean helpolta, mutta tiedän ettei se ole sitä. Minä pääsin ohi niiden päivien, kun vain ahdisti, mutta silti tunteet ovat liian monta kertaa päivässä aivan samat kuin sinulla. Yksinäisyyttä myöten.
Onneksi minulle tulee opintotuki vielä toistaiseksi ja toivottavasti saisin pian sairaslomaa. Jaksaisitko itse yrittää hakea sitä?
Sympatiat sinulle.
sinun kirjoituksesta ymmärsin sen miksi haluan olla yksin :) kiitos sinulle siitä. luin monia keskusteluja masennuksesta ja en niistä löytänyt mitään itseeni liittyvää.
minulla on todettu aikoinaan masennus.syön siihen efexoria ja opamoxia. puörin työelämässä ja pidän taloa lemmikkieläimineen. välillä tuntuu ettei missään ole mitään järkeä?! ja just tuo "ku ei jaksa nii ei jaksa"....
soitetaanko kumpikin huomenna miekkariin? jos se edes jaksetaan?!
hei 1968xi,mimmeee
kiva että tekstini autto sua ja tietää ettei yksin ole...haluaisitko sä kirjotella enemmän,voin laittaa sähköpostiosoitteen,yritän jaksaa käydä lukemassa sitä välillää [email protected]
mun pitäis 2vkon päästä mennä lääkärille,mut se käynti ahdistaa niin paljon etten tiedä jaksanko mennä ollenkaan,selittäminen on niin vaikeaa ett sanoja ei saa ulos, mitenkohän se menee..
tuntuu niin pahalta ettei henki kullje,mikään ei tunnu auttavan..
kiitos vastaajille
Minä kävin psykologilla, siirsi minut kriisiapuun, josta minua siirreltiin taas eteenpäin. 24 h, viisi ihmistä, lääkkeitä määrännyt lääkäri kuunteli vähiten (ja niitä lääkkeitä en syö). Helvetin rankkaa. Älä siis ainakaan anna itsellesi käydä noin. Älä antaudu siirreltäväksi. Minä ahdistuin vain pahemmin. Yritä silti jaksaa mennä, voit saada kunnon apua.