Uskonnolliseen jargoniin kuuluu puhe lihasta ja hengestä. Tämä vanhan jako fyysinen / psyykkinen toimii edelleen vahvasti. Tähän tietysti lisätään hengellinen aspekti mukaan. Mutta mitä kaikkea te kirjoittajat tarkoitatte tuolla lihalla? Mitä se mielestänne on?
Jos ei osaa oikein hahmota tuota dualistista jakoa, on välillä vaikeaa ymmärtää ihan kaikkea mitä yritetään selittää. Todellisuudessa tuota jakoa ei voida tehdä niin tarkasti, toisinaan ei ollenkaan – molemmat toimivat ja vaikuttavat toisiinsa.
Jos ei osaa oikein hahmota tuota dualistista jakoa, on välillä vaikeaa ymmärtää ihan kaikkea mitä yritetään selittää. Todellisuudessa tuota jakoa ei voida tehdä niin tarkasti, toisinaan ei ollenkaan – molemmat toimivat ja vaikuttavat toisiinsa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
evankeliumi:
16:17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
2:17 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.
8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Eli tarkoitatko että ihminen on liha, eikä siitä tule henkeä?
Mitä on lihan mieli? Kuinka se mielestäsi näkyy tai tuntuu?
Lihan mieli on psyykkisen ihmisen hengen ja sen sisältämän mielen, kyky hamottaa asioita vain omasta elinpiiristään eli eksistessistään lähtevänä tietoisuutena: eikä suinkaan Hengen ilmasemana teitona toisesta todellisuudesta eli "ylhäätä"; ja nämä eri kaksi eksistenssiä ilmaistaan selvästi vaikkapa seuraavassa kohtaavina suureina:
Joh.3:31; >> Hän, joka tulee ylhäätä on yli kaikkien. Joka on SYNTYISIN maasta, ja (alkuperältään) maasta on, mitä hän puhuu; Hän, joka taivaasta tulee on yli kaikkien.( se merkitsee itse asissa "toisesta maailmasta, tai luomakunnasta: Luuk.20:35,6; Hebr.9:11.) > Anoen että meidän Heramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, KIRKKAUDEN ISÄ, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen (Pneuma Sofia kai Apokalypseos) Hänen tuntemisessaan, ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että TIETÄISITTE, mikä on se toivo, johon Hän on meidät kutsunut, kuinka suuri Hänen perintösä kirkkaus Hänen pyhissään ja mikä Hänen voimansa ylenpalttinen suuruus MEITÄ KOHTAAN, JOTKA USKOMME - sen Hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka Hän VAIKUTTI KRISTUKSESSA, kun Hän herätti Hänet kuolleista (ja meidät yhtenä hänen kanssaan, Häneen käkettyinä Ef.2:1-9) ja asetti Hänet oikella puolellensa taivaassa (Psalmi 110), korkemmalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei anoastaan tässä maailmanajsassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki Hän on asettanut Hänen jalkaisa alle ja antanut Hänet kaiken pääksi seurakunalle, joka on Hänen ruumiinsa, HÄNEN TÄYTEYTENSÄ, JOKA KAIKK KAIKISSA TÄYTTÄÄ.
Puhut kyvystä hahmottaa oma olemassa olonsa.
”Lihan mieli on psyykkisen ihmisen hengen ja sen sisältämän mielen, kyky hamottaa asioita vain omasta elinpiiristään eli eksistessistään lähtevänä tietoisuutena.”
Tietoisuus on aika vaikeasti määriteltävä juttu. Tuon voi tulkita vaikka niin, että ihmisen tietoisuus laajenee. Se on jokaisen oma kokemus ja havainnointi. Tavallaan tässä olen samaa mieltä. Me emme vielä ymmärrä, mitä kaikkea ihmisen mielessä ja tietoisuudessa oikeastaan tapahtuu. Tässä tiede kulkee vähän jälkijunassa, sillä nämä ovat äärimäisen vaikeasti tutkittavissa olevaa tapahtumaa.
Toisaalta tiedämme, että meitä on monenlaisia. Jotkut ovat vain hyvin konkreettisia, eli heiltä puuttuu kyky abstraktiseen ajatteluun. Sitähän usko vaatii. Siksi uskon selittäminen on vaikeaa sellaiselle, joka ei kykene hahmottamaan noita juttuja. Olen pannut merkille, että ei se usko tuo kuitenkaan meille mitään sellaisia kykyjä joita meille ei ole. Se tosin auttaa käyttämään kykyjä, joita meillä on.
Kuinka nuo voi erottaa siitä, että ihmisen psyyke alkaakin toimia enemmän vastaan sitä, mitä Raamatussa teroitetaan? Milloin todella onkin sitten kyse mielenterveyden järkkymisestä? Heillähän on usein hyvin vahvoja uskon kokemuksia.
Jos ihminen todella voisi ylittää kykyjen rajan, eikö sen pitäisi näkyä monessa muussakin?
Ehkä tämä auttaisi sinua ymmärtämään aihetta enemmän.. ?
http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=15557
Et näytä lainkaan ymmärtävän miten Raamattu käyttää termejä liha ja henki, siis Uuden testamentin tarkoittamassa mielessä, joten selvennetääpä käsitteitä ensin hieman, sen perustalta mitä Jeesus opettaa asiata, puhuessaan Hengestä uudestisyntymän välttämättömyydestä, Johannksen evankeliumin kolmannessa luvussa.
jae 6; >> Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Jumalasta on syntynyt on Henki. > Siis jos joku on Kristukessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. >> Ja tämä uusi on yhtä Jumalan kanssa: kuten Jeesus asiasta opetaa: Joh.14:18-23.
Tämä tulee ilmeiseksi, Johanneksen evankeliuimin opetusten kautta ja Pyhän Hengen antaman sisäisen todistuksen kautta, ja silloin on helppo ymmärtää kahden eri alkuperän välinen eroavuuskin, eli se että luonnollinen ihminen on syntyisin maasta ja maallinen, ja että hengellinen ihminen on Jumlasta syntyneen, Hänen taivaallisen Henkensä eläväksitekemä YLHÄÄLTÄ. Ja myös tämä:
>> Henki on se, joka elväväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne ne sanat jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.
Eikö tämä kerro kuitenkin vain sitä henkistä muutosta, ei lihallisesta muutoksesta?
”…mutta tämä ei ole kuitenkaan se henki, joka on vain uskovissa olevan Jumalan Henki, joka uudestisynnytää ihmiset elävänää toivoon,…”
”…helppo ymmärtää kahden eri alkuperän välinen eroavuuskin, eli se että luonnollinen ihminen on syntyisin maasta ja maallinen, ja että hengellinen ihminen on Jumalasta syntyneen…”
Eli ihminen yhä pysyy kuitenkin ”lihana”, onhan hänen syötävä ja nukuttava jne., sekä hänessä yhä toimii aivan sama järjestelmä kuin muissakin. Esimerkiksi hormonit vaikuttavat häneen ihan samalla tavalla. Vaikka hän olisi uusi hengellinen luomus, hänen lapsensa edelleen syntyvät lihasta. Ei ihminen pääse tästä eroon kuin vasta kuoltuaan. Vaik kuinka sen ajattelet?
Se kuinka ihmisen käytös ja tapa ajatella muuttuvat, onkin ihan ymmärrettävää.
Tottakai ihmisen fyysinen puoli on lihaa, mutta sitä on myös hänen psyykensä, siis uskovallakin. Jos hänessä vaikuttaa Jumalan henki, se ohjaa häntä käyttämään ruumistaan ja mieltään Jumalan tahdon mukaisesti.
Hyvä!
Kun ohjataan sitä fyysistä puolta, niin miten me se tehdään? Pidämmekö itseämme hyvänä ja nukumme kun nukuttaa, syömme niin että pysymme kunnossa, liikumme ja sairastuessa hoidamme itseämme? Saako siinä käyttää tietoa hyväkseen, vai kuinka se tapahtuu?
Haluat normeja ja lakeja? "Tee niin äläkä tee noin."
Enhän minä voi tietää, miten Jumala haluaa itse kunkin kulloinkin käyttävän ruumistaan. Ehkä hän haluaa jonkun syövän kehnosti, jotta ruokaa jäisi toisellekin, jolla ei olisi sitä muuten ollenkaan. Ja niin edelleen.
Jos kyselet käyttäytymissääntöjä, et ymmärtänyt, mistä on kyse.
Ei vaan hän syntyy Hengestä uudesti ylhäältä, ja tulee osalliseksi Kristuksen synnittömästä- ja kuoleman voittaneesta Hengestä, Jumalata saamansa todellisen subjektiiviseti koettavan: Hengen esikoislajan myötä, ja sillin Hän on Uusi luomus Kristuksessa, ja "siis jos joku on Kristuksessa Hän on uusi luomus, se, mikä on vahaa (ihmistä) on kadonnut, KATSO, uusi on SIJAAN TULLUT."
Kysyn käsityksiä näistä, en mitään sääntöjä. En tiedä ovatko ne sinulle niin tärkeitä, ettet osaa ajatella mitään ilman niitä?
”Enhän minä voi tietää, miten Jumala haluaa itse kunkin kulloinkin käyttävän ruumistaan.”
Tähän kyllä kiteytit tämän problematiikan. Jos et tiedä, niin et silloin ehkä voi edes arvostella ketään? Et laiskuudesta, et lihavuudesta, et huonosta kunnosta, jne. Nykyään ihannoidaan ruumiinkulttuuria, urheilun, liikunnan, ravinteiden sekä eri kuntoilumuotojen kautta. Samaan aikaan halveksitaan heitä, jotka eivät näin tee.
Ihmisellä toimii järjestelmä, joka esim. mielihyvää tuntiessaan aiheuttaa erilaisten välittäjäaineiden ja hormonien kautta fyysisiä ja yleensä positiivisia muutoksia elimistöön. Tämän me koemme sitten m. tunteina. Näin hakeudumme noihin samoihin tilanteisiin, joissa tuo kokemus saatiin.
Nyt kuitenkin on jaettu liha eli fyysinen puoli erikseen. Syntyy siis tilanteita, joissa meidän tulee estää nuo kokemukset, koska osa niistä ei ole hyväksyttäviä. Kaikki eivät johda hyvään, vaan kohtuullisesti tehtyinä kyllä. Eikö ole kuitenkin niin, että ihmiset koettavat jakaa sen, mikä on hyvää oman tietonsa sekä uskomustensa pohjalta?
Voiko kehonrakentaja olla uskossa? Voiko uskova mielenterveyden ongelmiin sairastunut syödä lääkkeitä? Saako uskova äiti nauttia fyysisesti imettäessään lastaan? Vai poistuvatko nuo tarpeet, kun ollaan ”uudesti syntyneitä”?
Kyselet minulta, niinkuin olisin Pyhä Henki, joka tietää, miten kunkin on missäkin elämäntilanteessaan toimittava.
Puhut asioista täysin maalliselta kannalta, mikä kertoo, ettet ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys.
Puhe oli siitä, että Henki ohjaa maallisessa elämässämme, mutta sinä ajattelet siksi ohjaajaksi ihmistä itseään.
Tuosta on hyvä vertaus hevonen ja rattaat. Uskovalla hevonen on Jumalan henki sisimmässä, joka vetää rattaita eli maallista minäämme. Ne rattaat tosin eivät suostuisi vedettävksi, vaan lähtisivät aina omille teillensä.
Näkemyksesi edustaa lähinnä filosofien, ja idän uskontojen käsityksiä, ja gnostilaisten dualistien, tapaa "splitata" eli jakaa itseään tällaisiin Raamatun ihmiskuvalle vieraisiin vastakohtapareihin.
Toisin sanoen et oikein itsekkään tiedä, mistä on kysymys.
Olisiko parempi esimerkki nauta, jota koettaa koira vetää eteenpäin? Rattaat kun ei ole elävä olento.
Ymmärrän kyllä että luotat siihen että se on aina Pyhä Henki, joka sinua ohjaa. Mitä taas väitän, että kyllä sinä itsekin joudut itseäsi ohjaamaan, mutta Pyhä Henki on sinun apunasi. Joudut tekemään myös aivan tietoisia valintoja ja useaan kertaan päivittäin. Olet myös oppinut liudan asioita, joita toteutat – ehkä et aina niin tietoisesti.
Tästä on olemassa myös se negatiivinen puoli, eli mm. sairauden tuoma väärin tulkinta siitä, mikä on sitä Pyhän Hengen vaikutusta ja mikä ei. Samoin ellei osaa olla itseään kohtaan kriittinen ja tietoinen, on melkoinen kiusaus väittää jotain Pyhän Hengen aikaan saamaksi vaikka toteuttaakin vain niitä omia lihallisia juttujaan.
Tuota, itsekin puhut kahdesta eri eksistenssistä. Jos ihmistä ajatellaan kokonaisuutena, kuten itse teen, ei silloin oikein voi puhua erikseen lihasta ja hengestä?
Totta ihmeessä tiedän, mistä on kysymys, mutta sinä tunnut olevan siitä pihalla. Kyselet, mitä kristinuskossa tarkoitetaan jaolla lihaan ja henkeen. Kun sitä yritetään sinulle selittää, et ota millään käsittääksesi, että lihalla tarkoitetaan sekä ihmisen fyysistä että psyykkistä puolta, koko tätä maallista ihmistä. Henki taas on Jumalan henki, joka asuu uskovan sisimmässä.
En tiedä, mistä sinulle on tullut käsitys, että jako liha/henki tarkoittaisi kristinuskossa jakoa fyysiseen ja psyykkiseen. Tuohan nimenomaan ei ole kristinuskon ihmiskuva, niinkuin Balttis tuossa sanoi.
Hevonen ja hankalasti vedettävät rattaat on hyvä vertaus, koska se on niin havainnollinen. Uudestisyntyneen tai uskoon tulleen (mitä nimitystä nyt halutaankin käyttää) oma minä on "vetäjän" alaisuudessa, vaikka paneekin vastaan ja temppuilee omiaan. (Ei tarvinne tässä sentään keskustella siitä, onko rattaat elävä olento.;) Voi myös mieltää rattaat ihmisen teoiksi, jolloin ei tule mielikuvitukselle ongelmia.)
Nauta, jota koira yrittää kiskoa, on kuin ihminen, joka yrittää omin voimin elää Jumalan tahdon mukaan. Hän ei ole "kuollut itselleen". Tuolloin hän tekee valintojaan itse ja yrittää käyttää Pyhää Henkeä apurinaan. Jumala kutsuu häntä, mutta hän sanoo, että "ei kun minä ite".
Se ihmisen oma liha selittää usein Jumalan tahdoksi sellaista, mikä on lihan oma tahto. Siltä eivät välty uskossa olevat sen enempää kuin omin voimin ponnistelevatkaan. Voi vain rukoilla Jumalaa, että näytä minulle tiesi ja vie sitä tietäsi.
Jos tiedät niin miksi et sitä heti kertonut? Sitähän kysyin.
Kyse on termeistä. Tiedän että niitä halutaan sekoittaa. Kun puhutaan uskonnollisesta jargonista, se tarkoittaa juuri uskonnon omaa erityiskieltä. Ihmisellä katsotaan olevan psyyke eli
” Psyyke (kreikaksi ψυχή, psykhē elämä; henki; sielu') tarkoittaa sielua ja ihmismieltä.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyyke
Kuitenkin kaikki usko ja käsityksen Jumalasta on ihmisen mielessä sekä sielussa. Hengellisyys on osa siitä.
”Hän ei ole "kuollut itselleen". Tuolloin hän tekee valintojaan itse ja yrittää käyttää Pyhää Henkeä apurinaan.”
Tässä onkin se outo juttu. Kun ”kuolee” itselleen, niin mitä tapahtuu? Ei mitään muuta, kuin että onkin todella joku kärry mihin toiset ihmiset vievät sinua mihin tahtovat. Siksikö Jumala meidät loi, että olisimme tahdottamia esineitä joita muut vetävät perässään? Eikö hän luonutkaan meitä IHMISKSI?
”Se ihmisen oma liha selittää usein Jumalan tahdoksi sellaista, mikä on lihan oma tahto.”
Aivan, ja tästä uskovat käyvät kiistaa, että kumpiko se aina on. Tällä on hyvä haavoittaa toisia, jos toinen ei usko juuri samoin kuin itse? Ellet kykene erottamaan toisistaan omaa tahtoasi ja Pyhän Hengen tahtoa, voit joutua petoksen ohjattavaksi. Koska joudut käyttämään myös sitä lihaa, jota ihmisenä olet. Et siitä pääse pois, vaikka kuinka tahtoisit.
Kun syöt iltapalaa, kuka ohjaa valintojasi? Kun huomenna menet töihin, puet päällesi jne., kuka ohjaa valintojasi? Kun ajat autoa, kuka ohjaa valintojasi? Kun sinulta kysytään jotain, kuka ohjaa valintojasi? Kun joku on kiukkuinen ja kohtaat hänet, kuka ohjaa valintojasi siitä kuinka käyttäydyt? Käytät rahaa, kuka ohjaa valintojasi?
Ei Pyhän Hengen rukoileminen ole sitä, että omin voimin kokonaan, vaan sitä, että käytät myös niitä omia voimiasi ja osaamistasi, etkä heittäydy passiiviseksi ja odota että kaikki tulee sinulle valmiina. Ethän? Vai rukoiletko kotona että kumpa jostain tulisi rahaa että saisi syödä ja juoda? Että kumpa jostain tulisiko jotain että saisin puhtaat vaatteet päällesi. Ethän?
"Jos tiedät niin miksi et sitä heti kertonut? Sitähän kysyin."
Kyllä kerroin, heti ensimmäisessä viestissäni:
"Tottakai ihmisen fyysinen puoli on lihaa, mutta sitä on myös hänen psyykensä, siis uskovallakin. Jos hänessä vaikuttaa Jumalan henki, se ohjaa häntä käyttämään ruumistaan ja mieltään Jumalan tahdon mukaisesti."
Myös toiset yrittivät valottaa sinulle asiaa, mutta se näyttää olevan sinulle niin vieras, ettet kykene sitä tajuamaan.
Ihmettelen sitä, kun kuitenkin kotipiirissäsi on ollut aktiivista kristinuskoa. Oliko se jotain ylhäältäpäin johdettua lahkolaisuutta, kun et näytä tietävän, millaista on syvän henkilökohtainen usko?
Henkilökohtaiseksi uskoksi luulet sitten omatekoista uskoa, joka on todellakin psyykessä olevaa hengellisyyttä, mutta ei elävää uskoa. Elävässä uskossa niitten rattaitten vetäjänä on Jumalan henki, eivät muut ihmiset eikä ihminen itse.
Nuo ylhäältäpäin johdetut uskot ovat ihmistekoisia samalla tavalla kuin yksilön omatoimisesti duunaama usko. Molemmat nousevat ihmisen psyykestä, siitä lihasta ja verestä.
On aika tavallista, että jos ihminen on oppinut tuntemaan uskona vain tuollaisen toisten ihmisten saneleman uskon ja heittänyt sen menemään, hän luulee todelliseksi uskoksi omatekoista versiotaan uskosta, vaikka se on sitä samaa ihmistekoa. Sinunkin kohdallasi on ilmeisesti noin.
Tuntuu aika toivottomalta kirjoittaa, kun näyttää, ettet ymmärrä, mitä sinulle sanotaan. Et ymmärrä, koska sen sanoman sisältö on sinulle vieras.
Esimerkiksi tuo arkinen elämä. Uskovat ihmiset elävät normaalia arkea ajattelematta uskon kannalta joka tekemistään. Vasta jos ne tekemiset herättävät omantunnon ristiriitoja, niissä joutuu kysymään Jumalan tahtoa. Muuten voi olettaa, että nämä tekemiseni ovat yläkerrasta katsottuina tarpeeksi jees. Luottaa siis siihen, että minua ohjataan.
Mistä kummasta olet saanut päähäsi tuollaistakin, että ihminen lakkaisi elämästä ja odottaisi vain, että kaikki tulee hänelle valmiina? Etkö ymmärrä, mitä tarkoittaa toimiminen Hengen ohjaamana (tai vedettävänä)?
Jos et ymmärrä meidän kirjoituksia, vaikea minunkin on ymmärtää sinun kirjoituksiasi. Puhut niin outoja.
Ei vaan meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, kuten on kirjoitettu:
>> Ettekö tiedä, että olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki teissä asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on PYHÄ, JA SELLAISIA TE OLETTE.
Samaan tapaan, kun Jumalan Henki tulee asumaan ihmiseen: Hes.36:26,27; kuin tapatui silloin kun: Sana tuli LIHAKSI ja asui meidän keskellämme ( - Immanuel: Jumala kanssamme ), ja me katselimme Hänen KIRKKAUTTANSA, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä. Joh.1:14:sta.
Siksi Paavalin julistama ilosanoma olikin sitä että: hän julisti itseasissa, ei vain oppia Kristuksesta, vaan nimenomaan: sitä Kristusta Jeesusta, jonka Jumala oli nähnyt HYVÄKSI, ILMAISTA HÄNESSÄ.
Siksi Paavali todisti, kuoltuaan pois farisealaisen Sauluksen ristillä, - en elä enää minä, vaan Kristus ELÄÄ MINUSSA; ja tämä kaikki tarkasti Hänen lupauksensa mukaan: Joh.14:18.20.
Saulus oli kuollut, ja uudestisyntynyt Paavali Kistuksessa, oli sijaan tullut: Gal.2:19,20; kuten hän todistaa entisenä fariseuksena kuolleensa.
>> Sillä minä olen lain kautta, kuollut pois laista (ristillä), elääkseni Jumalalle. Minä (Saulus eli "vanha ihminen": Room.6:6 ) olen Kristuksen kanssa ristiinaulittu, ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, VAAN KRISTUS ELÄÄ MINUSSA.
Oliko Kristus sellainen kuin Balttis ja Pertsa? Huh.
Ei Kristus todellakaan olllut mikään "suklaasotilas nimeltä Jesse", kuten monet kuvittelevat, vaan Häneltä tuli ja tulee edelleen tiukkaa tekstiä, jota voi lukea vaikkapa Ilmestyskirjasta, siillä siellä puhuu taivaaseen korotetun Ihmisen Pojan ääni, iankaikkiselta valtaistuimelta kirkkaudesta: Psalmi 110; välitettynä osoittamaan mitä tuleman pitää:
Ilm.6:15-17; >> Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapääliköt ja rikkaat ja väkevät ja orjat ja vapaat kätkeytyvät luoliin ja vuorenrotkoihin (ydinasesuojiin) ja sanovat vuorille ja kallioille: "Langetkaa päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta ! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi sen kestää?
Balttis, näkyykö sinussa Kristus paremmin kuin vaikkapa mummomuorissa, mitä itse luulet?
Kuinka hyvin tunnet Kristuksen?
Niin, kirkastanko minä kirjoituksilani Kristusta lienee se kriteeri, jolla asia voi koittaa arvioda ja tutkia, - mutta en vetaile itseäni toisiin tässä suhteessa, vaan hoidan vain omaa kutsumustani saamillani leivisköillä.
En ota valstaan ihmisiltä sen paremmin kunniaaa, kun haukkujakaan.
”kirkastanko minä kirjoituksilani Kristusta”
Et kirkasta. Sen minkä kirkastat sotket saman tien omilla rumuuksillasi. Ei likaista vettä voi juoda.
" mummomuori"
me olemme lihallisia ihmisiä, ja sellaisina täällä pysymme, sillä näin sen on Luojamme nähnyt.
Me emme ole täällä ajassa koskaan hengessä, voimme olla vajavaisesti hengellisiä, mutta aina lihassa/ tässä ruumiissa.
Tämä ruumis ei tule koskaan hengelliseksi/pyhäksi, vaan pysyy aina lihassa.
Ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa; ja >> Kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä Minä Olen Pyhä". > Älköön kukaan pettäkö itseään, tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia,
Vähän tuohon suuntaan ajattelen. Siksi eivät edes he, jotka uskovat olevansa jo pelkkä henki, elävät kuitenkin siinä lihassa.
Mielestäni tässä piilee se vaara, että sekoitetaan se liha siihen henkeen, joka ehkä halutaan olla. Sitten ei osata olla varuillaan, minkä annetaan todellisuudessa ohjata.
Meidän tulee oppia olemaan tässä lihassa ja elämään sen kanssa. Ellemme nöyrry siihen, sekä siinä mikä kuuluu lihan alla elämiseen, petämme itseämme ja pahimman kerran. Olemme aina vain ihmisiä, meistä ei tule jumalia, vaikka kuinka siihen himoaisimme. Me kurkotamme, pyrimme ja uskomme siihen, että joskus, jos Jumala suo, me pääsemme siihen kuolemamme kautta.
Me olemme vajavaisia rakkaudessamme sekä uskossamme. Miksi ihmeessä Jumala tahtoisi meidän olevan Hänen kaltaisiaan enne kuin kelpaamme hänelle? Ehkä Jeesuksen sovitustyöllä ei ollutkaan mitään merkitystä, jos me kaikki voimme saavuttaa sen saman – kunhan uskomme ”oikein”?
Jeesus on jo nyt, vapahtanut miedät synnistä, ja sen vallasta:
Room.6:22; >> Mutta NYT, KUN OLETTE SYNNISTÄ VAPAUTETUT, ja Jumalan palvelijoiksi tuleet, on teidän hedelmänne pyhitys.
Me emme suinkaan lunasta, vaelluksellamne itseämme, vaan varjelemme itsemme jo VAPAHDETTUINA KERTAKAIKKIAAN KAIKESTA SYNNISTÄ, NIINKUIN HÄN: Room.6:10,11; sillä muutoinhan Kristus on turhaan kuollut !
Eikä tämä ole totta: Jeesuksesta: >> joka, "itse kantoi MEIDÄN SYNTIMME RUUMIISSAAN RISTINPUUHUN, ETTÄ ME, SYNNISTÄ POIS KUOLEINA ELÄISIMME VANHURKASKAUDELLE,
mummomuori sanoi :
Meidän tulee oppia olemaan tässä lihassa ja elämään sen kanssa. Ellemme nöyrry siihen, sekä siinä mikä kuuluu lihan alla elämiseen, petämme itseämme ja pahimman kerran.
________
Luukkaan evankeliumi:
13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Balttis
______
Hyvää opetusta.
Sitä täällä tarvitaankin.
Kiitetää siitä yhdessä Herraamme, joka asuu ylösnouseen meissä: Henkensä kautta meidän voittoelämänämme: ja me Hänessä: Kol.3:1-4; Ef.2:5,6. ja Hän meissä: Joh.14:18-20; sekä kuten veljemme Paavali: Gal.2:19,20.
Iloitaan aina Herrassa, veli Krituksessa !
Alkuseurakunnan ajan opetuslapset kuvittelivat että Jeesus tulee " huomenna " ja elivat kuin kuplassa jossa elämän realiteetit unohdettiin ja siksi raamatussa on turhan paljon tyhjän päällä oloa.
Kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti tai jos ottaa, niin se oma asia.