Niin ei ollut vaan tarkoitettu. Tiesit kyllä, ettei tiemme vie yhdessä kohti auringonlaskua. Minulla on oma, raskas polku, sinulla omasi, valoisampi, vaikka nyt vielä toisin ajattelet. Kaksi haavoittunutta vain sattui kohtaamaan...
Vaikka oletkin katkera, muista niitä yhteisiä hetkiä, jolloin paikkailimme toistemme rikkipuhkottuja sisimpiämme, ja jaoimme salaisuuksiamme, pala palalta, sana sanalta. Tarkoitukseni ei ollut hajottaa, vaan eheyttää. En silloin ymmärtänyt, että kun sinä vahvistuit, minä muutuin edessäsi heikommaksi. Oli aika luopua, ettei molemmat jäisi siivet savuten maahan.
Lennä joutseneni, lennä valoon! En sinua unohda.
Vaikka oletkin katkera, muista niitä yhteisiä hetkiä, jolloin paikkailimme toistemme rikkipuhkottuja sisimpiämme, ja jaoimme salaisuuksiamme, pala palalta, sana sanalta. Tarkoitukseni ei ollut hajottaa, vaan eheyttää. En silloin ymmärtänyt, että kun sinä vahvistuit, minä muutuin edessäsi heikommaksi. Oli aika luopua, ettei molemmat jäisi siivet savuten maahan.
Lennä joutseneni, lennä valoon! En sinua unohda.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Maahan olen jäänyt... toivottavasti ei ollut minulle... kuulostaa kyllä järkevältä, ja tiedän että tarvitset aikaa... me molemmat tarvitsemme
lentoon.
Vaan éihän se halunnutkaan yksin lähteä.
Ihmettelin miten en ennen ollut huomannut tuollaista,
kaipuuta toisen luo.
Ikävää toisen lähelle.
Mietin mitä se on.
miehelle vai naiselle?
Ota tosta ny selvää kumpi, mut ihan sama :)
http://www.youtube.com/watch?v=IQelzZm7mcg&feature=related
Toi Video sai mut "kyyneliin" Se Oli Ihan Kun Mun Elämästä! Mä Haluun "kiteyttää" tän jutun. "MIKÄ ON KAUNIIMPAA, KUN KAHDEN KARVAISEN UROKSEN RAKASTELU?" Niinpä Niin....hihhih!
Trollialoituksia sitten piisaa täällä. Eikö olisi jo korkea aika aloittaa
jokin asiallinen ketju?
Pikkuhiljaa risoo nämä lässynlää-ketjut.
Hohhoijaa.....
Ei trolli,eikä provo. Kun aurinko laskee, ja menninkäiset ryömivät koloistaan, lisää seuraa...mieheltä naiselle
Provo olet koko ukko :)
Ehkei ollut tarkoitettu, kun et sitä halunnut. Yhden ihmisen tahto ei koskaan riitä.
Voi se riittääkin, arvaa mihin?
No, kerro.
pikkuhiljaa hyvää tulee......
"Niin ei vaan ollut tarkoitettu."
En usko kohtaloon. Toisilla on vain parempi tuuri kuin toisilla. Jotkut tekevät enemmän saavuttaakseen jotain kuin toiset, eivätkä silti onnistu niin kuin haluaisivat. Kuitenkin omilla ratkaisuilla on suuri vaikutus siihen millaisen elämän itselleen rakentaa. Ja sillä, millä tasolla ja millä eväillä osaa olla onnellinen.
En tunnistanut tuosta itseäni enkä häntäkään. Olen kuitenkin huomannut, että ihmiset ajattelevat asioista niin erilailla, siis niistä "samoistakin", ettei aina ymmärrä toista heti. Näkökulmat voivat olla niin erilaisia, ettei edes ymmärrä keskustelevansa samasta asiasta.
Saisin kirjoituksen sopimaan omaan elämääni, jos haluaisin ajatella hänen ajattelevan noin ;-)
Sinänsä mielenkiintoinen huomio. Kuinkahan moni yhteydenotto täällä menee ohi vain siksi, että kummallakin on erilaiset käsitykset siitä mitä tapahtui?
Luuletko, että oikea S näillä palstoilla seikkailee.....
Onko sillä loppujen lopuksi väliäkään :-)
Tänne on helppo purkaa huoliaan. Kirjoittaminen selkeyttää aina omia ajatuksia.
En usko, että näillä yleisesti käytettävillä "tunnisteilla" kukaan omaansa löytää.
Ei, kun luulen että se on väärä S
Sarille (ko)
Sari on vaan tekosyy sinulle. Tajuuk sä? totta kai tajuat. Fiksu kultani. En tunne ketään Saria, höpösuu.
Varo nyt se suuttuu. Se tarkoittaa tolla sitä että sulle ei saa kelvata kuka tahansa.
Tai sun pitää kertoa asioiden laita.
Jos se toinen miettii jotain samansuuntaisia asioita mielessään. Tai mistä mä tiedän missä teidän ajatukset viilettää. Taivaissa ja toisaalta juoksuhaudoissa.
Juu jonon jatkoksi vaan, meitä on täällä; Marikaa, Hennaa, Jennaa, Annea, Minnaa ....
Ennakkoluulojen huipentuma.
Tuollaisia asioita, kaipa hän tietää, sillä jos ei tiedä niin pahasti olet tehnyt.
Jos tämä olisi minulle, niin osuisi. Aivan kuin erään miehen kynästä, joka lensi valoon.....Niinkuin joutsen ja joutsenten kokoontumisen aikaan.
Tiedän. Olen sen ymmärtänyt jo hyvän aikaa, ettei ollut tarkoitettu niin. Olen sen hyväksynyt, enkä jaksa jauhaa enää sen enempää. Olen kyllästynyt polkuihin, jotka eivät johda mihinkään. Siksi pisteen tein ja hiljaisuuden sen perään.
Ihme lässytystä.
Aurinko on laskenut, menninkäiset ovat nousseet koloistaan huutamaan ikäväänsä keijujensa luo:)
Yksi kertomus, monta tarinaa, yhtä monta kokijaa. onko se hän? Tarkoittaako tuo minua? Monta tarinaa, mutta on vain yksi oikea. En halua sinun tunnistavan minua täältä, sillä ei ole merkitystä, minulle riittää, kun vain löydät itsesi. Luulen, että olet jo löytänytkin. Silti, täällä kuitenkin olen, jos vain uskot niin, varmuutta et siihen kuitenkaan saa.
Se, mitä tein, oli pakko tehdä, olin osani valinnut, taakkani on pakko kantaa loppuun saakka, tiesit sen. En halunnut sinun rakastuvan itseeni, ja vielä vähemmän itseni sinuun, niin vain kävi, -kaksi haavoittunutta...ei sen niin pitänyt mennä.
Joutseneni, tulit elämääni, yllättäen. Näin naamiosi taakse, sinne, varman ulkokuoren alle oli piiloutunut arka nainen, kolhuja saanut. Näin sinut, tunnistin sinusta itseni, haavoittuneen. Varovasti, tunnustellen, itseäni aina sinulle palan antaen, sain sinut paljastamaan herkän sisimpäsi, sinne ei ollut kukaan ennen päässyt.
Kaksi värisevää sielua, alastomina, toistensa haavoja ja arpia balsamoiden, hiljaa, hyväillen, vähä vähältä vahvistuen, eheytyen. Avasin solmusi, korjasin traumasi, opetin sinut näkemään itsesi kauniina, sellaisena, kuin minä sinut näen.
Kaksi värisevää vartaloa, alastomina, toisissaan kiinni, maailmankaikkeus tuolla jossain, vain me kaksi, sielut ja ruumiit, suuri ykseys, Rakkaus.
Tiesimme sen päättyvän joskus, ratkaisu oli edessä, et olisi halunnut, mutta minulla on oma raskas polku kuljettavana, tieni olen valinnut.
Olen nyt täällä, kaukana sinusta, ajatuksen päässä, sisälläsi.
Jos joskus kohtaamme, välimatka minusta sinuun on kosketuksen mittainen, sinusta minuun valovuosien, tai yhden, silmistäsi valuvan kyyneleen......
Joutseneni, kokeile siipiäsi, en niitä taittanut. ne kantavat kyllä. Lennä valoon, vapauteen, älä katso taaksesi, täällä minä olen.
Oih, miten ihanaa paatosta. Olispa mulle, mut tuskinpa "kaivattuni" noin hienosti kirjoittaisi.....
Sä kaipaat jotain S:ää täällä ja toista muualla, säälittävää...
Onpa ahdistavaa tekstiä. Varmasti kauniiksi ajateltu, mutta tuon perusteella olet käyttänyt sitä S-ihmistä rumasti. Ei sitä voi kauniisti piilottaa edes runomuotoon.
Kiitos Jari kaikesta. Tiedän sinun olevan siellä jossain :)
Härskiä tekstiä... sitä ihmiset aina kuvittelevat olevansa jotain, kun riepottelevat toisia oman tarinansa tahtiin, ja siitä huolimatta itkevät omaa paskaa elämäänsä huokaillen 'näin sen piti mennä'... voi kiesus ku ottaa aivoon! Sitä vaan yritetään saada omasta häpeästä, pelosta ja huonosta omastatunnostakin jotai kaunista vähä runoilemalla... säälittävää!
Mutta ei siinä mitään, tännehän saa purkaa ajatuksia, ja oli kyl kaunista tekstiä kieltämättä, muttei elämästä silti tarvii draamaa tehdä muitten kustannuksella... toivottavasti tunnistat tuosta itses ja teet asioille jotain konkreettista... hyvää jatkoa :)
Täytyy ihan kommentoida saamaani palautetta. Tekstini vaikutti juuri, kuten halusinkin, kiitos kaikille. Kirjoitin tarkoituksella runomittaan, se antaa enemmän tulkinnanvaraa, ja herättää kysymyksiä, jokainen kokee lukemansa omanlaisesti.
Runomuodossa on se hauska puoli verrattuna selkokieleen, että asioita voi kertoa kiertoilmauksin, joiden todellisen tarkoituksen ymmärtävät vain he, jotka ovat todellisessa elämässä kokeneet jotain samanlaista.
Jätin tarkoituksella tekstiin "väljyyttä", ettei edes hän minua sieltä absoluuttisella varmuudella tunnista. Toisaalta ripottelin sinne tänne sanoja, lauseita, lauserakenteita, ja kielikuvia, jotka vain lisäkseni yksi ihminen tässä maailmassa voi yhdistää itsekokemaansa.( Niitäkin vain sopivassa suhteessa kokonaisuuteen)
Täällä on ollut monenlaista tulkitsijaa, hyvä niin. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, ettei tarina ollut niin ruma, kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää. Ei ollut "kolmiodraamaa", "lähtöä ilman selitystä", todellisuus on aivan erilainen.
ko. henkilö tietää, että minun tapauksessa tällainen kirjoitus on enemmänkin tsemppipotku perseelle, kuin ikävän vuodatus.
Olen nyt täyttänyt tämänkin itselleni asetetun tavoitteen: Kirjoita kerran elämässä Suomi24:een. Nyt se on tehty! Jääkää hyvästi, koettakaa pärjäillä!
PS nimim.lässyn lässyn
Eikö elämä itsessään jo ole draamaa, vai miksi täällä roikut???
Kaikilla on omat rikkonaiset kohtansa, harva on ilman haavoja saanut elää. Jos on saanut, on luultavasti elämä ollut aika elämätöntä. Turvallista, mutta tylsää ja se kaikkein tärkein on jäänyt luultavasti kokematta. Toiset näyttävät haavansa ja haavoittuvuutensa, toiset sen piilottavat.
On kovin surullista, jos rakkauden torjuu haavoittumisen tai haavoittamisen pelosta. Olen elämässäni kokenut paljon, mutta voi myös kertoa, että kun on sattunut niin paljon kuin voi sattua ja siitä selvinnyt, on paljon vahvempi. Kasvaminen ei ole koskaan pahasta ja rakkaus on aina arvokas kokemus. Lyhytkin rakkaus on parempi valinta kuin rakkaudettomuus. Ja jos rakkauteen lähtee rehellisin mielin, aidoin tuntein ja sitten epäonnistuu, ainakin on yrittänyt.
Olisin kovin-kovin surullinen, jos tietäisin hänen torjuneen minut ja rakkauteni sen takia, ettei halunnut haavoittaa ;-(
Miten voit luovuttaa. Meillä on koko tulevaisuus edessämme. Miten kokonaiseksi tunnen itseni Sinun seurassasi. Miten Sinun katseesi ja äänesi saa minun sisimpäni hehkumaan. Sinun komea hymysi saa minut hymyileen koko päiväksi. Toivon että vuoden takaisella ehdotuksellasi olisi ollut syvempi merkitys. Mutta nyt minä näen. Sinä janoat vain minun huomioni. Sinä annat minulle aina vähäsen ja pudotat takaisin maahan makaamaan. Teet sen hienosti ja tyylikkäästi. Minä olen moneen kertaan koonnut palaseni ja noussut aina uudelleen. Olen jaksanut aina uskoa meihin. Jo monta vuotta olen odottanut. Miksi annat minun aina ymmärtää väärin. Miten voit nauttia tästä? Haluaisin niin vihata sinua. Haluaisin pyyhkiä sinut minun elämästäni. Imet minut kuiviin.
Jos olen Sinun S -naisesi, eli ihastuksesi, olen tehnyt pahaa Sinulle tietämättäni.
Anteeksi pyydän ja anelen...Täällä en osaa ottaa mitään tosissaan ja tuntuisit niin käsittämättömän upealta ihmiseltä, jos nostaisit sen katseesi kun tavataa ja heilautat kättäsi ja pysäytät sen saakelin autosi vaikka keskelle valtatietä tai mitä vaan...tulen juoksen syliisi Jari
Saman olen kokenut omassa elämässäni. En usko että hän tätä kirjoittaisi. Kiva oli kuitenkin kuvitella :)
Tunnustan, Hopeless kosketti minua kirjoituksillaan, ja anteeksi jos olin hieman tyly... ei ollut tarkoitus muuta kuin antaa eräänlaista näkökulmaa. Nainen vei sydämeni, eikä tuonut sitä takaisin. Kaipaavalle S:lle sanon sen, että tapailen nyt yhtä toista ihanaa naista, ja alkaa aina vaan enemmän ahdistamaan kun hän kiintyy minuun... tavallaan haluan oppia uudestaan rakastamaan, mutta taitaa olla liian varhaista, koska entistä kannan edelleen sydämessäni eikä tilaa ole kahdelle. Pelkään sitä päivää jos nykyinen sattuu sanomaan rakastavansa minua, varmaan romahdan täysin... nyt olen paskamainen sitoutumiskammoinen tai muuten vaan kusipää tahtomattani, koska sydämeni on aikoinaan valinnut väärin... Oli muuten sama juttu eksän kaa... Hän ei ollut valmis, vaan rikki vielä, ja sain hänet ahdistumaan osoittamalla kiintymystäni. Nyt olen samanlainen, ja tiedän miltä tuntuu kun toinen ei olekaan valmis... toivon todella, että kasvaisin nopeasti sen verran, että menneet jäisivät vain kasvattaviksi kokemuksiksi, etten joudu nykyiselleni tekemään samaa kuin eksäni teki minulle... surullista todella. Nyt kun aikaa on kulunut, aion kuitenkin selvittää vielä asioita perin pohjin entisen kanssa... ehkä silmäni aukeaisivat kokonaan... muuta en tähän hätään keksi. Kertokaa toki mitä mieltä ootte.
Kannattasko olla jokin aika ihan omillaan eikä tarrautua aina uuteen.Opettele elämään myös yksin ja siten annat samalla aikaa itsellesi eheytymiseen edellisestä suhteesta ettei tarvitse rikkinäisenä uuteen lähteä ja todeta jälleen kerran ettei tästä mitään tule. Tarrautumalla aina uuteen rikkinäisenä et kasva ihmisenä ja toistat jälleen niitä omia virheitäsi, joita teit edellisessä suhteessasi. Mukavaa matkaa sulle eheytymisen tiellä!
Tarviiko sitä sitten naista rinnalleen, jos yksinkin pärjää? Baarista saa varmasti läheisyyttä, seksiä ja ties mitä tarpeen tullen... No, oot varmasti kokeneempi niin tiedät nää kuviot... tuli vaan tuollanen mieleen, että kerran sitä rakastuu, luulisin :/
Olen rakastunut kolme kertaa 24 aikuisikävuoden aikana, ja viimeisin niistä oli voimakkain, aivan älytön tunne. Nyt en enää tiedä, pystynkö vielä todella.
Kolme rakastumista tuossa iässä, eipä ole ollut kovinkaan kummoisia tapauksia. Kun oikein kolahtaa kohdalle, vähintään viisi vuotta menee, että alkaa edes "haaleta"...Pieniä minirakastumisia ehkä, kokeiluja.- Ja kyllä varmaan pystyt, kun se ihan oikeasti oikea tiellesi osuu, se onkin sitten menoa...olethan vielä niin nuorikin.
Tuo on niin totta, kyllä siinä se viisivuotta menee. Itselläni kolme suurta rakkautta 32 vuoden sisään. Pikku ihastumisia ei tietenkään lasketa..