Työskentelen päiväkodissa,olen työskennellyt jo vuosia.Lapset ovat tänä aikana muuttuneet hurjasti!Tarkkaavaisuushäiriöt ovat lisääntyneet,lapset kiroavat,eivät usko mitään,kunnioitus aikuista kohtaan on nolla.Tuntuu ettei käytöstapoja tänä päivänä opeteta lainkaan.Omassa ryhmässäkin tuntuu,että on vain pari ns."normaalia",mukavaa lasta.Suuret ongelmat alkavat jo pväkodissa,miten he koulussa pärjäävät?Ei ennen eskari-ikäiset huoritelleet tai lyöneet hoitajia.Myös ongelmat perheessä lisääntyneet valtavasti.Yksinhuoltajia todella paljon,päihde ym.sosiaalisia ongelmia.Tavallisia ydinperheitä harvassa.Kaikenlaiset ongelmat vain tuntuvat jatkuvasti lisääntyvän.Myös vanhempien välinpitämättömyys lapsia kohtaan on kamalaa.Lapsilla todella pitkiä päiviä,ovat vanhempien vapaat ja joskus lomatkin hoidossa.Lapsia selvästi sysätään syrjään.Itse aikoinani halusin viettää lapseni kanssa jokaikisen hetken.Ei olisi tullut mieleenkään viedä lasta vapailla tai lomilla hoitoon!Kyllä monesti tulee mietittyä,miksi niitä lapsia tehdään!Tämä on todella huolestuttavaa.
Nykyajan lapset
42
1798
Vastaukset
- Mikä meni vikaan
Lapsia tehdään koska lapsen teosta maksetaan erilaisia avustuksia. Jos lapsen kaikki kulut menisivät omasta pussista lapsia olisi suomessa huomattavasti vähemmän.
Häiriöt lapsissa johtuu siitä, etteivät saa olla lapsia. Syntymästä asti kiikutetaan erilaisiin harrastuksiin, on vauvamaalausta, vauvauintia, tenavajumppaa, viulunsoittoa, painia, partiota, ym ym, ja sitten ollaan 10h päivässä hoitopaikassa siihen lisäksi. Kunhan vain vanhempien ei itse tarvitsa aikaa lastensa kanssa viettää.- Anonyymi
Oikeesti siis eiks mun äiti rakasta mua 😭😭😭😭😭 en oo tehny mitään t.10v tyyppi
- tätyli*
samaa mieltä ed. kanssa. Lisäksi uusi trendi on nukuttaa alusta asti omassa huoneessaan, että "tottuu" olemaan ja nukkumaan yksin. Tähän päälle vielä "unikoulut" ja muut lapsen henkiset kidutusmenetelmät, niin valmista tulee. Varhaislapsuudesta nämä ongelmat lähtevät.
- Sivukommentti...
Ei lliity aiheeseen, mutta ajattelin vain sanoa että minullekin saarnataan miten kerjään itselleni ongelmia kun poika (3kk) nukkuu sängyssämme ja nostetaan syiin mahdollisimman nopeasti kun rupeaa itkemään vaunuissa/sitterissä/lattialla...
- en usko
Sivukommentti... kirjoitti:
Ei lliity aiheeseen, mutta ajattelin vain sanoa että minullekin saarnataan miten kerjään itselleni ongelmia kun poika (3kk) nukkuu sängyssämme ja nostetaan syiin mahdollisimman nopeasti kun rupeaa itkemään vaunuissa/sitterissä/lattialla...
minä luulisin, että voi käydä päinvastoin.Kun annetaan lapsen olla niin paljon tarvitseva ja riippuvainen kun hän haluaa, niin aikanaan myös itsenäistytään. Entä jos tuo tarve tukahdutetaan? Kuinka sitten käy, lapsi kerjää tavalla tai toisella sen huomion tai jos ei koko lapsuuden aikana uskalla kuinka käy aikuisena? Voisiko siitä kehittyä riippuvuus?Koko ajan haetaan jotain mihin takertua?
En tiedä, mutu tuntumalla vaan niin olen päätellyt. - lapset kasvaa
Sivukommentti... kirjoitti:
Ei lliity aiheeseen, mutta ajattelin vain sanoa että minullekin saarnataan miten kerjään itselleni ongelmia kun poika (3kk) nukkuu sängyssämme ja nostetaan syiin mahdollisimman nopeasti kun rupeaa itkemään vaunuissa/sitterissä/lattialla...
Lasta ei tarvi itkettää, mutta vieressä nukkumista kannattaisi miettiä.
Totta kai lapsen voi ottaa joskus vanhempien keskelle, mutta onko kivaa jos lähes murrosikäinen vielä kömpii väliin nukkumaan joka yö?
Tai jos lapsi nukkuu äidin kainalossa ja isä kokonaan eri huoneessa?
Tiedän tällaisia tapauksia. Ei normaalia minun mielestäni. - en usko
lapset kasvaa kirjoitti:
Lasta ei tarvi itkettää, mutta vieressä nukkumista kannattaisi miettiä.
Totta kai lapsen voi ottaa joskus vanhempien keskelle, mutta onko kivaa jos lähes murrosikäinen vielä kömpii väliin nukkumaan joka yö?
Tai jos lapsi nukkuu äidin kainalossa ja isä kokonaan eri huoneessa?
Tiedän tällaisia tapauksia. Ei normaalia minun mielestäni.olen aivan eri mieltä kanssasi. mutta jokainen tekee ratkaisunsa itse.Pääasia on, että kaikki saavat kunnolla nukuttua!
- lapset kasvaa
en usko kirjoitti:
olen aivan eri mieltä kanssasi. mutta jokainen tekee ratkaisunsa itse.Pääasia on, että kaikki saavat kunnolla nukuttua!
Uskot sitten kun asiasta tulee ongelma, mutta jokainen todellakin tekee ratkaisunsa itse ja kantaa niiden seurauksetkin.
- en usko
lapset kasvaa kirjoitti:
Uskot sitten kun asiasta tulee ongelma, mutta jokainen todellakin tekee ratkaisunsa itse ja kantaa niiden seurauksetkin.
ei siitä välttämättä tule ongelmaa. en tiedä ketään joka murrosiässä vielä nukkuisi vanhempien vieressä. Vanhin tuntemani on 10 vuotiaaksi asti nukkunut äitinsä vieressä. Minä taas kannatan perhepetiä (niinkuin kiintymysvanhemmuuden kirjassa ja heillä oli itsellään kuusi lasta).
Olisi kyllä kiva jos ihan tehtäisiin puolueeton tutkimus siitä perhepedistä/omasta sängyssä nukkumisesta.
Tottakai kannan asiasta seuraamukset. - sivukommentti
lapset kasvaa kirjoitti:
Lasta ei tarvi itkettää, mutta vieressä nukkumista kannattaisi miettiä.
Totta kai lapsen voi ottaa joskus vanhempien keskelle, mutta onko kivaa jos lähes murrosikäinen vielä kömpii väliin nukkumaan joka yö?
Tai jos lapsi nukkuu äidin kainalossa ja isä kokonaan eri huoneessa?
Tiedän tällaisia tapauksia. Ei normaalia minun mielestäni.MInun ajatukseni on että jos hän saa "kiintymyskiintiön" täyteen nyt elämänsä alussa, niin ei ole samaa kaipuuta syliin ja lähelle myöhemmin.
Minusta tuntuu että jos nyt pistän nukkumaan yksin, enkä ole heti saatavilla, niin tarve kokeilla onko lähellä joku yltyy, ja jatkuu kauemmin.
Mutta voin kertoa noin vuoden kuluttua paljonko sitten olen tästä saanut kärsiä=) - !!!
Sivukommentti... kirjoitti:
Ei lliity aiheeseen, mutta ajattelin vain sanoa että minullekin saarnataan miten kerjään itselleni ongelmia kun poika (3kk) nukkuu sängyssämme ja nostetaan syiin mahdollisimman nopeasti kun rupeaa itkemään vaunuissa/sitterissä/lattialla...
En tiedä mistä näitä kalkkeutuneita mielipiteitä kuulet mutta todellakin pitäisi olla jokaisen jokseenkin valveutuneen aikuisen tiedossa että alle 1 vuotiasta ei koskaan voi paapoa liikaa. Mitä paremmin ja nopeammin lapsen tarpeeseen vastaat sitä paremman perusturvallisuuden lapsellesi annat. Hyvä kirja johon kannattaa tutustua jos lapsen kehitys ja tarpeet eri ikävaiheissa sinua kiinnostaa om Erna Furman" Auta lasta kasvamaan".
- en usko
sivukommentti kirjoitti:
MInun ajatukseni on että jos hän saa "kiintymyskiintiön" täyteen nyt elämänsä alussa, niin ei ole samaa kaipuuta syliin ja lähelle myöhemmin.
Minusta tuntuu että jos nyt pistän nukkumaan yksin, enkä ole heti saatavilla, niin tarve kokeilla onko lähellä joku yltyy, ja jatkuu kauemmin.
Mutta voin kertoa noin vuoden kuluttua paljonko sitten olen tästä saanut kärsiä=)Sama täällä. Tulen sitte kertomaan,jos murrosikäisenäkin vielä nukkuu samassa sängyssä.
Mullakin oli alunperin ajatus että tottakai lapsi nukkuu omassa sängyssä, mutta vauva osasi vaatia ja nukkui piteämpiä pätkiä kun sai olla vieressä.Ei edes synnytyslaitoksella suostunut menemään sinne pieneen sänkyynsä. No omapahan on ongelmani. Voi olla aika haikeaakin sitten kun lapsi haluaa siirtyä omaan sänkyyn, mutta lapsen itsenäistymistä pitää myös tukea sitten kun aika on.
Niin, no enpä rupea enempää väittelemään. Toivon vaan, että osaisit arvostaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät tee tässä asiassa samanlaisia ratkaisuja. Lapset ja aikuiset ovat erilaisia, se mikä sopii toiselle niin ei sovi jollekin muulle. - kmjnhb
en usko kirjoitti:
Sama täällä. Tulen sitte kertomaan,jos murrosikäisenäkin vielä nukkuu samassa sängyssä.
Mullakin oli alunperin ajatus että tottakai lapsi nukkuu omassa sängyssä, mutta vauva osasi vaatia ja nukkui piteämpiä pätkiä kun sai olla vieressä.Ei edes synnytyslaitoksella suostunut menemään sinne pieneen sänkyynsä. No omapahan on ongelmani. Voi olla aika haikeaakin sitten kun lapsi haluaa siirtyä omaan sänkyyn, mutta lapsen itsenäistymistä pitää myös tukea sitten kun aika on.
Niin, no enpä rupea enempää väittelemään. Toivon vaan, että osaisit arvostaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät tee tässä asiassa samanlaisia ratkaisuja. Lapset ja aikuiset ovat erilaisia, se mikä sopii toiselle niin ei sovi jollekin muulle.On ihan luonnon sanelemaa, että murrosikäinen eikä murkkuikää lähestyvä tule enää vanhempien viereen nukkumaan, kuten ei tule heidän kanssaan saunaankaan. Ei siihen todellakaan tarvitse erikseen opettaa tai vieroittaa siitä tavasta.
- 5t6yuio
kmjnhb kirjoitti:
On ihan luonnon sanelemaa, että murrosikäinen eikä murkkuikää lähestyvä tule enää vanhempien viereen nukkumaan, kuten ei tule heidän kanssaan saunaankaan. Ei siihen todellakaan tarvitse erikseen opettaa tai vieroittaa siitä tavasta.
Niin kun sitten aletaan hakea seuraa vastakkaisesta sukupuolesta kun koskaan ei ole tarvinut nukkua yksin omassa sängyssä.
Miten sitä enää murkkuikäisenä oppii? Tai miten oppii kunnioittamaan minkäänlaisia rajoja kun niitä ei ole koskaan ollut?
Kasvatusoppaiden sijaan tai niiden lisäksi kannattaisi joskus turvautua ihan maalaisjärkeen. Sitä ei vain taida enää nykyaikana monellakaan olla. - kaveriaika ensin
5t6yuio kirjoitti:
Niin kun sitten aletaan hakea seuraa vastakkaisesta sukupuolesta kun koskaan ei ole tarvinut nukkua yksin omassa sängyssä.
Miten sitä enää murkkuikäisenä oppii? Tai miten oppii kunnioittamaan minkäänlaisia rajoja kun niitä ei ole koskaan ollut?
Kasvatusoppaiden sijaan tai niiden lisäksi kannattaisi joskus turvautua ihan maalaisjärkeen. Sitä ei vain taida enää nykyaikana monellakaan olla.Lapset oppivat jo hakemaan seuraa esim.kavereista jo ennen murrosikää. Kaverit tulevat tärkeiksi viimeistään esikouluiässä, silloin ei pelkästään enää vanhempien seura riitä. Sitten valitetaan "äiti, mulla ei ole ketään kaveria", jos ei silä hetkellä ole leikkikaveria.
Siinä vaiheessa lapsi voi haluta jo että kaveri tulee yöksi tai mennä itse kaverille yökylään.
Minun sisko nukkui vanhempien huoneessa neljävuotiaaksi asti,, mutta sen jälkeen ei kertaakaan mennyt vanhempien väliin nukkumaan! Kavereita oi paljon ja nyt on onnellinen perheenäiti.
Eiköhän eletä tämä lapsuus ensin.Annetaan lapselle oikeus olla lapsi. Rakkautta ja rajoja tarvitseva lapsi. Ensimmäinen tärkeä suhde lapsilla on vanhempiinsa, kavereiden aika tulee muutaman vuoden iässä ja tyttö/poikakaverit vasta myöhemmin
.Minun mielestä noilla tyttö/poikakavereilla ei ole kiirettä. Ei tulisi mieleenkään antaa 12 vuotiaan murrosikäisen tuoda poikakaveria samaan sänkyyn. Kiva jos silloin olisi hänellä samaa sukupuolta oleva hyvä ystävä jonka kanssa sipistäisi salaisuuksiaan :) - Miten joitain
5t6yuio kirjoitti:
Niin kun sitten aletaan hakea seuraa vastakkaisesta sukupuolesta kun koskaan ei ole tarvinut nukkua yksin omassa sängyssä.
Miten sitä enää murkkuikäisenä oppii? Tai miten oppii kunnioittamaan minkäänlaisia rajoja kun niitä ei ole koskaan ollut?
Kasvatusoppaiden sijaan tai niiden lisäksi kannattaisi joskus turvautua ihan maalaisjärkeen. Sitä ei vain taida enää nykyaikana monellakaan olla.voikin ärsyttää toisten perhepetinukkuminen..Itse ajattelin maalaisjärjellä ja otin lapsen viereen.Eikä vieressä nukkuminen tarkoita ettei mitään rajoja ole ja kaikki saa periksi,miten niin voi edes luulla?!
- 456y
kaveriaika ensin kirjoitti:
Lapset oppivat jo hakemaan seuraa esim.kavereista jo ennen murrosikää. Kaverit tulevat tärkeiksi viimeistään esikouluiässä, silloin ei pelkästään enää vanhempien seura riitä. Sitten valitetaan "äiti, mulla ei ole ketään kaveria", jos ei silä hetkellä ole leikkikaveria.
Siinä vaiheessa lapsi voi haluta jo että kaveri tulee yöksi tai mennä itse kaverille yökylään.
Minun sisko nukkui vanhempien huoneessa neljävuotiaaksi asti,, mutta sen jälkeen ei kertaakaan mennyt vanhempien väliin nukkumaan! Kavereita oi paljon ja nyt on onnellinen perheenäiti.
Eiköhän eletä tämä lapsuus ensin.Annetaan lapselle oikeus olla lapsi. Rakkautta ja rajoja tarvitseva lapsi. Ensimmäinen tärkeä suhde lapsilla on vanhempiinsa, kavereiden aika tulee muutaman vuoden iässä ja tyttö/poikakaverit vasta myöhemmin
.Minun mielestä noilla tyttö/poikakavereilla ei ole kiirettä. Ei tulisi mieleenkään antaa 12 vuotiaan murrosikäisen tuoda poikakaveria samaan sänkyyn. Kiva jos silloin olisi hänellä samaa sukupuolta oleva hyvä ystävä jonka kanssa sipistäisi salaisuuksiaan :)Se 12-vuotias murrosikäinen ei kysy kaikkeen sinun lupaasi.
Ja valitettavasti nämä lapsukaiset joiden kuvittelisi vielä supattelevan salaisuuksiaan kaverin korvaan, kiinnostuvat aina vain aikaisemmin aikuisten asioista joita heidän ei todellakaan tarvitsisi edes ajatella vielä pitkään aikaan.
Tämä maailma on nykyään nuorille todella kova ja vaativa paikka. Valitettavasti joudun itse seuraamaan 12-13-vuotiaiden kipuilua aitiopaikalta ja sääliksi käy. En aluaisi olla murrosikäinen tänäpäivänä.
Mistään perhepetinukkumisesta en nyt todellakaan puhu. - l/h
5t6yuio kirjoitti:
Niin kun sitten aletaan hakea seuraa vastakkaisesta sukupuolesta kun koskaan ei ole tarvinut nukkua yksin omassa sängyssä.
Miten sitä enää murkkuikäisenä oppii? Tai miten oppii kunnioittamaan minkäänlaisia rajoja kun niitä ei ole koskaan ollut?
Kasvatusoppaiden sijaan tai niiden lisäksi kannattaisi joskus turvautua ihan maalaisjärkeen. Sitä ei vain taida enää nykyaikana monellakaan olla.ai miten niin vastakkaisesta sukupuolesta...
- kohtakolmenäiti
lapset kasvaa kirjoitti:
Lasta ei tarvi itkettää, mutta vieressä nukkumista kannattaisi miettiä.
Totta kai lapsen voi ottaa joskus vanhempien keskelle, mutta onko kivaa jos lähes murrosikäinen vielä kömpii väliin nukkumaan joka yö?
Tai jos lapsi nukkuu äidin kainalossa ja isä kokonaan eri huoneessa?
Tiedän tällaisia tapauksia. Ei normaalia minun mielestäni.Toki perhepedinkin kanssa voi mennä överiksi kuten kaikessa muussakin jos mennään liiallisuuksiin yms.
Meillä on kuitenkin hyvä kokemus perhepedistä, se sopi meidän elämään tosi hyvin.
Esikoinen nukkui perhepedissä melkein kolme vuotiaaksi tai oikeastaan oli "sivuvaunussa". Siitä siirtyi sitten "isona poikana" omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyyn. Silloin tällöin kipitti aamuyöstä (5-7 aamulla) vanhempien väliin, mutta ei mitenkään joka yö. Ja sekään ei siis ollut kenellekkään rasittavaa vaan annettiin sitten nukkua siinä aamuun. Nyt hän on 5 vuotias eikä kyllä koskaan tule enää väliin nukumaan. Joskus kun on nähnyt pahaa unta, tulee siitä kertomaan ja sitten peitellään takaisin omaan sänkyyn ja nukahtaa nopeasti ja nukkuu aamuun. Ei ole tarvinnut nukutustakaan koskaan omassa huoneessa. Peitellään ja laitetaan ovi sopivalle raolle ja pääsääntöisesti nukkuu sitten aamuun ihan rauhassa.
Toinen lapsista nyt vuoden ikäinen ja nukkuu pinnasängyssä samassa huoneessa vanhempien kanssa, joskus yöllä herää ja otetaan hetkeksi väliin nukkumaan. Viimestään sitten isä siirtää taaperon omaan sänkyyn kun nousee aamulla töihin.
Olen sitä mieltä, että isojen lasten kipittämiset vanhempien sänkyyn johtuu jostain muusta kuin perhepedistä. Ei välttämättä nukutus tottumuksista riipu ollenkaan vaan taustalla on jotain ihan muuta. Siis lapsella jotain vaikeita/hurjia asioita taustalla. Yöllä kun käy kaikkia asioita sitten läpi ja asiat on lapselle liian vaikeita käsitellä niin yksin nukkumisesta ei sitten tule mitään.. - ala asteen vieressä
!!! kirjoitti:
En tiedä mistä näitä kalkkeutuneita mielipiteitä kuulet mutta todellakin pitäisi olla jokaisen jokseenkin valveutuneen aikuisen tiedossa että alle 1 vuotiasta ei koskaan voi paapoa liikaa. Mitä paremmin ja nopeammin lapsen tarpeeseen vastaat sitä paremman perusturvallisuuden lapsellesi annat. Hyvä kirja johon kannattaa tutustua jos lapsen kehitys ja tarpeet eri ikävaiheissa sinua kiinnostaa om Erna Furman" Auta lasta kasvamaan".
kyllä huomaa mistä niitä' kusipäisiä mukuloita tulee, hemmetin vapaan kasvatuksen ihannoijat
- Tuota...
ala asteen vieressä kirjoitti:
kyllä huomaa mistä niitä' kusipäisiä mukuloita tulee, hemmetin vapaan kasvatuksen ihannoijat
Ja vapaa kasvatushan ei liity mitenkään siihen että lapselle antaa hyvän perusturvallisuuden.
Rakkautta JA rajoja, ei vain jompaakumpaa. - Ihmetyttää...
en usko kirjoitti:
ei siitä välttämättä tule ongelmaa. en tiedä ketään joka murrosiässä vielä nukkuisi vanhempien vieressä. Vanhin tuntemani on 10 vuotiaaksi asti nukkunut äitinsä vieressä. Minä taas kannatan perhepetiä (niinkuin kiintymysvanhemmuuden kirjassa ja heillä oli itsellään kuusi lasta).
Olisi kyllä kiva jos ihan tehtäisiin puolueeton tutkimus siitä perhepedistä/omasta sängyssä nukkumisesta.
Tottakai kannan asiasta seuraamukset.Eikö yhtään paina huoli vauvaikäisen tukehtumisesta, kun isot aikuiset NUKKUVAT, itse en olisi edes uskaltanut sen vuoksi pientä vauvaa ottaa perhepetiin.. Tulee vähän sellainen tunne, että vanhemmat ajattelevat ennenkin omahyväisesti, kuin lapsen parhaaksi, onhan se tuhnuttava pieni käärö kiva siinä kaikussa, mutta itselläni painaa myös huoli siitä, että sen käärön saa pidettyä hengissä.
- Voisin kommentoida
kohtakolmenäiti kirjoitti:
Toki perhepedinkin kanssa voi mennä överiksi kuten kaikessa muussakin jos mennään liiallisuuksiin yms.
Meillä on kuitenkin hyvä kokemus perhepedistä, se sopi meidän elämään tosi hyvin.
Esikoinen nukkui perhepedissä melkein kolme vuotiaaksi tai oikeastaan oli "sivuvaunussa". Siitä siirtyi sitten "isona poikana" omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyyn. Silloin tällöin kipitti aamuyöstä (5-7 aamulla) vanhempien väliin, mutta ei mitenkään joka yö. Ja sekään ei siis ollut kenellekkään rasittavaa vaan annettiin sitten nukkua siinä aamuun. Nyt hän on 5 vuotias eikä kyllä koskaan tule enää väliin nukumaan. Joskus kun on nähnyt pahaa unta, tulee siitä kertomaan ja sitten peitellään takaisin omaan sänkyyn ja nukahtaa nopeasti ja nukkuu aamuun. Ei ole tarvinnut nukutustakaan koskaan omassa huoneessa. Peitellään ja laitetaan ovi sopivalle raolle ja pääsääntöisesti nukkuu sitten aamuun ihan rauhassa.
Toinen lapsista nyt vuoden ikäinen ja nukkuu pinnasängyssä samassa huoneessa vanhempien kanssa, joskus yöllä herää ja otetaan hetkeksi väliin nukkumaan. Viimestään sitten isä siirtää taaperon omaan sänkyyn kun nousee aamulla töihin.
Olen sitä mieltä, että isojen lasten kipittämiset vanhempien sänkyyn johtuu jostain muusta kuin perhepedistä. Ei välttämättä nukutus tottumuksista riipu ollenkaan vaan taustalla on jotain ihan muuta. Siis lapsella jotain vaikeita/hurjia asioita taustalla. Yöllä kun käy kaikkia asioita sitten läpi ja asiat on lapselle liian vaikeita käsitellä niin yksin nukkumisesta ei sitten tule mitään..tuota viimeistä kohtaa, että ikä vaikuttaa myös noihin yöheräämisiin. Painajaisiin yms..
- sama kokemus
no en ainakaan itse tehnyt lapsia siksi, että saisin avustuksia. Ne avustukset ovat sen verran pieniä, ja esim.vauvan tarvikkeet maksavat paljon enemmän.
Mutta olen muuten samaa mieltä teidän kanssa monesta asiasta. Ihan itseä hirvittää ajatus laittaa lapsi päiväkotiin. Yritän olla kotona niin pitkään kuin pystyn. Miten muutama aikuinen pystyy takaamaan ryhmässä lasten turvallisuuden kun lapset ovat niin haastavia? Monet lapset tarvitsisivat itselleeen jo yhden ihmisen vierelleen koko ajan ohjaamaan mitä tehdään.
Olen itse ollut myös päiväkodissa töissä ja sattui tuollainen ryhmä. Harmitti niitten "mukavempien" lasten puolesta, että niille ei jäänyt juuri yhtään aikaa.
Kyllä sitä huomiota haetaan sitten päiväkodissa oikein urakalla, jos kotona ei ole sitä saatu.
Juu, minä olen antanut lapsen nukkua jopa vieressäni. Ei minulla ole sydäntä huudattaa toista. Kuitenkin nukkuu niin hyvin. Mutta en ole unikouluja vastaankaan jos jollekin niistä on apua.- Taiiiii..
Voi myös olla niin, että kun sitä huomioo on aina saatu kotona, niin sitä odotetaan saavan myös päiväkodissa, minä minä minä minä -touhu jatkuu siis sielläkin.
- sghshshsh
Omia mielipiteitä. Omia käytäntöjä. Omaa vastuuta. Oma elälämä ja oma tulevaisuus. Kaikki mututuntumalla. Onnea vaan. Toivottavasti lasten murrosiässäkin toteutatte niitä omia mielipiteitä ja kannatte vastuuta. Toivottavasti uolloin omiin mielipiteisiinne kuuluvat myös rajojen asettamiset, eikä vain se, että ehkäistään lasta pahalta mieleltä.
- kaikella aikansa
Kaikella on aikansa.Rajojen asettaminen pitäisi alkaa vasta taaperoiässä jolloin kehityksellisesti lapsi tästä hyötyy.
- soints
kaikella aikansa kirjoitti:
Kaikella on aikansa.Rajojen asettaminen pitäisi alkaa vasta taaperoiässä jolloin kehityksellisesti lapsi tästä hyötyy.
Joitain rajoja pitää kyllä asettaa jo ennen taaperoikää. Esim. ettei toisia lapsia purra tai lyödä.
- niin niin
kuule, rajojen asettaminen on eri asia kuin perhepedissä nukkuminen. Pahaa mieltä en ole pystynyt lapselta välttämään.
- Sivukommentti
Miten kenellekään tulee edes mieleen että samassa sängyssä nukkuminen tarkoittaisi samaa kuin periksi antaminen kaikessa?
Tottakai lapselle asetetaan rajat heti kun lapsi vain tajuaa mitä ne rajat on.
Minustakin lapsen kasvatuksessa kaine A ja O on rakkaus ja rajat.
Hassua kyllä jos lapselle on pakko pienestä pitäen "opettaa" että yksin on pakko pärjätä.... Jotta itse pääsisi helpommalla...?
Mutta jokainen tekee niinkuin itse haluaa.
Tottakai on lapsia jotka nukkuvat paremmin yksin omassa sängyssä, ja häiriintyvät siitä että on koko ajan kiinni äidissä, ja näiden lasten vanhemmat varmasti tietää mikä on lapselleen parasta.
Sitten on nämä vauvat jotka tarvitsevat enemmän läheisyyttä, ja me vanhemmat tiedämme parhaiten mikä on heille parasta=)- ehkä apua
Varmaan sinusta itsestäkin tuntuu hyvältä kun pärjäät omillasi. lapsi joka jatkuvasti kokee itsensä avuttomaksi ja avun tarpeessa on todella innoissaan kun oppii itse pärjäämään.Ei ole siis mikään huono juttu, pärjätä. Tärkeätä vaan on että ei odoteta liikaa liian varhain ja ei riittävästi olla läsnä tukemassa taitojen karttumista. tässähän se nykypäivän ongelma juuri on että liian varhain odotetaan liian paljon pärjäämistä ilman riittävää apua.Ja tästä juuri seuraa arkuus ja pelokkuus tai sitten ylikierroksilla hilluminen jonka takana siis avuttomuus ja ahdistus tästä.
- Sivukommentti
ehkä apua kirjoitti:
Varmaan sinusta itsestäkin tuntuu hyvältä kun pärjäät omillasi. lapsi joka jatkuvasti kokee itsensä avuttomaksi ja avun tarpeessa on todella innoissaan kun oppii itse pärjäämään.Ei ole siis mikään huono juttu, pärjätä. Tärkeätä vaan on että ei odoteta liikaa liian varhain ja ei riittävästi olla läsnä tukemassa taitojen karttumista. tässähän se nykypäivän ongelma juuri on että liian varhain odotetaan liian paljon pärjäämistä ilman riittävää apua.Ja tästä juuri seuraa arkuus ja pelokkuus tai sitten ylikierroksilla hilluminen jonka takana siis avuttomuus ja ahdistus tästä.
Kun sanoin "Hassua kyllä jos lapselle on pakko pienestä pitäen "opettaa" että yksin on pakko pärjätä.... " en tarkoittanut että lapselle pitää kaiken kantaa tarjottimella, ja että ei anna lapsen mitään yrittää yksin.
Puhuin yksin pärjäämisestä tarkoittaen että läheisyyttä ja turvallisuutta ei ole, vaan yksin ja itse on pakko luoda itselleen paikan maailmassa.
Sinä näköjään käsitit että olisin tarkoittanut että lapselle ei suoda ollenkaan omaa tilaa, eikä anneta mitään tutkia tai tehdä omillaan?
Pärjääminen on todella hieno asia kun opitaan syömään, pukeutumaan, peseytymään jne jne jne, mutta pienen vauvan ei tarvitse oppia olemaan yksin... - ehkä apua
Sivukommentti kirjoitti:
Kun sanoin "Hassua kyllä jos lapselle on pakko pienestä pitäen "opettaa" että yksin on pakko pärjätä.... " en tarkoittanut että lapselle pitää kaiken kantaa tarjottimella, ja että ei anna lapsen mitään yrittää yksin.
Puhuin yksin pärjäämisestä tarkoittaen että läheisyyttä ja turvallisuutta ei ole, vaan yksin ja itse on pakko luoda itselleen paikan maailmassa.
Sinä näköjään käsitit että olisin tarkoittanut että lapselle ei suoda ollenkaan omaa tilaa, eikä anneta mitään tutkia tai tehdä omillaan?
Pärjääminen on todella hieno asia kun opitaan syömään, pukeutumaan, peseytymään jne jne jne, mutta pienen vauvan ei tarvitse oppia olemaan yksin...Juuri näin.Olemme varmasti samoilla linjoilla!
- suprdupr
Sivukommentti kirjoitti:
Kun sanoin "Hassua kyllä jos lapselle on pakko pienestä pitäen "opettaa" että yksin on pakko pärjätä.... " en tarkoittanut että lapselle pitää kaiken kantaa tarjottimella, ja että ei anna lapsen mitään yrittää yksin.
Puhuin yksin pärjäämisestä tarkoittaen että läheisyyttä ja turvallisuutta ei ole, vaan yksin ja itse on pakko luoda itselleen paikan maailmassa.
Sinä näköjään käsitit että olisin tarkoittanut että lapselle ei suoda ollenkaan omaa tilaa, eikä anneta mitään tutkia tai tehdä omillaan?
Pärjääminen on todella hieno asia kun opitaan syömään, pukeutumaan, peseytymään jne jne jne, mutta pienen vauvan ei tarvitse oppia olemaan yksin...Olen pitänyt lasta vieressä ja nukuttanut sylissä, olen vastannut itkuun heti kun on ollut tarve,olen asettanut rajoja , ennenmmin ja myöhemmin, olin "natsi" murkkuikäiselle...ette usko, kuinka hieno nuori ihminen mulla nyt on! Kohtelias ja hyväkäytöksinen, välittää muista ihmisistä aidosti, ei tarvitse ulkoisia merkkejä> "katso ja huomaa minut"...ei aina kaikki ole yks yhteen...toisinkin olisi voinut käydä, meillä kävi näin!
- 5+7
suprdupr kirjoitti:
Olen pitänyt lasta vieressä ja nukuttanut sylissä, olen vastannut itkuun heti kun on ollut tarve,olen asettanut rajoja , ennenmmin ja myöhemmin, olin "natsi" murkkuikäiselle...ette usko, kuinka hieno nuori ihminen mulla nyt on! Kohtelias ja hyväkäytöksinen, välittää muista ihmisistä aidosti, ei tarvitse ulkoisia merkkejä> "katso ja huomaa minut"...ei aina kaikki ole yks yhteen...toisinkin olisi voinut käydä, meillä kävi näin!
Teillä kävi hyvin. Hyvä niin.
Kuitenkin on tosiasia että lapset ja nuoret voivat aina vain huonommin. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli aivan toisenlainen kuin nyt.
Miksi näin on? Enkä sano, että kaikki ongelmat juontaa aina kotoa. Ei se niin mene. Paineita tulee joka puolelta jo pikkulapsille ja koulussa tilanne ei ainakaan parane. Murrosikään asti saattaa mennä tosi hyvin ja sitten repeää teki vanhemmat mitä hyvänsä. Miksi kiltistä, mukavasta lapsesta tulee oikea ongelmakimppu, jonka kanssa ei vain suju? Ei kotona, ei koulussa...
Minäkin olen aina ollut lapsilleni läsnä ja mielestäni hyvä äiti. Vanhimmat pääsivät aika vähällä murrosiän yli ja ovat nyt aikuisia. Mutta tämä nuorimmainen. Minä en ainakaan enää tiedä mitä tehdä. Pakko se on myöntää.
- Mie vaan
Olen samaa mieltä "tädin" kanssa. Ydinperheet ovat todella vähentyneet ja jos perheessä onkin kaksi vanhempaa, tuntuu siltä, että vanhemman oma aika ja harrastukset on paljon tärkeämpää, kuin lapsen kanssa oleminen. Pieni lapsi ei tarvitse ihmeellisiä tekemisiä, ihan tavallinen kotona oleminen riittää. Ei tarvitse koko ajan lasta viihdyttää ja keksiä hauskaa, ota lapsi mukaan kodin askareisiin taitojensa mukaan.
Toinen asia mikä on lisääntynyt, on nuorten kotileikit liian nuorina ja kouluttamattomina. Kiva tehdä lapsi ja leikkiä kotia mutta vuoden kuluttua(kun lapsi alkaa liikkumaan ja tarvitsee muutenkin enemmän peräänkatsomista), kyllästytään leikkiin ja erotaan. Siinä sitten nuori äiti (tai nyk.myös Isä) on ihmeissään pienen lapsen kanssa. MIten elättää lapsi ja itsensä, kun ei ole koulutusta, ei ammattia saati työpaikkaa. Tarjolla on epäsäännöllisiä työsuhteita ja epäsäännöllisiä työaikoja. Pieni lapsi joutuu maksamaan kovan hinnan vanhempiensa kotileikeistä joutumalla todella pienenä todella pitkiksi päiviksi hoitoon ja pahimmassa tapauksessa epäsäännölliseen vuorohoitoon, kun vanhemman työajat ovat epäsäännölliset ja hyvin usein käy myös niin, ettei etävanhempi osallistu lapsensa hoitoon mitenkään. Kuka kärsii vanhempien kypsymättömistä päätöksistä ? Pieni lapsi (usein vielä alle 3 v) - joopa joo
Kyllä nuorista vanhemmista ja yksinhuoltajien lapsistakin voi kasvaa ihan kunnollisia ihmisiä. Tiedän monta ydinperhettä, jossa ura on lasta tärkeämpää ja nuoret ovat aivan heitteillä. Näistä vain vaietaan tiukemmin kuin yh:n lapsien tekemisistä.
Usein nämä nuoret yh:t antavat lapsilleen aikaa, ovat kotona lapsiaan hoitamassa ainakin ensimmäiset 3 vuotta. Ydinperheiden talolainat on maksettava ja lapsi on jo 10 kk:n iässä päiväkodissa enemmän kuin kotonaan. - ..........
Ja nämä kommentit ihmetyttävät myös: vien hoitoon vapaapäivinä koska olen maksanut koko kuukaudesta... Mulle on ainakin ihan sama olenko maksanut 16 päivästä vaikka vien vaan 14 päivänä hoitoon. Pääperiaate on että kun vanhemmat on kotona, lapset on kotona. Itsellä ainakin on niin voimakkaat tunteet omia lapsia kohtaan, ettei tulis mieleenkään viedä hoitoon kun itsellä on vapaapäivä.
Tuosta eroamisesta. Nykyään tuntuu, että on pari sitten nuori tai vanha, niin erotaan heti muutaman vastoinkäymisen jälkeen. Kun lapset on pieniä, kaikki on väsyneitä, kiukuttaa, väsyttää, itkettää, mies/vaimo raivostuttaa, niin ratkaisu on todella helposti ero. Itsellä lapset nyt yli 3-vuotiaita molemmat ja nyt huomaan eron esimerkiksi vuoden takaiseen. Meillä menee nyt loistavasti mieheni kanssa, vuosi sitten jouduin vielä ajoittain heräilemään yöllä lasten takia, aloitin työt silloin uudestaan, olin väsynyt ja kiukkuinen. Tapeltiin miehen kanssa, mutta itsellä oli omassa päässä sellainen päätös, että vaikka kuinka tekisi mieli vauva-aikana erota, niin sitä ei tehdä! Nykyään kun joku tuttava valittaa puolisostaan jotain, on ensimmäinen kommentti joltain että ota ero. Joopa joo, näin se kotileikki tosiaan liian usein menee.
Niin ja lopuksi. Itselläni on lapset päiväkodissa ja he ovat tätä normaalia, mukavaa kastia. Meillä on kuri ja järjestys kotona ja vieraassa paikassa ja meille onkin päiväkodissa sanottu että koittavat muistaa ottaa huomioon myös näitä kilttejä lapsia ettei kaikki huomio ja aika mene "ongelmalapsiin". Eli totisesti ottaa minuakin päähän kun vanhemmat ei huolehdi kotona kasvatuksesta. Ei auta muuta kun toivoa että omatkin lapset osaavat jollain lailla puolensa pitää näiden hulivilien joukossa... - Oma kokemukseni:
Minulla on kaksi lasta, esikoinen meni vähän vajaa pari vuotiaana päiväkotiin. Tämä toinen, oli vähän reilu 3 vuotiaaksi kotona kanssani, ja meni sitten ensiksi puoleksi vuodeksi perhepäivähoitajalle ja siitä sitten päiväkotiin.
Esikoinen pärjäsi hienosti päiväkodissa, ei suurempia ongelmia.
Mutta tämä kuopus on ihan hoomoilanen siellä yli 100db melussa, ei kuule eikä näe, ja vetäytyykin mielummin sitten omiin "hommeleihinsa". Piirtely/askarteluinto lähti myös päiväkodin myötä. Eli nyt vaikuttaa siltä, että tällä kuopuksella on ongelmia sopeutua tähän armeija-meininkiin, kun kotona nyt on pikkusen erilaista, kun päiväkodissa (olen itsekkin pk:ssa joskus töissä ollut). Se on myös ongelmana, että pk:ssa ei tosiaan ehditä yksilöimään pätkääkään, ei kuuntelemaan lasta (kun eihän siinä melussa voi mitään kuullakkaan), ei selittämään asioita.. Koko sakki menee massana, joka nyt tarvitsee vain työstää esim. pihalle.
4v-tarkastukseen neuvolaan saatiinkin pk:lta mielenkiintoinen arvio lapsesta, ei kuule, itkee, ei osaa olla oikeaoppisen sosiaalinen, kömpelö, hienomotoriikka ei ole kehittynyt ei kiinnosta, ei toisinsanottuna osaa mitään, mitä 4v:n pitäisi.. väkisin haettiin diagnoosia neuvolalta. Noh käytiin neuvolatarkastuksessa, ja kaikki meni niin kuin pitääkin, samoin kotona menee kaikki niin kuin ennenkin, kasvatukselliset asiat kunnossa yms.
Mutta joku mättää nyt päiväkodissa, enkä tiedä mitä tekisin sille, koska päiväkodista sanotaan AINA, että hyvä päivä, ei mitään ongelmaa, tarkastuslappu vaan puhui ihan toista (eikä sitäkään kannata kuulemma ottaa vakavasti, se nyt vaan oli semmonen tms.), samoin se, mitä itse näen, kun lapseni pk:sta haen.
Eli missäs nyt on vika?- no päiväkodissa
vikaa! Nyt vakavaa keskustelua päiväkodin kanssa tai jos mahdollista vaihda vaikka sellaiseen pienryhmähoitoon(en nyt muista miksi kutsutaan ryhmäjotain..)
- JK
VAI NIN
- rakkaudesta lapsiin
Rakastan lapsia, mutten pystyisi luultavasti työskentelemässä isossa päiväkotiryhmässä lastenhoitajana. Pienellä ryhmällä käytökseen pystyy puuttumaan yleensä melko napakasti. Isossa ryhmässä tyhmä käytös usein tarttuu ja meteli on melkoinen. Itse nautin olla "persoona" omassa työssäni perhepäivähoitajana. Voin päättää virikehetkistä, ruuista jne. yhdessä perheiden kanssa. Tunnen ja muistan lapseni tasan tarkkaan ja tiedän, mitä taitoja ehkä vielä harjaannutamme positiivisessa ilmapiirissä. Mahtavaa :)! Palkkausta kun vielä hilattaisiin ylöspäin niin avot.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18946En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49830Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3743Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224731Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76727- 46719
Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34687- 107673
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82672- 35610