Morjesta vaan kaikille.
Pakko kirjoittaa tänne kun nyt on niin hyvä olo...ja jakaa se teidän kanssanne.
Ai mitäkö on tapahtunut...no eipä mitään suurta ja mullistavaa vaan se että tajusin jotain todella tärkeätä eilen.
Pari viikkoa on taas ollut aikaslailla ahdistusta ja pelkoja ja pohdintaa milloin mistäkin asiasta.Mentiin sitten eilen lasten kanssa yhteen kylpylään uimaan koska olin jo kauan luvannut että sinne mennään.Ensin tunsin taas tutut jännitysoireet,miten pärjään kolmen lasten kanssa ettei ne huku jne.Oli outo olo,huimasi vähän,hermoilin.No,mentiin ja päästiin altaaseen ja...meillä oli NIIN kivaa.Unohdin pariksi tunniksi kaiken muun ja jossain loppuvaiheessa huomasin ajattelevani että TÄLTÄ TUNTUU OLLA MINÄ,SE NORMAALI MINÄ.
Hyvä olo jatkui koko illan ja vielä seuraavanakin päivänä oli todella mahtavaa.Sain paljon asioita hoidettua joita olin ahdistukseltani vain lykännyt,ja taas sain siitä hyvää oloa kun sain muutaman alitajunnassa kalvaneen asian poishoidettua.
Lähtiköhän se lumipalloefekti vyöryämään nyt toiseen suuntaa...se jää nähtäväksi mutta ainakin keksin miten saan itselleni hyvän olon.Olemalla lasten kanssa!!!!!!!!
Olenhan toki heidän kanssa ollut paljon aikaisemminkin mutta viime pari vuotta on kieltämättä ollut paljon omassa itsessä kieriskelyä enkä varmasti ole ollut ihan läsnä aina kaikessa.Eilen olin ja se tuntui mahtavalta!
Kävin myös lääkärissä tänään joka sai mut kyllä aika hyvin vakuuttumaan siitä että kaikki oireeni on stressiä ja ahdistusta ja hän oli sitä mieltä että ei lääkitä vaan nyt lähdetään keskusteluavun kautta liikenteeseen ja varaan ajan psyk.sairaanhoitajalle.Sekin tuntui mukavalta kun ei heti tuputettu lääkkeitä vaan hän aidosti kuunteli ja kertoi miksi minulla nyt todennäköisesti ei ole sydäntautia tms.
Summasumarum...elkää luovuttako vaan etsikää,kokeilkaa,se on joskus hyvin pienestä kiinni.
En siis koe että olen mitenkään ihmeparantunut vaan kertakaikkiaan tajusin eilen että moni ilo jää kokematta kun jatkuvasti vain murehdin tulevaa ja pelkään sairastuvani.
P.s. Menin jopa isoon vesiliukumäkeen,jonne en todellakaan mielelläni mene ja meinasi kyllä paniikki tulla mutta selvisin ja menin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.....jee!!
Pakko kirjoittaa tänne kun nyt on niin hyvä olo...ja jakaa se teidän kanssanne.
Ai mitäkö on tapahtunut...no eipä mitään suurta ja mullistavaa vaan se että tajusin jotain todella tärkeätä eilen.
Pari viikkoa on taas ollut aikaslailla ahdistusta ja pelkoja ja pohdintaa milloin mistäkin asiasta.Mentiin sitten eilen lasten kanssa yhteen kylpylään uimaan koska olin jo kauan luvannut että sinne mennään.Ensin tunsin taas tutut jännitysoireet,miten pärjään kolmen lasten kanssa ettei ne huku jne.Oli outo olo,huimasi vähän,hermoilin.No,mentiin ja päästiin altaaseen ja...meillä oli NIIN kivaa.Unohdin pariksi tunniksi kaiken muun ja jossain loppuvaiheessa huomasin ajattelevani että TÄLTÄ TUNTUU OLLA MINÄ,SE NORMAALI MINÄ.
Hyvä olo jatkui koko illan ja vielä seuraavanakin päivänä oli todella mahtavaa.Sain paljon asioita hoidettua joita olin ahdistukseltani vain lykännyt,ja taas sain siitä hyvää oloa kun sain muutaman alitajunnassa kalvaneen asian poishoidettua.
Lähtiköhän se lumipalloefekti vyöryämään nyt toiseen suuntaa...se jää nähtäväksi mutta ainakin keksin miten saan itselleni hyvän olon.Olemalla lasten kanssa!!!!!!!!
Olenhan toki heidän kanssa ollut paljon aikaisemminkin mutta viime pari vuotta on kieltämättä ollut paljon omassa itsessä kieriskelyä enkä varmasti ole ollut ihan läsnä aina kaikessa.Eilen olin ja se tuntui mahtavalta!
Kävin myös lääkärissä tänään joka sai mut kyllä aika hyvin vakuuttumaan siitä että kaikki oireeni on stressiä ja ahdistusta ja hän oli sitä mieltä että ei lääkitä vaan nyt lähdetään keskusteluavun kautta liikenteeseen ja varaan ajan psyk.sairaanhoitajalle.Sekin tuntui mukavalta kun ei heti tuputettu lääkkeitä vaan hän aidosti kuunteli ja kertoi miksi minulla nyt todennäköisesti ei ole sydäntautia tms.
Summasumarum...elkää luovuttako vaan etsikää,kokeilkaa,se on joskus hyvin pienestä kiinni.
En siis koe että olen mitenkään ihmeparantunut vaan kertakaikkiaan tajusin eilen että moni ilo jää kokematta kun jatkuvasti vain murehdin tulevaa ja pelkään sairastuvani.
P.s. Menin jopa isoon vesiliukumäkeen,jonne en todellakaan mielelläni mene ja meinasi kyllä paniikki tulla mutta selvisin ja menin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.....jee!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mukava lukea välillä tällaistakin. Ei ihmisen pitäisi kaiken aikaa todellakaan murehtia ja pelätä. Se on myöskin tärkeää, että tekee asioita, juttuja, joista saa mielihyvää. Oma elämänasenne vaikuttaa omaan olotilaan, sehän on selvä. Jos on oikein uupunut, masentunut, ahdistunut, silloin tuntuu, ettei jaksa yhtään mitään.
Täytyisi vain sinnitellä, lähteä vaikka hetkeksi ulkoilemaan, tehdä edes pieniä askareita ym.ym. On se ainakin parempi vaihtoehto sohvallamakaamiseen ja murehtimiseen. Asioista jutteleminen varmasti helpottaa olotilaa, ei siitä haittaa ainakaan ole.