Olen 25v kahden lapsen yh-äiti. Olen muutaman vuoden ajan tiedostanut olevani bi. Tapasin erään ihmisen, perheellisen ikäiseni naisen n. vuosi sitten, hän on naimisissa miehen kanssa. Hiljattain hän kertoi olevansa ihastunut minuun. Itsellänikin oli ollut häntä kohtaan jotain tunteita mutta kaikin keinoin olin yrittänyt tappaa tunteet. Ymmärrätte varmaan, että nyt se on täysin mahdotonta. Vietämme toistemme kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Molemmat olemme hoitovapaalla joten arkena on aikaa.. Muut ajat puhumme jatkuvasti puhelimessa. Tapaamme myös salaa, ettemme herättäisi mitään epäilyksiä. Olemme suoraan sanoneet toisillemme tunteemme, ja puhuneet myös seksistä ja kummatkin haluamme sitä.
Minua kumminkin vaivaa se kun hän on varattu. Pettämistähän se on kun hän "tapailee" minua mieheltään salaa, ja jos päädymme seksiin. Vai onko bi-piireissä "yleistä" että miehen kanssa seurustelevalla naisella voi olla naissuhde? Itse kun olen vielä täysin kaapissa eikä minulla ole naiskokemuksia eikä muutenkaan tietoa tällaisesta. Muutenkin tuntuu vähän siltä, että tätä ihastusta ei kannattaisi ruokkia, koska en tule häntä koskaan itselleni saamaan. Vaan minun pitäisi keskittyä sellaiseen jonka voisin oikeasti saada omakseni, jonka kanssa voisin oikeasti elää yhteistä elämää.. Mutta minkäs tunteilleen voi ;(
Minua kumminkin vaivaa se kun hän on varattu. Pettämistähän se on kun hän "tapailee" minua mieheltään salaa, ja jos päädymme seksiin. Vai onko bi-piireissä "yleistä" että miehen kanssa seurustelevalla naisella voi olla naissuhde? Itse kun olen vielä täysin kaapissa eikä minulla ole naiskokemuksia eikä muutenkaan tietoa tällaisesta. Muutenkin tuntuu vähän siltä, että tätä ihastusta ei kannattaisi ruokkia, koska en tule häntä koskaan itselleni saamaan. Vaan minun pitäisi keskittyä sellaiseen jonka voisin oikeasti saada omakseni, jonka kanssa voisin oikeasti elää yhteistä elämää.. Mutta minkäs tunteilleen voi ;(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samojen asioiden kanssa itsekin tässä ollut jo hyvän aikaa. Mä en vain pysty siihen -siis sivusuhteeseen naisen kanssa koska olen naimisissa.
Mun mielestä avioliitto tarkoittaa muiden sitoumusten lisäksi myös uskollisuutta. Tämä ei ole mieheni puolelta aina toteutunut ja tiedän miltä tuntuu kun saa tietää totuuden. Kolmatta osapuolta ei koskaan voi ottaa leikkiin mukaan -siitä ei koidu kuin harmia.
Olet kyllä oikeassa. Silti välillä ajattelen, että eihän siitä minulle koidu harmia, pelkkää nautintoa ja ihastumisen iloa. Ja se on itsekästä, tiedän sen ja häpeän ajatuksiani. Mutta toisaalta en kestä sitä jos ihastukseni kohteen mies saa tietää, ja tästä sivusuhteesta aiheutuu haittaa ihastukseni parisuhteelle. En halua että hän on onneton ja surullinen. Vaikka onneton hän jo on nykyisessä suhteessaan..
itse hän vakuuttelee, että rakastaa kyllä miestään ja tämä on erilaista minua kohtaan. Kummatkin tiedämme ettei tästä voi koskaan tulla mitään sen kummempaa..
Kyllä ihastumisen kanssa on välillä niiiiin vaikeaa elää. Jatkuvasti ikävä toista. Ja hänellä on minua.
Tuttuja ajatuksia. Oikeastaan meillä mies on täysin sinut ajatuksen kanssa että saisin hänen puolestaan tehdä mitä vain naisten kanssa. Mä en vain halua että hän lupailee minulle moisia -jotenkin koko ainutlaatuinen tunne ja kaikki mitätöityy samalla tuossa. Musta naiset tekee tästä koko bisseydestä farssin jollakin tavalla.
Olen vain itse tuosta vähän eri mieltä ja tämä juontaa juurensa sekä omista kokemuksistani että myös tästä kulttuurista ja kaksinaismoralisimista mikä yhteiskunnassa vallitsee. Tiukkis tavallaan tahtomatta ja omasta tahdosta.
Tyytyisitkö itse pitemmän päälle siihen, ettei ihastuksesi koskaan eroaisi miehestään ja olisit aina vain pelkkä salasuhde?
Tuo ei toimi. Jos sä olet ap jäänyt kiinni johonkin ns. helppoon juttuun esim? Olen aivan varma että vapailla markkinoilla on runsaasti ihmisiä.
Olen seurannut muutamien lesboystävien elämää -ei se helppoa heilläkään ole löytää ihmistä rinnalleen. Se on kuin työnhakua. Pitää tapailla monia yhtäaikaa ja tiedättehän...sitä sellaista sosiaalista virittäytymistä ...tuntuu jotenkin niin pakolta- Onko se rakkautta sitten? Vai onko rakkaudella noissa suhteissa lopultakaan merkitystä? Jos se on vaan se joku muu kemia?
Se siinä onkin.. että kun olen ihastunut tähän ystävään, niin en kykene ihastumaan toiseen samaan aikaan. En voi aloittaa oikeaa suhdetta kehenkään. Joten ihastuksen pitäisi sammua, ymmärrän sen kun ajattelen järjellä. Mutta tunne on niin voimakas. Ystävä ei ikinä jätä miestään vuokseni. Ja itsekin toivoisin että eläisin parisuhteessa miehen kanssa.