Minun mielestäni on väärin, että täällä puhutaan pelkästä yksinäisyydestä tekemättä se kummemmin selkoa, minkä laatuisesta yksinäisyydestä on kysymys.
Olkoon vaan yksinäisyys kimppu, mutta kun se ei ole mikään kaunis kimppu täällä luetun perusteella, joten sen koostumus täytyisi repostella esiin, jolloin siitä voitaisiin tehdä mahdollisesti kaunis kimppu, josta koituisi kantajalleen iloa eikä surua.
Miksi te ette voi erotella yksinäisyyttänne ymmärrettäviin osiin, jolloin muilla olisi mahdollisuus vaikuttaa yksinäisyytenne syihin?
Nyt siihen on kiedottu sekä materiaalisia että immateriaalisia osia, jolloin asioiden käsittely vaikeutuu ja jäämme rypemään yksinäisyyden usvaiseen suohon.
Olkoon vaan yksinäisyys kimppu, mutta kun se ei ole mikään kaunis kimppu täällä luetun perusteella, joten sen koostumus täytyisi repostella esiin, jolloin siitä voitaisiin tehdä mahdollisesti kaunis kimppu, josta koituisi kantajalleen iloa eikä surua.
Miksi te ette voi erotella yksinäisyyttänne ymmärrettäviin osiin, jolloin muilla olisi mahdollisuus vaikuttaa yksinäisyytenne syihin?
Nyt siihen on kiedottu sekä materiaalisia että immateriaalisia osia, jolloin asioiden käsittely vaikeutuu ja jäämme rypemään yksinäisyyden usvaiseen suohon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukkakimppu -vertaus ei ilmeisesti uponnut lukijoihin, joten vaihdetaan.
Jos yksinäisyys olisi korttipeli, niin mikä kortti olisit?
Onhan noita eroteltukin, mutta voisin laitella omat kategoriat:
1. totaaliyksinäisyys
Pahin vaihtoehto yksinäisyyden alalajeista. Yleensä tarkoittaa sitä ettei ole yhtikäs ketään tai korkeintaan pari sukulaista.
2. sosiaalinen yksinäisyys
On paljon kavereita ja iso sosiaalinen piiri, mutta ei ole ketään todella läheistä ihmistä tai ei pysty juttelemaan kuin yleisistä asioista kavereiden kanssa.
3. kosminen yksinäisyys
Yksin on ihminen maailmassa...
4. parisuhdeyksinäisyys
Lienee toiseksi yleisin yksinäisyyden alalaji, jossa henkilö on parisuhteessa ja omaa mahdollisesti ystäviäkin mutta ei silti kokee olonsa yksinäiseksi koska ei ole parisuhteen lisäksi muita todella läheisiä ihmisiä.
---
Ratkaisut:
1. Totaaliyksinäisten pitäisi hakeutua toisten samanlaistensa seuraan. Yleensä tämä ei tosin tunnu onnistuvan, koska ei ole oma-aloitteellisuutta ja väheksytään muita samankaltaisia tyyppejä joten ei haluta olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan etsitään samanlaista seuraa minkä kanssa muutkin ovat tekemisissä.
Usein tuohon väheksymiseen liittyy myös voimakas tarve itsensä vertailemiseen että olenko huonompi/parempi. Tuommoiset vertailemiset pitäisi jo etukäteen pyrkiä unohtamaan kokonaan.
Tässä tilanteessa kaikenlainen tutustuminen muihin voitaisi laskea eduksi, koska ihmiset usein tietoisesti ovat tälläisiä henkilöitä vastaan. Usein miesten kohdalla vain asia tuntuu kääntyvän siihen että ollaan valmiita tutustumaan vain vastakkaiseen sukupuoleen, siinä missä naiset eivät ole ihan niin nirsoja.
2. Sosiaalisessa yksinäisyydessä pitäisi rohkeasti puhua läheisille ihmisille ja saada ystävyyttä syvennettyä. Jos se läheisin ihminen tai parisuhde puuttuu niin tilannetta voisi hyvin helpottaa menemällä kavereiden ja ystävien kanssa erilaisiin paikkoihin ja tutustua ihmisiin, koska muutkin tunnetusti liittyvät helpommin seuraan jos on muitakin ihmisiä mukana.
3. Tämä harvemmin haittaa ihmisiä kuin ohimennen.
4. Parisuhdeyksinäisten pitäisi tutustua toisiinsa. Usein kun sukupuolikin määrittelee tutustumisen rajan, niin miksi ei naiset voi tutustua toisiinsa tms. (valtaosa parisuhdeyksinäisistä tuntuu olevan naisia).
On niitä varmaan muutama muukin alalaji mutta tuossa lienee yleisimmät...
Häpeäyksinäisyys. Yksinäisyys aiheutuu tunteesta, että on liian huono muiden ihmisten seuraan. Joukossa tuntee olonsa kehnoksi ja vastenmielisen ulkonäkönsä suorastaan hyppivän (myös vaikka olisi koreasti vaatetettu ja meikattukin) muiden silmille. Vastaavaa yksinäisyyttä voisi kutsua myös "pakenemisyksinäisyydeksi", eli jostain syystä ei pysty kohtaamaan muita ihmisiä. Yksinäisyys on sekä omaa valintaa ("en halua seuraan, koska häpeän") että itsestä riippumatonta ("ei ole minun syyni, että olen näin iljettävä").
En yksinkertaisesti näe mitään muuta "ratkaisua" tällaiselle yksinäisyydelle kuin siinä yksinäisyydessä pitäytyminen. Se ei ole kylläkään ratkaisu yksinäisyydelle, mutta lieventää sitä vielä pahempaa tunnetta eli tajutonta häpeää.