Meillä on kohta 2kk ikäinen tyttö, joka ei suostu nukkumaan päikkäreitä muualla kuin kantoliinassa. On muutenkin aika itkuinen, heti jos joku ei miellytä, alkaa huuto. Kantoliina on oikeastaan ainoa paikka jossa rauhoittuu. Viihtyy nykyään jo pieniä hetkiä lattialla, sitterissä tai ihan vaan sylissä "jutskailemassa". Hymyileekin jo aika paljon, jos on virkeä. Heti kun väsähtää, haluaa liinaan, syli ei kelpaa. Liinassa ollessakin pitäis kävellä kokoajan.. Yöt nukkuu hyvin, tosin yleensä huutaa kurkku suorana jonkin aikaa ennen kuin nukahtaa ja siihen asti on kanniskeltava ympäri kämppää. Ilmavaivoja on jonkin verran, ainakin piereskelee ja röyhtäilee paljon. Onko hän vain vaativa, vai voikohan taustalla olla jotain muuta?
Ja miten ihmeessä saisin vauvan nukkumaan jossain muualla ku liinassa Tuleeko iän myötä helpotusta, vai vaatikohan hän aina päästä liinaan jos en totuta johonkin muuhun?
Itse alan väsähtää, kun esikoinenkin vaatii oman huomionsa ja tunnen, etten riitä tarpeeksi molemmille. Olen itse luonteeltani rauhallinen ja herkkä, samoin esikoinen, siksi tuntuukin kurjalta, kun en osaa tyydyttää vauvaani :(
Ja miten ihmeessä saisin vauvan nukkumaan jossain muualla ku liinassa Tuleeko iän myötä helpotusta, vai vaatikohan hän aina päästä liinaan jos en totuta johonkin muuhun?
Itse alan väsähtää, kun esikoinenkin vaatii oman huomionsa ja tunnen, etten riitä tarpeeksi molemmille. Olen itse luonteeltani rauhallinen ja herkkä, samoin esikoinen, siksi tuntuukin kurjalta, kun en osaa tyydyttää vauvaani :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuullostaa ihan meijän pojalle. Ikää nyt 7 viikkoa ja oikeestaan vasta kaksi kertaa nukkunut kunnolliset päikkärit jossain muualla kun kantoliinassa tai koko ajan liikkuvissa rattaissa. Tosin kantoliinassa poika nukkuu hyvin vaikka itse istuisin paikallani.
Meillä ainakin nukahtaminen vaatii sen, että joku on vieressä tarpeeksi pitkään ja on heti taas vieressä jos poika meinaa havahtua. Nytkin makasin vauvan vieressä varmaan puoli tuntia, josta ensimmäisen vartin koko ajan laulaen. Silti se heräsi vielä kun nousin siitä ylös. Menin takasin viereen vielä noin 10 minuutiksi ja se näytti riittävän. Tosin tämänkin toimiminen vaatii sen, että vauvan saa ensin rauhoitettua. Meillä on rauhoittelussa toiminut jumppapallon päällä hyppiminen hyvin.
Yöunillekin poikaa on oikeastaan turha yrittää, ennen kun itse menemme nukkumaan. Kertaakaan ei ole ollut illalla enää nukahtamis ongelmia sen jälkeen ku itse siirrymme sänkyyn. Poika nuukkuu meidän vieressä. Musta onkin alkanut nyt tuntumaan, että pojan nukkumis ongelmat johtuvat siitä, ettei hänen havahtuessa vieressä olekaan ketään.
Nyt kyllä tuntuu, että itkuisuus on muutenkin vähentynyt, vaikka ei poika ikinä mielestäni mitään hirveästi ole itkenytkään. Tai alkaa kyllä itkemään yleensä täysin yllättäen ja heti täydellä volyymillä, mutta saan nopeasti itkun loppumaan jos toimin "oikeen". Nyt on alkanut ihan selvästi ympäristö jo kiinnostaa enemmän ja siksi tuntuu viihtyvän paremmin myös itsekseen.
Meillä myös melko haastava vauva. Nyt ikää 3 kk. Suostuu nukahtamaan syliin tai liikkuviin vaunuihin. Kun nukahtaa syliin, nostan vauvan vaunuihin nukkumaan, jotka ovat siis meillä sisällä olohuoneessa. Vaunuissa nukkuu yleensä hyvät päiväunet, mutta jos laitan vauvan nukkumaan omaan sänkyyn syliin nukahdettuaan, hän havahtuu melko nopeasti eikä osaa enää nukahtaa. Illalla tyttö nukahtaa tissille ja hivutan hänet sitten oman sängyn puolelle. Silloin tajuaa jotenkin, että on ilta ja nyt nukutaan omassa sängyssä. Olen myös huomannut, että tyttö nukkuu paremmin jos ympärillä on hälinää, esim. Tv päällä.
Vielä tämä syliin nukahtaminen onnistuu kun tyttöä jaksaa vielä kanniskella, mutta en tiedä miten saan tytön nukahtamaan kun painoa tulee enemmän ja kun imettäminen loppuu. Meillä ei tyttö myöskään viihdy kovin hyvin yksin missään, joten muutenkin häntä saa kanniskella melko paljon. Tyttö on myös todella temperamenttinen ja kertoo kyllä erittäin kuuluvasti jos jokin asia on huonosti. Meillä tuota itkuisuutta epäiltiin maitoallergiaksi, mutta verikokein ei löytynyt mitään. Jotkut vauvat vaan itkee enemmän ja meille sattui sellainen tapaus :).
Olisiko teillä vinkkejä kuinka vauvan saisi nukahtamaan itsekseen tai edes omaan sänkyyn niin ettei syliä tarvittaisi. Alkaa nimittäin selkä olla jo melko kipeä tuosta kanniskelusta.
Vinkkejä ei ole, mutta empatiaa kyllä. Täälläkin (3kk) nukutaan päiväunia vain kantoliinassa (liikkessä), sylissä tai kyljellään tissi suussa (ja sen tissin pitää olla saatavilla koko kolmen tunnin unien ajan, tai herää heti jäätyään yksin!).
Juu, olis ollut fiksua opettaa nukahtamaan yksin alusta pitäen, mutta se ei sovi yhteen huonon maidonnousun ja sitkeiden imetysyritysten kanssa - eli alussa sai olla tissillä aina kun vaan suostui, söi paljon myös uneen.
Nyt odottelen 4-6kk ikää ja haaveilen (pelokkaana!!) jonkinsorttisesta pehmeämmästä unikoulusta.
Lohdullista tietää etten ole ainoa...
Vinkkejä ei ole mullakaan, mutta kokemusta.
Meidän pojalla alkoi nukkumisvaikeudet tasan 2kk iässä. Iltakitinää joka ilta, monta tuntia!
Mutta meillä näköjään osoittautui näläksi tuo kitinä. Poika tankkasi ja tankkasi maitoa, josta sitten loppujen lopuksi tuli liian täyteen, mutta ei enää pitänyt nälkää samalla tavalla. Syötöt tihentyivät ja maitomäärä vain kasvoi iltaisin kitinän mukana. Otin 3kk neuvolassa puheeksi tuon iltakitinän ja maitomäärän. Ntäti neuvoi antamaan iltaisin velliä. Velliä aloin antamaan heti kun rokotteiden vaikutukset (kuume, levottomuus, itkuisuus, etc) loppuivat. Siinä vajaa 3kk4pv iässä aloin antamaan velliä iltaisin, ja siihen loppuvat iltakitinät ja se loputon tankkaus. Sitten alkoi olemaan aamuisin ja päivisin todella kränä ja päiväunia nukkui tuskin ollenkaan. Alkoi syömään tunnin välein. Aloin antamaan velliä aamuisinkin. Vellillä maidolla pärjättiin aamupäivä, mutta taas klo 13-14 jälkeen alkoi itkuisuus, nukkumattomuus ja syöntivälien tihentyminen. Soseet aloitettiin viikko sitten (poika reilu 3kk2vko). Pentu on tyytyväinen, nukkuu päivisin, iltaisin saa hyvin unta. Se kiukkuinen pakkaus on täysin tipotiessään!
PS: Silloin kun poika kitisi/kitisee/itki/itkee nälkäänsä, rauhoittui vain sylissä/liikkeessä.
Tämä siis meidän tarina vain.