Kuinka piirrät rajasi ja säilytät ne?

Sinulla on useita ja laajakatseisia näkemyksiä tästä yxex. Tuosta tuli paljon pohdittavaa itselleni.

Moraalisessa mielessä itsensäpuolustus ja rajoittelu on tervettä ja suorastaan kansalaisvelvollisuus. Arvelluttavaksi se muuttuu, jos sitä käytetään harkittuna lyömäaseena. Tälläistäkin tapahtuu.

Omantunnon asia: milloin rajani ovat toista kunnioittavia. Pitääkö omien rajojen asettelu kunnioittaa toista osapuolta? Ettei vain loukkais toista? Minusta kaikki on niin hienosyistä ja -varaista. Pystymme hyvin herkillä kaarilla tekemään toisesta kovemman luun kuin aioimmekaan, marttyyrin tai nahkatossun.

Rajojen asettelu on myös melkoinen hallinnan keino.

elisakettu kirjoitti:

Sinulla on useita ja laajakatseisia näkemyksiä tästä yxex. Tuosta tuli paljon pohdittavaa itselleni.

Moraalisessa mielessä itsensäpuolustus ja rajoittelu on tervettä ja suorastaan kansalaisvelvollisuus. Arvelluttavaksi se muuttuu, jos sitä käytetään harkittuna lyömäaseena. Tälläistäkin tapahtuu.

Omantunnon asia: milloin rajani ovat toista kunnioittavia. Pitääkö omien rajojen asettelu kunnioittaa toista osapuolta? Ettei vain loukkais toista? Minusta kaikki on niin hienosyistä ja -varaista. Pystymme hyvin herkillä kaarilla tekemään toisesta kovemman luun kuin aioimmekaan, marttyyrin tai nahkatossun.

Rajojen asettelu on myös melkoinen hallinnan keino.

Lue lisää

Kyllä nimenomaan noin, rajojen asettelu on hallinnan keino (tässä yksi esimerkki siitä miten hyvä dialogi herättää lisää oivalluksia!)

Rajojen asettaminen toiselle on myös toisen yläpuolelle asettumista (aika narskumaista)

Sillä jos asettaa puolisolle rajat, minkä sisällä hän saa toimia, on vaarana viedä puolisolta vapauden (elämää kultaisessa häkissä). Vapauden rajoittaminen taas aiheuttaa halun karata ja kapinoida...jälkiseurauksineen, joita ovat riidat ja kiukuttelu.

Entäpä jos sallisimme puolisolle vapauden ja luottaisimme sydämestämme häneen (luotan että rakastat minua, etkä tarkoituksella halua loukata minua)? Rajojen avoimuus saattaa ehkäistä kilpavarustelua, kun kummankaan ei tarvitse pelätä toisen iskuja. Sitä parisuhteen pitäisi ollakin, elämää ilman pelkoja. Hyvä puoliso pyrkii poistamaan toiselta pelkoja, ei lisäämään niitä.

Peloilla hallitsemisen katson aika vakavaksi häiriökäyttäytymiseksi.

"Pystymme hyvin herkillä kaarilla tekemään toisesta kovemman luun kuin aioimmekaan, marttyyrin tai nahkatossun."

Vaikka toinen ihminen on oma itsensä (joka hänen kuuluukin saada olla), me todella teemme hänestä mielessämme jotain muuta, ja sitten saatamme vaatia häneltä asioita valheellisen mielikuvamme perusteella. Eli kyky 'katsoa' toista oikein vaatii kritiikitöntä, suvaitsevaa tarkastelua. Itsen, ja sen kumppanin. :)

Niin, narsistilla on tapana loukata niitä rajoja röyhkeästi koska ei kunnioita ketään ja lisäksi syyllistää uhrin omasta toiminnastaan. Välinpitämättömyys voi toimia narsistin kanssa tiettyyn pisteeseen asti, mutta yleensä se loukkaa narsistia siinä määrin että joutuu etsimään muita reittejä tuhotakseen sellaisen ihmisen joka ei hänen pompotuksiinsa suostu. Voi tehdä sen tuhotyönsä täysin salassa uhrilta niin että siihen on mahdotonta puuttua ajoissa.

Totta, noin se on.

Viestistä sanat ovat vain 10% , siis täälläkin kirjoitetusta tekstistä voi vetää johtopäätöksen joka on 90 prosenttisesti pielessä...Tuota tunneälyä olen pohtinut monesti narsistin toimintaa miettiessä. Toisaalta vaikuttaa että hänellä ei ole tunneälyä koska häneltä tuntuu usein menevän ohi tuo 90% viestistä ja hän takertuu sanoihin. Usein tuli olo että hän ei tajua vaikka olen vaitonainen ja otan etäisyyttä, minun pitäisi sanoa suoraan että seura ei kiinnosta jotta hän lakkaisi tunkemasta iholle. Samoin tuntui että hän piti minua läheisenä ystävänä vain koska kohtelin häntä ystävällisesti vaikka minulle hän oli pelkkä tuttava. Tai ehkä hän kyllä huomasi mitä yritin viestiä mutta ei välittänyt koska hän päättää olenko "ystävä" vai ei, asia ei kuulu minulle. Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. Toisaalta, narsisti on rivienvälistä viestinnän mestari. Hän osaa esittää asiat niin että pelkät sanat (se 10 %) tarkoittavat ihan muuta kuin loput 90% viestistä. Jos joku puuttuu viestin sisältöön niin narsisti vetoaa käytettyihin sanoihi ja kieltää kaiken muun.

Ehkä narsisti siis kykeneekin vaistoamaan myös sen sanattoman 90% viestistä mutta hänellä on tehokas filtteri joka päästää tajuntaa vain ne osat jotka sopivat hänelle. Samaan tapaanhan hän filtteröi elämästään pois kaiken muunkin ikävän ja jättää jäljelle vai loiston ja menestyksen. Tai oikeastaan kuvitellun loiston ja menestyksen koska oikeaa sellaista harvemmin on. Narsistilla on kyllä hämmästyttävä kyky vääntää vaikka p..kalla käyminen merkiksi hänen erinomaisuudestaan vaikka muilla sama toimitus on vain osa normaalia suolen toimintaa.

Narskun tuttu kirjoitti:

Viestistä sanat ovat vain 10% , siis täälläkin kirjoitetusta tekstistä voi vetää johtopäätöksen joka on 90 prosenttisesti pielessä...Tuota tunneälyä olen pohtinut monesti narsistin toimintaa miettiessä. Toisaalta vaikuttaa että hänellä ei ole tunneälyä koska häneltä tuntuu usein menevän ohi tuo 90% viestistä ja hän takertuu sanoihin. Usein tuli olo että hän ei tajua vaikka olen vaitonainen ja otan etäisyyttä, minun pitäisi sanoa suoraan että seura ei kiinnosta jotta hän lakkaisi tunkemasta iholle. Samoin tuntui että hän piti minua läheisenä ystävänä vain koska kohtelin häntä ystävällisesti vaikka minulle hän oli pelkkä tuttava. Tai ehkä hän kyllä huomasi mitä yritin viestiä mutta ei välittänyt koska hän päättää olenko "ystävä" vai ei, asia ei kuulu minulle. Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. Toisaalta, narsisti on rivienvälistä viestinnän mestari. Hän osaa esittää asiat niin että pelkät sanat (se 10 %) tarkoittavat ihan muuta kuin loput 90% viestistä. Jos joku puuttuu viestin sisältöön niin narsisti vetoaa käytettyihin sanoihi ja kieltää kaiken muun.

Ehkä narsisti siis kykeneekin vaistoamaan myös sen sanattoman 90% viestistä mutta hänellä on tehokas filtteri joka päästää tajuntaa vain ne osat jotka sopivat hänelle. Samaan tapaanhan hän filtteröi elämästään pois kaiken muunkin ikävän ja jättää jäljelle vai loiston ja menestyksen. Tai oikeastaan kuvitellun loiston ja menestyksen koska oikeaa sellaista harvemmin on. Narsistilla on kyllä hämmästyttävä kyky vääntää vaikka p..kalla käyminen merkiksi hänen erinomaisuudestaan vaikka muilla sama toimitus on vain osa normaalia suolen toimintaa.

Lue lisää

Noilla ominaisuuksilla ei voi määritellä ihmistä narsistiksi.

Narskun tuttu kirjoitti:

Viestistä sanat ovat vain 10% , siis täälläkin kirjoitetusta tekstistä voi vetää johtopäätöksen joka on 90 prosenttisesti pielessä...Tuota tunneälyä olen pohtinut monesti narsistin toimintaa miettiessä. Toisaalta vaikuttaa että hänellä ei ole tunneälyä koska häneltä tuntuu usein menevän ohi tuo 90% viestistä ja hän takertuu sanoihin. Usein tuli olo että hän ei tajua vaikka olen vaitonainen ja otan etäisyyttä, minun pitäisi sanoa suoraan että seura ei kiinnosta jotta hän lakkaisi tunkemasta iholle. Samoin tuntui että hän piti minua läheisenä ystävänä vain koska kohtelin häntä ystävällisesti vaikka minulle hän oli pelkkä tuttava. Tai ehkä hän kyllä huomasi mitä yritin viestiä mutta ei välittänyt koska hän päättää olenko "ystävä" vai ei, asia ei kuulu minulle. Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. Toisaalta, narsisti on rivienvälistä viestinnän mestari. Hän osaa esittää asiat niin että pelkät sanat (se 10 %) tarkoittavat ihan muuta kuin loput 90% viestistä. Jos joku puuttuu viestin sisältöön niin narsisti vetoaa käytettyihin sanoihi ja kieltää kaiken muun.

Ehkä narsisti siis kykeneekin vaistoamaan myös sen sanattoman 90% viestistä mutta hänellä on tehokas filtteri joka päästää tajuntaa vain ne osat jotka sopivat hänelle. Samaan tapaanhan hän filtteröi elämästään pois kaiken muunkin ikävän ja jättää jäljelle vai loiston ja menestyksen. Tai oikeastaan kuvitellun loiston ja menestyksen koska oikeaa sellaista harvemmin on. Narsistilla on kyllä hämmästyttävä kyky vääntää vaikka p..kalla käyminen merkiksi hänen erinomaisuudestaan vaikka muilla sama toimitus on vain osa normaalia suolen toimintaa.

Lue lisää

:D :D

"Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. "


Se häpeämättömyys...
Hyvin mahdollisesti kyllä tajusi, mutta ei välittänyt, ainakaan niin, että se olisi hänen mielestään ollut negatiivista palautetta, ( mitä se taviksen mielestä on, johtuen tuosta häpeästä. )

. kirjoitti:

Noilla ominaisuuksilla ei voi määritellä ihmistä narsistiksi.

olen täysin toista mieltä, tuo kertoo todella hyvin narsistin ominaisuuksista.

dizel kirjoitti:

:D :D

"Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. "


Se häpeämättömyys...
Hyvin mahdollisesti kyllä tajusi, mutta ei välittänyt, ainakaan niin, että se olisi hänen mielestään ollut negatiivista palautetta, ( mitä se taviksen mielestä on, johtuen tuosta häpeästä. )

Lue lisää

Niin, narsisti kuorii kerman kakusta ja nyppii rusinat pullasta. Aivan hämmästyttävä kyky häivyttää kaikki itseään koskeva negatiivinen (ainakin omasta päästä) tai kääntää se positiiviseksi vaikka kukaa muu ei sitä positiivisuutta näe. Kyllähän samaa piirrettä näkee monissa "julkkiksissa" jotka tuntuvat vilpittömästi uskovan omaan kauneuteensa ja lahjakkuutensa vaikka ympäräillä kiljutaan kauhusta ja yökitään. Jos joku mielistelee niin tekee sen vain omaa hyötyä hakien. Käytös on lähiöräkälä tasoa ja ulosotto juoksee kintereillä. Silti kumpuaa jostakin vahva usko että tää on niiin upeeta ja ne vaan kadehtii.... Ei voi mitään mutta eräs julkisuuden henkilö tuo kovasti mieleen tuttuni. Pitkälti samoilla arvoilla ja asenteilla mennään mutta tuttavani on älykäämpi eikä vedä hommaa noin överiksi. Eikä läträä viinan kanssa samalla tavalla koska siitä seuraaa liian noloja tilanteita. Tuttavastani kertoo paljon että hän kuitenkin viihtyy parhaiten porukoissa jotka on sosiaaliluokkien alapäässä. Porukoissa joissa harrastetaan känniörvellystä, irtosuhteita, yhteiskunnan tukia ja turpaanvetoa perjantaipullon jälkeen. Tuohon jengiin hän aina palaa vaikka yrittää piilotella näitä tuttavuuksiaan ja selittelee että ei haluaisi oikeasti olla missään tekemisissä.

narskun tuttu kirjoitti:

Niin, narsisti kuorii kerman kakusta ja nyppii rusinat pullasta. Aivan hämmästyttävä kyky häivyttää kaikki itseään koskeva negatiivinen (ainakin omasta päästä) tai kääntää se positiiviseksi vaikka kukaa muu ei sitä positiivisuutta näe. Kyllähän samaa piirrettä näkee monissa "julkkiksissa" jotka tuntuvat vilpittömästi uskovan omaan kauneuteensa ja lahjakkuutensa vaikka ympäräillä kiljutaan kauhusta ja yökitään. Jos joku mielistelee niin tekee sen vain omaa hyötyä hakien. Käytös on lähiöräkälä tasoa ja ulosotto juoksee kintereillä. Silti kumpuaa jostakin vahva usko että tää on niiin upeeta ja ne vaan kadehtii.... Ei voi mitään mutta eräs julkisuuden henkilö tuo kovasti mieleen tuttuni. Pitkälti samoilla arvoilla ja asenteilla mennään mutta tuttavani on älykäämpi eikä vedä hommaa noin överiksi. Eikä läträä viinan kanssa samalla tavalla koska siitä seuraaa liian noloja tilanteita. Tuttavastani kertoo paljon että hän kuitenkin viihtyy parhaiten porukoissa jotka on sosiaaliluokkien alapäässä. Porukoissa joissa harrastetaan känniörvellystä, irtosuhteita, yhteiskunnan tukia ja turpaanvetoa perjantaipullon jälkeen. Tuohon jengiin hän aina palaa vaikka yrittää piilotella näitä tuttavuuksiaan ja selittelee että ei haluaisi oikeasti olla missään tekemisissä.

Lue lisää

Kuulostaa (heh) ihan perinteiseltä addiktin elämältä.
Hyvin kuvattu varsinkin tuossa lopussa.

narskun tuttu kirjoitti:

Niin, narsisti kuorii kerman kakusta ja nyppii rusinat pullasta. Aivan hämmästyttävä kyky häivyttää kaikki itseään koskeva negatiivinen (ainakin omasta päästä) tai kääntää se positiiviseksi vaikka kukaa muu ei sitä positiivisuutta näe. Kyllähän samaa piirrettä näkee monissa "julkkiksissa" jotka tuntuvat vilpittömästi uskovan omaan kauneuteensa ja lahjakkuutensa vaikka ympäräillä kiljutaan kauhusta ja yökitään. Jos joku mielistelee niin tekee sen vain omaa hyötyä hakien. Käytös on lähiöräkälä tasoa ja ulosotto juoksee kintereillä. Silti kumpuaa jostakin vahva usko että tää on niiin upeeta ja ne vaan kadehtii.... Ei voi mitään mutta eräs julkisuuden henkilö tuo kovasti mieleen tuttuni. Pitkälti samoilla arvoilla ja asenteilla mennään mutta tuttavani on älykäämpi eikä vedä hommaa noin överiksi. Eikä läträä viinan kanssa samalla tavalla koska siitä seuraaa liian noloja tilanteita. Tuttavastani kertoo paljon että hän kuitenkin viihtyy parhaiten porukoissa jotka on sosiaaliluokkien alapäässä. Porukoissa joissa harrastetaan känniörvellystä, irtosuhteita, yhteiskunnan tukia ja turpaanvetoa perjantaipullon jälkeen. Tuohon jengiin hän aina palaa vaikka yrittää piilotella näitä tuttavuuksiaan ja selittelee että ei haluaisi oikeasti olla missään tekemisissä.

Lue lisää

Ehkä tuossa jengissä vetää eniten se että niillä menee vieläkin huonommin kuin tuttavalla. Siinä seurassa on helppo tuntea itsensä erityiseksi.

narskun tuttu kirjoitti:

Ehkä tuossa jengissä vetää eniten se että niillä menee vieläkin huonommin kuin tuttavalla. Siinä seurassa on helppo tuntea itsensä erityiseksi.

Sekin on perusaddiktin toimintaa ; hän ehdottomasti tarvitsee halveksunnan kohteita ja olonkohennusta jotta oma itsevalhe voi pysyä yllä. Muuten se ei onnistu ja tarpeeksi pitkälle mennessään se johtaa syrjäytymiseen.

Addikti käyttäytyy kuin narsisti konsanaan mutta ero toipumismahdollisen addiktin ja narsistin välillä on häilyvä. Niin paljon samanlaisia mekanismeja on käytössä "päässä" että hoh hoijaa.

Parantumishaluisen narsistin tulisikin esim ottaa esimerkkejä parantumishaluisista addikteista sillä jos oikeasti haluaisi päästä toimintamalleistaan eroon ja on tilassa jossa ne tiedostaa (hetken ainakin), se vaatii vakavaa mukavuusalueelta poisastumista ja sellaisten toimien harjoittamista jotka tuottavat alkuun vastenmielisyyttä.

Siksi näiden molempien "vaivojen" hoito on niin pirun vaikeaa.

Narskun tuttu kirjoitti:

Viestistä sanat ovat vain 10% , siis täälläkin kirjoitetusta tekstistä voi vetää johtopäätöksen joka on 90 prosenttisesti pielessä...Tuota tunneälyä olen pohtinut monesti narsistin toimintaa miettiessä. Toisaalta vaikuttaa että hänellä ei ole tunneälyä koska häneltä tuntuu usein menevän ohi tuo 90% viestistä ja hän takertuu sanoihin. Usein tuli olo että hän ei tajua vaikka olen vaitonainen ja otan etäisyyttä, minun pitäisi sanoa suoraan että seura ei kiinnosta jotta hän lakkaisi tunkemasta iholle. Samoin tuntui että hän piti minua läheisenä ystävänä vain koska kohtelin häntä ystävällisesti vaikka minulle hän oli pelkkä tuttava. Tai ehkä hän kyllä huomasi mitä yritin viestiä mutta ei välittänyt koska hän päättää olenko "ystävä" vai ei, asia ei kuulu minulle. Kun tuli tilanteita joissa narisisti nolasi itsensä, hämmästytty hänen kykenemättömyytensä tajuta myötähäpeää jonka aiheutti. Tai huvittuneisuutta. Toisaalta, narsisti on rivienvälistä viestinnän mestari. Hän osaa esittää asiat niin että pelkät sanat (se 10 %) tarkoittavat ihan muuta kuin loput 90% viestistä. Jos joku puuttuu viestin sisältöön niin narsisti vetoaa käytettyihin sanoihi ja kieltää kaiken muun.

Ehkä narsisti siis kykeneekin vaistoamaan myös sen sanattoman 90% viestistä mutta hänellä on tehokas filtteri joka päästää tajuntaa vain ne osat jotka sopivat hänelle. Samaan tapaanhan hän filtteröi elämästään pois kaiken muunkin ikävän ja jättää jäljelle vai loiston ja menestyksen. Tai oikeastaan kuvitellun loiston ja menestyksen koska oikeaa sellaista harvemmin on. Narsistilla on kyllä hämmästyttävä kyky vääntää vaikka p..kalla käyminen merkiksi hänen erinomaisuudestaan vaikka muilla sama toimitus on vain osa normaalia suolen toimintaa.

Lue lisää

Jos nolaa itsensä, niin miksi sitä pitäisi hävetä?

lynett kirjoitti:

Sekin on perusaddiktin toimintaa ; hän ehdottomasti tarvitsee halveksunnan kohteita ja olonkohennusta jotta oma itsevalhe voi pysyä yllä. Muuten se ei onnistu ja tarpeeksi pitkälle mennessään se johtaa syrjäytymiseen.

Addikti käyttäytyy kuin narsisti konsanaan mutta ero toipumismahdollisen addiktin ja narsistin välillä on häilyvä. Niin paljon samanlaisia mekanismeja on käytössä "päässä" että hoh hoijaa.

Parantumishaluisen narsistin tulisikin esim ottaa esimerkkejä parantumishaluisista addikteista sillä jos oikeasti haluaisi päästä toimintamalleistaan eroon ja on tilassa jossa ne tiedostaa (hetken ainakin), se vaatii vakavaa mukavuusalueelta poisastumista ja sellaisten toimien harjoittamista jotka tuottavat alkuun vastenmielisyyttä.

Siksi näiden molempien "vaivojen" hoito on niin pirun vaikeaa.

Lue lisää

Mun tuttava vaan ei ole addikti vaan narsisti. Miksi, en jaksa selittää, 10 vuotta ei mahdu millekään palstalle vaikka kuinka tiivistäisi. Olisi tosi hienoa jos hän olisi "pelkkä" addikti mutta siihen varmaan tarvittaisiin myös jokin addiktio. Hän ei ole riippuvainen muusta kuin muista ihmisistä vaikka sitä yrittää salata. Esittää joukkojen jotajaa mutta pelastaa vain itsensä heti kun jokin todellinen vaara uhkaa. Hän ei tarvitse aineita piilottaakseen kyvyttömyyttään käsitellä häpeää ja syyllisyyttä, hän ei vain käsittele niitä. Hän kieltää ne.

Tuttu halveksuu kyllä kaikkia, ei vain tuota rupujengiä mutta rupujengin seurassa voi olla rennommin. Rupujengi vaikuttuu kun ostat tonnin koslan mutta sillä koslalla ei tehdä vaikutusta piireissä joihin narsisti haluaa kuulua ja antaa ymmärtää kuuluvansa. Rupujengi nyökyttelee innoissaan kun narsu haukkua läykyttää ihmisiä ja heittää typeriä stoorejaan, "paremmissa piiressä" joutuu käyttäyytymään hilitymmin ja esittämään svistynyttä, tekemään tosissaan töitä.

narsun tuttu kirjoitti:

Mun tuttava vaan ei ole addikti vaan narsisti. Miksi, en jaksa selittää, 10 vuotta ei mahdu millekään palstalle vaikka kuinka tiivistäisi. Olisi tosi hienoa jos hän olisi "pelkkä" addikti mutta siihen varmaan tarvittaisiin myös jokin addiktio. Hän ei ole riippuvainen muusta kuin muista ihmisistä vaikka sitä yrittää salata. Esittää joukkojen jotajaa mutta pelastaa vain itsensä heti kun jokin todellinen vaara uhkaa. Hän ei tarvitse aineita piilottaakseen kyvyttömyyttään käsitellä häpeää ja syyllisyyttä, hän ei vain käsittele niitä. Hän kieltää ne.

Tuttu halveksuu kyllä kaikkia, ei vain tuota rupujengiä mutta rupujengin seurassa voi olla rennommin. Rupujengi vaikuttuu kun ostat tonnin koslan mutta sillä koslalla ei tehdä vaikutusta piireissä joihin narsisti haluaa kuulua ja antaa ymmärtää kuuluvansa. Rupujengi nyökyttelee innoissaan kun narsu haukkua läykyttää ihmisiä ja heittää typeriä stoorejaan, "paremmissa piiressä" joutuu käyttäyytymään hilitymmin ja esittämään svistynyttä, tekemään tosissaan töitä.

Lue lisää

Hieno kirjoitus narsun tuttu. Addiktiot....ja narsistinen persoonallisuushäiriö...hmmm...

Lynett osaa kertoa addiktioista erittäin hyvin, ja tietää miten näitten kanssa toimiitaan.

Narsistiset piirteet taas kuuluvat kaikkiin häiriöpiirteisiin, ne ovat meidän jokapäiväistä elämäämme. Olemme alati mukana niissä.

Kertomuksesi vaikuttaa tutulta.Olet oikeassa narsististen piirteiden suhteen. Ikäviä sellaisia. Toivottavasti ne eivät pääse vaikuttamaan sinuun.
Kerro se vinkki läheisellesikin. Hänen tehtävänsä on tehtävä se, mitä asialle tarvitsee tehdä. Sinulle halaus siitä että välität läheisistäsi.

"Jotenkin nurinkurisesti jopa toivon, että vastaani tulisi rajanylitys(rajaloukkaus)-tilanne, jotta näkisin miten siinä toimisin."

Voithan kuvitella vaikka että kotiisi murtautuisi rikollisjengi joka ryöstäisi ja raiskaisi sinut julmasti etkä kykenisi mitenkään puolustautumaan. Toivon todella ettei sinun tarvitsisi tuollaista kokea koskaan. Vähän kärjistetty esimerkki kylläkin.

... kirjoitti:

"Jotenkin nurinkurisesti jopa toivon, että vastaani tulisi rajanylitys(rajaloukkaus)-tilanne, jotta näkisin miten siinä toimisin."

Voithan kuvitella vaikka että kotiisi murtautuisi rikollisjengi joka ryöstäisi ja raiskaisi sinut julmasti etkä kykenisi mitenkään puolustautumaan. Toivon todella ettei sinun tarvitsisi tuollaista kokea koskaan. Vähän kärjistetty esimerkki kylläkin.

Lue lisää

(taas vastaus vähän huti, tässä oikea paikka)

Hieman kärjistetyltä tosiaan vaikuttaa?
Kiitos siitä, ettet toivo tuota minun kohdalleni. Toivon myös, ettet sinä tai kukaan muukaan joudu sellaista kokemaan. Silti sellaista tapahtuu.

Minun toiveeni liittyi normaalin vuorovaikutustilanteen varpailletallomistilanteeseen, ei äärimmäisiin julmuuksiin. Koitin sen kyllä tuoda esille tekstissäni. Pahoittelen väärinkäsitystäsi. Kyllä se siitä :)

inkoponko kirjoitti:

(taas vastaus vähän huti, tässä oikea paikka)

Hieman kärjistetyltä tosiaan vaikuttaa?
Kiitos siitä, ettet toivo tuota minun kohdalleni. Toivon myös, ettet sinä tai kukaan muukaan joudu sellaista kokemaan. Silti sellaista tapahtuu.

Minun toiveeni liittyi normaalin vuorovaikutustilanteen varpailletallomistilanteeseen, ei äärimmäisiin julmuuksiin. Koitin sen kyllä tuoda esille tekstissäni. Pahoittelen väärinkäsitystäsi. Kyllä se siitä :)

Lue lisää

En tietenkään toivo sinun enkä kenenkään muunkaan kohdalle. Vääryyksiä tapahtuu mutta niitä ei tarvitse hyväksyä. Mikä väärinkäsitys?

... kirjoitti:

En tietenkään toivo sinun enkä kenenkään muunkaan kohdalle. Vääryyksiä tapahtuu mutta niitä ei tarvitse hyväksyä. Mikä väärinkäsitys?

Kas, tässä saattoi tapahtua väärinkäsitys minun puoleltani?

Vaikea vain on nähdä, millä lailla kommenttini ohjasi sinut puhumaan äärimmäisyyksistä ja niiden kuvittelemisesta?

Minulla on oma tulkintani siitä, mitä ihminen yleensä voi tuollaisella heitolla tarkoittaa. Sinun tarkoituksesi oli ehkä toisenlainen.

Olisiko sinulla aloitukseen liittyviä ajatuksia, joita haluaisit jakaa tai muuten ääneen pohtia? :)

inkoponko kirjoitti:

Kas, tässä saattoi tapahtua väärinkäsitys minun puoleltani?

Vaikea vain on nähdä, millä lailla kommenttini ohjasi sinut puhumaan äärimmäisyyksistä ja niiden kuvittelemisesta?

Minulla on oma tulkintani siitä, mitä ihminen yleensä voi tuollaisella heitolla tarkoittaa. Sinun tarkoituksesi oli ehkä toisenlainen.

Olisiko sinulla aloitukseen liittyviä ajatuksia, joita haluaisit jakaa tai muuten ääneen pohtia? :)

Lue lisää

En sitä nyt kauhean kauan miettinyt kun kirjoitin tuon kärjistyksen, ehkä se on vähän huono tapa joskus kun tulee lauottua kaikenlaista mitä sylki suuhun tuo sen kummemmin analysoimatta. Enkä jaksa omia tarkoituksiani pohtia, mutta itse voisit ehkä miettiä omia tulkintojasi ihan kaikella ystävyydellä vaikka näin suoraan sanottuna.

Rajoista jo kirjoitinkin tuolla aiemmin ettei narsisti kunnioita niitä rajoja vaan röyhkeästi hyökkää niiden yli. Ihan oma kokemus on tällainen.

... kirjoitti:

En sitä nyt kauhean kauan miettinyt kun kirjoitin tuon kärjistyksen, ehkä se on vähän huono tapa joskus kun tulee lauottua kaikenlaista mitä sylki suuhun tuo sen kummemmin analysoimatta. Enkä jaksa omia tarkoituksiani pohtia, mutta itse voisit ehkä miettiä omia tulkintojasi ihan kaikella ystävyydellä vaikka näin suoraan sanottuna.

Rajoista jo kirjoitinkin tuolla aiemmin ettei narsisti kunnioita niitä rajoja vaan röyhkeästi hyökkää niiden yli. Ihan oma kokemus on tällainen.

Lue lisää

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)

Hyvinkin olet oikeassa siinä, ettei narsisti kunnioita toisten rajoja, olivat ne kuinka näkyviä tahansa. Omien rajojen ja niiden esiin tuomisen miettiminen ei siis sinänsä vaikuta sellaisen ihmisen käyttäytymiseen. Heikot rajat voivat toisaalta myös houkutella mahdollista narsistia? Ehkä myös vahvatkin?

Itse näkisin asian näin:
Omien rajojen ja niiden oikeutuksen pohtimisella on merkitys ihmiselle itselleen (myös maailman ikävien tai ajattelemattomien ihmisten varalta, ei vain narsistien). Tämä siis sen sijaan, että velloisi ilman airoja epämääräisillä pahan olon vesillä tietämättä mistä tunne johtuu, pystymättä vaikuttamaan kulkunsa suuntiin tahi soutamaan määrätietoisesti suopeammille vesille.

Vahvempi pohja ja voimavara _oman_ elämän ja toiminnan muuttamiseen,
ei niinkään ihmepelastuksena vaan apukeinona, ja uhriksi uudelleen tulemisen ehkäisyvälineenä (mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma).

inkoponko kirjoitti:

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)

Hyvinkin olet oikeassa siinä, ettei narsisti kunnioita toisten rajoja, olivat ne kuinka näkyviä tahansa. Omien rajojen ja niiden esiin tuomisen miettiminen ei siis sinänsä vaikuta sellaisen ihmisen käyttäytymiseen. Heikot rajat voivat toisaalta myös houkutella mahdollista narsistia? Ehkä myös vahvatkin?

Itse näkisin asian näin:
Omien rajojen ja niiden oikeutuksen pohtimisella on merkitys ihmiselle itselleen (myös maailman ikävien tai ajattelemattomien ihmisten varalta, ei vain narsistien). Tämä siis sen sijaan, että velloisi ilman airoja epämääräisillä pahan olon vesillä tietämättä mistä tunne johtuu, pystymättä vaikuttamaan kulkunsa suuntiin tahi soutamaan määrätietoisesti suopeammille vesille.

Vahvempi pohja ja voimavara _oman_ elämän ja toiminnan muuttamiseen,
ei niinkään ihmepelastuksena vaan apukeinona, ja uhriksi uudelleen tulemisen ehkäisyvälineenä (mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma).

Lue lisää

Toisen mahdolliset tarkoitukset ja omat tulkinnat ovat kaksi eri asiaa? Näin taiteilijan vapaudella.

Ja jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, niin oman elämäni taiteilijana, suorastaan sen pääarkkitehtina...

inkoponko kirjoitti:

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)

Hyvinkin olet oikeassa siinä, ettei narsisti kunnioita toisten rajoja, olivat ne kuinka näkyviä tahansa. Omien rajojen ja niiden esiin tuomisen miettiminen ei siis sinänsä vaikuta sellaisen ihmisen käyttäytymiseen. Heikot rajat voivat toisaalta myös houkutella mahdollista narsistia? Ehkä myös vahvatkin?

Itse näkisin asian näin:
Omien rajojen ja niiden oikeutuksen pohtimisella on merkitys ihmiselle itselleen (myös maailman ikävien tai ajattelemattomien ihmisten varalta, ei vain narsistien). Tämä siis sen sijaan, että velloisi ilman airoja epämääräisillä pahan olon vesillä tietämättä mistä tunne johtuu, pystymättä vaikuttamaan kulkunsa suuntiin tahi soutamaan määrätietoisesti suopeammille vesille.

Vahvempi pohja ja voimavara _oman_ elämän ja toiminnan muuttamiseen,
ei niinkään ihmepelastuksena vaan apukeinona, ja uhriksi uudelleen tulemisen ehkäisyvälineenä (mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma).

Lue lisää

Hyvää pohdintaa inkoponko!

"Vaikeus on siinä, miten etukäteen näytetään että ne rajat ovat tässä(siis missä?). "

Osuvasti sanoit! Meillä kaikilla on mielessämme toiveet ja halut siitä miten haluaisimme itseämme kohdeltavan, mutta meillä ei ole fyysistä suojaväritystä kuten ampiaisilla (pistän jos satutat).

Raja-kysymyksiä tuli lisää mieleeni:

Olenko 'itse' niin tarkkanäköinen että havaitsen, arvostan ja kunnioitan kaikkien lähimmäisten rajoja?

Entä jos tarkoituksetta loukkaan toista, ja hän luulee minun loukanneen tarkoituksella (kostaa jotain mitä en ymmärrä tehneeni)?

Yhteisölläkin voi olla rajat, joita se suojelee. Loukkaajien hyökkäykset yleensä yhdistää yhteisön yhteishenkeä. Puhuin ennen täällä 'sisäpiiristä', olen luopunut sanan käytöstä sen nostattaman mekkalan takia. Kyseessä on mielikuvani tietyistä kirjoittajista, joita yhdistää sanattomat käyttäytymis-säännöt, terve narsismi, suvaitsevaisuus kanssakirjoittajia kohtaan, ja terve puolustautuminen niitä vastaan jotka menevät henkilökohtaisuuksiin esim nimittelemällä muita palstanarsistiksi.

En nimeä ketään...aliarvioisin ihmisten älykkyyden...kyllä kaikki täällä tietää ketkä pystyvät olemaan ystävällisiä keskenään, ja pystyvät tarkastelemaan narsismi-käsitettä ilmiöineen eri näkökulmista.

Huumoria ja rakkautta jokaisen päivään! :)

inkoponko kirjoitti:

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)

Hyvinkin olet oikeassa siinä, ettei narsisti kunnioita toisten rajoja, olivat ne kuinka näkyviä tahansa. Omien rajojen ja niiden esiin tuomisen miettiminen ei siis sinänsä vaikuta sellaisen ihmisen käyttäytymiseen. Heikot rajat voivat toisaalta myös houkutella mahdollista narsistia? Ehkä myös vahvatkin?

Itse näkisin asian näin:
Omien rajojen ja niiden oikeutuksen pohtimisella on merkitys ihmiselle itselleen (myös maailman ikävien tai ajattelemattomien ihmisten varalta, ei vain narsistien). Tämä siis sen sijaan, että velloisi ilman airoja epämääräisillä pahan olon vesillä tietämättä mistä tunne johtuu, pystymättä vaikuttamaan kulkunsa suuntiin tahi soutamaan määrätietoisesti suopeammille vesille.

Vahvempi pohja ja voimavara _oman_ elämän ja toiminnan muuttamiseen,
ei niinkään ihmepelastuksena vaan apukeinona, ja uhriksi uudelleen tulemisen ehkäisyvälineenä (mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma).

Lue lisää

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)"

Ei minun tarkoituksia vaan omia tulkintoja.

Jos rajattomuutta on se, että lähtökohtaisesti uskoo ihmisistä hyvää, niin yritän muuttaa ajatteluni sen suhteen.

yxex kirjoitti:

Hyvää pohdintaa inkoponko!

"Vaikeus on siinä, miten etukäteen näytetään että ne rajat ovat tässä(siis missä?). "

Osuvasti sanoit! Meillä kaikilla on mielessämme toiveet ja halut siitä miten haluaisimme itseämme kohdeltavan, mutta meillä ei ole fyysistä suojaväritystä kuten ampiaisilla (pistän jos satutat).

Raja-kysymyksiä tuli lisää mieleeni:

Olenko 'itse' niin tarkkanäköinen että havaitsen, arvostan ja kunnioitan kaikkien lähimmäisten rajoja?

Entä jos tarkoituksetta loukkaan toista, ja hän luulee minun loukanneen tarkoituksella (kostaa jotain mitä en ymmärrä tehneeni)?

Yhteisölläkin voi olla rajat, joita se suojelee. Loukkaajien hyökkäykset yleensä yhdistää yhteisön yhteishenkeä. Puhuin ennen täällä 'sisäpiiristä', olen luopunut sanan käytöstä sen nostattaman mekkalan takia. Kyseessä on mielikuvani tietyistä kirjoittajista, joita yhdistää sanattomat käyttäytymis-säännöt, terve narsismi, suvaitsevaisuus kanssakirjoittajia kohtaan, ja terve puolustautuminen niitä vastaan jotka menevät henkilökohtaisuuksiin esim nimittelemällä muita palstanarsistiksi.

En nimeä ketään...aliarvioisin ihmisten älykkyyden...kyllä kaikki täällä tietää ketkä pystyvät olemaan ystävällisiä keskenään, ja pystyvät tarkastelemaan narsismi-käsitettä ilmiöineen eri näkökulmista.

Huumoria ja rakkautta jokaisen päivään! :)

Lue lisää

"Olenko 'itse' niin tarkkanäköinen että havaitsen, arvostan ja kunnioitan kaikkien lähimmäisten rajoja?

Entä jos tarkoituksetta loukkaan toista, ja hän luulee minun loukanneen tarkoituksella (kostaa jotain mitä en ymmärrä tehneeni)?"


Siinäpä se vaikeus. Toisilla menee rajat jossain muualla kuin minulla, jollakulla kauempana, jollakulla lähempänä, tai ihan eri taajuuksilla. Kenen rajat ovat oikeat? Voiko jollakulla olla väärät rajat, vai ovatko ne vain kohtuuttomat? Kuinka syyllinen on kohtuuttomiin rajoihin kompastuja? Ei siinä auta kuin yrittää pitää aistinsa auki toivoen parasta :)

On kai olemassa jonkinlainen keskiarvoraja-arvo, oletusarvoiset rajat, joita jokainen oletettavasti osaisi halutessaan kunnioittaa. Sen oletusarvon tarkka määritteleminen ja sen erottaminen henkilökohtaisista rajoistaan on sitten hieman vaikeampaa. Vaihtelenee myös sen mukaan, mikä on se joukko, jonka keskiarvoista on kyse.

Siinä mielessä on hieman turvallisempaa toimia osana jonkinlaista tutuksi tullutta yhteisöä, vaikkapa ryhmää, jossa yhteisessä vuorovaikutuksessa (päiden toisiinsa kolistessa) on tullut jonkinlaisia rajoja tiedostamattakin selviteltyä. On jokin hahmotus siitä, mikä menee liian pitkälle.

Helposti voi varoa toisen kohdalla rajoja (jollaisia omat rajat ovat) turhaan, kompastellen niitä vältellessään toisen oikeiden rajojen yli huomaamattaan.

Tästä syystä kannatankin/toivon varoituslaukausta ennen kohti pasautusta vastahyökkäyksenä, sillä kyseessä voi hyvinkin olla tahaton vahinko.



Huumori ja rakkaus, hyviä mausteita, ellei jopa raaka-aineita! :)

... kirjoitti:

Jäisinkö pitemmäksi aikaa miettimään puolestasi tarkoituksiasi, joita et ehtinyt itse miettiä? Taiteilijan asennetta! ;)"

Ei minun tarkoituksia vaan omia tulkintoja.

Jos rajattomuutta on se, että lähtökohtaisesti uskoo ihmisistä hyvää, niin yritän muuttaa ajatteluni sen suhteen.

Lue lisää

Omat tulkinnat eivät ole sama asia kuin toisen tarkoitukset.
Siksi puhunkin tulkinnastani, enkä oleta tietäväni mitä tarkoitat.

Tulkintojeni funktio on kuitenkin tässä tapauksessa yrittää joltain tuntemaltani pohjalta ymmärtää mitä tarkoitit. Jos ihminen omien sanojensa mukaan sanoo mitä sylki suuhun tuo, miettimättä ja tarkoituksiaan pohtimatta, on minun jokseenkin hedelmätöntä miettiä tulkintojani sen pitemmälle tarkoituksista, joita ei ehkä sen kummemmin ole olemassa tai joita niiden haltijakaan ei jaksa miettiä.

Joskus omien tulkintojen kyseenalaistaminen ja tarkasteleminen voi johtaa ahaa-elämyksiin itsensä ja muiden suhteen. Tällä kertaa se ei näyttänyt todennäköiseltä, joten suonette minun jättää asian sikseen.

inkoponko kirjoitti:

"Olenko 'itse' niin tarkkanäköinen että havaitsen, arvostan ja kunnioitan kaikkien lähimmäisten rajoja?

Entä jos tarkoituksetta loukkaan toista, ja hän luulee minun loukanneen tarkoituksella (kostaa jotain mitä en ymmärrä tehneeni)?"


Siinäpä se vaikeus. Toisilla menee rajat jossain muualla kuin minulla, jollakulla kauempana, jollakulla lähempänä, tai ihan eri taajuuksilla. Kenen rajat ovat oikeat? Voiko jollakulla olla väärät rajat, vai ovatko ne vain kohtuuttomat? Kuinka syyllinen on kohtuuttomiin rajoihin kompastuja? Ei siinä auta kuin yrittää pitää aistinsa auki toivoen parasta :)

On kai olemassa jonkinlainen keskiarvoraja-arvo, oletusarvoiset rajat, joita jokainen oletettavasti osaisi halutessaan kunnioittaa. Sen oletusarvon tarkka määritteleminen ja sen erottaminen henkilökohtaisista rajoistaan on sitten hieman vaikeampaa. Vaihtelenee myös sen mukaan, mikä on se joukko, jonka keskiarvoista on kyse.

Siinä mielessä on hieman turvallisempaa toimia osana jonkinlaista tutuksi tullutta yhteisöä, vaikkapa ryhmää, jossa yhteisessä vuorovaikutuksessa (päiden toisiinsa kolistessa) on tullut jonkinlaisia rajoja tiedostamattakin selviteltyä. On jokin hahmotus siitä, mikä menee liian pitkälle.

Helposti voi varoa toisen kohdalla rajoja (jollaisia omat rajat ovat) turhaan, kompastellen niitä vältellessään toisen oikeiden rajojen yli huomaamattaan.

Tästä syystä kannatankin/toivon varoituslaukausta ennen kohti pasautusta vastahyökkäyksenä, sillä kyseessä voi hyvinkin olla tahaton vahinko.



Huumori ja rakkaus, hyviä mausteita, ellei jopa raaka-aineita! :)

Lue lisää

"Siinäpä se vaikeus. Toisilla menee rajat jossain muualla kuin minulla, jollakulla kauempana, jollakulla lähempänä, tai ihan eri taajuuksilla. Kenen rajat ovat oikeat? Voiko jollakulla olla väärät rajat, vai ovatko ne vain kohtuuttomat? Kuinka syyllinen on kohtuuttomiin rajoihin kompastuja? Ei siinä auta kuin yrittää pitää aistinsa auki toivoen parasta :)"

Tuon paremmin en osaisi kuvailla tuota rajojen epäselvyyttä. Kiitos! :)

Musta tuntuu että narsismi liittyy moneen asiaan ja moni asia narsismiin, ja tämä rajakysymys-osa-alueen ymmärtäminen ja rajojen noudattaminen sinällään jo poistaisi hyvin paljon kitkaa ihmisten välisistä vuorovaikutuksista.

Kansankielen 'narsisti'-sanan voisi muuttaa 'loukkaaja'-sanaan, niin asia tulisi paremmin ymmärretyksi.

Loukkaamisestahan on kysymys, ja loukkaantumisesta.

Ja oma loukkaantuminen tuntuu aina lähemmältä itsessä, ja siihen loukkaantumiseen halutaan syyllinen.

Ja kun itsekukin meistä loukkaa toista, emme ehkä jopa huomaa sitä...minäkö narsisti..ehei... ;)

Ihminen voi olla lohkottuna hyvä tai paha ihminen. Kokonaisena hyväpaha-ihminen. Itsensä hyväksynyt ja ehjä.

inkoponko kirjoitti:

Omat tulkinnat eivät ole sama asia kuin toisen tarkoitukset.
Siksi puhunkin tulkinnastani, enkä oleta tietäväni mitä tarkoitat.

Tulkintojeni funktio on kuitenkin tässä tapauksessa yrittää joltain tuntemaltani pohjalta ymmärtää mitä tarkoitit. Jos ihminen omien sanojensa mukaan sanoo mitä sylki suuhun tuo, miettimättä ja tarkoituksiaan pohtimatta, on minun jokseenkin hedelmätöntä miettiä tulkintojani sen pitemmälle tarkoituksista, joita ei ehkä sen kummemmin ole olemassa tai joita niiden haltijakaan ei jaksa miettiä.

Joskus omien tulkintojen kyseenalaistaminen ja tarkasteleminen voi johtaa ahaa-elämyksiin itsensä ja muiden suhteen. Tällä kertaa se ei näyttänyt todennäköiseltä, joten suonette minun jättää asian sikseen.

Lue lisää

"Jotenkin nurinkurisesti jopa toivon, että vastaani tulisi rajanylitys(rajaloukkaus)-tilanne, jotta näkisin miten siinä toimisin."

Tuosta lauseestasi lähdettiin liikkeelle. Sitten aihe vaihtuikin ihan muuksi. Miksi?

Eli lisätään resursseja puolustukseen, asevarustelu jatkukoon.

... kirjoitti:

Eli lisätään resursseja puolustukseen, asevarustelu jatkukoon.

Käle mun menevät puolustusmäärärahojakin leikkaamaan =)

lynett kirjoitti:

Käle mun menevät puolustusmäärärahojakin leikkaamaan =)

Sairaalasta haetaan jo kädettömät ja jalattomatkin sotimaan prkl!

... kirjoitti:

Sairaalasta haetaan jo kädettömät ja jalattomatkin sotimaan prkl!

Ja narsisteja voi käyttää harjoituskohteina, tana !
Sillain kuin siinä shakaalissa : juokse...

lynett kirjoitti:

Ja narsisteja voi käyttää harjoituskohteina, tana !
Sillain kuin siinä shakaalissa : juokse...

Ketään ei säästetä kun kerran narskuillaan, narskuillaan kunnolla!

... kirjoitti:

Ketään ei säästetä kun kerran narskuillaan, narskuillaan kunnolla!

Hauska tämä sun ja lynetten dialogi! :)

L : "Se koetaan heräämiseksi pelkästään (!) sen toisen kaltoinkohteluun vaikka kyseessä on myös ja ihan yhtälailla herääminen omien rajojen puolustamiseksi ; siitä alkaa se irtaantuminen"

Ehkä kusipää-rajaloukkari opettaa kovalla kädellä rajatonta, tyyliin 'teen kun se on mahdollista, ja kunnes se kielletään". Kuin kuriton lapsi.

Kiltin ihmisen pitäisi opetella sanomaan hyväksikäyttäjälle ja loukkaajalle 'EI' Jämäkästi!

Rajojen kanssa ei kannata olla hysteerinenkään; luotettu ja rakas ei voi rajan yli koskettaa...rajat on uskallettava myös häivyttää.

yxex kirjoitti:

Hauska tämä sun ja lynetten dialogi! :)

L : "Se koetaan heräämiseksi pelkästään (!) sen toisen kaltoinkohteluun vaikka kyseessä on myös ja ihan yhtälailla herääminen omien rajojen puolustamiseksi ; siitä alkaa se irtaantuminen"

Ehkä kusipää-rajaloukkari opettaa kovalla kädellä rajatonta, tyyliin 'teen kun se on mahdollista, ja kunnes se kielletään". Kuin kuriton lapsi.

Kiltin ihmisen pitäisi opetella sanomaan hyväksikäyttäjälle ja loukkaajalle 'EI' Jämäkästi!

Rajojen kanssa ei kannata olla hysteerinenkään; luotettu ja rakas ei voi rajan yli koskettaa...rajat on uskallettava myös häivyttää.

Lue lisää

Rajat ovat vain primäärin narsismin häirinnän tuote.
Defenssit .. mihin niitä tarvitaan?

Oli hyvä keikka tavastialla tänään.

[ Jorn - Live in Black - Guitar Solo Tore st Moren ]

temppuilija kirjoitti:

Rajat ovat vain primäärin narsismin häirinnän tuote.
Defenssit .. mihin niitä tarvitaan?

Oli hyvä keikka tavastialla tänään.

[ Jorn - Live in Black - Guitar Solo Tore st Moren ]

Lue lisää

Myöhään meni sun eilinen keikka. Oliko tavastialla ketään roolihahmoa kehen samaistua? :)

Mietin tuota primääriä narsismia, ja selailin netistä mielenkiintoisen näkökulman:



"Jacques Lacanin on kehitellyt teoriaa juuri tästä peilivaiheesta, jossa lapsi on 6-18 kuukauden ikäinen. Kehityksensä tässä vaiheessa lapsi on vielä motorisesti varsin voimaton. Lapsi katseensa kautta, huomatessaan peilistä vain oman kuvansa tai kaltaisensa kuvan ja vastaavassa tilanteessa, hän imaginäärisesti muodostaa oman ruumiillisen ykseytensä: hän identifioituu itseensä yksikkönä havaitessaan kaltaisensa toisena. Kysymys on minän muotoutumisen perustasta. Lapsi alkaa rakentaa minuuttaan identifioitumalla kaltaisensa, toisen kuvaan ruumiillisen ykseyden muotona. Jacques Lacanin mukaan tämä peilivaihe vastaa primäärisen narsismin syntyä saattaessaan päätökseen sitä edeltäneen harhakuvitelman pirstoutuneesta ruumiista. (Lähde: Elokuvan estetiikka, Jacques Aumont, Alain Bergala, Michel Marie ja Marc Vernet) "

"Varsinkin nuori elokuvankatsoja samaistaa itsensä johonkin elokuvan roolihahmoista, erityisistä yksilöllisistä syistä johtuen. Katsoja omaa tietyn minä kuvan jonka kautta hän hakee heijastumia elokuvan roolihahmoista. Tässä prosessissa on vaikuttavana tekijänä jo katsojan aikaisempi elämänkokemus ja sen kautta syntynyt minäkuva. Katsomisprosessin aikana voi syntyä halu muuttaa omaa minäkuvaa ja alamme kuvitella itseämme ihannoimaamme roolihahmoon."

Äskeinen, ja lisää aivoja turvottavaa vaikeasti sisäistettävää tietoa sivulla:

http://www.arcticfilms.com/katsoja.html

Otsakkeena; "Freud, Lacan, Sourian ym.
Psykoanalyysiin pohjautuva katsomiskokemuksen teoretisointi "

Tässä eräs defenssi-sivusto selityksineen niille jotka haluavat verestää muistiaan 'minän' puolustuskeinoista:

http://personal.inet.fi/koti/seppo.kaikkonen/OppiSoppi/defenssit.html

Sieltä esim:

"Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti, mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.

Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.

Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi."

(palstan tosikoille huom; huumori on defenssimekanismi, kehittynyt sellainen) ;)

Lynsky; toit esille hyvin merkittävän asian: rajattomuuden. Minä sivuan tuota vielä omassa tämän ketjun puheenvuorossani, kun joskus kerkeän kirjoittaa (prkl). Mutta sen jälkeen toivoisin, että sinä tai dizel tekisi aloituksen rajattomuudesta.

yxex kirjoitti:

Myöhään meni sun eilinen keikka. Oliko tavastialla ketään roolihahmoa kehen samaistua? :)

Mietin tuota primääriä narsismia, ja selailin netistä mielenkiintoisen näkökulman:



"Jacques Lacanin on kehitellyt teoriaa juuri tästä peilivaiheesta, jossa lapsi on 6-18 kuukauden ikäinen. Kehityksensä tässä vaiheessa lapsi on vielä motorisesti varsin voimaton. Lapsi katseensa kautta, huomatessaan peilistä vain oman kuvansa tai kaltaisensa kuvan ja vastaavassa tilanteessa, hän imaginäärisesti muodostaa oman ruumiillisen ykseytensä: hän identifioituu itseensä yksikkönä havaitessaan kaltaisensa toisena. Kysymys on minän muotoutumisen perustasta. Lapsi alkaa rakentaa minuuttaan identifioitumalla kaltaisensa, toisen kuvaan ruumiillisen ykseyden muotona. Jacques Lacanin mukaan tämä peilivaihe vastaa primäärisen narsismin syntyä saattaessaan päätökseen sitä edeltäneen harhakuvitelman pirstoutuneesta ruumiista. (Lähde: Elokuvan estetiikka, Jacques Aumont, Alain Bergala, Michel Marie ja Marc Vernet) "

"Varsinkin nuori elokuvankatsoja samaistaa itsensä johonkin elokuvan roolihahmoista, erityisistä yksilöllisistä syistä johtuen. Katsoja omaa tietyn minä kuvan jonka kautta hän hakee heijastumia elokuvan roolihahmoista. Tässä prosessissa on vaikuttavana tekijänä jo katsojan aikaisempi elämänkokemus ja sen kautta syntynyt minäkuva. Katsomisprosessin aikana voi syntyä halu muuttaa omaa minäkuvaa ja alamme kuvitella itseämme ihannoimaamme roolihahmoon."

Äskeinen, ja lisää aivoja turvottavaa vaikeasti sisäistettävää tietoa sivulla:

http://www.arcticfilms.com/katsoja.html

Otsakkeena; "Freud, Lacan, Sourian ym.
Psykoanalyysiin pohjautuva katsomiskokemuksen teoretisointi "

Tässä eräs defenssi-sivusto selityksineen niille jotka haluavat verestää muistiaan 'minän' puolustuskeinoista:

http://personal.inet.fi/koti/seppo.kaikkonen/OppiSoppi/defenssit.html

Sieltä esim:

"Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti, mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.

Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.

Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi."

(palstan tosikoille huom; huumori on defenssimekanismi, kehittynyt sellainen) ;)

Lue lisää

Sublimaatiosta olenkin jo todennut, että se on turha defenssi, jos ihminen kykenee muuttamaan kantakuvaansa, jonka suhteen maailmaa persoonallisuudellaan jäsentää. Periaatteessa ajatuksen voisi laajentaa kaikkiin defensseihin.

Esimerkiksi vääristynyt popularisoitu ajatus narsismin lopullisesta pahuudesta, sen itsen ulkopuolisuudesta, aiheuttaa tarpeen defensiiviseen käyttäytymiseen esim. reaktioihin, acting out tai vaikkapa sublimaatioon. Sen sijaan, jos kantakuva narsismista muutetaan todellisuuden mukaiseksi, tarve defensiiviseen käyttäytymiseen poistuu defenssien kehitystasosta riippumatta.

;)

temppuilija kirjoitti:

Sublimaatiosta olenkin jo todennut, että se on turha defenssi, jos ihminen kykenee muuttamaan kantakuvaansa, jonka suhteen maailmaa persoonallisuudellaan jäsentää. Periaatteessa ajatuksen voisi laajentaa kaikkiin defensseihin.

Esimerkiksi vääristynyt popularisoitu ajatus narsismin lopullisesta pahuudesta, sen itsen ulkopuolisuudesta, aiheuttaa tarpeen defensiiviseen käyttäytymiseen esim. reaktioihin, acting out tai vaikkapa sublimaatioon. Sen sijaan, jos kantakuva narsismista muutetaan todellisuuden mukaiseksi, tarve defensiiviseen käyttäytymiseen poistuu defenssien kehitystasosta riippumatta.

;)

Lue lisää

Ihmisten tarvitsisi oivaltaa perusasia; terve narsismi, ja siihen tullut häiriö, ja se ettei kyseessä ole maailmanloppu :)

Ehkä sekin, ettei häiriötöntä ihmistä ole. (tai korjaan, hullujenhuoneella on hihittelijöitä, joilla ei ole maallisia murheita ;) )

yxex kirjoitti:

Ihmisten tarvitsisi oivaltaa perusasia; terve narsismi, ja siihen tullut häiriö, ja se ettei kyseessä ole maailmanloppu :)

Ehkä sekin, ettei häiriötöntä ihmistä ole. (tai korjaan, hullujenhuoneella on hihittelijöitä, joilla ei ole maallisia murheita ;) )

Lue lisää

Jo Nietzsche kirjoitti arvojen uudelleenarvioinnista. Arvomaailma kumpuaa kollektiivisista kantakuvista.

Arvomaailman uusimisesta sellaiseen muotoon, että se vastaa todellisuutta. Joku toinen voisi puhua todellisuuskäsityksen muuttamisesta - johon nivoutuu juurikin tuo esimerkkisi hullujen huoneella elävä ihminen, jonka todellisuuskäsitys poikkeaa yleisesti totutusta niin paljon, ettei hän selviä yksin muiden jakamassa todellisuuskäsityksessä, vaan joutuu tukeutumaan perustarpeissaan muihin, säilyttäen kuitenkin todellisuuskäsityksensä. Toki hyväntahtoisen hoitohenkilökuntatodellisuuskäsityksen jakavat ihmiset yrittävät totutunkaltaisesti todellisuuskäsityksensä mukaan muokata 'potilaansa' todellisuuskäsitystä lähemmäksi omaansa - onnistuen siinä vaihtelevasti.

Wilhem Reich on F.N:n ja C.G.J:n lisäksi esimerkki siitä, miten terveen ihmisen muiden todellisuuskäsityksistä poikkeava todellisuuskäsitys aiheuttaa syrjintää.

temppuilija kirjoitti:

Jo Nietzsche kirjoitti arvojen uudelleenarvioinnista. Arvomaailma kumpuaa kollektiivisista kantakuvista.

Arvomaailman uusimisesta sellaiseen muotoon, että se vastaa todellisuutta. Joku toinen voisi puhua todellisuuskäsityksen muuttamisesta - johon nivoutuu juurikin tuo esimerkkisi hullujen huoneella elävä ihminen, jonka todellisuuskäsitys poikkeaa yleisesti totutusta niin paljon, ettei hän selviä yksin muiden jakamassa todellisuuskäsityksessä, vaan joutuu tukeutumaan perustarpeissaan muihin, säilyttäen kuitenkin todellisuuskäsityksensä. Toki hyväntahtoisen hoitohenkilökuntatodellisuuskäsityksen jakavat ihmiset yrittävät totutunkaltaisesti todellisuuskäsityksensä mukaan muokata 'potilaansa' todellisuuskäsitystä lähemmäksi omaansa - onnistuen siinä vaihtelevasti.

Wilhem Reich on F.N:n ja C.G.J:n lisäksi esimerkki siitä, miten terveen ihmisen muiden todellisuuskäsityksistä poikkeava todellisuuskäsitys aiheuttaa syrjintää.

Lue lisää

Wilhem Reich tietää mulle kirjastoreissua, kiitos Temppu :)

(tuli taas mieleen Kopp.in lakanamies-tarina)

", sen nimi on 'nukutin'."



http://www.youtube.com/watch?v=JCLR86v9fYY

Iskee stressi laskijalle, kun yhtäkkiä lampaita loikkii laumana! :D


Rajoista mielessä pyörineitä, hieman toistoakin:

1.

Rajat voisi ajatella määrittyvän yksilöllisesti siinä, missä kohtaa tuntee itsensä loukatuksi tai ahdistetuksi? Joku on herkempi kuin toinen ja siten rajatkin menevät eri kohdissa. Omia rajojaan voi kuitenkin tarkastella toisinaan. Jos kovin pitkälle ja kauas ulottuvat, on sitä puolustus- ja loukkaantumispintaakin enemmän ja elämä vaikeaa. Vuorovaikutus menee hankalaksi, jos kovin kaukaa miinakentän keskeltä joutuu toinen osapuoli varovasti huutelemaan.


2.

Mietin ketjun aikaisempia ajatuksia. Esimerkiksi rajojen asettamista toiselle (siis toisen elämän rajoittamista), ja sitä, ettei rajaton näe enää, mikä on itseä ja mikä narsistia ja että voi alunperinkin olla eksynyt narsistin seuraan oman rajattomuutensa johdattelemana.

Tuli mielikuva henkilöstä a ja henkilöstä b, lähellä toisiaan, ja tilanne, jossa a:n rajakehä on laajentunut ja vääristynyt niin, että kietoo b:n sisälleen (siis ylipullahtanut raja, b ei ole sisällä vaan ulkona, mutta rajattuna). Käykö niin, että rajoista "tämän yli käyminen tuntuu minusta pahalta" tulee rajoja "tätä ja tätä sinä et saa tehdä"?


3.

Raja ei vain sano, milloin tulee loukatuksi, raja ei ole vain jotain mitä on oikeus ja velvollisuus puolustaa. Raja voi olla se kohta, jossa voi jättää loukkaantumatta? Voisiko ihannetilanne olla se, että pysäyttää rajalle (nyt puhuen tapauksissa, joissa pysäytys voi olla mahdollista, hirvittävyydet ja julmuudet ovat edelleenkin eri asia) ja siitä pidemmälle ei vain ota vastaan, pahaa oloakaan?

Esimerkiksi tuo, että joku kyselee liian henkilökohtaisia, voi olla ahdistavaa, ahdistuneelle raja tuntuu ylitetyltä. Voiko ahdistuksen estää rajansa avulla? Näkee, että tässä menee minun rajani, kääntää puheen muihin aiheisiin tai toteaa ensin, ettei mielellään puhu kyseisestä asiasta. Hyökkäys pysäytetty, ei uhreja tai haavoittuneita, ei ahdistusta ja omaa oloa nakertavaa katkeruutta? Tämän kun osaisi erilaisissa tilanteissa(joissa se ylipäätään olisi mahdollista), olisipa sitä silloin vahva.. :) Minulta taitaisi muutamat elämänajat ja jälleensyntymiset vaatia, mutta mukavaa olisi sitten oppineena! :D

inkoponko kirjoitti:

", sen nimi on 'nukutin'."



http://www.youtube.com/watch?v=JCLR86v9fYY

Iskee stressi laskijalle, kun yhtäkkiä lampaita loikkii laumana! :D


Rajoista mielessä pyörineitä, hieman toistoakin:

1.

Rajat voisi ajatella määrittyvän yksilöllisesti siinä, missä kohtaa tuntee itsensä loukatuksi tai ahdistetuksi? Joku on herkempi kuin toinen ja siten rajatkin menevät eri kohdissa. Omia rajojaan voi kuitenkin tarkastella toisinaan. Jos kovin pitkälle ja kauas ulottuvat, on sitä puolustus- ja loukkaantumispintaakin enemmän ja elämä vaikeaa. Vuorovaikutus menee hankalaksi, jos kovin kaukaa miinakentän keskeltä joutuu toinen osapuoli varovasti huutelemaan.


2.

Mietin ketjun aikaisempia ajatuksia. Esimerkiksi rajojen asettamista toiselle (siis toisen elämän rajoittamista), ja sitä, ettei rajaton näe enää, mikä on itseä ja mikä narsistia ja että voi alunperinkin olla eksynyt narsistin seuraan oman rajattomuutensa johdattelemana.

Tuli mielikuva henkilöstä a ja henkilöstä b, lähellä toisiaan, ja tilanne, jossa a:n rajakehä on laajentunut ja vääristynyt niin, että kietoo b:n sisälleen (siis ylipullahtanut raja, b ei ole sisällä vaan ulkona, mutta rajattuna). Käykö niin, että rajoista "tämän yli käyminen tuntuu minusta pahalta" tulee rajoja "tätä ja tätä sinä et saa tehdä"?


3.

Raja ei vain sano, milloin tulee loukatuksi, raja ei ole vain jotain mitä on oikeus ja velvollisuus puolustaa. Raja voi olla se kohta, jossa voi jättää loukkaantumatta? Voisiko ihannetilanne olla se, että pysäyttää rajalle (nyt puhuen tapauksissa, joissa pysäytys voi olla mahdollista, hirvittävyydet ja julmuudet ovat edelleenkin eri asia) ja siitä pidemmälle ei vain ota vastaan, pahaa oloakaan?

Esimerkiksi tuo, että joku kyselee liian henkilökohtaisia, voi olla ahdistavaa, ahdistuneelle raja tuntuu ylitetyltä. Voiko ahdistuksen estää rajansa avulla? Näkee, että tässä menee minun rajani, kääntää puheen muihin aiheisiin tai toteaa ensin, ettei mielellään puhu kyseisestä asiasta. Hyökkäys pysäytetty, ei uhreja tai haavoittuneita, ei ahdistusta ja omaa oloa nakertavaa katkeruutta? Tämän kun osaisi erilaisissa tilanteissa(joissa se ylipäätään olisi mahdollista), olisipa sitä silloin vahva.. :) Minulta taitaisi muutamat elämänajat ja jälleensyntymiset vaatia, mutta mukavaa olisi sitten oppineena! :D

Lue lisää

Ai nukutin löytyi tuubestakin...no niimpä tietysti. Hyvä, niin nyt niitä lampaita voi laskea milloin vaan.. :)

Löysit uusia ulottuvuuksia rajoista! Olen koettanut viimeiset kaksi päivää pikkuhiljaa sisäistää tätä kysymystä sillä pidän sitä tärkeänä sidoksena narsismin ilmentymiin.

"Käykö niin, että rajoista "tämän yli käyminen tuntuu minusta pahalta" tulee rajoja "tätä ja tätä sinä et saa tehdä"?"

Uskoisin niin. Koska me luomme mielessämme rajoja sekä itselle että toiselle, ja olettanemme että toinen tajuaa luomuksemme (tuskin tajuaa jollei ole selvännäkijä:) ). Raja on silloin pakko varmentaa esim sanomalla.

"Raja voi olla se kohta, jossa voi jättää loukkaantumatta? "

Tämä ajatuksesi on erityisen toimiva täällä palstalla (myös IRL), sillä emme voi estää ketään loukkaamasta 'minua' täällä, mutta voimme tietoisesti asettaa rajaksi mieleemme eräänlaisen suodattimen (sen nimi voi olla vaikka; 'minun ei tarvitse välittää tuosta' tai 'minun ei tarvitse vastata tuohon negaatioon' tai 'en ota tuota tunteensiirtoa vastaan ja ala kannattelemaan loukkaajaa' )

"ei ahdistusta ja omaa oloa nakertavaa katkeruutta? Tämän kun osaisi erilaisissa tilanteissa"

Opetellaan opetellaan.. :)

Meillä on rajamme mennä, tulla, olla, kokea, ymmärtää jne, mutta saatamme pystyä ylittämäänkin rajojamme, ja rikkomaan niitä. Ja harjoittelemme rajojen asettamista muille, ja sitäkin, että voiko tietyissä tilanteissa olla ilman rajoja, olla avoin toiselle.

Paljon pähkäiltävää, minulle :)

inkoponko kirjoitti:

", sen nimi on 'nukutin'."



http://www.youtube.com/watch?v=JCLR86v9fYY

Iskee stressi laskijalle, kun yhtäkkiä lampaita loikkii laumana! :D


Rajoista mielessä pyörineitä, hieman toistoakin:

1.

Rajat voisi ajatella määrittyvän yksilöllisesti siinä, missä kohtaa tuntee itsensä loukatuksi tai ahdistetuksi? Joku on herkempi kuin toinen ja siten rajatkin menevät eri kohdissa. Omia rajojaan voi kuitenkin tarkastella toisinaan. Jos kovin pitkälle ja kauas ulottuvat, on sitä puolustus- ja loukkaantumispintaakin enemmän ja elämä vaikeaa. Vuorovaikutus menee hankalaksi, jos kovin kaukaa miinakentän keskeltä joutuu toinen osapuoli varovasti huutelemaan.


2.

Mietin ketjun aikaisempia ajatuksia. Esimerkiksi rajojen asettamista toiselle (siis toisen elämän rajoittamista), ja sitä, ettei rajaton näe enää, mikä on itseä ja mikä narsistia ja että voi alunperinkin olla eksynyt narsistin seuraan oman rajattomuutensa johdattelemana.

Tuli mielikuva henkilöstä a ja henkilöstä b, lähellä toisiaan, ja tilanne, jossa a:n rajakehä on laajentunut ja vääristynyt niin, että kietoo b:n sisälleen (siis ylipullahtanut raja, b ei ole sisällä vaan ulkona, mutta rajattuna). Käykö niin, että rajoista "tämän yli käyminen tuntuu minusta pahalta" tulee rajoja "tätä ja tätä sinä et saa tehdä"?


3.

Raja ei vain sano, milloin tulee loukatuksi, raja ei ole vain jotain mitä on oikeus ja velvollisuus puolustaa. Raja voi olla se kohta, jossa voi jättää loukkaantumatta? Voisiko ihannetilanne olla se, että pysäyttää rajalle (nyt puhuen tapauksissa, joissa pysäytys voi olla mahdollista, hirvittävyydet ja julmuudet ovat edelleenkin eri asia) ja siitä pidemmälle ei vain ota vastaan, pahaa oloakaan?

Esimerkiksi tuo, että joku kyselee liian henkilökohtaisia, voi olla ahdistavaa, ahdistuneelle raja tuntuu ylitetyltä. Voiko ahdistuksen estää rajansa avulla? Näkee, että tässä menee minun rajani, kääntää puheen muihin aiheisiin tai toteaa ensin, ettei mielellään puhu kyseisestä asiasta. Hyökkäys pysäytetty, ei uhreja tai haavoittuneita, ei ahdistusta ja omaa oloa nakertavaa katkeruutta? Tämän kun osaisi erilaisissa tilanteissa(joissa se ylipäätään olisi mahdollista), olisipa sitä silloin vahva.. :) Minulta taitaisi muutamat elämänajat ja jälleensyntymiset vaatia, mutta mukavaa olisi sitten oppineena! :D

Lue lisää

1. Liittyy siihen toiseen minulla myös paljon. Toisille en ole määritellyt rajoja itseni suhteen ollenkaan ja perässähiihtäjät (jotkut) huomaavat asian ja yrittävät hiihdellä samojen rajoittamattomuuksien yli, vain huomatakseen hiihtäneensä seinään. Seurauksena loputon ja jumalaton mekkala. Tämmöiseen vaikuttaa usein sellainen, että se perässähiihtelijä ei välttämättä näe sitä, että olen sen ensimmäisenä hiihtäneen tuntenut jo sen 10 vuotta kaikkinensa ilman sen henkilökohtaisempaa suhdetta mutta luottamuksella ja perässähiihtäjän vain marginaalin verran ajasta tuntenut, henkilökohtaisella sitoumuksella joka sisältää epäluottamusta hänen toimiensa tähden. Esimerkkinä.

2. Tietynlainen rajattomuus voi osaltaan suojata rajakahakoilta mutta samalla voi olla vääränlaista rajattomuutta... tätä pitää miettiä..

3. herättääkö ahdistusta se, että usein ihminen tutee suorastaan velvollisuudekseen vastata esitettyihin kysymyksiin? Sellainenkin saattaa altistaa sille, että toinen voi suorastaan kiristää asialla, jos ei ole tehnyt selväksi itselleen, että on ihan yhtälaisen oikeutettu olemaan vastaamatta kuin mahdollisesti omasta mielestään velvoitettu vastaamaan.. Vastaaminen kannattaa tiettyyn pisteeseen asti. Kun takaisin alkaa tulla palautetta siitä, että vastauksesi on ymmärretty syystä tai toisesta väärin ja sinulle ei anneta mahdollisuutta oikoa vastaanottajan väärinkäsitystä vastaanottajan toimesta, kannattaa nojata oikeuteensa olla vastaamatta. Ja se hyvin vahvasti itseensä luottaen.

Raja on myös paikka tosiaan, missä voi olla loukkaantumatta. Se raja on joiltain osin ylitetty jo silloin jos toisen kysymys aiheuttaa epäilystä kysymisen tarkoituksista. Silloin kannattaa tiedostaa oma asenne suhteessa kysymykseen ja kysyjään, että ei vahingossa saa itse sytytettyä puolustussotaa näkemäänsä rajaloukkaria vastaan..

Katkeruuden ja ahdistuksen takana on aina muita tunteita, jotka edesauttavat katkeruuden ja ahdistuksen olemista olemassa. Kannattaa yrittää kaivautua syvemmälle itseensä jos usein ahdistaa ja katkeroittaa... Jokin perustunteista ilmoittaa olemassaolostaan ja usein niille on ihan konkreettinen syy haluunsa tulla huomatuiksi.

yxex kirjoitti:

Ai nukutin löytyi tuubestakin...no niimpä tietysti. Hyvä, niin nyt niitä lampaita voi laskea milloin vaan.. :)

Löysit uusia ulottuvuuksia rajoista! Olen koettanut viimeiset kaksi päivää pikkuhiljaa sisäistää tätä kysymystä sillä pidän sitä tärkeänä sidoksena narsismin ilmentymiin.

"Käykö niin, että rajoista "tämän yli käyminen tuntuu minusta pahalta" tulee rajoja "tätä ja tätä sinä et saa tehdä"?"

Uskoisin niin. Koska me luomme mielessämme rajoja sekä itselle että toiselle, ja olettanemme että toinen tajuaa luomuksemme (tuskin tajuaa jollei ole selvännäkijä:) ). Raja on silloin pakko varmentaa esim sanomalla.

"Raja voi olla se kohta, jossa voi jättää loukkaantumatta? "

Tämä ajatuksesi on erityisen toimiva täällä palstalla (myös IRL), sillä emme voi estää ketään loukkaamasta 'minua' täällä, mutta voimme tietoisesti asettaa rajaksi mieleemme eräänlaisen suodattimen (sen nimi voi olla vaikka; 'minun ei tarvitse välittää tuosta' tai 'minun ei tarvitse vastata tuohon negaatioon' tai 'en ota tuota tunteensiirtoa vastaan ja ala kannattelemaan loukkaajaa' )

"ei ahdistusta ja omaa oloa nakertavaa katkeruutta? Tämän kun osaisi erilaisissa tilanteissa"

Opetellaan opetellaan.. :)

Meillä on rajamme mennä, tulla, olla, kokea, ymmärtää jne, mutta saatamme pystyä ylittämäänkin rajojamme, ja rikkomaan niitä. Ja harjoittelemme rajojen asettamista muille, ja sitäkin, että voiko tietyissä tilanteissa olla ilman rajoja, olla avoin toiselle.

Paljon pähkäiltävää, minulle :)

Lue lisää

"Olen koettanut viimeiset kaksi päivää pikkuhiljaa sisäistää tätä kysymystä sillä pidän sitä tärkeänä sidoksena narsismin ilmentymiin."

Mieli pyörinyt tämän aiheen ympärillä nyt täälläkin. Paljon yhteyksiä eri asioihin, paljon hahmotettavaa ja asioiden suhteiden selvittämistä. Sitä en tiedä, miksi juuri nyt juuri tämä aihe? Ehkä henkilökohtaisesti otollinen hetki, täällä otollinen keskustelu, erilaisista näkemyksistä ja ajatuksista paljon raaka-aineita, suoraan tai välillisesti! :)

M.B. kirjoitti:

1. Liittyy siihen toiseen minulla myös paljon. Toisille en ole määritellyt rajoja itseni suhteen ollenkaan ja perässähiihtäjät (jotkut) huomaavat asian ja yrittävät hiihdellä samojen rajoittamattomuuksien yli, vain huomatakseen hiihtäneensä seinään. Seurauksena loputon ja jumalaton mekkala. Tämmöiseen vaikuttaa usein sellainen, että se perässähiihtelijä ei välttämättä näe sitä, että olen sen ensimmäisenä hiihtäneen tuntenut jo sen 10 vuotta kaikkinensa ilman sen henkilökohtaisempaa suhdetta mutta luottamuksella ja perässähiihtäjän vain marginaalin verran ajasta tuntenut, henkilökohtaisella sitoumuksella joka sisältää epäluottamusta hänen toimiensa tähden. Esimerkkinä.

2. Tietynlainen rajattomuus voi osaltaan suojata rajakahakoilta mutta samalla voi olla vääränlaista rajattomuutta... tätä pitää miettiä..

3. herättääkö ahdistusta se, että usein ihminen tutee suorastaan velvollisuudekseen vastata esitettyihin kysymyksiin? Sellainenkin saattaa altistaa sille, että toinen voi suorastaan kiristää asialla, jos ei ole tehnyt selväksi itselleen, että on ihan yhtälaisen oikeutettu olemaan vastaamatta kuin mahdollisesti omasta mielestään velvoitettu vastaamaan.. Vastaaminen kannattaa tiettyyn pisteeseen asti. Kun takaisin alkaa tulla palautetta siitä, että vastauksesi on ymmärretty syystä tai toisesta väärin ja sinulle ei anneta mahdollisuutta oikoa vastaanottajan väärinkäsitystä vastaanottajan toimesta, kannattaa nojata oikeuteensa olla vastaamatta. Ja se hyvin vahvasti itseensä luottaen.

Raja on myös paikka tosiaan, missä voi olla loukkaantumatta. Se raja on joiltain osin ylitetty jo silloin jos toisen kysymys aiheuttaa epäilystä kysymisen tarkoituksista. Silloin kannattaa tiedostaa oma asenne suhteessa kysymykseen ja kysyjään, että ei vahingossa saa itse sytytettyä puolustussotaa näkemäänsä rajaloukkaria vastaan..

Katkeruuden ja ahdistuksen takana on aina muita tunteita, jotka edesauttavat katkeruuden ja ahdistuksen olemista olemassa. Kannattaa yrittää kaivautua syvemmälle itseensä jos usein ahdistaa ja katkeroittaa... Jokin perustunteista ilmoittaa olemassaolostaan ja usein niille on ihan konkreettinen syy haluunsa tulla huomatuiksi.

Lue lisää

" 1. Liittyy siihen toiseen minulla myös paljon. "

Hyvinkin olennainen palanen palapeliin! Niinhän se onkin, rajat eivät ole vain yksilön vakio suhteessa menneisyyden kokemuksiin ja tähän hetkeen: rajat elävät myös vuorovaikutuksen toisen osapuolen mukaan. Rajojen ja luottamuksen vaikutus toisiinsa.

Kolmoskohdan tekstistäsi voisin alleviivata värikynällä kaksi eri kohtaa: "Vastaaminen kannattaa tiettyyn pisteeseen asti." ja "Ja se hyvin vahvasti itseensä luottaen".

"Katkeruuden ja ahdistuksen takana on aina muita tunteita, jotka edesauttavat katkeruuden ja ahdistuksen olemista olemassa. Kannattaa yrittää kaivautua syvemmälle itseensä jos usein ahdistaa ja katkeroittaa... Jokin perustunteista ilmoittaa olemassaolostaan ja usein niille on ihan konkreettinen syy haluunsa tulla huomatuiksi."

Näinpä juuri. Aina ei näitä huomaa, mutta jonkun kerran olen saanut itseni kiinni kumman vahvoista reaktioista ärsykkeeseensä verraten. Taustalta on löytynyt jotain vanhempia, eri tapahtumiin liittyviä perimmäisiä selvittämättömyyksiä. Eipä niitä aina pysty noin vain korjaamaan, mutta pystyypä vähän hillitsemään edes joskus reaktioherkkyyttään.

Tuli luettua pyhän wikipedian viisautta aiheesta Tunne, ja siellä kerrottiin tällainen tarina:

"Koeasetelmassa oli kaksi ryhmää, joista toiselle annettiin adrenaliiniruiske ja kerrottiin sen vaikutuksista (aggressiivisuus, yliaktiivisuus..). Toiselle ryhmälle taas annettiin sama ruiske, muttei kerrottu sen vaikutuksista. Koehenkilöt asetettiin tilanteeseen, jossa koejohtajan avustaja näytteli olevansa yksi koehenkilöista. Hän näytteli pistoksen vaikuttavan hänen käyttäytymiseen välillä aggressiivisuutta aiheuttaen ja välillä taas hilpeyttä. Tutkimus osoitti, että ne jotka eivät tienneet ruiskeen vaikutuksesta, alkoivat ottaa mallia tästä käyttäytymisestä, eli tulivat aggressiivisiksi tai iloisiksi. Ne henkilöt, jotka tiesivät aineen vaikutuksista, eivät reagoineet kokeenjohtajan avustajan käyttäytymiseen millääntavalla. Adrenaalikokeesta selvisi, että jos yksilöllä on tunteelle olemassa selitys, sitä ei tarvitse peilata muiden tunteeseen. Jos taas ihmisellä ei ole selitystä kiihtymykselle, tukeudutaan ympäristöön."

Ehkä hieman kaukaa haettua, mutta hyvällä tahdolla näkee yhtymäkohdankin, jos vähän siristää silmiään?

inkoponko kirjoitti:

"Olen koettanut viimeiset kaksi päivää pikkuhiljaa sisäistää tätä kysymystä sillä pidän sitä tärkeänä sidoksena narsismin ilmentymiin."

Mieli pyörinyt tämän aiheen ympärillä nyt täälläkin. Paljon yhteyksiä eri asioihin, paljon hahmotettavaa ja asioiden suhteiden selvittämistä. Sitä en tiedä, miksi juuri nyt juuri tämä aihe? Ehkä henkilökohtaisesti otollinen hetki, täällä otollinen keskustelu, erilaisista näkemyksistä ja ajatuksista paljon raaka-aineita, suoraan tai välillisesti! :)

Lue lisää

Inko; sulla on hienoja pohdintoja ja niitä on ilo lukea. Minä en tällä kertaa lähde "ruotimaan " kenenkään kirjoituksia, koska kaikki nimenomaan antavat niin paljon tässä, että lisäkysymyksille ei ole aikaa.

Tuumailit ääneen; miksi juuri tämä aihe? Olit mielikuviesi kanssa oikeassa, ne antoi pohjan sille, mutta asia on itse asiassa paljon syvempi. Se selviää aikanaan. Rajajuttua ei sellaisenaan (kai) ole paljon käsitelty täällä, mutta mikä on kaltoinkohdellun suhteen avainasioita ja kuuluu kaikkeen tavalliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ja sitten aiheen pinta-arvot; en toivo koskaan tiukasti "aiheessa" pysymistä vaan odotan nimenoman laajakatseista näkemystä aiheen ympärillä.

inkoponko kirjoitti:

" 1. Liittyy siihen toiseen minulla myös paljon. "

Hyvinkin olennainen palanen palapeliin! Niinhän se onkin, rajat eivät ole vain yksilön vakio suhteessa menneisyyden kokemuksiin ja tähän hetkeen: rajat elävät myös vuorovaikutuksen toisen osapuolen mukaan. Rajojen ja luottamuksen vaikutus toisiinsa.

Kolmoskohdan tekstistäsi voisin alleviivata värikynällä kaksi eri kohtaa: "Vastaaminen kannattaa tiettyyn pisteeseen asti." ja "Ja se hyvin vahvasti itseensä luottaen".

"Katkeruuden ja ahdistuksen takana on aina muita tunteita, jotka edesauttavat katkeruuden ja ahdistuksen olemista olemassa. Kannattaa yrittää kaivautua syvemmälle itseensä jos usein ahdistaa ja katkeroittaa... Jokin perustunteista ilmoittaa olemassaolostaan ja usein niille on ihan konkreettinen syy haluunsa tulla huomatuiksi."

Näinpä juuri. Aina ei näitä huomaa, mutta jonkun kerran olen saanut itseni kiinni kumman vahvoista reaktioista ärsykkeeseensä verraten. Taustalta on löytynyt jotain vanhempia, eri tapahtumiin liittyviä perimmäisiä selvittämättömyyksiä. Eipä niitä aina pysty noin vain korjaamaan, mutta pystyypä vähän hillitsemään edes joskus reaktioherkkyyttään.

Tuli luettua pyhän wikipedian viisautta aiheesta Tunne, ja siellä kerrottiin tällainen tarina:

"Koeasetelmassa oli kaksi ryhmää, joista toiselle annettiin adrenaliiniruiske ja kerrottiin sen vaikutuksista (aggressiivisuus, yliaktiivisuus..). Toiselle ryhmälle taas annettiin sama ruiske, muttei kerrottu sen vaikutuksista. Koehenkilöt asetettiin tilanteeseen, jossa koejohtajan avustaja näytteli olevansa yksi koehenkilöista. Hän näytteli pistoksen vaikuttavan hänen käyttäytymiseen välillä aggressiivisuutta aiheuttaen ja välillä taas hilpeyttä. Tutkimus osoitti, että ne jotka eivät tienneet ruiskeen vaikutuksesta, alkoivat ottaa mallia tästä käyttäytymisestä, eli tulivat aggressiivisiksi tai iloisiksi. Ne henkilöt, jotka tiesivät aineen vaikutuksista, eivät reagoineet kokeenjohtajan avustajan käyttäytymiseen millääntavalla. Adrenaalikokeesta selvisi, että jos yksilöllä on tunteelle olemassa selitys, sitä ei tarvitse peilata muiden tunteeseen. Jos taas ihmisellä ei ole selitystä kiihtymykselle, tukeudutaan ympäristöön."

Ehkä hieman kaukaa haettua, mutta hyvällä tahdolla näkee yhtymäkohdankin, jos vähän siristää silmiään?

Lue lisää

No, netti on ihan jännä paikka.. eilen illalla suurin osa nyt näkyvistä kirjoituksista loisti poissaolollaan.. Asia, joka toistuessaan jaksaa ihmetyttää, että mistä ihmeestä johtuu.. On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :)

Silmiä siristämällä voisi päästä havaintoon tunnetilojen tarttuvaisesta luonteesta. Mikä tarttuu? Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta.

M.B. kirjoitti:

No, netti on ihan jännä paikka.. eilen illalla suurin osa nyt näkyvistä kirjoituksista loisti poissaolollaan.. Asia, joka toistuessaan jaksaa ihmetyttää, että mistä ihmeestä johtuu.. On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :)

Silmiä siristämällä voisi päästä havaintoon tunnetilojen tarttuvaisesta luonteesta. Mikä tarttuu? Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta.

Lue lisää

=)

elisakettu kirjoitti:

Inko; sulla on hienoja pohdintoja ja niitä on ilo lukea. Minä en tällä kertaa lähde "ruotimaan " kenenkään kirjoituksia, koska kaikki nimenomaan antavat niin paljon tässä, että lisäkysymyksille ei ole aikaa.

Tuumailit ääneen; miksi juuri tämä aihe? Olit mielikuviesi kanssa oikeassa, ne antoi pohjan sille, mutta asia on itse asiassa paljon syvempi. Se selviää aikanaan. Rajajuttua ei sellaisenaan (kai) ole paljon käsitelty täällä, mutta mikä on kaltoinkohdellun suhteen avainasioita ja kuuluu kaikkeen tavalliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ja sitten aiheen pinta-arvot; en toivo koskaan tiukasti "aiheessa" pysymistä vaan odotan nimenoman laajakatseista näkemystä aiheen ympärillä.

Lue lisää

Avainasioita hyvinkin, tämän keskustelun aikana selventynyt minulle entisestään.

Yxexäkin sanoi hyvin:
"Musta tuntuu että narsismi liittyy moneen asiaan ja moni asia narsismiin, ja tämä rajakysymys-osa-alueen ymmärtäminen ja rajojen noudattaminen sinällään jo poistaisi hyvin paljon kitkaa ihmisten välisistä vuorovaikutuksista."

Joskus olen harmitellut sitä, että palstan aihepiiri on rajattu. Täällä on kermaa kuorittavaksi, tilkka sieltä ja kauhallinen tuolta (enkä puhu vain niistä puheenvuoroista joista on helppo olla samaa mieltä). Mitkä resurssit olisikaan muidenkin aiheiden käsittelyyn.

Toisaalta taas.. Palstalla on tarpeensa ja tarkoituksensa, ja aiherajaus vie pintaraapaisua pidemmälle eri ulottuvuuksineen, näkemyksineen, toistoineen ja sivupolkuineen.

Ja, niin kuin rönsyt myöskin tukevat ja valaisevat joskus itse asiaa, tukee jollain tavalla itse asiaan keskittyminen myös muiden asioiden ymmärtämistä :)

M.B. kirjoitti:

No, netti on ihan jännä paikka.. eilen illalla suurin osa nyt näkyvistä kirjoituksista loisti poissaolollaan.. Asia, joka toistuessaan jaksaa ihmetyttää, että mistä ihmeestä johtuu.. On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :)

Silmiä siristämällä voisi päästä havaintoon tunnetilojen tarttuvaisesta luonteesta. Mikä tarttuu? Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta.

Lue lisää

"On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :) "

Minä olen luullut että itselläni päästä viiraa, en ole sitten ehkä ainakaan ainoa!
Välillä ihmetellyt yhtäkkiä ilmestyviä pätkiä, aikaisemmin käytyjä keskusteluja, jos nyt samasta ilmiöstä kyse.


"Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta."

Itse ajattelin sitä puolta, että on olemassa jokin oma sisäinen ristiriitapaine, jota, tai varsinkaan jonka syitä, ei tiedosta ja sitten se paine purkautuu toisten käytökseen ja tunteisiin reagoiden(peilautuen?).

Hyvä, etten tarkemmin ilmaissut omaa tulkintaani. Tuosta sinun versiostasi tulee mieleen erääseen ystävään tutustuminen. Alkuaikoina vietimme aikaa viihteelle menemisen merkeissä. Ehkä turhankin hauskaa pidettiin ja aina tappiin asti. Jälkeenpäin paljastui, että hän, tai siis me molemmat pakenimme senhetkisen elämän pahaa oloa. Ei vain tullut puheeksi silloin kummankaan puolelta. Kumpikin kai vältteli aihetta ja ajatteli, että tuo toinen on tuollainen iloinen hauskanpitäjä, menenpä mukaan vaan.

inkoponko kirjoitti:

"On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :) "

Minä olen luullut että itselläni päästä viiraa, en ole sitten ehkä ainakaan ainoa!
Välillä ihmetellyt yhtäkkiä ilmestyviä pätkiä, aikaisemmin käytyjä keskusteluja, jos nyt samasta ilmiöstä kyse.


"Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta."

Itse ajattelin sitä puolta, että on olemassa jokin oma sisäinen ristiriitapaine, jota, tai varsinkaan jonka syitä, ei tiedosta ja sitten se paine purkautuu toisten käytökseen ja tunteisiin reagoiden(peilautuen?).

Hyvä, etten tarkemmin ilmaissut omaa tulkintaani. Tuosta sinun versiostasi tulee mieleen erääseen ystävään tutustuminen. Alkuaikoina vietimme aikaa viihteelle menemisen merkeissä. Ehkä turhankin hauskaa pidettiin ja aina tappiin asti. Jälkeenpäin paljastui, että hän, tai siis me molemmat pakenimme senhetkisen elämän pahaa oloa. Ei vain tullut puheeksi silloin kummankaan puolelta. Kumpikin kai vältteli aihetta ja ajatteli, että tuo toinen on tuollainen iloinen hauskanpitäjä, menenpä mukaan vaan.

Lue lisää

Oma tulkintani tuli mieleeni siitä, että kuinka hankalaa se on ylläpitää omaa positiivista asennetta. Vaikka jos esimerkiksi aamulla herää hymyssä suin ja askel on yhtä liitoa ja tupsahtaa keskelle väkijoukkoa, jossa suurinpiirtein kilpaillaan siitä, kenellä oli kamalista kamalin aamu ja kertoessaan omastaan tuntee murhaavien katseiden painosta iloisesti heiluvan häntänsä hieman hidastavan ensin liikettään, kunnes pysähtyy kokonaan ja lurpsahtaa.. Ja sitten jo kohta miettiikin, että onpas raskaamman puoleinen olo.. :D

Niin se monesti käy. Harvoin se joukko lähtee sen yhden matkaan olemaan pirteä, muuten... Synkkyydessä on puolensa :)

inkoponko kirjoitti:

Avainasioita hyvinkin, tämän keskustelun aikana selventynyt minulle entisestään.

Yxexäkin sanoi hyvin:
"Musta tuntuu että narsismi liittyy moneen asiaan ja moni asia narsismiin, ja tämä rajakysymys-osa-alueen ymmärtäminen ja rajojen noudattaminen sinällään jo poistaisi hyvin paljon kitkaa ihmisten välisistä vuorovaikutuksista."

Joskus olen harmitellut sitä, että palstan aihepiiri on rajattu. Täällä on kermaa kuorittavaksi, tilkka sieltä ja kauhallinen tuolta (enkä puhu vain niistä puheenvuoroista joista on helppo olla samaa mieltä). Mitkä resurssit olisikaan muidenkin aiheiden käsittelyyn.

Toisaalta taas.. Palstalla on tarpeensa ja tarkoituksensa, ja aiherajaus vie pintaraapaisua pidemmälle eri ulottuvuuksineen, näkemyksineen, toistoineen ja sivupolkuineen.

Ja, niin kuin rönsyt myöskin tukevat ja valaisevat joskus itse asiaa, tukee jollain tavalla itse asiaan keskittyminen myös muiden asioiden ymmärtämistä :)

Lue lisää

Rönsyily, hortoilu ja paikasta toiseen säntäily avartaa näkemyksiä. Kaikki eivät tätä filosofiaa ymmärrä, kuten armeijan vääpelit ja karttakeppiopet ;)

M.B. kirjoitti:

No, netti on ihan jännä paikka.. eilen illalla suurin osa nyt näkyvistä kirjoituksista loisti poissaolollaan.. Asia, joka toistuessaan jaksaa ihmetyttää, että mistä ihmeestä johtuu.. On noin miljoonas kerta lievästi liioiteltuna :)

Silmiä siristämällä voisi päästä havaintoon tunnetilojen tarttuvaisesta luonteesta. Mikä tarttuu? Se aito ja syvin tunne korkeintaan vain jos tuntee toisen tarpeeksi hyvin, muuten vain oma tulkinta toisen pinnasta.

Lue lisää

Juuri tunnetilat ovat merkittäviä asioita, miten palstalla kirjoitellaan, tai edes oleskelemme siellä. Jokaiselle jotain. Menemme monasti eläsässä juuri niiden joulkkioden;yhteisön tunnetilojen miukaan, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme.

Täälläkin - toisinaan merkittävästi.

Mietin kommentiasi: joukkomurha. Me.. en muista enää mitään olin kirjottamassa, koska teksti häviää jonnekin. Ehkä se on ylläpidon keksimä suojakeino : ) Tai tohelon kirjoittajan. Tai yhteydenluojan eli elisan tietysti. : D

Halaus sinulle M.B: olet hyvin suuri vaikuttaja minulle

M.B. kirjoitti:

Oma tulkintani tuli mieleeni siitä, että kuinka hankalaa se on ylläpitää omaa positiivista asennetta. Vaikka jos esimerkiksi aamulla herää hymyssä suin ja askel on yhtä liitoa ja tupsahtaa keskelle väkijoukkoa, jossa suurinpiirtein kilpaillaan siitä, kenellä oli kamalista kamalin aamu ja kertoessaan omastaan tuntee murhaavien katseiden painosta iloisesti heiluvan häntänsä hieman hidastavan ensin liikettään, kunnes pysähtyy kokonaan ja lurpsahtaa.. Ja sitten jo kohta miettiikin, että onpas raskaamman puoleinen olo.. :D

Niin se monesti käy. Harvoin se joukko lähtee sen yhden matkaan olemaan pirteä, muuten... Synkkyydessä on puolensa :)

Lue lisää

Joukkomurha kultaseni :)

elisakettu kirjoitti:

Juuri tunnetilat ovat merkittäviä asioita, miten palstalla kirjoitellaan, tai edes oleskelemme siellä. Jokaiselle jotain. Menemme monasti eläsässä juuri niiden joulkkioden;yhteisön tunnetilojen miukaan, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme.

Täälläkin - toisinaan merkittävästi.

Mietin kommentiasi: joukkomurha. Me.. en muista enää mitään olin kirjottamassa, koska teksti häviää jonnekin. Ehkä se on ylläpidon keksimä suojakeino : ) Tai tohelon kirjoittajan. Tai yhteydenluojan eli elisan tietysti. : D

Halaus sinulle M.B: olet hyvin suuri vaikuttaja minulle

Lue lisää

:D

Ethän vaan lakkaa kynsiäsi samalla kun kirjoitat?

*katsoo kysyvästi*

Hmm.. tuo vaikuttaja.. se on niin vaikuttava sana, että alkaa heti sellainen.. kiemurtelu.. irti vastuusta.. ;D

*haleja*

M.B. kirjoitti:

:D

Ethän vaan lakkaa kynsiäsi samalla kun kirjoitat?

*katsoo kysyvästi*

Hmm.. tuo vaikuttaja.. se on niin vaikuttava sana, että alkaa heti sellainen.. kiemurtelu.. irti vastuusta.. ;D

*haleja*

Lue lisää

Minne hemmettiin se aiemmin vastattu viesti meni?

Lakkaan kynsiäni. Vastaan sähköpostiin. Juttelen Kumppanin tai jonkun kanssa. Teen alati jotain muutakin kuin palstailen, koska olen työnarmonaani. En hirveästi jaksa keskittyä mihinkään, ja olen kärsimätön kun multa kysellään asioita, joihin en oikein osaa tai jouda vastata.

Jep. Yritän koko ajan. Ihan varmasti yritän,

Saattavat olla tai olla olematta. Henkilökohtaisesti voi riippua kysyjästä. Sitten kysymyksen asettelu ja sävy; mitä se viestii; miksi kysytään. Halutaanko jo itse kysymyksellä loukata vai onko se välittävää?

Rajaloukkaushan vetäisee defenssimuurin päälle. Jos kysymys ei tunnu loukkaavalle, defenssitutka saattaa vain hiukan nousta. Mutta tuo defenssimuurinkin korkeus riippuu pitkälti siitä, miten luottavainen/epäluuloinen ihminen (vaikka minä, jolta kysytään) on. Ja tämä taso taas vaihtelee traumavaiheiden (koko elämä on niitä) ja niiden käsittelyn levelistä. Kun luottamusta on tallentunut enemmän (esimerkiksi hyvien ihmissuhteiden ansioista) niin rajaloukkauksetkin vähenevät ja defenssimuurit madaltuvat. Kun olen epäluuloisempi, mietin tietysti heti mikä kysymyksen motiivi on jne.

Olen nykyisin melko avoin kysymyksille. Mutta jos haistan vilppiä tai olen julmistunut joistakin ympärilläni tavahtuvista asioista, olen varovaisempi. Aina ei tietenkään ole ollut niin. On ollut aika, etten ole luottanut mihinkään, joten vaikea minusta on irti ollut mitään saadakaan.

Tuo oli hyvä kysymys pitkänenä. Sanallisessa vuorovaikutuksessa emme tietoisesti ajattele tätä asiaa, mutta ehkä sitä voisi pohtia hieman itsekseen lisää?

Myös eräs vaikeimmista kommunikointimuodoista on kysymysten esittäminen niin, etteivät ne aiheuta vastavihamielisyyttä. Voisi sanoa, että liikkuu ritisevällä jäällä. Melkoinen taitolaji. Käyttäytymistieteitä pitäisi opettaa enemmän lapsille. Se hieman korjaisi sitä, mitä kasvatuksessa on mennyt yli tai mitä ei ole koskaan ollutkaan.

elisakettu kirjoitti:

Myös eräs vaikeimmista kommunikointimuodoista on kysymysten esittäminen niin, etteivät ne aiheuta vastavihamielisyyttä. Voisi sanoa, että liikkuu ritisevällä jäällä. Melkoinen taitolaji. Käyttäytymistieteitä pitäisi opettaa enemmän lapsille. Se hieman korjaisi sitä, mitä kasvatuksessa on mennyt yli tai mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Lue lisää

Toisten rajoja kunnioittamaan oppinut, toki heijastaen tilanteen itsensä kautta, yleensä tietää mitä voi toiselta kysyä ja mitä ei. Intuitiivisesti. Kuitenkin luulen, että usein kyse on valinnasta, mitä valitsee kysyä. Valintoihin vaikuttavat monet tekijät.

Jonkinlainen keskitie tässäkin. Liika uteliaisuus voi olla tunnistamattoman skoptofilian oire. Toisaalta totaalinen kysymättömyys voi olla merkki välinpitämättömyydestä.

temppuilija kirjoitti:

Toisten rajoja kunnioittamaan oppinut, toki heijastaen tilanteen itsensä kautta, yleensä tietää mitä voi toiselta kysyä ja mitä ei. Intuitiivisesti. Kuitenkin luulen, että usein kyse on valinnasta, mitä valitsee kysyä. Valintoihin vaikuttavat monet tekijät.

Jonkinlainen keskitie tässäkin. Liika uteliaisuus voi olla tunnistamattoman skoptofilian oire. Toisaalta totaalinen kysymättömyys voi olla merkki välinpitämättömyydestä.

Lue lisää

Totaalinen kysymättömyys voi olla myös merkki siitä, että toistuvien kysyjälle vääränkaltaisten vastausreaktioiden määrä on kasvanut yli sietorajan ja kysymisestä on tullut suorastaan traumaattinen tapahtuma...

M.B. kirjoitti:

Totaalinen kysymättömyys voi olla myös merkki siitä, että toistuvien kysyjälle vääränkaltaisten vastausreaktioiden määrä on kasvanut yli sietorajan ja kysymisestä on tullut suorastaan traumaattinen tapahtuma...

Lue lisää

"Älä kysy mitään, niin et kuule valheitakaan."

Näillä mennään.

Kiitos sinulle, elisakettu!
Aloituksesta, ja tästä avoimen aidosta kokemustesi ja ajatustesi kuvailusta.

Itselleni se konkretisoi entisestään aiheen merkitystä, vaikka siitä alusta asti on tuntumaa ollut ja viime päivien aikana selkeytynyt.

Ei ollut tullut mieleen tuokaan puoli asiasta, rajat suhteessa siihen mitä itse tekee itselleen.

inkoponko kirjoitti:

Kiitos sinulle, elisakettu!
Aloituksesta, ja tästä avoimen aidosta kokemustesi ja ajatustesi kuvailusta.

Itselleni se konkretisoi entisestään aiheen merkitystä, vaikka siitä alusta asti on tuntumaa ollut ja viime päivien aikana selkeytynyt.

Ei ollut tullut mieleen tuokaan puoli asiasta, rajat suhteessa siihen mitä itse tekee itselleen.

Lue lisää

Kiitos Inkoponko.

elisakettu kirjoitti:

Kiitos Inkoponko.

:)

Pahin mitä lapselle voi tehdä, on rikkoa hänen pieniä, kehittymässä olevia rajojaan :"(

Lapsi tarvitsee rajoja, ne luovat turvallisuudentunteen (pidän sinusta huolen). Lapsi tarvitsee hellyyttä ja rakkautta. Me aikuisetkin kyllä.

"Mikä sitten on liian henkilökohtainen kysymys.."

Joskus voi käydä niinkin että asia mistä itse juttelee tuntuu normaalilta aiheelta, mutta se onkin sille toiselle jonkinlainen tabu, ja hän tuskastuu ja vaivaantuu, defenssit pukkaa pintaan...vastahyökkäys ehkä...ja väärinkäsitys-tilanne on muodostunut. Syynä ei keskustelijat, vaan tunnistamattomat rajat ja kipupisteet.

Joku voi vetää herneen nekkuun vaikka toisen kiroilusta (voihan viddu ;) )

"Kun emme kohtaa kasvokkain.."

Täällä palstalla ajatuksesi väärinkäsityksistä kukoistanee koko kirjossaan. Ihmiset suhtautuvat kanssakirjoittajiin lähtökohtaisesti monella eri tavalla, luottaen, tai epäluuloisesti (ihminen kuulee mitä haluaa kuulla)

Pidin kommentistasi, kiitos! :)