Kaikkihan tiedämme kuinka lukeminen aktivoi aivojamme, ja antaa monia uusia mielleyhtymiä ajatuksillemme.
Kirjoittaminen lisää ennenstään tuota aktiviteettiä, ja eniten on yhteyttä vasemman kirjoittavan, ja oikean kuvailmaisun puolen välillä juuri kirjoittaessamme.
Sanathan käsittelevät muistiamme ja kuvinakin liikkuu ajatuksemme, käyttäen silloin molempia aivopuolsikojamme.
Aika hauskaa on , että ei ole väliä mitä me kirjoiyamme, olkoon se vaikka päiväkirjaa tai arkista aherrustamme. Saman toiminnan se saa aikaan. Tuo muistimme on kuin syvä kaivo, josta voimme nostaa esiin mitä vain haluamme!
Sitten onkin hieman eri asia mitä sinne olemme tallentaneet elämämme varrella.
Kuitenkin voimme sekä iloita ja hauskutella kirjamilla, ihan miten haluamme, ja olla samalla vakuuttuneita, että se on meille hyväksi.
Sanoilla voimme loihtia vaikka rakkaamme kasvot mieleemme, pyyhkäistä hellästi hiukset silmiltään, tai pitäytyä tieteellisen kuivasti faktoissa.
Uskallusta vaan kirjainten hypyttämiseen, siinä samalla ne neuronitkin lisääntyvät ja voivat hyvin! Moi,...
Kirjoittaminen lisää ennenstään tuota aktiviteettiä, ja eniten on yhteyttä vasemman kirjoittavan, ja oikean kuvailmaisun puolen välillä juuri kirjoittaessamme.
Sanathan käsittelevät muistiamme ja kuvinakin liikkuu ajatuksemme, käyttäen silloin molempia aivopuolsikojamme.
Aika hauskaa on , että ei ole väliä mitä me kirjoiyamme, olkoon se vaikka päiväkirjaa tai arkista aherrustamme. Saman toiminnan se saa aikaan. Tuo muistimme on kuin syvä kaivo, josta voimme nostaa esiin mitä vain haluamme!
Sitten onkin hieman eri asia mitä sinne olemme tallentaneet elämämme varrella.
Kuitenkin voimme sekä iloita ja hauskutella kirjamilla, ihan miten haluamme, ja olla samalla vakuuttuneita, että se on meille hyväksi.
Sanoilla voimme loihtia vaikka rakkaamme kasvot mieleemme, pyyhkäistä hellästi hiukset silmiltään, tai pitäytyä tieteellisen kuivasti faktoissa.
Uskallusta vaan kirjainten hypyttämiseen, siinä samalla ne neuronitkin lisääntyvät ja voivat hyvin! Moi,...
Vastaukset 53
Vanhimmat
Uskallusta kirjoittaa julkisille palstoille. Eipä viitsi paljon kirjoitella pelkästään tämän tyhmän koneen muistille omille sivuilleen, jäähän ne sinne kovalevylle, mutta arveluttaa että jos joku ne sieltä löytää niin eipä hänellä ole aikaa niillä tehdä mitään koska eivät ole senkään väärtejä, että niillä yrittäisi vahingoittaa kirjoittajaa.
Neuroneita jos kirjoittaminen lisää niin ajattelen, että siinä tarvitaan tietoisuus tai kuvitelma että joku vaivautuu lukemaan kirjoituksen. Kuvitelma että kirjoitus luetaan riittää antamaan sellaisen jatkumon kirjoittaja - lukija välille, sellaisen ymmärryksen sillan, sen vuoksi olisi kirjoitettava senverran kiinnostavasti että lulija saisi käsityksen vaikkapa miten höylä teroitetaan niin, että sillä voi höylätä onnistuneesti.
Niin, kyllä se lisää neuronien määrää, jotka sitten synapsien avulla luovat uskomattomia yhteyksiä keskenään.
Kun ajattelee mikä on solu, niin se sisältää kaikki mitä tarvitaan tuottamaan organismin nimeltä minä - ja sinä :D
Ihan täydellisyys itsessään, että ollaan me koottu hienosti kun oletetaan meillä olevan noin 6 miljardia solua, ja jokaisessa mahdollisuus kokonaisen ihmisen kloonaamiseen.
Siitä eteenpäin ajatellen onkin mentävä jo metafysiikan puolelle, johon en nyt syvenny.
Ulkoa tulin juuri ja näkymä järvellä oli henkeäsalpaavan kaunis.
Aivan peilityyni järvenselkä kuvasti Turuntien puoleiset riippakoivut kuin peili, vielä keltaisia lehtiä kuvajaisessa, kolmen joutsenen lipuessa hiljaa ja majesteettisesti vedessä.
Veden tumma väri peilasi rannan koivut niin upeasti.
Ilmeisesti joutsenpariskunta on saanut vain yhden poikasen.
Mukvia lämpimiä syyspäiviä!
Tuli mieleen vielä vanha tarina, siitä kuinka pidämme kaikkea niin itsestään selvänä, itseämmekin!
" Anteeksi, sanoi eräs valtameren kala toiselle" sinä olet minua vanhempi ja kokeneempi, ja voit varmaan auttaa minua. Kerro minulle, mistä voin löytää sen, jota kutsutaan valtamereksi? Olen etsinyt sitä turhaan kaikkialta."
Vanhempi kala vastasi: " Valtameri on se jossa sinä uit juuri nyt."
"Ai tämä? Mutta tämähän on vain vettä. Minähän etsin
v a l t a m e r t a," sanoi nuori kala hyvin pettyneenä.
Jokunen päivä sitten esitettiin TV:ssä dokumenttia vauvojen kehittymisprosessista. Siinä kerrottiin, että vauvoilla on jo 100 miljardia aivosolua, kaiketi neuroneita valmiustilassa aktivoituakseen ehkä tuleviksi tiedemiehiksi-naisiksi tai pikapankin perustajiksi.
Niinhän ne tosissaan kertovat, 'lisenssit', että jo ristikkojen tai sudokujen ratkaiseminenkin elvyttävät aivotoimintaa.
Tex, kirjoitat niin tieteellisesti, etten täysin pysty ymmärtämään, mutta uskon kyllä, että kirjoittamisen lisäämä energia aivoissa voi siirtyä lukijan kautta takaisin ja muodostaa uutta sisältöä noihin neuriinoihin ja sitä kautta tapahtuu kehitystä sivilisaatiossamme. Sitähän tarkoitit?
Tuo tarinan valtameri kuvaa myös hyvin sitä valtavaa neuriinojen sisältöä mitä aivoissamme on ja siellä odottanut purkautumistietä kirjoittamisen kautta.
Itsestään selvänä pidetään asioita. Tämäkin vaatii kyllä lisää pohdiskelua, ei ole vielä lähellekään itsestään selvää.
Tämä kirjiotukseni on vain tarkoitettu omien neuriinojeni aktiivisuuden lisäämiseksi, eikä ole sopiva alustukseksi paremmille pohdiskeluille.
Totta kai saamme lukemalla tietoa monista asioista, vaikkakaan en suoranaisesti tarkoittanut juuri sitä. Mutta kyllä noin on kuin sanot.
Emme käytä kaikkea aivokapasiteettiämme, mutta mitä enemmän käytämme sitä parempi valmiustilahan on.
Jo lapsina aktivoituu het synnytyksen jälkeen laosen aivot rekisteröimään kasvonilmeitä, joista vauva vaistonvaraisesti ammentaa mielialoja.
Kokeitahan on myös tehty lukutaidottomille aikuisille ja heidän opetellessaan kirjaimia ja lauseita tapahtuu huomattava vilkastuminen aivotoiminnassa.
Kaikkea jännää opimme itsestämmekin, mutta juuri nyt luen
David Attenborough'in kirjaa *Kasvien salaperäinen elämä*
Jo johdanto alkaa mielenkiintoisesti:
Kasvit näkevät. Ne osaavat laskea, ja ne voivat lähettää viestejä toisilleen. Ne pystyvät aistimaan vähäisemmänkin kosketuksen ja arvioimaan tarkasti ajan kulumisen!
PS. Kiehtovaa, eikö totta? Emme todellakaan ole yksin:)
kun tuo taksielli on viisas, kun pelakuutkin ossaa lukkee. laskee ja tuntee kellon.
Nyt minä kytllä kumarran , ei ole näin oppinutta vielä tavattukkaan tällä palstalla.
Menehän siitä haisemsta
pilaat koko tämän Wiisasten kerhon ilman !!!
Yksi kirjoittaa että ihmisessä on 6 mrd solua ja toinen että vauvoilla on 100 mrd aivosolua. Pare olis jättää nuo miljardit luettelematta.
Niin ei niitä neuroneita vai mitä ne on, ei käytännössä muuten näy kuin siinä, että riittää oiva pokka sossunluukulla käydessäni.
Sitä joutuu jo lauantaina alaoittamaan se karppauksen, vai mitä se on, että sopiva kärsimys paistais naamalta siinä sos-luukulla.
Mut se Tuntemattoman jermu sanoi jotenkin niin, että "ne lyö sinulle sellasen rätingin eteen, ettei sulla kerta kaikkiaan voi olla nälkä".
Methän puhumma hyvää suomia. Met sanomma sernopyli ja kaikki tiettä siitä sen 1986v. pahan lemaukset.
Inaria myöten ahvenet tikittivät ydinainesäteilyn vaiktuksesta.
Voihan tuohivirsut...
Kävin kuukeloimassa tuota neuronia, kylläpä oli pitkä luettelo jostain, onneksi en ymmärrä noista hermosoluista enempää kuin on tarvis.
Tämä tunnustus tuli nyt kirjattua tänne.
Hyvä kuitenkin että joku ymmärtääkin mahdottomia.
tuo aloittajakaan, jostain tiedelehdestä kopsittuja. Kova on hinku päteä joka lähtöön ressukalla.
Anna todella anteeksi? Minä luin ensin, että lisää neuroosien määrää, minulle tämä ilkeily, ei täällä, vaan tuolla muualla, saa aikaan pahaa oloa.
Neurooni, aivomäkäräinen. Mitenhän tämä aivokurkiainen meitä valaisisi?
Toivottavasti, tuskin, luullakseni, mitenkään.
Mikä ruttuotsa tänne nyt ilmesty.
siellä aivossa muhii kun tavaa noita lehtiä, joista ei ymmärrä hölkäsen pölläystä. Eipätainnut tuo vitsiksi edes tarkottaa, niin on paatoksella kirjoitettu aloitus.
Ei kai tässä ole tarvetta suhtautua ryppyotsaisesti mihinkään.D
Hauskaahan se on keskustella asioista joista on kiinnostunut!
Sille joka kuvittelee kopiointia tiedelehdestä, on myös olemassa omaksuttua tietoa, esim. Waune Dyer on kirjoittanut ja luennoinut ympäri maailmaa paljon meistä ihmisistä:D
Yleensähän on tavallista, jos ei asiat kiinnosta, häiriköidään mieluimmin, se siitä.
Tuo kasvien maailma kiinnostaa tällä hetkellä eniten, kaipa sieltä jotakin jää mieleenkin!
Mukavaa illanjatkoa itsekullekin!
Kuin aikoinaan, lukion psykologiopemme sanoi, että ihminen on ikileikkivä. Olkaamme heitä :))
Kaunista syksyä sinullekin, sinulla on tekstiemme sisällön perusteella kaunis sydän.
Siihen voi ilolla yhtyä, leikkivä ihminen:D Kiitos kauniista sanoistasi, ojensit kuin kukkasen sanoillasi!
Kiitos.
Kyllä minäkin voin kiitokseni antaa leikkimielisestä viestistä, jonka pu'it hyvin tieteelliseen asuun
Kiitos Ruuneperi, :D, itselläsihän on taito leikkimielisesti tanssia vaikka *ripaskaa*, jota nauroin luettuani, että löytyy sitä ajatusten tulvaa sieltä omista neuroneistasi yllin kyllin!
Ei varmaan meistä kukaan ole välttynyt näkemästä tuon David Attenborough'in haltioitumista, hänen seuratessaan Darwinin jalanjälkiä niin eläin, kuin kasvikunnan lumoissa.
Tuo kasvien näkeminen , sen aistin täällä villiviinini tähdätessä juuri omenapuun oksaan!
Kun juuri sillä kohdalla missä oksa oli n.metrin verran sitä lähellä, se lähetti lonkeron ilmassa vaakasuoraan kohti oksaa, suorastaan tähtäsi siihen, ja loppukesästä olikin vallannut koko latvuston!
No, karsittuahan se tuli, mutta kyllä se *näki*.
PS. Soisi sitä muidenkin kirjoittajien joskus vipeltävän estottomasti aiheissa jotka heitä kiehtoo.
Seli seli..., monisanaista sekavaa selitystä, mielistelyä olisikohan sekin neuroonia lisäävää.
Voisi voisi, ja soisi
Sussiunakko mikä vipinä! Ai et 100mrd tavalises pääsä ja sit nee viäl lisänty jos luke tai ajattele. Siin o vissi vähä niinku sammakonkutu käynnis?
Mul o suur pää ja varmast yli 100 mrd neurino. Kyl joskus päätä pakotta ja korvis suhise - ei ol mikkä ihme.
Jos o ylimäärässi neuronei taik niit puuttu ni sit o vissi hullu taik tyhmä.
Tost poottumisest mul tuli miäle ripapaska. Se oli huussin esiaste susirajoil. Istutti ripan päälä housut kintuis ja potkitti susi pois. Venäliset ton keksi mut jätiväs sit yhrem pa:n pois ja nii syntys ripaska, se venäläinen tanssi.
Ei täl ol mittän tekemist neurinojen kans, mää vaa jotan kirjoti.
Neuronitko saavat lapsen poskille innostuksen kukkaset puhkeamaan, kun hän oivaltaa lukemaan oppiessaan myös sen, että kutakin äännettä vastaa kirjainmerkki. Hän on matkalla maailmanvalloitukseen, ja vanhemmat tallettavat ylpeinä ja hellyyden vallassa lapsensa ensimmäiset harakanvarpaat.
Kallioon maalatuista kuvista sana- ja tavumerkkien kautta äännettä vastaaviin kirjaimiin on huima matka. On hakattu merkkejä kiveen, maalattu papyrukselle, riipusteltu savitauluun, hiilellä tuoheen ja sormella hiekkaan, sulkakynällä ja musteella vihdoin paperille. Ihmiskunnan kehitys on mahdollistunut sen myötä, että tietoa sekä tunnetta on osattu merkitä muistiin ja tallettaa jälkipolville.
Toivottavasti emme käsinkirjoitustaitoa unohda, vaikka tämä tietsikalla kirjoittaminen niin vaivatonta ja tasalaatuista ulkoista jälkeä tuottaakin.Tekstin muokkaus on helppoa, ei tarvitse kumittaa paperia puhki eikä heitellä rypistettyjä musteella kirjoitettuja kehitelmiä paperitolloina roskakoriin, aloittaa taas uutta arkkia. Täällä aukeaa mittaamaton määrä puhtaita arkkeja valmiina vastaanottamaan sormien painalluksia, niistä syntyneitä viestejämme. Kerralla saamme aikamoisen lukijakunnankin, sen myötä mitä erilaisimpia reaktioita, kuten tästäkin ketjusta näkee.:)
Aivoistahan kaikki toimintamme lähtee, kirjoittaminenkin, sieltä ohjautuvat käden liikkeet, hienomotoriikka. On väläytelty, että kenties ajatuksista voisi suoraan saada kirjoitusta aikaan tietokoneen avulla. Nyt on jo neliraajahalvaantuneilla infrapunaotsahiiriä ja silmien liikkeillä voi ohjailla tietsikkaa.
Iloittelua ja hauskuttelua toivoisi kirjoittamaan opettelussa ja harjaannuttamisessa lapsukaisten kokevan ja näin varttuneessa iässä sen soisi olevan kukkeimmillaan. Alussa oli sana...mutta ei pitäisi olla väliä, kuka viimeisen sanan sanoo.
Heräsin kovaan kolahdukseen puoli kuudelta, koira alkoi haukkua ja halusi ulos katsomaan. Postiauto oli kolauttanut naapurin metallisen postilaatikon kallelleen.Tähdet vilkuttavat pilvien lomasta, lämpöäkin on vielä kuuden asteen verran.Viikonlopuksi lupaillaan aurinkoa ja kymmentä astetta ! Keittiön pöydällä odottaa Hesari selaamistaan, mutta minne on kadonnut painomusteen tuoksu ?
Luettuani aloituksesi, en voi häivyttää ärtymyksen häivää, kun olen monestikin kaukana sinun sfääreistäsi. Ite kun suhtaudun elämään....ainakin olen itse sitä mieltä.....läheisemmin, tässä ja nyt- ajatuksella.
Edelleen olet kuin ns. lasitornissa, tavallaan laitat lasiseinän kiinni, kiellät todellisuuden tulemasta torniisi. Onhan se varmasti "järkevämpää", olla päästämättä huoneesensä "todellista" - Näytä minulle kasvosi Elämä, vaikka ne olisivat rumat - elämää, mutta paljon jää paitsi, jos jää tutustumatta elämän kaikkiin puoliin. Rankempaahan se onkin, mutta ennenkin olen kaiketi sanonut, että suurinta utopiaa on utopioida elämän olevan vain kaunista ja somaa, välttelemällä joutumasta tilanteisiin, joissa näkyy myös se karumpi puoli.
Voihan "kauhistella" kuin ulkopuolisena maailman tilaa, mutta silloinkin laskeutumatta sieltä lasitornista.
Ymmärrän kyllä jotenkin, että sinulla on jäänyt aikoinaan ajan ja ympäristösi takia tutustuminen niihin asioihin, mitä me monet muut olemme jo teini-ikäisinä pohtineet, vähäiseksi.
Ei ole tarkoitus aiheuttaa mitään skismaa, mahtunemme kaikki ajatuksinemme, mielipiteinemme tännekin...minäkin joskus poikkeavine ajatukseni, ja sinä sfääreinesi. Kliseenä sanottuna....erilaisuus on rikkautta, ei aina samaa mieltä oleminen. Anna tulla vaan, minäkin annan !
Näinhän olemme laukoneet puolin ja toisin!
En tiedä mistä *todellisuudesta* puhut, jota en olisi päästänyt lasiseinäni läpi?
Todellisessa elämässäni olen ottanut haasteet vastaan, olkoon se sitten ollut vanhusten hoidossa peppujen pesemistä,
vasikoimisessa mukana oloa ja teurastuksissa. Kyllä se ihan konkreettista toimintaa on ollut!
Mutt'en kielläkkään, etteikö olisi alue johon ei ole yltänyt kaikki elämän kurjimmat realiteetit, joista tuli tietoiseksi.
Myönnettävä on romanttinenkin puoli itsestäni, ehkä se ei saanut tarpeeksi kukkia teiniaikanaan, ja jäi henkiin sinne sisimpään. En kyllä koe mitää *sfäärejä* tieteen alalla, pelkkää faktaa minusta.
Näillä eväillä on mentävä, mutta etteikö maailma ja ihmiset olisi kiehtovia, sitä en allekirjoita koskaan!
taidan itsekin välillä niin "sfääreissä" puhua, ettei siitä ymmärretä höykäsenpölläystä. Enkä missään nimessä arvostele sinua sen takia, että elämän haasteita on niin erilaisia. Minä en ole joutunut samanlaisiin haasteisiin kuin sinä, olenhan minäkin jäänyt paitsi....vasikoimisissa ja teurastuksissa. Sain kyllä haukkuja, kun "vasikoin" poliisille erään rikollisen vuosikausia jatkuneesta pahuudesta. Lehmien kanssa vasikoiminen on varmasti eri työtä, poliisille vasikoiminen taas tyhjänpäiväistä, poliisi ärjäisee vihaisesti, että näyttöä pitää olla. Jaaa, voihan lehmäkin kai potkaista sorkillaan, mutta se vasikointi kuitenkin ehkä helpompaa.
Kuulemma ylioptimisti olen...on siinäkin arvosana!....ihmiset ovat edelleen mielenkiintoisia, mutta ikävä kyllä vuosi vuodelta maailma menee siihen malliin, että yhä vähemmän "kiehtovia."
Onhan luonto samaa luontoa meidän ihmisten kanssa, ilmankos minullakin kukat ja viljelykset menestyvät, kun "jutteluhetkiä" välillä pidämme !!!
Joo, muistan kertoneesi, että pussasit ensimmäistä sipuliasikin:D se onkin hyvin spontaania *rakkautta* ja kiitollisuutta. Niinhän se on, erilaisia persnallisuuksia me kaikki olemme, enkä voi kieltää, ettenkö ymmärtäisi niitä kokemuksia joista olet kertonut taistelleesi viranomaisia vastaan, heikompien puolesta!
Siihen en ole joutunut itse, paitsi juuri vanhustyössä, jolloin aikarajoitukset olisi evännyt vanhukselta sen avun mitä hän tarvitsi.
Kun Helsingissä päätetään kuinka kauan saa olla apuna, ei osata ajatella, että maaseudulla on monella aivan eri olosuhteet kuin kaupungeissa, missä kaupat on joka kadulla, vedet virtaa ja lämpö on pattereissa!
Nousin Sipoon Kuntaa vastaan, ja ylitin aikarajoitukset tarvittaessa, mutta vähäistä se oli sentään.
Nykyään ei saa muuta kuin palveluseteleitä, joilla maksaa ulkopuolisille firmoille tehdystä työstä, tai kotitalousvähennyksen.
Kaikenkaikkiaan on meillä kaikilla omat lähtökohtamme, joista ammennamme, iloksi tai harmiksi, miten kukin kokee:D
Tehdään hyvä päivä tästäkin!
vain minä olen kiinnostava, et sinä. Vain minä osaan elää ja olla rehellinen, hyi hitto miten kateus haisee taas !!!!!!
tarkoitettu susmorsiammelle.
Onpa sitä negatiivista huomiota tex..kin muutamille antanut, kun ei vastaus ole ollut myötäilevä tai on ollut täysin vastakkainen mielipide.
Huomionhaku tällaisilla sivulla on selvä "minä minä" ilmiö.
Kaikki olemme joutuneet tekemään omia ratkaisuja ja esityksiä parannukseksi turhaa ylilyöntiä siitä tekemättä.
No niin, lähdettävä asioille. Terveiset nikille....vaistomaisesti tuli -heh -, tuo minäm,,, (kaikenlaisia nikkejä sitä), minä-minä-minä tässä....vaiko sinä-sinä-sinä, voippa hyvin taas!
on taxinellin välttämättömyys.autan taas asiaa.
aina tukkanuottasilla , vähät haivenet toisltaan repii kateuksissaan. pitää olla aina esillä, ei väliä millä tavalla. Rumaa on tuollainen vanheneminen, pukee sen vaikka mihin kukkasiin tai joutseniin.
Minäpä nätisti kiitän Nelly, kun satuit "hollille" aamulla, sain purkaa kiukutteluain ja turhautuneisuuttain. Ettei sattunu kohille mikkään "syytön" puskanikki, ois saanu vaik sydärin, jos oisin suen kynsilläin raapassu.
Uskalsin sulle kiukutella, vaik syytönhän ootki. Aamusella raivopäänä neuloin jopa sukanvartta kaks kerrosta oikeeta, kun ois pitäny kaks oikein - kaks nurin. On taas sukantarvitsijoitten aika.
Täällä on nyt niin mitäänsanomattoman seisova ilma,siks ei energia liiku, ei oo aktiviteettia millään aivopuoliskolla !!!
Vein kyllä matot ulos, on vähän ns. parempi siivous meneillään.
On nää nikit täällä niin huvittavia, kiitos heilleki, sain nauraa. Erinomaiset kiitokset nikille ´lopulta nämä kaksi´.
tässäpä hieno nikkiehdotus, paraskin siinä kenellekkään naureskelemaan !
Tässä aamun valkenemista odotelle luin vielä muutaman hyväntuulisen ajatuksen ketjusta:) Myös pakostakin päinvastaisen ajatuksen - vähättelevän!
Tuosta tulikin mieleeni tiedostammeko itse ajatustemme olevan yhtä kuin me itse?
Aineellinen olemuksemme on se minkä näemme peilistäkin ja muut sen tunnistavat. Kuitenkin olemme henkisiä olentoja aineellisessa muodossa, tässä fyysisessä olemuksessamme.
Mitä on ajatus joka syntyy aivoissamme? Onko se ainetta?
Yhtä näkymätön se on kuin virittäessämme kaukosäätimen avulla tv:n päälle. Me vain tiedämme sen toimivan ja pidämme sitä itsestään selvänä.
Ilmeisesti ajatuksemme on energiaa, joka itsessään on yhteydessä ympärillämme sykkivään ja värähtelevään energiaan, ja toisiimme maailmankaikkeudessa.
Ehkä olisi hyvä ajatella toisistammekin hyväksyvämmin erilaisuudesta huolimatta.
No, minulla onkin sellainen olettamus ollut, että hyvinkin moni asia voi vaikuttaa käyttäytymiseemme ja samalla tällaiseen virtuaaliskanssakäyntiin, läsnäolon puuttuessa. Ite kun olen vasta elementissäni saadessani ihan nokakkain haastaa, aina olen vieroksunut jopa puhelimessa jaarittelua.
Niin...temparamenttini vaihtelee, on aina vaihdellut, laidasta laitaan. Harvoin enää raivostun silmittömästi, silloin sanon läsnäolijalle, että lähe nyt äkkiä, ennenko tosissain suutun. Lepyn kyllä miltei silmänräpäyksessä taas.
Oletan siis, että ainakin minuun esimerkiksi säällä, ilman värähtelyenergialla on hyvin suuri vaikutus. Olen sen ihan oikeasti todennut. Voidakseni hyvin...osaan toki olla maltillinen ja hyvin venyvän pitkämielinenkin, siis käyttäytyä "sivistyneestikin", !!! mielentilalleni on parasta mitä raivokkain myrsky, olen siinä myrskynsilmässä tasapainoisimmillani. Tuulettomina, seisovan sään päivinä, voin olla kuin per...seen ammuttu karhu. Ei siis ole hyvä olo. Mutta ilmeisesti kaikilla ihmisillä säällä ei ole merkitystä omaan olotilaan, vaikka taitaa olla niinpäin monella, että auringonpaisteinen lempeä sää tuottaa hyvää oloa.
turha syyttää tempperamenttia vanhan ihmisen, sen verran pitää osata hallita. Säitäkin pitää syytellä kun on pahansisuinen, ihanko olet ylpeä ilkeydestäsi ?Kateus ja ilkeys siellä puhuu, turhaa tuo seliseli.
Miksi 70 palstalle ei pääse, mitä siellä tehdään?
RIKSRAKS
Joku tilaåäinen häiriö, tai huoltokatkos.
Pieni Tauko ei tekis pahaa kellekkään , Huomasin myös että pikkusen sivu kenkkuili --mutta kävin muualla ja taas tämä" Pelittää"
Minä keskeisyys on kyllä täällä huomattu ,--itse kullakin.
En ole muita kummepi. Mutta ainahan " malka näkyy toisensilmässä paremmin kuin omassa"
Ei silti Viimeisessä Susmorsmaikun tekstissä oli Persoona "Minä" mainittu
Jopa 14 kertaa ainakin . ja se on huippusaavutus.
Täällä se omaminäkehu haisee ja happanee.
Ei ole minussa mitään kehumista, pahansisuinen, helposti loukkaantuva ja kateellinen ämmä. En ole enää kauniskaan, vaan liian paksu. Viraton kuin vanha allAkka.
Ei kannata karehtua.
(voi kamala mitä tulikaan sanottua)
Aika härskiä tekstiä on Katleijalta Kaitpa odotta ylentämistä kun niin alentaa itsensä, vanha temppu.
Vanha haju se täällä jaksaa, ylentää ja alentaa, miinustaa ja plussaa.
Aika höperöltä tuntuu tuokin, lähteä laskemaan jonkun kirjoittajan käyttämiä tiettyjä sanoja No, kappas vaan, sellainen voi olla minun "virheeni", mutta pakkohan on puhua ensimmäisessä persoonassa, jos omakohtaisista asioista kertoo. Miksi kiemurrella teksti kaikkkia miellyttäväksi, onhan niitäkin, jotka hiovat ehkä tekstinsä yleismiellyttäviksi, ovat aina vaan sovittelijoita. Tavallaan pelkureita, muuttavat sitten nikkinsä, jos onkin kitkerämpää sanottavaa.
En todellakaan osaa hävetä tekstejäni, uskallan kyllä asettua maalitauluksi, vaikka eivät kirjoitukseni kaikkia miellytä. En aiokaan "tyyliäni" muuttaa, koska en millään harkitulla tyylillä kirjoita. Kritiikistä en saa hermoromahdusta, !!!
Minä olen tällainen "nikki", sillä hyvä.
Jaaha, lasketaas nyt, montako miä-minä-minää nyt tuli !!!
P.S.Moni ei ymmärrä, mitä temperamentilla tarkoitetaan, ottakoon selvää käden ulottuvilla olevasta mahdollisuudesta, selvittää se itselleen....sen verran omatoimisuutta sentään.
Enpä tiedä miten paljon pääkoppaneuroneita kunnon perskänni 'pakkolomauttaisi', mutta kyllä tämäkin mahollisuus käy mielessä.
Ja ihmisetkin. Äkäisiksi nekin muuttuu parin vähävaloisen, pilvettömän päivän jälkeen, ite nyt kumminkin näitä.
On vaan niin ikävästi päässyt käymään, että kunnon 'tärpättihuuhtelu' on muuttunut -puoleiseksi, että haitat hyötyä pienemmät.
On näitä erilaisia 'ratekioita' nykyään. No 10000 luksin kirkasvalolampun valossa tankkaamaan aamupalan ja aviisien lukemisen.
Kyllä se aivokurkiaista säväyttää. Silmiin tulee sellain mukava 'kylläinen' paine kuin ne olis jotain parempaakin nähneet kuin keinoauringon valoa.
Sen duurissa ja mollissa ketä tuokin keino auttaa. Kuten sekin wanha sanonta; soon luonnossa kenestä kuppari tuloo.
Hyvä- kenestä kuppari tuloo.
Sain eilen nuhteita, että olen datan kanssa liian kauan, sanoin olisi harrastus korjata autoja olisiko se sama asia. Naiset vanhoilla päivillä ovat vaikeita oli kansallisuus mikä tahansa.
Pääasiassa yritän tehdä rahaa netissä tulevaa aikaa varten, jos ei minulle niin lapsille.
Täällä pääasiassa on leppoisia (rouvia) jos kyllä saa kuulla mihin kuulun.
Vielä toinenkin vaikutus palstalla lie, niin tänne kirjoittelemisella että pelkällä lukemisella.
Katekoliamiineista adrenaliinin eritys varmasti lisääntyy, seuraukset tiedätte.
Voi yhen kerran että pitää hallita, miks kun perässä kulkee hajottaja.
Kyllä se karboraattorin käpy vielä itää ja voi hyvin, viimeistään sitten kun
ihminen rauhoittuu vastaamaan tekosistaan.
Palsta on ehdottomasti ykkönen ajanvietossa, onhan tämä niin tuttu jo kuin oma kammari.
Täällä on kiva korjailla kulminaattorin kannen tiivisteet. vai oliko se se?
Neuronijuttua tuli sattumalta vastaan. Tämmöinen texanell- tietäjä.
Kirjoita hakukoneelle saat kaikesta a i n a selvän
hermosolu jne....