Olen 19-vuotias nuori nainen.En ole koskaan seurustellut tai ei minulla ole muutenkaan ollut ikinä mitään vakavaa kenenkään miehen kanssa.Ahdistun jos mies pyytää minua edes treffeille kanssaan.En tiedä miksi?!?! En halua enkä osaa olla miehen kanssa.En voisi IKINÄ kuvitella olevani jonkun miehen kanssa yhdessä,asua saman katon alla ynm...Toisinaan tuntuu yksinäiseltä kun ei ole "ketään" mutta sitten kun tilaisuus tulee,ja joku mies osoittaa kiinnostustaan minua kohtaan niin ahdistun älyttömästi ja juoksen heti karkuun.
Olenko normaali?
Olenko normaali?
Vastaukset 25
Vanhimmat
olet. Mulla on ihan sama juttu...
Ahdistun aina kun kuka tahansa tulee lähelle.
Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen? Oletko koskaan ollut vakavassa suhteessa kenenkään kanssa? tavallaan pelottaa että jään koko loppuelämäkseni yksin,mutta haluan olla yksin! eniten ehkä se että sitten kun olen vanhempi ja kaikilla on jo omat perheet ja minulla ei,onko minulla enää ketään ystäviä? Kuolenko yksin? toisaalta kaikkihan me kuollaan yksin :D Voisko kyse olla siitäkin että en vana ole löytänyt "sitä oikeaa" ja siks kukaan ei sytytä vaan päinvastoin -ahdistaa.
Entäs naisen kanssa?
Itselläni oli aika samanlainen tilanne sinun ikäisenä. Useimmilla kavereilla oli poikaystävä, ja minä (toisin kuin sinä ilmeisesti, tosin) olisin myös sellaisen halunnut, etupäässä kai siksi etten olisi erottunut joukosta. Mutta aina kun joku mies osoitti kiinnostustaan en joko huomannut (olen tässä vieläkin ilmeisesti aika hyvä:D) tai ahdistuin ja katkaisin välit kokonaan. Olin ihan varma etten ikinä kykenisi seurustelemaan kenenkään kanssa.
Sitten törmäsin nykyiseen avomieheeni, joka kai näki tilanteeni, ja lähestyi minua riittävän rauhallisesti, oli kärsivällinen ja yritti usein. Vähitellen uskalsin ajatella että ehkä pysytyisinkin seurustelemaan jonkun kanssa ja pätettiin yhdessä yrittää. Kyllähän se vei aikaa ja vaati paljon harjoittelua (ja yhden eron suhteen alkuvaiheessa kun ahdistuin liikaa), mutta nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä yli 8 vuotta josta puolet yhteisessä asunnossa.
Itsellä tuo ahdistus johtui siitä että pelkäsin etten kelpaisi kellekään, olisin liian ruma tai tyhmä seurustelukumppani, tai että mieheen ei voisi luottaa, ettei hän olisi kanssani tosissaan tms. Voisiko sinulla olla sama taustalla?
Neuvoja tilanteeseen on valitettavasti kamalan vaikea antaa. Ehkä asiaan pitäisi vaan yrittää parhaansa mukaan totutella, käydä ulkona miesten kanssa ja yrittää näyttää itselleen ettei se nyt loppujenlopuksi niin kamalaa ole.
Voimia ja jaksamista!
Kuin suoraan minun suustani! Varsinkin on tuttu toi, ettei ole huomaavinaan, kun joku mies on selvästi kiinnostunut. Ja kyllä, huomaan aina, kun joku on minusta kiinnostunut, ja vaikka itsekkin olisin kiinnostunut (en yleensä oo) niin esitin vaan, että tuskin olen tietoinen koko ihmisen olemassaolosta, koska minua pelottaa kaikki mainitsemasi eli se, etten kelpaisi, että olisin kuitenkin typerä ihminen ja hirveän tylsää seuraa, ja huono sängyssä tietysti, ja että vain tekisin näin miehen elämästään yhtä helvettiä. Ja kun jättää miehen kaikkia lähestymisyrityksiä riittävän pitkään huomaamatta niin eiköhän mies siinä samalla anna periksi ja jatka matkaa.
Liikaa ujoutta ja epävarmuutta = ei luota itseensä eikä muihin ihmisiin = ei pysty seurustelemaan, välttää kaikkia kiinnostuneita miehiä = liikaa ujoutta ja epävarmuutta = noidankehä jatkuu ja jatkuu vaan.....
"Sitten törmäsin nykyiseen avomieheeni, joka kai näki tilanteeni, ja lähestyi minua riittävän rauhallisesti, oli kärsivällinen ja yritti usein."
:D
Kyllä teillä naisilla on helppoa tää elämä.
Ikävää että toisten onnellisista sattumuksista pitää alkaa vinoilemaan. Miehillä on mielestäsi sitten kai kaikki paljon vaikeampaa ja naiset vaan tanssii kukkakedoilla?
Ikävää ettet kestä kuulla tosiasioita.
Kuinka moni yksinäinen mies törmää naiseen joka LÄHESTYY rauhallisesti, on kärsivällinen ja yrittää iskeä useampaan otteeseen?
Tämä siis niin että mies ei ole miljönääri, kuuluisa, tai ihan helvetin komea.
?
Aivan.
"tarpeeni ne on mullakin ja jos en osaa seurustella niin kai sitä miestä saa silloin tällöin baarista yhdeksi illaksi hakea."
Nainen jos haluaa seksiä, ei tarttee kun mennä baariin "silloin tällöin" ja saanti on varma.
Elät jossain pilvilinnassa jos kuvittelet että suomen nyky-yhteiskunnassa miehillä ei ole vitusti vaikeampaa.
Miesten ja naisen yksinäisyys suomessa on sama kuin vertais työttömänä elämistä venäjällä ja suomessa.
Elämä ei varmasti helpotu asiasta katkeroitumalla. En tiedä tulkitsenko vain kirjoitustasi väärin, mutta minulle tekstistäsi välittyy jonkinnäköinen negatiivinen suhtautuminen koko naissukupuolta kohtaan, ja uskoisin että jos seuraa on vailla, tällainen asenne tuskin auttaa sen löytämisessä.
Uskon kyllä että monista miehistä seuran löytäminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Silti näin tuntee moni nainenkin. Suomessa on kuitenkin molempia sukupuolia aika sama määrä, ja jossain ovat ne yksinäise naisetkin. He eivät vain ehkä tuo itseään esiin niin voimakkaasti. Molempien yksinäisyyteen auttaisi kuitenkin varmasti se, että myös naiset uskaltaisivat tehdä useammin aloitteita. Perinteisesti tätä on usein pidetty naiselle sopimattomana, ja vasta nuoremmat noin keskimäärin alkavat olla luontevia asian kanssa. Toivotaan että tilanne muuttuu tulevaisuudessa.
Ja vaikka ongelma on / olisikin selvästi suurempi miessukupuolella, on silti vähän liioittelua sanoa koko miesten elämän olevan **** vaikeampaa. Jossain asioissa miehet kärsivät ja naiset "voittavat", toisissa toisinpäin. Elämässä on paljon muutakin kuin seksi tai seuran saaminen vastakkaisesta sukupuolesta. Kyse oli varmaankin vain kärjistämisestä, mutta silti olisi kiva ettei mentäisi liiallisuuksiin. On ihan mahdotonta lähteä yleistämään kumpi sukupuoli tässä maassa saa keskimäärin enemmän kurjuutta osakseen.
Ja, jos naiset tosiaan tuntuvat noin vastenmielisiltä otuksilta jotka sýntyvät kultalusikka suussa ja saavat kenet tahansa kun sormeaan heilauttavat, eikö olekin mukavaa ettei heidän kanssa ole pakko olla läheisemmissä tekemisissä?
"Ja, jos naiset tosiaan tuntuvat noin vastenmielisiltä otuksilta jotka sýntyvät kultalusikka suussa ja saavat kenet tahansa kun sormeaan heilauttavat, eikö olekin mukavaa ettei heidän kanssa ole pakko olla läheisemmissä tekemisissä? "
Niin kuin sanoin, ikävää ettet kestä kuulla tosiasioita.
Tää on just niin tätä kun miespuolinen henkilö täällä sanoo asiat niin kuin ne oikeasti ovat, niin heti rupeaa satamaan "senkin katkera naisvihaaja1010!".
= huokaus.
Tuossa on varmasti iso osa totta, että yleensä naiset saavat niitä lähestymisiä, mutta taidat kuvitella naiset automaattisesti jotenkin lähestyttäviksi. On niitä muitakin olemassa.
Itse olen ruma nainen, eikä mua ole kukaan koskaan lähestynyt. Olisinpa vaan niitä, joiden yksinäisyys ja luuserivuodet päättyy siihen, kun "löydän itseni ja saan poikaystävän". Ei ole ruusuilla tanssimista elämä rumilla naisillakaan.
Luin tekstisi pariin kertaan, koska epäilin, että olen käynyt unissani tänne kirjoittamassa. Tekstisi on aivan kuin omasta elämästäni, jokainen sana. Mietin noita asioita jo sinun ikäisenäsi ja nyt oon 25v ja samat asiat mielessä edelleen.
En ole löytänyt tähän mennessä mitään ratkaisua, ja tiedän aika varmasti menettäneeni kaksi miestä ihan sen takia, että en tajunnut heidän olevan kiinnostuneita minusta. Eivät ne miehet kuitenkaan kovin montaa kertaa jaksa yrittää. Harmittaa näin jälkikäteen, että olen olult niin sokea. Mutta kun ei ole kokemusta, miten voisi siinä hetkessä tietää, että mies onkin ehkä ollut kiinnostunut.
Jälkeenpäin olen selittänyt itselleni, että olen vain luullut, että he ovat olleet kiinnostuneita, koska eihän niin oikeasti voisi käydä. En vieläkään usko, että tästä maailmasta löytyisi sellainen mies, joka voisi olla oikeasti kiinnostunut minusta. Ja eiköhän sekin puhu puolestansa, että olen 25v ja minua on suudeltu yhden kerran, ja seksiä nyt en tietenkään ole koskaan ollut lähelläkään.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista läheisyys miehen kanssa voisi olla. Siis sellaisessa tilanteessa, että mies edes hitusenkin välittäisi sinusta eikä niin, että haluaa vain naida kaikkea, mikä liikkuu.
Mutta sitten toisaalta kun mietin, millaista voisi olla asua yhdessä tai seurustella miehen kanssa. Menen lähes paniikkiin. Se kaikki tuntematon vaikuttaa niin pelottavalta, että epäilen, etten edes uskaltaisi siihen lähteä. Ja pelkäisin joka päivä, milloin mies pettää/jättää minut. Joten tästä ympyrästä en ainakaan minä taida päästä pois vaan pyörin tätä elämäni harmaaseen loppuun asti. Surullista, että näinkin nuorena pystyy näkemään sen, miltä oma loppuelämä tulee näyttämään... :(
Onnea ja voimia kuitenkin sinulle. Ehkä sinulle puhaltelee uudet tuulet ja voit olla onnellinen tavalla tai toisella.
Kuulostat ihan minulta. Tosin sinua on suudeltu.
t. mies 27v
LonelySun, olen ihan samanlainen, paitsi että olen jo 26...
Yhtä poikaa olen suudellut enkä pitänyt siitä, vaikka poika olikin mukava. Seksi on ajatuksenakin kamala. Miten mä edes uskaltaisin tapailla ketään, koska jossain vaiheessahan seksin kuuluisi tulla kuvioon mukaan ja se on ahdistava ajatus. Kuitenkin kaipaan muilta osin parisuhdetta, halauksia ja hellyyttä. Olen välillä ihan kamalan yksinäinen, kun kavereitakaan ei ole monia ja niillä vähilläkin on omat kiireensä (ja poikaystävänsä tietysti).
No mulla on kyllä noita yhden illan juttuja ollut muutama,mut sit siihen ne on jäänyt joko koska mies ei halua enempää tai koska minä en halua enempää.Pari kertaa mies on koittanut että mentäs treffeille ja kerran meninkin mutta ei vaan sytyttänyt,sitten toisen miehen kanssa en edes halunnut lähteä treffeille kun ei ollut yhtään mun tyyppinen.Aamulla kun heräsin niin mietin että voi ziisus kenen matkaan olen lähtenyt.
Jos joku mut tuomitsee jakikseksi niin siitä vaan ei mua kiinnosta,tarpeeni ne on mullakin ja jos en osaa seurustella niin kai sitä miestä saa silloin tällöin baarista yhdeksi illaksi hakea.
Ongelmani on varmaankin se,etten luota miehiin,teininä minua käytettiin pariin otteeseen hyväksi joten siitäkin on saattanut jäädä päälle semmonen että "jos mies haluaa niin sille pitää antaa" halusi itse tai ei.Ei toki enään,jos minä en halua niin en kenellekkään anna.
Olen luonteeltani myös hyvin erakko luonteinen,viihdyn yksin ja tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa.
mutta ei se mitään,jos minä en koskaan ole valmis suhteeseen miehen kanssa niin se ei haittaa minua ollenkaan,olen nimittäin suunnitellut elämäni hyvin,eikä siihen kuulu miestä :D
Mun tyttöystävä koki aikoinaan samalla tavalla, ja edelleen kokee. Sanoi, että oli suunnitellut alkavansa vanhaksipiiaksi, eli elämään yksin, ennen kuin tavattiin.
On sanonut myös, että olen ainoa miespuolinen, jonka kanssa pystyy kuvittelemaan itsensä lähempään kanssakäymiseen.
Hän ahdistuu, kun joku miespuolinen osoittaa kiinnostusta.
Itse kai sitten olin niin paljon erilainen kuin "normaali" mies. En tehnyt edes aloitettakaan, heh :)
olet/olette normaaleja. tietty läheisyydenkaipuu minullakin on,mutta parisuhde tai että joku on siinä kokoajan ahdistaa. olen ollut parisuhteessa ja lapsikin on,mutta tarvitsen omaa-aikaa.siten jaksan ystävät ...
Mulla on vähän samankaltainen tarina... Olen 25- vuotias nainen ja ajatuskin vakavasta seurustelusta miehen kanssa ahdistaa. Nuorempana mulla oli joitakin lyhyempiä suhteita kyllä, mutta pariin vuoteen en ole uskaltanut tai halunnut yrittää mitään vastakkaisen sukupuolen suhteen. En usko, että kukaan voisi olla musta kiinnostunut...
Kaverin painostamana kokeilin netin treffipalstoja ja ahdistuin jo siitäkin, jos joku osoitti tavanomaista suurempaa kiinnostusta chatti-keskusteluissa.
Ehkä tähän on vaikuttanut paljon se, että on ollu vähän huonoakin tuuria miesten suhteen. Tyyppi, jonka kanssa kävin pari vuotta sitten kahteen otteeseen treffeillä, on vainonnut/uhkaillut/syyllistänyt sen jälkeen, kun annoin pakit. Vainoaminen ei ole oikeestaan vieläkään loppunut. Olen ollut yhteydessä myös viranomaisiin...
Ehkä eniten tässä "kykenemättömyydessä" löytää seurustelukumppani ja seurustella harmittaa kavereiden ja sukulaisten jatkuvat utelut siitä, "no onkos sulla joku nyt kiikarissa" tai "onko sulla poikakaveria".
Et saa elämästä paljoa irti jos et uskalla heittäytyä tunteella mukaan ja päästää ihmisiä lähelle. Oot liian varautunut ja pelokas mitä noihin asioihin tulee.
Kannattaa yrittää antaa sydämmen olla vapaasti mukana ja päästää lähelle, ja kun sitten joku päivä asiat toimii ollessasi avoin, se on paras tunne mitä maailmassa on; rakkaus.
Kuulostaa juuri minulta. Kaikki kaverit ovat alkaneet pariutua ja itsellä ei ole ketään. Ei sillä että minulla kiire olisi, se mies tulee sitten kun tulee, mutta yhteisöpaineet on kovat.
"Olet huoon ihminen/outo/lesbo koska sinulla ei ole miestä"
siis täh?
Joo ei siinä mitään. En vaan jaksaisi epätoivoisena etsiä ketään.
Kyllä, olen sarkastinen, vaikeasti lähestyttävä ihminen, mutta sitten niitä ihmisiä jotka vaikka lähtee keskellä yötä käymään jos sinulla on joku hätä. Mutta jos ei ole kiinnostusta edes koettaa tutustua minuun paremmin, miksi itse pitäisi vaivautua?
Jouduin jo muuten melkein psykiatrille yksinäisyysahdistuksen takia että ei sen kanssa ole leikkimistä.
Mutta oli pakko kerrankin vastata ketjuun koska halusin kertoa että et ole yksin! :D
et todellakaan ole outo, jos olet normaalin näköinen ja luonteinen niin olet varmasti haluttua tavaraa jos et ole koskaan ollut seurustelusuhteessa, neitsyet ovat harvinaista ja kysyttyä tavaraa, eli valitse kanssa se miehes tarkasti, et halua kokea sitä että mies panee ja vie neitsyyden ja tämän jälkeen rehvastelee sillä.
ihan ystävällisenä vinkkinä vaan, niin ja olen mies ja minua vituttaa kaikki kaverit jotka kerskailee tommosilla asioilla.
mielipidettäsi. Olet samanlainen, kuin minä, sillä erotuksella, että olen mies.
Olen nyt muutaman vuoden yli 40-vuotias ja totuttaudun ajatukseen siitä, että
vietän loppuelämäni yksin. Ei se ajatus pahalta tunnu.
Olen saanut tarpeeksi itsekkäistä ihmisistä ja ehkä myös naisista.
Elän mieluimmin onnellisena ja yksin, kuin onnettomassa parisuhteessa.
itse 22v mies ja haluan olla yksin koska en luota naisiin tippaakaan, en halua tulla petetyksi, jätetyksi ja loukatuksi, kaikilla kavereillani on ollut ainakin 10 suhdetta ja kaikki mennyt poikki kun nainen jättänyt tai ensin nainen on pettänyt ja sitten jättänyt, itse en ole seurustellut koskaan enkä kyllä haluakkaan seurustella koska mielummin olen onnellinen kuin onneton, olen muutenkin niin helposti masentuvaa tyyppiä että luultavasti masentuisin ja tappaisin itseni jos nainen jättäisi minut, on noita naisia jonkun verran ollut jotka ovat yrittäneet mutta olen vain kohteliaasti sanonut että "elämäntilanne semmoinen että ei ehdi/jaksa"