Kunpa joskus taas tavattaisiin. Olisi kiva jutella, ihan kaikesta mitä mieleen tulee. Sun kanssa on helppo puhua ja jotenkin vaan luotan suhun. Viimeksikin puhuin asioista joista en ollut kenenkään muun kanssa puhunut.
No siis tietysti haaveilen muustakin. Jos alettaisiin seurustelemaan niin ilman muuta ja varmasti haluaisin kaiken siihen liittyvän ;) Sen kaiken hyvän, mutta myös perusarjen, vaikkakin kai eri talouksissa aika pitkään. Miltä sitten tuntuiskin, tietysti yhteinen päätös...
Yhteistä aikaa pidän tärkeänä ja varsinkin aluksi se on tosi tärkeää. Pystyn kyllä järjestämään aikaa vaikka mulla välillä on kalenteri täynnä niin pitäisin sua niin tärkeänä, että aikaa löytyisi kyllä. Yhteinen aika voisi olla ihan oleiluakin, en tarvi mitään extremekokemuksia ollakseni onnellinen. Välillä tietty voisi olla muuallakin kuin kotona, vähän matkustelua ja ihmisten ilmoilla muutenkin.
Tällasesta haaveilen, aika tavallista vai mitä?
No siis tietysti haaveilen muustakin. Jos alettaisiin seurustelemaan niin ilman muuta ja varmasti haluaisin kaiken siihen liittyvän ;) Sen kaiken hyvän, mutta myös perusarjen, vaikkakin kai eri talouksissa aika pitkään. Miltä sitten tuntuiskin, tietysti yhteinen päätös...
Yhteistä aikaa pidän tärkeänä ja varsinkin aluksi se on tosi tärkeää. Pystyn kyllä järjestämään aikaa vaikka mulla välillä on kalenteri täynnä niin pitäisin sua niin tärkeänä, että aikaa löytyisi kyllä. Yhteinen aika voisi olla ihan oleiluakin, en tarvi mitään extremekokemuksia ollakseni onnellinen. Välillä tietty voisi olla muuallakin kuin kotona, vähän matkustelua ja ihmisten ilmoilla muutenkin.
Tällasesta haaveilen, aika tavallista vai mitä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samanlaisesta haaveilen minäkin. Tapaamme kyllä usein, juttelemme luottamuksella ja kerromme toisillemme asioita, joita emme kerro monellekaan muulle.
Mitäs jos ottaisit asian ihan puheeksi kun tavataan?
Tuollaisesta itsekin haaveilen...
Vaikkakin luulen, että ap:n kirjoitus on naiselta miehelle(?), toivoisin, että
eräs mies ajattelisi juuri noin minusta - meistä...
Joka tapauksessa olisin itse voinut kirjoittaa aivan samat sanat.
Toisaalta se on ikävääkin, sillä noin tuntee varmaan aika moni muukin nainen,
jolloin viesti ei ainakaan näin mene perille:(
Toivoisinkin, että itse saisin samanlaisen viestin vaikka kännyyni :) "vink vink" sinä mies siellä jossain eteläisessä Suomessa :)
onko tämän kirjoittanut mies vai nainen?
Haaveita pitää olla, niin elämä tuntuu helpommalta. Näin on minullakin. Ne ovat hentoja, kuin perhosen siivet, kauniita mutta helposti särkyviä. Ne eivät suostu häviämään.
Toiveet ovat selkeästi kuvattuja, noin ajattelee myös nainen täällä ruudun takana.
Kun ajattelee voimakkaasti, se voi toteutuakin?
Mielessä aamulla,päivällä ja illalla. . .
Olipas ihania kotoisia ajatuksia. Kun tulin illalla töistä ja keitin kaakaota niin ajattelin, että oispa joku jolle kans keittää ja valittaa parkkisakoista. En mäkään hae mitään extremeä, olen aika tylsä tyyppi, musta on ihana vain olla omissa oloissa kun on vapaata ja tuhertaa omia pikkuasioita tai vain olla rauhassa. Mutta kun totuus on se, että mulla se kalenteri on kans hyvin täynnä, enkä tiedä voiko sieltä ottaa jotakin pois kun jotkut asiat on pakko.
Että tosiasiassa ajattele sellanen perusarki ois aika säätämistä, enkä tiedä olisko se tosiaan sitä, mitä haluaisi odottaa. En minä tiedä voisinko luvata paljon yhteistä aikaa, vaikka haluaisin. Oisko se epäreilua, jos minulla ei ole aikaa ja sinulla olisi? Olen järjestänyt elämäni aika paljon sen varaan, että loppujen lopuksi vapaata aikaa on melko vähän. No lähes joka ilta tosin pääsee nukkumaan, paitsi jos on töitä, ettei aina sitäkään.
Tuosta luottamuksesta kanssa ajatus. Luottamus on aika hämmästyttävää. Miten itsestäänselvästi sitä vain johonkin tyyppiin voi vain luottaa ja ei tule pienen mielen viereenkään etteikö luottaisi, etteikö voisi. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihmisestä tietää tai ei tiedä. Se vain menee niin ja tuntuu niin oikealta. Sitä ei millään tavalla kyseenalaista. Se on asia, mikä on olemassa vain lahjana. Että tosiaan voi laskea elämässä asiat toisen eteen, eikä hän ole moksiskaan. Voi olla oma itsensä.
Pidäthän mielessäsi, että se miten olet elämäsi järjestänyt ei tarkoita etteikö siihen mahtuisi rakkautta, tai edes mahdollisuus rakkauteen. Et varmasti halua miettiä vuosien päästä teitkö oikeita valintoja. En halua kritisoida, joillekin työ merkitsee koko elämää ja se voi olla oikea intohimo, mutta "jotkut asiat on pakko" kuulostaa vähäsen huolestuttavalta. Uskotko että elämässäsi ei ole tilaa parisuhteelle? Puhuit kauniisti luottamuksesta, annat silloin varmasti toiselle mahdollisuuden ymmärtää näkökulmasi. Kukaan ei halua tulla aliarvioiduksi tällä saralla.
Hyvää onnea teille yhteiselämänne sovittelussa, ihan pikkupienin askelin. Lopultahan se on niin, että sisimmässäsi tiedät, mitä haluat ja toimit sen mukaisesti tai jätät toimimatta.
Sanotaanko näin, että kun sitä suhdetta ei luojan kiitos nyt ole, niin yllättävästi ehtii monenlaista mitä pitää. Ei se olisi silti reilua toista kohtaan että joku olisi tunti pari sillöin tällöin suhteessa. Epäilen, että alun jälkeen siinä tulisi aika totaalinen turhautuminen, joskus on jopa iloinen, omasta ja kuvitteellisen kullan puolesta että ei tarvitse huolehtia sellasesta säätämisestä ;). Pakot on pakkoja, en mä silti ole vielä kuullut, että joku voisi lopettaa työnsä keskittyäkseen suhteeseensa, mutta ilman muuta mielelläni olisin ensimmäinen jos voisin, varsinkin kun mitään suhdetta ei ole, enkä ole sellaiseen hakeutumassa ihan helposti. En tosiaankaan tiedä olisiko sitä tilaa elämässä suhteelle, ahdasta taitaisi olla, väkisin siinä suhde tai muut jutut kärsisi. Mutta niinpäin ennemminkin, että kukaan tuskin haluaisi suhdetta, jossa aikataulut sanelee moni muu asia. Ja niinhän se on, että elämässä saa haluta asioita ja toimiakin niiden mukaan, mutta toteumat on sitten asia erikseen. Nyt haluan ja toimin ja toteutan itseni nukkumaan. Kauniita unelmia.
Oletko yrittäjä? Perusduunarilla yleensä riittää aikaa vähän muuhunkin kuin töihin eikä ole vain "pakko".
Kaunis ajatus aloittajalla. :) Toivottavasti saat vielä asiat sovittua ja pääset aloittamaan sen mistä haaveilet. Elämässä pitää oikeasti priorisoida asioita ja miettiä sitä mikä on oikeasti tärkeää ja näyttää että olet löytänyt niitä oikeita asioita. :)
Itse aikani mietiskelyn jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen että tärkeintä ovat ihmiset jotka kuuluvat elämääsi. Jos olet saavuttanut perustoimeentulon niin se lisäraha tai ura tai muu ei kyllä hirveästi enää lämmitä jos ympärilläsi ei ole rakastavia ihmisiä ja ihmisiä jotka oikeasti välittävät sinusta.
Raha ja pärjääminen työelämässä / ura on ihan mukavaa plussaa mutta se ei tunnu miltään ilman kunnon parisuhdetta ja sydämmen valittua. Lisäksi hyvät ystävät tuovat elämään valoa ja jaksavat auttaa sinua läpi vaikeidenkin aikojen.
Nämä ajatukset "hyvin menestyvän" miehen ajatusmaailmasta...
Suurin osa ihmisistä ei tosiaankaan tee mitään "uraa" tai "lisärahaa", vaan tekee töitä elääkseen ja saavuttaakseen sen perustoimeentulon. Aika harva lähtee siitä lähtökohdasta, että se jo olisi jotenkin ihmeellisesti olemassa. Silloin sinänsä ei filosofoinnit paljon auta, vaikka ihmiset olis miten tärkeitä. Ihmisten tärkeys valitettavasti ei poista yhtään sitä että työkin on tärkeää. Työ on myös monelle se elämisen tarkoitus, päivien sisältöä, mielen virkeyttä, elämän tarkoituksenmukaisuutta ja itsensä toteuttamista ja myös työssä on ihmissuhteita.
Aika harvinaista olisi, että pystyisi työaikansa kulkemisten velvollisuuksien ja kaiken muun huolehdittavan lisäksi yhtäkkiä priorisoimaan niitä tärkeitä ihmisiä niin, että noista joistakin voisi karsia, valitettavasti. Vaikka miten pitäisi ihmisiä tärkeimpänä, niin miten se on mahdollista peruspertillä, joka ehkä tekee vielä kolmivuorotyötäkin?`
Lisäksi tuo pärjääminen ja raha kyllä tuntuu ainakin tilipäivinä useimmilla, vaikkei olisikaan suhteessa. Ajattele niitä ihmisiä, joilla ei ole parisuhdetta tai jotakin rakasta, pitäisikö niiden olla sitten täysin omassa elämässään sitä mieltä, että ei tunnu mikään missään ja kaikki on totaalisen pilalla, kun ei ole suhdetta. Mitä järkeä elämässä sitten olisi, pitäisikö masentua?
Moni varmaan haluaisi, että pystyisi priorisoimaan elämänsä järjestykseen ihmiset ja sen jälkeen työ. Lisäksi ei ole itsestäänselvää, että on mahdollisuus työhön tai ihmissuhteisiin, ja vaikka ihmissuhteisiin jollakin olisikin, voi olla, ettei heillä vastavuoroisesti aina niin olekaan.
juuri tuollaista sen elämän pitäisi olla,kaikkea sopivassa suhteessa.ei todellakaan tarvita jus noita extreme juttuja,vaan arjen pikkujutut voi joskus olla paljonkin kivempia,esim.vaikka pelkkä yhdessä kävely syksyisessä metsässä kauniilla säällä,ongella tyynenä iltana,kiireetön saunominen ja päälle vaikka vaan makkaraa.sitten myös tuo matkustelukin ja eri paikkojen näkeminen.sulla on ihan kivat haaveet ja kerroit ne myös hyvin.tuohon sinun pitää sitten tähdätä että saat ne toteutettua.itsekin ajattelen asioista aika samalla lailla.
Siis kenelle tämä viesti oikein on osoitettu? En tajua näitä anonymien anonyymeille jättämiä haaveiluja, joita itse kohde tuskin edes lukee. Miksei voi alkaa elää tässä ja nyt ja kirjoittaa / sanoa suoraan itse kohteelle? Loppujen lopuksi on monesti juuri niin, että ihminen katuu kaikkein eniten niitä tekemättömiä, ei tehtyjä juttuja. Sillä välin kun nauttii ihanista päiväunista ihastuksen kohteesta saattaa ihastuksen kohde jo mennä treffeille jonkun sellaisen kanssa, joka uskaltaa. Jos saa pakit, niin sitten saa. Ei voi voittaa, jos ei koskaan lottoa. On naiivia kuvitella, että jotain hyvää saa, jos ei milloinkaan ota riskejä. Onnea ei pidä odottaa eteen lankeavaksi kuin Manun illallista. Itsekin haaveilin nuorempana aivan liikaa. Omassa turvallisessa "kuplassa" minun oli turvallista rakennella pilvilinnoja, mutta siihen se jäi. Sitten kuin yli kaksikymppisenä vain pakotin itseni toimimaan ja sanomaan asioita suoraan, niin alkoi elämä muuttua aivan mahtavaksi! :D Pettymyksiäkin tuli, mutta ne kuuluu elämään. Voitot oli kuitenkin valtavasti suuremmat kuin muutamat häviöt, joten sen vuoksi halusin kertoa, että joskus kannattaa vain uskaltaa. Aika kuluu, koko ajan.
Oikein sydämestä sattuu kun toivon että tämä olisi minulle kirjoitettu...Minäkin haluaisin monen muun tavoin tietää onko aloittaja nainen vai mies ?
Nainen olen.