lopussa minä kuolin
tuhat kertaa sanoilla
rakensin laivaa kestämään myrskyä
siivitin unelmani kanssasi
mutta viimein antauduin pelolle
en kai ollutkaan tarpeeksi vahva
silloin...sanat ovat turhia
jää vain katseet
ja viimein päättyvä syksy
tuhat kertaa sanoilla
rakensin laivaa kestämään myrskyä
siivitin unelmani kanssasi
mutta viimein antauduin pelolle
en kai ollutkaan tarpeeksi vahva
silloin...sanat ovat turhia
jää vain katseet
ja viimein päättyvä syksy
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, joskus on sanat turhia
mutta ei tässä runossasi
jossa sanat ovat "aseesi"
Nämä runosi ovat aina yhtä
mielenkiintoisia ja paljon antavia
ettei niitä voi ohittaa.
Tämä oli vain yksi niistä!
Kiitos Liona sanoista..harvakseltaan tänne enää kirjoitan :)
Tie vie, vaan ei pääty.
Luen harvakseltaan näitä, tämän olisin voinut kirjoittaa itsekin. Viime aikoina olen pohtinut, miten monta yksin koettua "rakkaus"tarinaa näiltä sivuilta löytyy. Prosessikaavio jotakuinkin; ihastun - luulen rakastuneeni - mietin kerronko "kohteelle" ja miten?- kuvitelma vastavuoroisuudesta, "mukakatseita" - sanattomuus kohdattaessa - välttelyä, pakoilua - tunne jää kaivelemaan, kunnes näkee, että "kohde" onkin löytänyt rinnalleen jonkun toisen - - - elämä jatkuu, mutta maku siitä tuntuu menneen...
Mutta tässä runossasi kaikki mainitsemani tulikin kaikki paljon kauniimmassa muodossa. Kiittää ja poistuu.