Perheemme miespuolinen henkilö on tehnyt vuosikausia pätkätöitä ja nyt näyttää nekin loppuneen. Kamalan ahdistavaa ja rasittavaa, sekä taloudellisesti, että sosiaalisesti.
Itse olen äitiyslomalla. Tuntuu että tulevaisuutta ei voi yhtään suunnitella (tai voiko sitä koskaan). Ihmisarvomme tuntuu alhaiselta. Nolottaa ja hävettää.
Aina löytyy jotain töitä, sanotaan. Kyllä, mutta parin viikon lyhyen ja huonopalkkaisen työn vuoksi ei kannata kuitenkaan uhrata kohtuullista ansiopäivärahaa. Ikävää että yhteiskunnassamme on tällä hetkellä työnantajan markkinat.
Mitä tehdä? Meditoidako vai oikeasti ottaa piittaamaton asenne yhteiskuntaa kohtaan (sitä en missään nimessä haluaisi). Tähän asti olen tsempannut mielialaani sillä, että maailmassa on monella asiat paljon hullummin ja ahdistavammin. Aamuihin ja uusiin päiviin on vain kamala herätä. Onnesta on edes ihania lapsia.
Kuinka te muut olette selvinneet vastaavasta tilanteesta?
Itse olen äitiyslomalla. Tuntuu että tulevaisuutta ei voi yhtään suunnitella (tai voiko sitä koskaan). Ihmisarvomme tuntuu alhaiselta. Nolottaa ja hävettää.
Aina löytyy jotain töitä, sanotaan. Kyllä, mutta parin viikon lyhyen ja huonopalkkaisen työn vuoksi ei kannata kuitenkaan uhrata kohtuullista ansiopäivärahaa. Ikävää että yhteiskunnassamme on tällä hetkellä työnantajan markkinat.
Mitä tehdä? Meditoidako vai oikeasti ottaa piittaamaton asenne yhteiskuntaa kohtaan (sitä en missään nimessä haluaisi). Tähän asti olen tsempannut mielialaani sillä, että maailmassa on monella asiat paljon hullummin ja ahdistavammin. Aamuihin ja uusiin päiviin on vain kamala herätä. Onnesta on edes ihania lapsia.
Kuinka te muut olette selvinneet vastaavasta tilanteesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kohtuullinen ansiopäiväraha muuttuu yllättävän äkkiä kohtuuttomaksi peruspäivärahaksi. Lyhyt työsuhde voi poikia pitempiaikaisia töitä kun taas jatkunut työttömyys karsii pian lyhyetkin työt.
Tulevaisuutta voi aina suunnitella - tulevaisuus on sellainen millaiseksi sen itse teemme.
Jos työt ei kiinnosta, niin sitten opiskelemaan.
Kannattaa niitä kuitenkin ottaa lyhyitäkin hommia, sillä niiden avulle saa ansiosidonnaisen aikaa venytettyä. Ja työkokemus on tärkeää, se pitää ammattitaidon kunnossa ja antaa edellytykset siihen että jatkossa voi työllistyä. Tsemppiä, tiedä omasta kokemukseSta että rankkaa on, itekintenyt kouluille pätkäsijaisuuksia.
On tää rankaa, sijaisuuksia ja pätkätöitä tehty nyt vuodesta 2000 asti ja alkaa pikkuisen jurppiin, kun ei voi mitenkään suunnitella tulevaisuutta, esim. lainanotto. Nyt on työnantajan markkinat. En enää yhtään ihmettele, että jotkut tekevät pimeänä töitä.
Työkkäristä ollaan yritetty saada aikaa jo pariin otteeseen erikoisneuvojalle, mutta kuulemma on niin pitkä jono etteivät anna! Käsittämätöntä.
Mille alalle puolisosi(tai sinä) haet töitä?
No jos on työnantajan markkinat niin annapa se oma pätkätyösi jollekin toiselle työttömälle. Jos et itse ole työttömänä niin se joku toinen joka ei päässyt sinun työhösi on työttömänä. Yhteiskunnallisesti katsottuna se on siis ihan sama maksaako ne sinulle vai sille toiselle sitä työttömyyssrahaa. Eli se painaa kuinka paljon pidät työstäsi.