Kerran Latvian matkoilla tuli vastaan huivipäinen nainen, joka möi torilla runokirjoja. Tullessani hänen kohdalleen, hän alkoi yhtäkkiä huutaa ja viittilöidä minulle mielipuolisesti ja irvistellä kummallisella tavalla. Karmivaa, enkä saanut hänen huudostaan selvää, mitä sillä tarkoitti. Vai oliko se vain sikäläinen tapa herättää huomiota? Epäilen.
Jälkeenpäin tuo jäi vaivaamaan minua, kun noin syöksähti. Kuin en saisi kulkea torilla. Näytin tavalliselta, kuten muutkin ja käveleskelin rauhallisessa hengessä katsellakseni maisemia. Oliko tuo nainen hullu, kun sai niin arvaamattoman kohtauksen, vai oliko hän juovuksissa? Saattoi kyllä naukkailla jotakin tiskinsä takaa, mutten ole varma. Kiitos jos valaiset tätä.
Jälkeenpäin tuo jäi vaivaamaan minua, kun noin syöksähti. Kuin en saisi kulkea torilla. Näytin tavalliselta, kuten muutkin ja käveleskelin rauhallisessa hengessä katsellakseni maisemia. Oliko tuo nainen hullu, kun sai niin arvaamattoman kohtauksen, vai oliko hän juovuksissa? Saattoi kyllä naukkailla jotakin tiskinsä takaa, mutten ole varma. Kiitos jos valaiset tätä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
tällaisia tapauksia sattuu paljon toreilla ja markkinoilla. se on tapa herättää huomiota ja vetää asiakas puoleensa.
turhaan mietit tuota kauppiasta, sillä kokemukseni mukaan sellainen ihminen, jolla todellakin on jotakin kerrottavaa, puhuu rauhallisella äänellä ja ilmoittaa asiansa rehdisti.
olen myös kokenut sellaista. ja tietenkin ne ihmiset pyytävät rahaa pelottelunsa jälkeen - sylkäisevät perään ja kiroavat, jos et anna.
t: Keskiyö