Koiran tahtoisin

Koko ei kerro koiran aktiivisuudesta tai aktiviteettien tarpeesta. Agilityssa on myös minikoirien kokoluokka ;) Googleta seurakoiria, sieltä löytyy varmasti sopivia rotuja.

Huumorintajua tarvitaan siinä, että epäonnistumisille voi nauraa ja sen jälkeen yrittää uudelleen. Suuttumisesta ja sättimisestä ei ole mitään hyötyä.

Ei koiran aktiivisuus ole kooska kiinni, vaan ennemmin rakenteesta ja terveydestä.

Kokeilisitko huviksesi näitä testejä ja kertoisit mitä saat vastauksiksi:

http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/

http://www.lampiluoto.net/omarotu/omarotu_testi.php

Viihteeksi lähinnä tehty, mutta moni on varmasti päättänyt rotuvalintansa näiden testien perusteella ja olleet tyytyväisiä :-)

Minä en tunne yhtään koiraa tai koiranomistajaa, joka harrastaisi agilitya tai mitään muutakaan vastaavaa. Metsästystä korkeintaan. Että eiköhän se koira ole ihan yhtä onnellinen vaikka ei joka viikko pääsekään pujottelemaan keppejä tai tanssimaan, jos kuitenkin ulkoilutat sitä niin, että se saa tarpeeksi liikuntaa. Mutta koiran tulisi tietenkin saada välillä myös juosta sydämensä kyllyydestä, eikä vain jolkottaa hihnan päässä. Jos kuitenkin arvelet, että ehkä jaksakaan tarjota koiralle mahdottomasti liikuntaa, älä ota sellaista koiraa joka tarvitsee päivässä kolme 10 km:n lenkkiä tai tuntitolkulla reen tms. vetämistä.

Huumorintaju nyt meinaa huumorintajua eli jos koira repii verhot alas niin osaat ottaa huumorin avuksi. Haha... Kouluttamiseen taas tarvitaan pitkää pinnaa.

Meillä ei harrasteta mitään muuta kuin lenkkeilyä ja ulkoilua. Metsälenkkejä, pyöräilyä. Liikunnasta tykätään, koira onkin otettu lenkkikaveriksi. Koira on isokokoinen metsästysrotuinen, kotona älyttömän rauhallinen ja kiltti. Ei ole oireillut millään tavalla, vaan yhteiselomme on harmonista.
Olen huomannut, että joskus huumorintajua peräänkuulutetaan vaikeakäytöksisen eläimen omistajalta. Ettei pala käämi kun elukka ei tottele.

Kannattaa tosiaan miettiä tarkasti mikä rotu itselle sopii parhaiten(koiran hankinta on kuitenkin iso juttu ja siihen sitoudutaan pitkäksi aikaa).Meillä oli sama homma ennen koiran hankintaa ja koska liikunnallisia ollaan ja tykätään olla ulkona niin päädyttiin sitten sellaiseen huskymalamuutti mix urokseen.

Se on niin paljon ihmisestä kiinni mikä rotu sopii kenellekin,paljon miettimistä ja oikea rotu löytyy varmasti.

Ihan hyvä lisäys,rahaa menee kyllä ainakin alussa ihan mukavasti kun ostat kaikki tarvittavat tarvikkeet ja muut vermeet.Kuten sanoin,iso hankinta koira on.

No ei todellakaan tarvitse. Itse omistan metsästyskoiran, ja toisen, joka on erittäin aktiivinen. Ikinä ei olla näiden kanssa käyty missään agilityissä ja koiratansseissa :D Sen sijaan, paljon on liikuntaa maastossa, treenausta siipien kanssa, uimista, umpihankikahluuta, jäljestystä jne... Koiramme ovat hyvin kovakuntoisia, ja tottuneet hyvin aktiiviseen elämään. Väitän ihan totisella naamalla, että joku agilityn puuttuminen harrastuslistalta ei tunnu missään. Vaikka agilityssä on hyvä opetella erilaisia ohjauksia. Sinällään koiralle ei ole merkitystä, kiipeääkö se ohjattuna ihmisen tekemiä esteitä, vai kiipeileekö se kallioilla. Kävisin varmasti agilityssäkin, jos se jotenkin järkevästi sopisi muuhun elämään ja aikatauluihin. Mutta kun ei sovi, en tee siitä isoa ongelmaa.

En silti väheksy ohjattuja ryhmiä, varsinkaan uusien koiraharrastajien ohjelmassa. Itse olen jo koirien kanssa niin paljon touhunnut, että koulutukseen en niitä tarvitse. Siltikin, välillä kerätään useampia koiria, joiden kanssa otetaan tottiksia yhdessä. Ihan siksi, että koirat oppivat toimimaan myös sen häiriön alla. Ihan samaan tapaan, kuin meillä mennään todella riistaiseen maastoon, ja otetaan tottiksia sielläkin. Eli Suomeksi sanottuna, koiran tulee kuunnella ja totella myöskin ärsykkeiden alla. Näihin on erilaiset ohjatut ryhmät hyviä. Ja mitä vähemmän omaa itse koirakokemusta, sen tärkeämpi merkitys niillä on.

Muuten, koiramme ovat mukana samoissa touhuissa, samat ajat. Toisella on kokoa noin 25 senttiä, toisella yli 50 senttiä vissiinkin säkäkorkeus. Toinen on vanha, ja toinen nuori. Passeli määrä molemmille. Pieni on jo seniori, isompi se metsästyskoira. Koko ei todellakaan kerro yhtään mitään aktiivisuudesta ja toiminnantarpeesta. Eikä se ohjattu ja säännällinen harrastus ole mikään pakko. Mutta se on tärkeää, että todella ymmärtää, mitä aktiivinen koira tarvitsee, ja on oikeasi valmis sen tarjoamaan, tavalla tai toisella. Jos ei ole varma, kannattaa pohtia rotua varman päälle. TUrhautunut koira nimittäin aiheuttaa ongelmia hyvinkin helposti, ja väitän, että valtaosa koirien höiriökäytöksestä johtuu ihan siitä, että niillä ei nole tarpeeksi sitä järkevää ja oikeaa tekemistä. Pennut eivät tuhoa paikkoja aina. Turhautunut koira alkaa helposti tekemään sitä. Koira, jolla on tarpeeksi toimintaa, ei kotona ole jaloissa pyörivää sorttia, vaan se lähinnä lepäilee. KOira ei tarvitse älypelejä ja muuta ollakseen onnellinen. Mutta toimintaa se tarvitsee, rodusta riippumatta.

ranskan buldoggi ja tiibetin spanieli siinnä sulle rotuja

Minäkin haluan hirrveästi koiran:)mutta ei se aktiviteettejen tarve koosta riipu vaan koiran luonteesta:) ja eihän koiran kanssa ole pakko harrastaa agilityä, se on vain juttu mitä voi harrastaa mutta ei se ole pakollista! Voi keksiä muuta kivaa tekemistä koiralle.