KRAPULAINEN POIKAMIEHEN PÄIVÄ.
Illalla tuli kiskottua isot määrät alkoholipitoisia juomia. Menin tuttuvan luo kyläilemään, ja siellä vetelin naamariin melkein 10 pientä huurteista kultaista jumalten juomaa, olutta. Sitten siellä tarjottiin väkeviä kyytipojaksi, no se oli sitä rommia erikoisen limsan kanssa. Sitten ne rupesi jo päänupissa vaikuttamaan, ja humalluin jonkinverran. Siinä oltua kylässä parisen tuntia vietellessä aikaa porukan kanssa. Porukat lähti siinä sitten kaupunkiin ja minä suuntasin kotia kohti. Hyppäsin fillarin selkään, ja sykkelöin kämpille. Matkaa ei ollut kuin pari km, mutta sekin tuntui pitkälle syksyn kylmässä pimeässä säässä. Kun saavuin kotia, huomasin parin puhelun tulleen kännykkääni, kun en voinut vastata jätettyä puhelimen kotia. Soitin siinä sitten takaisin niille kavereille. No toinen kaveri kyseli illan meinamisia, että mitä meinasit illalla tehdä, että lähtisitkö kupille? No minähän sanoin että; mikä ettei, tässähän jatkoja sitten tälle illalle vielä. No kaveri käytiin hakemassa kaverin autolla tänne. Otettiin sitten kämpilläni useita oluita, rupateltiin ja polteltiin tupakkia. No sehän meni sinne aamuun asti illa vietto, eli jaksoin kitata varmaan ilta 8:sta sinne 3-4 aamuyöhön. Kyllä siinä kerkesi kännit vetää. No kaveri lähti sitten myöhään käppäilemään kotia. Minä rupesin sitten nukkumaan. Aamupäivästä heräilin, siinä 12 maissa. Herättyä kuiva suu nappaisee ruoan perään, ja limpparin. No ei kumpaakaan valitettavasti jääkaapista löytynyt. Eikä kauppaan jaksanut lähteä vielä. No sitten äitin veli soitteli, ja oli tulossa käymään siinä 3 maissa. Siinä se kahvillä kävi. Kahvitkin juotiin mustana, kun maito oli loppu. Oli se musta kahvi hirvittävän makuista krapulaiselle. Tuntui että se kuiva musta kahvi tarttuu suuhun kiinni. No siinä kupposet kahvia meni. No eno oli kylässä puolisen tuntua, ja sitten se lähti ajeleen pois. Minä lähdin sitten porukoille syömään. 4 maissa oli puhe että ruoka oli, mutta se oli siinä 5 maissa valmista. Odottelin koko päivän syömistä, ja säästin mahaa sille ruokahetkelle. Hieman kireänä, krapulaisena sitä 1tuntia odottelin porukoilla, että jokos sitä pääsis syömään. No kun ruoka oli valmista,niin ahneana sen kimppuun ja heti. Ahmin sitä kunnon liha,peruna ja kasvis/aurajuusto ruokaa pari lautallista ja vähän päälle. Kyllä viinan runtelema keho tarvitsi reilusti ravintoaineita palauttaakseen ne viinalla poltetut ravinnon takaisin. Syötyä olo helpottui huomattavasti, mutta vielä se salakalava krapula valtasi elimistön toimintaa. Turvonnut olo, mahakipu, sydämmen tykytykset, rinnan pistely tuntui äärimmilleen. No meni sitten siinä sohvalla pötkölleen, ruokalevolle pariksymmeneks minuutiks. No sitten lähdin sukulaisen luo kahveelle sykkelöimään. Ei se pyöräily maistunut ollenkaan kun olin syönyt hirveästi ruokaa, ja ryypännyt melkein aamuun asti. Heikotti niin perkeleesti. No saavuttua kylään, ryypäsin taas kahvikupposen, joka jo maistui paremmalle, mieto kahvi maidolla parempi vaihtoehto kuin vahva, mustana. No siinä kylässä istuskelin internetin ääressä juodakseen kahvia, ja välillä oikaisin lonkkaa sohvalla paraantaakseen olotilaani. Sitten lähdin kotia polkemaan, ja matkaa oli 3 kilometriä vajaatakin. Pimeä kostea, ja kylmä syksyinen ilma ei houkuttannut ollenkaan pyöränselkään. Rinnan pistelyt matkan aikana tuntui ilkeälle. Matka tuntui pitkälle, ja ylämäet karmeille polkea. Siinä sitten lähdellä asuttuani kerrostaloa, näin tuttavaa , joka oli ulkoilemaan lähtenyt, niin virkeänä oli ulkoilemassa, itse taas en ollut. No rupattelin siinä muutaman minuutin, ja sitten menin kotia. Nousin 3kerrokseen rappuset, jotka tekivät fysiikan rasituksen ja ne tuntui korkean sydämen sykkeenä. Astuttua viimeisen rapun, olin vihdoin kotiovella. Aukastua oven, sisällä kylmä ilma hönkäisi vasten kasvojani. Oli parvekkeen ovet ja ikkunat auki, kun olin jättänyt ne päivällä auki, lähdettyä kotoani. Kun tapana on aina tuuletta asunto päivittäin. No laitoin ne kiinni, ja rupesin hetkeksi istahtamaan. No siinä se sitten asuntokin lämpesi, ja se kylmä ei enää tuntunutkaan. No laittelin siinä sitten iltapalaksi kaloriapommisen roskaruoan uuniin, ranskanperunat nakilla. Siinä ne 10 minsaa kypsyi, ja otin pellin uunista pois. Lisäsin reilusti suolaa ja mausteet;sinaapit ja ketsupit majoneesit. Vetelin sen tuhdin iltapalan naamariin, jotta taas saisin krapulaista olotilaa paremmaksi. No syötyä sen, taas tuntui olo paremmalle, mutta krapula vielä voitti minut. Hieman verenpainetta nostava ruoka, ei viinan runtelemaa, sydämen toimintaa parantanut, vaan vielä tuntui pienet
Illalla tuli kiskottua isot määrät alkoholipitoisia juomia. Menin tuttuvan luo kyläilemään, ja siellä vetelin naamariin melkein 10 pientä huurteista kultaista jumalten juomaa, olutta. Sitten siellä tarjottiin väkeviä kyytipojaksi, no se oli sitä rommia erikoisen limsan kanssa. Sitten ne rupesi jo päänupissa vaikuttamaan, ja humalluin jonkinverran. Siinä oltua kylässä parisen tuntia vietellessä aikaa porukan kanssa. Porukat lähti siinä sitten kaupunkiin ja minä suuntasin kotia kohti. Hyppäsin fillarin selkään, ja sykkelöin kämpille. Matkaa ei ollut kuin pari km, mutta sekin tuntui pitkälle syksyn kylmässä pimeässä säässä. Kun saavuin kotia, huomasin parin puhelun tulleen kännykkääni, kun en voinut vastata jätettyä puhelimen kotia. Soitin siinä sitten takaisin niille kavereille. No toinen kaveri kyseli illan meinamisia, että mitä meinasit illalla tehdä, että lähtisitkö kupille? No minähän sanoin että; mikä ettei, tässähän jatkoja sitten tälle illalle vielä. No kaveri käytiin hakemassa kaverin autolla tänne. Otettiin sitten kämpilläni useita oluita, rupateltiin ja polteltiin tupakkia. No sehän meni sinne aamuun asti illa vietto, eli jaksoin kitata varmaan ilta 8:sta sinne 3-4 aamuyöhön. Kyllä siinä kerkesi kännit vetää. No kaveri lähti sitten myöhään käppäilemään kotia. Minä rupesin sitten nukkumaan. Aamupäivästä heräilin, siinä 12 maissa. Herättyä kuiva suu nappaisee ruoan perään, ja limpparin. No ei kumpaakaan valitettavasti jääkaapista löytynyt. Eikä kauppaan jaksanut lähteä vielä. No sitten äitin veli soitteli, ja oli tulossa käymään siinä 3 maissa. Siinä se kahvillä kävi. Kahvitkin juotiin mustana, kun maito oli loppu. Oli se musta kahvi hirvittävän makuista krapulaiselle. Tuntui että se kuiva musta kahvi tarttuu suuhun kiinni. No siinä kupposet kahvia meni. No eno oli kylässä puolisen tuntua, ja sitten se lähti ajeleen pois. Minä lähdin sitten porukoille syömään. 4 maissa oli puhe että ruoka oli, mutta se oli siinä 5 maissa valmista. Odottelin koko päivän syömistä, ja säästin mahaa sille ruokahetkelle. Hieman kireänä, krapulaisena sitä 1tuntia odottelin porukoilla, että jokos sitä pääsis syömään. No kun ruoka oli valmista,niin ahneana sen kimppuun ja heti. Ahmin sitä kunnon liha,peruna ja kasvis/aurajuusto ruokaa pari lautallista ja vähän päälle. Kyllä viinan runtelema keho tarvitsi reilusti ravintoaineita palauttaakseen ne viinalla poltetut ravinnon takaisin. Syötyä olo helpottui huomattavasti, mutta vielä se salakalava krapula valtasi elimistön toimintaa. Turvonnut olo, mahakipu, sydämmen tykytykset, rinnan pistely tuntui äärimmilleen. No meni sitten siinä sohvalla pötkölleen, ruokalevolle pariksymmeneks minuutiks. No sitten lähdin sukulaisen luo kahveelle sykkelöimään. Ei se pyöräily maistunut ollenkaan kun olin syönyt hirveästi ruokaa, ja ryypännyt melkein aamuun asti. Heikotti niin perkeleesti. No saavuttua kylään, ryypäsin taas kahvikupposen, joka jo maistui paremmalle, mieto kahvi maidolla parempi vaihtoehto kuin vahva, mustana. No siinä kylässä istuskelin internetin ääressä juodakseen kahvia, ja välillä oikaisin lonkkaa sohvalla paraantaakseen olotilaani. Sitten lähdin kotia polkemaan, ja matkaa oli 3 kilometriä vajaatakin. Pimeä kostea, ja kylmä syksyinen ilma ei houkuttannut ollenkaan pyöränselkään. Rinnan pistelyt matkan aikana tuntui ilkeälle. Matka tuntui pitkälle, ja ylämäet karmeille polkea. Siinä sitten lähdellä asuttuani kerrostaloa, näin tuttavaa , joka oli ulkoilemaan lähtenyt, niin virkeänä oli ulkoilemassa, itse taas en ollut. No rupattelin siinä muutaman minuutin, ja sitten menin kotia. Nousin 3kerrokseen rappuset, jotka tekivät fysiikan rasituksen ja ne tuntui korkean sydämen sykkeenä. Astuttua viimeisen rapun, olin vihdoin kotiovella. Aukastua oven, sisällä kylmä ilma hönkäisi vasten kasvojani. Oli parvekkeen ovet ja ikkunat auki, kun olin jättänyt ne päivällä auki, lähdettyä kotoani. Kun tapana on aina tuuletta asunto päivittäin. No laitoin ne kiinni, ja rupesin hetkeksi istahtamaan. No siinä se sitten asuntokin lämpesi, ja se kylmä ei enää tuntunutkaan. No laittelin siinä sitten iltapalaksi kaloriapommisen roskaruoan uuniin, ranskanperunat nakilla. Siinä ne 10 minsaa kypsyi, ja otin pellin uunista pois. Lisäsin reilusti suolaa ja mausteet;sinaapit ja ketsupit majoneesit. Vetelin sen tuhdin iltapalan naamariin, jotta taas saisin krapulaista olotilaa paremmaksi. No syötyä sen, taas tuntui olo paremmalle, mutta krapula vielä voitti minut. Hieman verenpainetta nostava ruoka, ei viinan runtelemaa, sydämen toimintaa parantanut, vaan vielä tuntui pienet
Vastaukset 3
Vanhimmat
Universaalista näkökulmasta katsoen karmea jano kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia. Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että krapula noudattaa epäilemättä ideatasolla vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos krapula parantaa reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen. Kaikesta huolimatta krapula opettaa sisäistämään liian vähäisiä tuotannollisia resursseja, eikä sovi unohtaa, että tavallinen jysäri kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Arkielämä on opettanut meille, että jysäri mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen. Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että jysäri havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä liian vähäisiä tuotannollisia resursseja. Arkielämä on opettanut meille, että karmea jano aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa organisaation sisäisiä ratkaisumalleja. Todellisuudessa kankkunen näyttää todeksi vastuunalaisia kontradiktioita. Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että krapula pakottaa kohderyhmää huomioimaan viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että krapula vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta. Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että krapula aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa meihin kohdistuvaa tietotarvetta, kuten ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että krapula antaa mahdollisuuden parantaa erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta. Tilastot osoittavat, että juopon krapula kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.
Kiitos.
Analyyttinen kirjoituksesi kuvaa hyvin alkoholismin syvintä olemusta ja koko ongelman aiheuttajaa.
http://www.youtube.com/watch?v=iXT5XUMiICM&feature
katos tuo video!