Pakko oli alentua sitten tähän palstaan kun en muuta keksinyt.
Niin olen siis 17 poika/mies miten vaan asia halutaan ilmaista. No pakko vain sitte kertoa tämä ongelmani... Olen siis jo lukion toisella ja jo yläasteesta lähtien musta on tullut aika saamaton, läksyjen teko ja luku ei sitten millään edisty tai saa edes aloitettua. En kuitenkaa ole mikään häirikkö lukiossani. Yläasteesta kuitenki selvisin ja pääsin hyvätasoiseen lukioon. No nyt sitten lukiossa numerot ovat huonontuneet tai arvosanat ovat heitelleet laidasta laitaan, esimerkiksi pitkästä matematiikasta sain peräkkäisiltä kursseilta 9 ja 4. Vanhempia ja erityisesti äitiä tämä ei ole ilahduttanut.
No nyt viime jakson päätteeksi todistukseen tuli kaksi 5, 7, 8, ja ysi, ja nyt mutsi on aivan mielettömän vihainen ja tivaa selityksiä, uhkailee jne. Hän on sitämieltä että en voi selviytyä lukiosta ja että mun pitäisi lopettaa lukio, tai mennä vaihtoon vuodeksi. Tämä haukkuminen on kertakaikkiaan laskenut nyttem oman itsetunnon ja itseluottamuksen pohjamutiin ja nyt sitten mutsi epäilee jos olenkin jollain lailla sairas. En vain voi käsittää mite voi olla että en saa itsestäni mitää irti ja samalla haukutaan ja väkisinkin alkaa olla mieli maassa.
Eikä omaa fiilistä kohota että kesänjälkeen yhteen kaveriin katkesi puhevälit. Kuitenkaan en ole syrjitty tms koska kavereita koulussa on, heillä tosin ei ole mitään käryä miten paskasti itselläni menee. Ja nyt kun tehokkaasti mutsi laskee itsetuntoani niin saattaa mennä pieleen myös tämä kun olen nyt parinkuukauden ajan keskustellut ihastukseni kanssa facessa ja vähän kasvotusten. Varmaan jos menee suhteeksi asti niin mutsi haukkuu taas minut ja on sitämieltä että ainut mistä mun täytyy välittää, on koulu. Ja sitten yleisesti kiireinen syksy tulossa niin alkaa tulla ahdistunut fiilis.
Niin olen siis 17 poika/mies miten vaan asia halutaan ilmaista. No pakko vain sitte kertoa tämä ongelmani... Olen siis jo lukion toisella ja jo yläasteesta lähtien musta on tullut aika saamaton, läksyjen teko ja luku ei sitten millään edisty tai saa edes aloitettua. En kuitenkaa ole mikään häirikkö lukiossani. Yläasteesta kuitenki selvisin ja pääsin hyvätasoiseen lukioon. No nyt sitten lukiossa numerot ovat huonontuneet tai arvosanat ovat heitelleet laidasta laitaan, esimerkiksi pitkästä matematiikasta sain peräkkäisiltä kursseilta 9 ja 4. Vanhempia ja erityisesti äitiä tämä ei ole ilahduttanut.
No nyt viime jakson päätteeksi todistukseen tuli kaksi 5, 7, 8, ja ysi, ja nyt mutsi on aivan mielettömän vihainen ja tivaa selityksiä, uhkailee jne. Hän on sitämieltä että en voi selviytyä lukiosta ja että mun pitäisi lopettaa lukio, tai mennä vaihtoon vuodeksi. Tämä haukkuminen on kertakaikkiaan laskenut nyttem oman itsetunnon ja itseluottamuksen pohjamutiin ja nyt sitten mutsi epäilee jos olenkin jollain lailla sairas. En vain voi käsittää mite voi olla että en saa itsestäni mitää irti ja samalla haukutaan ja väkisinkin alkaa olla mieli maassa.
Eikä omaa fiilistä kohota että kesänjälkeen yhteen kaveriin katkesi puhevälit. Kuitenkaan en ole syrjitty tms koska kavereita koulussa on, heillä tosin ei ole mitään käryä miten paskasti itselläni menee. Ja nyt kun tehokkaasti mutsi laskee itsetuntoani niin saattaa mennä pieleen myös tämä kun olen nyt parinkuukauden ajan keskustellut ihastukseni kanssa facessa ja vähän kasvotusten. Varmaan jos menee suhteeksi asti niin mutsi haukkuu taas minut ja on sitämieltä että ainut mistä mun täytyy välittää, on koulu. Ja sitten yleisesti kiireinen syksy tulossa niin alkaa tulla ahdistunut fiilis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Äitisi tavallaan haluaa parastasi, mutta ilmaisee sen aivan väärin. Äitisi välittää sinusta, haluaa sinun menestyvän. Totta kai hän on pettynyt kun sinulla menee huonosti, mutta oikeutta painostukseen ja huutamiseen hänellä ei ole. Tärkeintä on sinun oma henkinen jaksavuutesi. Jos et jaksa, voit yrittää hakea apua joko kavereistasi tukijoiksi, tai sitten ihan ammattiapua. Tai kerro äidillesi, että et jaksa eikä painostus auta asiaan. Se on sinun elämäsi, ei äitisi. Toki älä lopeta koulua, yritä vain jaksaa. Käy puhumassa vaikka opolle että haluaisit keventää kurssimäärää, sekin voi helpottaa asiaan.
Tsemppiä! Kyllä se siitä vielä!
Kannattaisi katsoa asiaa ihan lääketieteellisesti.
Nuorella on usein hormonit miten sattuu ja kannattaisi ehkä käydä lääkärillä tutkituttamassa,ettei vain mikään ole vialla esim vaikkapa hormoonitasapainossa.
Onko sinulla juuri nyt kasvupyrähdys? Venytkö pituutta,onko lihaskipuja?
Sellainenkin vie energiaa uskomattoman paljon ja voi aiheuttaa väsymystä.
Syötkö terveellisesti? Olet juuri siinä iässä,että nyt viimeistään kannattaa katsoa mitä syö,sillä oikea ruokavalio vaikuttaa valtavasti jaksamiseen.
Hampurilaiset ja pitsat=hiilihydraatteja tuhottomasti=väsymystä,väsymystä....
Liikunta piristää myös,sekä ruumista että psyykeä.
Vaikuttaa siltä,että voit tarvita ammattiapua,jos et muuhun,niin sanomaan mutsillesi,että rauhoittuu.
Nimittäin vaikuttaa siltä,että äitisi on erittäin iso osa ongelmaa painostaessaan sinua.
Oletko koskaan sanonut hänelle suoraan,ettei painostus auta,vaan pahentaa.?
Sinun on nyt rohkaistuttava nimenomaan äitisi suhteen ja tehtävä hänelle selväksi,että painostuksen on loputtava.
Tehoaisiko äitiisi se,että sanoisit meneväsi hänen takiaan psykiatrille,ellei painostus lopu. Eräällä tutullani tehosi!
Tyttöystäväsi pitää olla sinulle voimavara. Jos opiskeluteho heikkenee seurustelun vuoksi,se ei ehkä ole hyväksi tässä vaiheessa kun ottaa huomioon kaiken muun.
Olet vielä nuori ja ehdit löytää tyttöjä ja jopa sen elämäsi rakkauden,mutta nyt mielestäni sinun pitää keskittyä opiskeluun ja siinä jaksamiseen.
Ja mieti vielä sitäkin; Mikä on todellinen toiveesi? Onko se todellakin lukion loppuun käyminen?
Mitä SINÄ haluat elämältä?
Toteutatko omia,vai äitisi/sukusi toiveita?
Toivotan sinulle kaikkea onnea elämässä.
Jokaisella tulee helpompia ja vaikeampia aikoja. Mun mielestä ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kuin mitä se jaksaa kantaa. Itse oon eläny nyt ahdistuksen ja masennuksen kanssa pari vuotta ja vielä nää jalat kantaa. :)
suosittelisin kuitenkin käymään kouluterkkarilla/lääkärillä/psykologilla, ihan vaan kertomassa ajatuksistas. He osaavat auttaa! Tsemppiä sulle kovasti :)