Tämäkö kertoo kiinnostuksen perheen perustamiseen..?! MIEHET!

Itse olen rv22 ja tuo kuullostaa surullisen tutulta. Itse täytin juuri 20 ja mieheni on kohta 28. Minusta jotenkin tuntuu että oma mieheni ei ymmärrä miten tärkeää se on että hän on lähellä ja auttaa minua kotitöissään. Hän aina sanoo että hänen työnsä hän tekee työpaikallaan ja käytännössä kaikki kotiasiat olisivat sitten minulle. Opiskelen vielä. En itse kertakaikkiaan saa enään mitään aikaan kun tuntuu että aina jää kesken ja väsymys painaa. Itsellä oli vielä rv 19 aikoihin ruskeaa vuotoa milloin piti ottaa aika rauhallisesti. Mutta onneksi poikamme voi hyvin nyt..

vooimia ja jaksamisia sinne.
Ps. kehoitan puhumaan miehesi kanssa asioista. Mieheni on tehnyt pienen eleen auttaakseen joskus kun olen miljoonannen kerran sanonut asiasta.

Näin miesnäkökulmasta miehen on hankala alitajuntaa myöten hahmottaa, että lapsi on jo olemassa. Ei ole mitään konkreettista toisin kuin naisella, joka tuntee liikkeet jo aikaisin.

Kyllä se tuosta kehittyy, kun "konkreettista" saa käsiin. Lapsen kasvaessa mies saa kontaktia lapseen ja suhde lapseen kehittyy.

Sorry, että me miehet ollaan tällaisia "tyhmeliinejä". :)

Sorry vaan, mutta musta kyllä lähes kaikki sun ikäiset miehet (monet vähän vanhemmatkin) ovat täysin kyvyttömiä isiksi ja harva tuleva äitikään tietää mikä pitkä matka on edessä kun KASVETAAN äidiksi. Musta raskausaika on vielä helppoa, mutta vauva-aika se vasta rankkaa onkin kun nukut seuraavat pari vuotta 2-3h pätkissä. Mutta kyllä siinä yhden lapsen kanssa ehtii tehdä vielä kotityötkin kun vauva nukkuu paljon päivällä! Itsellä kaksi lasta syntyny peräkkäisinä vuosina ja hyvin ehdin tehdä kotityöt ja ruoat kun lapset nukku samaan aikaan päikkärit, nyt on vähän hankalampaa kun lapset 1 ja 2-vuotiaat ja liikkuvat paljon, nukkuvat vähän enää päivällä. Meillä mies töissä ja minä kotona lasten kanssa, teen useimmiten ruoat ja kotityöt päivän aikana (ja kyllä, ehdimme myös ulkoilla yms. tehdä) ja sitten illalla kumpikin osallistuu lastenhoitoon ja kodinhoitoon yhtä paljon ja molemmilla on 2 iltana viikossa harrastus, johon voi mennä 1-2h illalla. Eli päävastuu lapsista ja kodista on minulla (koska olen kotona), mutta iltaisin, lomilla ja vloppuisin molemmat osallistuvat yhtä paljon ja molemmilla on oikeus omaan aikaan. Vauvavuoden jälkeen olemme ottaneet kahdenkeskistä aikaa viemällä lapset yöhoitoon vuorokaudeksi mummolaan ehkä 1krt/2kk ja kummasti jaksaa sen jälkeen taas lasten kanssa! :-)

Itselläni 3 vuoden tappelut takana ja vihdoin asiat alkavat rullata :) Olet vielä nuori ja oletan että myös tuleva isä..teillä on paljon opittavaa toisistanne, elämästä ja vanhemmuudesta... jos on uskoa yhteiseen tulevaisuuteen niin ei kannata luovuttaa liian helposti eikä myöskään päästää miestä liian helpolla... kinkkisiä juttuja... yksinhuoltajuus ei ole helppoa eikä siihen pidä ryhtyä liian kevein perustein, myös lapsella on oikeus isään ja lapsen ja isän tutstuminen toisiinsa muuttuu hankalammaksi kun eivät asu saman katon alla... minulla ja miehelläni on 3 vuotias poika johon mieheni ei yhtään osannut ottaa kontaktia ensimmäisen 1,5v aikana kun poika oli vielä pieni... meillä oli myös jatkuvasti riita kun hän oli kokoajan töissä ei auttanut kotitöissä jne.... nyt pojan ollessa 3 voin sanoa että hänkin on ymmärtäny kuinka kiitollinen saa olla siitä että on perhe ja ihmisiä jota rakastaa, koti joka on siisti ja josta voi olla ylpeä ja ennenkaikkea kuinka ihanaa on olla isä ja maailman suurin sankari pienen pojan silmissä ihan vain olemalla olemassa ja läsnä....

Oletko töissä? Jos et ole eikä raskaudessa ole ongelmia, mielestäni on ihan kohtuullista että kotityöt ovat pääosin sinun vastuullasi. Riippuen tietysti siitä, miten asutte, mutta esim. kahden aikuisen asuttaman kerrostalokämpän kunnossapito ei loppujen lopuksi ole mikään mahdoton tehtävä raskaana olevallekaan. Tee sen verran kuin jaksat kerrallaan ja huilaa vaikka välissä. Miehesi piiaksi sinun ei silti tarvitse ryhtyä, eli häneltä voit kyllä ihan reippaasti vaatia omien sotkujensa korjaamista. Jos tämä ei hänelle mene puhumalla perille, älä ryhdy äidiksi joka kulkee perässä ja siivoaa, vaan jätä sotkut siihen. Luulisi normaaliälyllä varustetun miehen pikku hiljaa huomaavan miten homma toimii. Jos on niin, ettei mies muka osaa tehdä kotitöitä, nyt on kyllä korkea aika opetella miten pyykinpesukone ja imuri toimivat. Voisiko mies hoitaa kaupassakäynnit töistä palatessaan? Olisi ihan kohtuullista ja helpottaisi sinun arkeasi, varsinkin siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt. Mietitte vaikka yhdessä etukäteen ostoslistan, jotta kaupasta tulee oikeaa tavaraa kotiin.

Tietysti olisi hyvä, että mieskin aktivoituisi tarttumaan oma-aloitteisesti kotitöihin, koska varsinkin ensiajat vauvan kanssa voivat olla hankalia, jos vauva valvottaa paljon tai viihtyy tiiviisti rinnalla (niinkuin pikkuvauvat nyt yleensä tekevät). Toisaalta, vauvan hoito on kyllä sitovaa, mutta kyllä lapsen kanssa silti pystyy ja ehtii monenlaista. Siinäkin pätee se sääntö, että tekee sen verran kerrallaan kuin jaksaa ja pystyy eikä ota turhia paineita, vaikka kaikki ei olisikaan aivan tiptop. Eihän se voi niin mennä, että miehesi tekee ensin täyden työpäivän ja kotona häntä odottavat vielä kaikki kotityöt, mutta ei tietysti ole oikein sekään, että hän kotiin tullessaan rojahtaa sohvalle ja odottaa palvelua. Lapsen hoidosta hänen on vähintään otettava vastuuta. Perhe-elämä on yhteen hiileen puhaltamista ja toisen huomioimista ja auttamista.

Ennen kaikkea kannattaa varmaan keskustella miehesi kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu. Kerro ihan suoraan, mitä ajattelet tilanteesta nykyisellään ja kerro myös se, että olet jopa miettinyt eroamista. Yritä puhua asiallisesti ja syyttelemättä, mutta silti suoraan. Toivottavasti mies herää miettimään omaa käytöstään.

P.S. Pystyisitkö nukkumaan toisessa huoneessa tai korvatulppien kanssa, jos miehen kuorsaus valvottaa?

Sulla on viikkoja niin vähän, että ei se mies ole vielä tajunnutkaan, että vauva on tulossa. Kun mahasi alkaa olla iso pallo ja mieskin voi tuntea vauvan potkut mahan päältä niin sitten yleensä miehet vasta alkavat "heräämään", että tosiaan on ihan oikea vauva tulossa. Ja myös ultraan kannattaa ehdottomasti myös miehen mennä, että se näkee sen pikkusensa.

Tällä hetkellä vain sinä itse tunnet olevasi raskaana ja sulla hormoonit hyrrää. Kannattaa ihan rauhassa kertoa sille miehelle miltä susta tuntuu ja miten toivoisit hänen jo nyt huomioivan sut.

Osa miehistä ei voi ikinä käsittää raskauden ajan ongelmia, niiden mielestä kaikki alkaa vasta synnytyksestä ja siihen asti voi ottaa rennosti. Moni tälläinenkin mies on kuitenkin sitten tosi auttavainen vauvan hoidossa ym. eli ei ihan luusereita hekään.