Naimisissa ihan onnellisesti ja lapsiakin on ja silti on käynyt niin ,että kun juttelee aikansa jonkun kanssa ja huomaa,että se onkin samalla aaltopituudella ja sanoo juuri oikeat sanat,vaikkei edes tuinne toista tarpeeksi.Niin miksi sitä alkaa ikävöimään toista,vaikka kaikki on kuitenkin kotona hyvin.Raivostuttavaa tälläinen.En minä pettänyt ole muuta kuin ajatuksissa vain pyörii.Täältä varmaan saa apua ;)
Ikävä
Aikuinen nainen
14222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riippuu siitä keneltä apua pyytää?
On sellaisia ihmisiä, jotka kuuntelee oikeasti ja vastaa, sitten on niitä jotka huutelee puun takaa.
Tämä on viimeisin paikka, miehiä liikaa täällä..
No on se kumma homma.. Onneksi ei itsellä ole moisia ongelmia. Ei ole lapsia eikä miestäkään. Vaan ei sillä.. Ehkä haluaisin joskus.. Siis sen miehen ja niitä lapsia. Mut en oikein usko joutuvani tuollaiseen tilanteeseen koskaan.
Koskaan ei saa vannoa mitään.Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi pitää itseään pyhimyksenä.Minäkin luulin olevani...
No ei kai.. Mut aika ihmeellistä et ajattelet jotakin toista jos kerran suhteessa on kaikki hyvin. Ei varmaan kannata kuitenkaan tehdä mitään ennen kuin on eronnut entisestä miehestä.. Ja varmaan miettiä varmaan tarkkaan sitäkin et mitä oikein elämältä haluaa.. Miksi ei ehkä olekaan onnellinen toisen kanssa..
Parisuhteeseen kuuluu toisiinkin ihastuminen. Se on ihan normaalia. Se taas on sitten toinen juttu, miten niitä ihastumisiaan toteuttaa. Piristäähän sellaiset haaveet mieltä. Ei se ole väärin, jollet toimi väärin. Yritä kuitenkin huomioida kumppaniasikin samalla, ettei käy niin että eksytte toisistanne.
En usko että täältä saat paljoa apua. Todennäköisesti kimppuusi hyökkää lauma ymmärtämättömiä ja täydellisiä kirjoittajia moralisoimaan.
Yleisesti tämän heitin.En erityisesti kellekkään naiselle tai miehelle.Voihan tämä käydä kuinka päin vain.No kokeilen kepillä jäätä ja katselen onko kaikki täällä täysiä pellejä...
Pahimpia on ne, jotka laittaa sanat toisen suuhun..ja asia on sitten sillä selvä.
No jos siitä saa tyydytystä että niin tekee..saahan sitten vain ajatella,että no saipahan tuokin ajankulua tylsyyteen.
No tottakai voi ihastua muihinkin, vaikka on naimisissa. Eihän ihmisen tunteita voi ohjata. Kyllä ne ihastukset siitä tuppaa ohikin menemään, jos niitä ei itse ruoki. Mutta ethän ole kuitenkaan petosten tielle viellä lähtenyt.
Mutta, jos olet täysin varma nykyisestä suhteestasi, niin kehottaisin vaan unohtamaan, tai sitten eroamaan jos kaipaat seikkailua.
Mielummin ero ennen seikkailua,kuin toisinpäin.
En ole lähdössä seikkailemaan.Mutta täytyy nyt vain saada sydän asettumaan...
Harvemmin näin käy vaikka juttelis joka päivä sadan eri miehen kanssa?
No ei siihen sataa tarvita.Eikä joka päivä.Se on tunne kun puhuu ja katselee ja kaikki tuntuu helpolta.Ja kuin olisi aina tuntenut kyseisen ihmisen.
Et ole ainut jolle näin on käynyt! Minulle myös ja kaipaan erästä miestä vaikka mitään ei ns tapahtunut illan aikana jolloin tapasimme..sydän vaan kummasti sykähtää..mutta se lienee inhimillistä:) ..Eikä sitä ihmistä tarvitse unohtaa..muistoja saa olla ja niitä kertyy elämän aikan kaikille..koeta vaan kestää.Ajan oloon ne tunteet laimenee..silti ei tartte unohtaa..
Kuulostaa tutulta :). Itselleni kävi niin, että jouduin tekemisiin miehen kanssa, joka tuntui heti alusta asti jotenkin todella tutulta. Tuntui melkein, että nyt on kyse jostain elämää suuremmasta, ja siksi varmaan häneen vähän ihastuinkin ja aloin haaveilla kaikenlaista romanttista.
Sain siitä ihastumisen tunteesta valtavasti energiaa, mikä piristi ihan arkista kotielämääkin. Ja siis tämä kaikki vain ihan asiallisista muissa merkeissä tapahtuneista tapaamisista, ei meillä missään vaiheessa ollut "mitään" enkä kertonut ihastumisestani hänelle enkä kenellekään muullekaan.
Löysin myös tietoa siitä, että hyvässäkin parisuhteessa oleva saattaa ihastua ihan yllättäen ja että se on ihan normaalia eikä siinä ole mitään väärää. Missään nimessä en halunnut mennä pilaamaan omaa parisuhdetta ja loukkaamaan kumppaniani alkamalla säätämään jotain tämän uuden tuttavuuden suuntaan.
Jossain vaiheessa huomasin sen tuttuuden tunteen tulleen siitä, että hän oli niin samanlainen kuin itse olen. Jutut, eleet, luonne, kiinnostuksen kohteet, käsitys elämästä... Jotenkin sen ymmärrettyäni ihastuminenkin hiipui. Mutta niin samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa olisi ihanaa olla ystävä. Vaan siinäpä olisikin selittelemistä omalle miehelle, että mikäs se kuvio onkaan... Joten ajatuksissa vain :).