Samalla viivalla (8. luku ja pari ekstraa)

Muutamia minuutteja ennen henkilökohtaisen kilpailun starttia Pyry, Mikko ja Juuso kehittivät suunnitelman. Juuso lähtisi irti pääjoukosta heti kilpailun alussa, jolloin Joona lyöttäytyisi hänen peräänsä. Juuso oli tunnettu loistavana aloittajana eikä Joonalla olisi mitään mahdollisuuksia pysyä hänen perässään. Pyry ja Mikko pysyttelisivät ensimmäiset 15 kilometriä pääjoukon kärjessä ja lähtisivät sen jälkeen tavoittamaan kärkikaksikkoa ja hyvässä lykyssä ohittamaan heidät. Mikko oli tuntenut olonsa heikoksi illasta lähtien, joten hän ei ollut ollenkaan varma, pääsisikö hän ylipäänsä maaliin saakka.

Mikon kaveri Juha otti väliaikoja ja kertoi niitä matkan varrella. Kisassa kierrettiin 2,5 kilometrin kuntopolkua, sillä yleisiä teitä ei voinut sulkea junioreiden SM-kilpailujen takia. Kilpailu oli sujunut muuten käsikirjoituksen mukaan Juuson ja Joonan lähtiessä muilta karkuun jo alkumatkasta, mutta vielä 10 kilometrin kohdalla väliajat kertoivat karua kieltään. ''Juuso kärjessä, Joona samalla sekunnilla, ero kärkeen kaksi minuuttia ja 41!'' Juha huusi juostessaan polun ulkoreunassa. Mikko alkoi vaipua epätoivoon. ''Mitä jos se sittenkin jaksaa - peesailee vaan ja painelee karkuun viimeisellä kilsalla'', hän pohti. Pyry keskeytti hänen ajatuksensa: ''Jaksatsä vielä?'' Pyry huohotti. ''Joo, kyllä mä varmaan maaliin asti pääsen.'' ''Okei, hyvä.''

12,5 kilometrin kohdalla Juha huusi jotain, mitä Mikko ei ollut uskoa: ''Juuso kärjessä, Joona 46 sekuntia perässä, ero kärkeen kaksi minuuttia ja 28!'' ''V*ttu jes!'' Mikko huusi ääneen. ''Meillähän on sittenkin mahiksia'', Pyry vahvisti. Ero ei ollut mitenkään pieni, mutta Joonan sippaaminen merkitsi sitä, että yhteistyöllä ainakin hänet voisi ottaa kiinni. Juuso saattoi olla jo liian kaukana.

15 kilometriä täyttyi viimeinkin ja oli aika lähteä revittelemään. Mikko ei malttanut odottaa väliaikoja. ''Juuso kärjessä, Joona minuutti 25 perässä, ero kärkeen kaksi minuuttia ja 11!'' ''Sitten mentiin'', Mikko huikkasi Pyrylle ja lisäsi vauhtia dramaattisesti. Kukaan muu ei edes yrittänyt kaksikon kyytiin, ja pojat karkasivat näköpiiristä alta aikayksikön. Pian Joonakin alkoi siintää näköpiirissä, joten hän ei ollut enää kaukana. ''Tuolla se on'', Pyry tuhisi hengittäen raskaasti. Mikko oli huolissaan, sillä Pyry näytti väsyneeltä. Hän itse jaksoi vielä erittäin hyvin starttia edeltäneeseen pahoinvointiin nähden.

Parin minuutin kuluttua Mikko ja Pyry ajoivat Joonan kiinni. Pyry ilmoitti saman tien jotain Mikkoa järkyttävää: ''Mikko, mä en jaksa. Yritä sä vaan ottaa se Juuso kiinni, mä tuon pronssin kotiin'', hän puhisi ja vinkkasi silmää. Mikko katseli Pyryä hetken aikaa murheellisena, mutta luotti Pyryn sanaan ja huikkasi: ''Nähdään sitten maalissa.'' Mikko lähti painelemaan taas kovaa kyytiä jättäen väsyneen kaksikon, Joonan ja Pyryn, taistelemaan himmeimmästä mitalista.

Seuraava väliaika oli jo toiseksi viimeinen. Mikolla ei ollut hajuakaan, kuinka nopeasti tämä kierros oli mennyt Juuson vauhtiin nähden. ''Juuso kärjessä, ero kärkeen minuutti ja 25!'' Juha karjui. Ero oli toki kaventunut, mutta eroa oli vieläkin liikaa realistiseen kultamitalitaisteluun. Juusokin oli kiristänyt vauhtia, sillä Mikko oli painellut edellisen kierroksen kuin tuulispäänä.

Lähestyessään 20 kilometriä Mikko oli erottavinaan kaukana hänen edellään juoksevan hahmon. Juhan tiedotus vahvisti asian: ''Juuso kärjessä, ero kärkeen 37 sekkaa! Pyry ja Joona edellisellä kiekalla kärjestä minuutti ja 49!'' Mikko päätti vielä kysyä Juhalta häntä askarruttavaa asiaa: ''Oliks Juuso väsyny?'' ''Oli, sä voit saada sen kiinni, jos sulla riittää voimia!'' Juhan vastaus kuului. Mikko päätti yrittää.

Viimeinen kierros oli vajaa, eli se sisälsi vain kilometrin mittaisen minilenkin ja sadan metrin pituisen loppusuoran. Mikko oli jo lähellä sammua matkan varrelle - ei kuitenkaan alkoholin liikakulutuksesta, vaan voimien loppumisesta. Hän kuitenkin puristi sen minkä pystyi ja saavutti Juusoa jatkuvasti. Muutama sata metriä ennen maalia Mikko arvioi heidän erokseen kymmenen sekuntia. Juuso vilkaisi taakseen ja yritti pistää kapuloita rattaisiin, mutta Mikko sai Juuson kiinni parinsadan metrin päässä maalista. ''Nyt katotaan, kuka on kuka'', Mikko kähisi ja sylkäisi radan varteen. ''Todellakin'', kuului Juuson itsevarma vastaus.

Loppusuora aukeni ja Mikko rykäisi muutaman metrin eron Juusoon. Hän ajatteli voittavansa juoksun mennen tullen. Mikon haaveet kuitenkin murskautuivat muutaman sekunnin kuluttua, kun Juuso harppoi hänen vierelleen ja ohi. Loppumatkan ajan Mikko sai katsella Juuson selkää, kun tämä ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Mikko oli niin väsynyt, että hän rojahti maahan ja haukkoi happea pitkän aikaa. Hän kuuli myös, kuinka Juusolle sateli onnitteluja ja kehuja. ''Nyt mä taidan ymmärtää, miltä Juusosta on oikeesti tuntunut'', Mikko pohti maatessaan edelleen maassa. ''Kakkonen on nolla, eihän sitä kukaan huomioi.''

Juuso käveli varsin hyvävoimaisen näköisenä Mikon viereen ja istahti maahan. Hän olisi halunnut suudella Mikkoa saman tien, mutta tiesi, ettei siitä olisi seurannut mitään hyvää. Hän myös aisti Mikon turhautumisen. Juuso päätti valita sanansa hyvin tarkasti. ''Ei ollu oikeesti helppo voitto. Mä en oo koskaan joutunut puristamaan noin kovaa missään kisassa'', Juuso vakuutti ja katsoi Mikkoa silmiin. Mikko katseli taivaalle ja hengitti edelleen tiheään tahtiin. Hänen tunteensa menivät vahvasti ristiin: hän olisi halunnut samaan aikaan suudella Juusoa intohimoisesti ja myös lyödä häntä niin kovaa kuin lähtisi. ''V*ttu, kun häviäminen on niin p*rseestä'', Mikko valitti. Juuso ei tiennyt, mitä vastata. Samaan aikaan hän erotti Pyryn ja Joonan juoksemassa viimeisessä alamäessä. ''Mikko, hei, nouse ylös! Pyry ja Joona tulee maaliin!'' ''Mmmh? Ai, just'', Mikko mumisi.

Yhtäkkiä Pyry kompastui johonkin ja lensi komeassa kaaressa maahan. ''Ei p*rkele! Voi v*tun h*lvetin s**tana! Siis voi v*ttu!'' Mikko huusi niin kovaa, että Juuso käski häntä rauhoittumaan. Mikko oli niin vihainen, että hän lähti kävelemään pois. Muuten Juuso olisi saanut nyrkistä kasvoihin. ''Loistava päivä! Ensin mä häviin Juusolle ja sitten parin minuutin jälkeen Pyry menee rähmälleen ja häviää Joonalle, tosi hienoo'', Mikko ajatteli turhautuneena. Juuso juoksi Mikon luokse ja tarrasi häntä olkapäästä. ''Hei, äläpäs vielä luovuta! Pyry saattaa vielä nousta!'' Mikko katsahti maalisuoralle. Pyry oli noussut ylös ja lähtenyt viilettämään tuulispäänä Joonaa huomattavasti nopeammin. Hän saavutti Joonaa joka askeleella, mutta eroa oli silti muutamia metrejä. ''Sä pystyt siihen, Pyry!'' Mikko karjui niin kovaa kuin pystyi. Metrit vähenivät eron supistuessa. Maaliviivalla Pyry ja Joona heittäytyivät kuin henkensä kaupalla ja rojahtivat maahan.

Mikko ei tiennyt, kumpi oli ensin, mutta hän ryntäsi välittömästi Pyryn luo. ''Hyvä, Pyry! Mä tiesin, että sulla on tahdonvoimaa.'' ''Enemmän kuin kellään muulla'', Pyry sai sanottua ja heitti räkäisen naurun perään. ''Kumpi voitti?'' ''Juuso. Mä luulin jo loppusuoran alussa, että mä voitan, mutta ihan lopussa se vaan porhalsi musta ohi ihan kuin sunnuntaijuoksija. En mä voinu mitään'', Mikko pahoitteli. ''Mut hei, jos peilaat tätä viimeiltaiseen ja tähän aamuun, niin sä kyllä ylitit kaikki mun odotukset ainakin'', Pyry sanoi vakuuttavasti. ''Kiitti'', Mikko sopersi.

Tuomaristo tarkisteli maalikameraa puolisen tuntia, jonka aikana oli monenlaisia spekulaatioita siitä, kuka oli ensin. Osa väitti, että Joona oli ensin, osa oli Pyryn kannalla. Tulokset julkistettiin, ja Juuso julistettiin voittajaksi ennen Mikkoa ja Pyryä. Joona oli jäänyt neljänneksi minimaalisella erolla. Mikko ja Pyry juhlivat tulosta, ja myös Juuso liittyi mukaan. Kaikki olivat tyytyväisiä; myös Mikko, joka ymmärsi suorituksensa todellisen arvon vasta sen jälkeen, kun hän oli keskustellut asiasta tarkemmin Juuson ja Pyryn kanssa.

Sunnuntain viestikilpailusta muodostui todellinen trilleri. Jokainen seura sai asettaa haluamansa määrän seitsemän nuoren joukkueita jokaiseen ikäluokkaan. Kukin juoksi aina 10 kilometrin osuuden, joten jokainen osuus ratkaisi. Ennakkosuosikit olivat selkeät ennen starttia (seurojen nimet keksitty tarinan anonyymiyden nimissä): puolimaratonin mitalikolmikon edustama Pitkäjärven YU ja Joonan edustama Mäntsälän Seudun Urheilijat. Pyry oli valittu Pitkäjärven aloittajaksi, Mikko toiselle osuudelle ja Juuso ankkuriksi. Joona oli MSU:n viimeisenä vuorossa. Alussa Pitkäjärvi karkasi Pyryn ja Mikon kovien aloituksien ansiosta MSU:n jäädessä useiden minuuttien päähän. Väliosuudet olivat kuitenkin kriittiset, ja MSU ohittikin Pitkäjärven 5. osuuden aikana. Pitkäjärven 6. osuuden juoksija romahti ja MSU karkasi melkein kolmen minuutin päähän. Ankkuriosuus näytti olevan jo selviö, mutta ihme tapahtui. Joonan hyytyessä jälleen muutama kilometri ennen maalia saattoi Pitkäjärven YU juhlia neljättä perättäistä Suomen Mestaruutta.