Kuinka usein teillä lapset (0-6-vuotiaat) ovat yöhoidossa esim. mummolassa, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa tai jos on joku juhla/tärkee meno? Meillä kaksi lasta (1v- ja 2,5-vuotiaat) ja vauvavuotena emme käyneet juuri missään, mutta sen jälkeen olemme käyneet nyt pari kertaa vuorokauden reissuilla (häissä ja yhden kerran muuten vaan hotellissa nukkumassa) ja olemme ajatelleet, että muutaman kerran vuodessa ottaisimme näitä "irtiottoja" eli ehkä joku 4-5 kertaa vuoden aikana (molemmat isovanhemmat siis katsoisivat pari kertaa vuodessa vuorokauden ajan). Toinen mummo erittäin hyväkuntoinen ja ei enää työelämässä (aikaa on) ja toinenkin osa-aikaeläkkeellä. Onko tuo paljon mielestänne? Lisäyksenä vielä, että lapset ovat kotihoidossa.
kuinka usein lapset yökylässä?
rzdfgfd
244008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tuohan kuulostaa oikein hyvältä. Kaikki voittaa meininkiä! Lapset saa vaihtelua, samoin isovanhemmat ja vanhemmat lepoa ja omaa aikaa. Meillä typy on vasta 11k. Eikä ole vielä yökyläillyt, mutta eiköhän kohta aloiteta. Luultavasti just pari kertaa vuodessa mekin ajateltiin jotain vapaa-iltaa/yötä :)
Meidän 1,5 -vuotias on mummulassa yötä kerran viikossa. Eikä me tehdä mitään erityistä (meillä on lisäksi vauva, n. 2kk). Vauva menee mummulaan ekan kerran yöksi n. 3 kk iässä, kun mennään häihin (esikoinen tulee mukaan). Hyvin on toiminut näin.
meillä 3.v tytär menee silloin mummujen/pappojen hoijjetavaks kun ne itse haluavat ottaa tytön hoitoon... eli jotain 2vrk/kk ,, tai miten nyt millonkin....
Joo, sopivia päätöksiä.
Eihän ihmisellä mitään omaa aikaa ole, jos lapsiaan pitää hoitaa.
Mummulla sen sijaan ei muuta olekaan kuin omaa aikaa, joten onnessaanhan se on, kunhan saa ajoissa kuulla näistä erinomaisista suunnitelmista.
Jotkut mummut kun kuvittelevat voivansa mennä risteilylle tai kylpylään.
Kyllähän sellaisesta pitää infota lasten perheitä ajoissa, ettei heidän vapaa-aikansa mene mönkään.
Joutuvat olemaan liikaa lastensa kanssa.
Mutta mukavaahan se on, että päätätte mikä on sopiva määrä mummun ja lasten yhteisille yökyläilyille.
Siis olemme kyllä keskustelleet ja kysyneet isovanhemmilta ja ovat tuohon suostuneet. Itse olen kyllä koko ajan lasteni kanssa kun olen kotiäiti, mielestäni se ei ole paljon jos he pari kertaa vuodessa ottavat yökylään! Joten turha moralisoida jos joskus kaipaan hengähdystä! Anoppikin ihmettelee monesti, miten ihmeessä jaksan tätä meidän arjen pyöritystä ja nukkumattomia öitä. Meidän perhe on todellakin mennyt lasten ehdoilla! Ja toisille, jotka sanovat ottavansa omaa aikaa kun lapset nukkuvat, niin tiedoksi: meillä toinen lapsista nukahtaa myöhään ja toinen herää aikaisin, joten ei sitä "yhteistä aikaa" ole juuri ollut 2,5 vuoteen. joo, sitä se lapsiperheessä on, mutta kyllä minusta parisuhdettakin on joskus hyvä "hoitaa", ettei tule eroja sen vuoksi, että kasvetaan erilleen kun koskaan ei vietetä aikaa yhdessä. Ehkä jos otan esikoiselta päikkärit pois, niin saadaan molemmat lapset vielä joskus ajoissa nukkumaan, sitä odotellessa!
Kritisoin sitä, että pikkulasten vanhemmat keskenään miettivät, kuinka usein voivat lapsensa toimittaa isovanhempien hoitoon. Tullaan tulokseen, että se ja se määrä viikossa/vuodessa on sopiva.
Kyllä näistä kirjoituksista paistaa monta kertaa se ajatus, että isovanhempien on parasta olla nätisti ja hoitaa lapsia kun käsketään, tai....
Unettomat yöt ovat tuttuja pikkulasten vanhemmille. Kyllä sen ovat kestäneet monet muutkin vanhemmat. Nuoret jaksavat, isovnhemmat joutuvat yllättäen valvomaan lapsenlapsen kanssa. Se voi viedä todella voimat .Lapsenlapsen hoitaminen aiheuttaa isovanhemmille huolta ja pelkoa, jos lapsi onkin itkuinen eikä nuku.
No tottakai sitä itse ensin miettii, haluaako / voiko viedä lapsen hoitoon ja missä määrin ja sitten kysyy kauniisti isovanhemmilta, voivatko lapset tulla yöhoitoon/mitä mieltä he ovat asiasta. Salli mun nauraa tolle sun "voi todellakin viedä voimat" -jutulle, kyllä kuule jokainen mummo (jos on terve niin kuin meillä) jaksaa yön tai kaksi kerran vuodessa hoitaa, sen sijaan se todellakin voi viedä voimat jos äiti valvoo kolme vuotta putkeen. Kuka tahansa jaksaa yhden yön vaikka valvoisi kokonaan (meilläkin se mummo voi nukkua vaikka seuraavan viikon kokonaan kun ei ole enää työelämässä).Totta kai sitä kestää jos on pakko ja ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta miksi ei voisi pyytää apua ja ennalta ehkäistä uupumusta, masennusta yms.? Kyllä kuule ennen vanhaankin naiset oli uupuneita, oma mummoni sanoi, ettei muista, että hänen oma äitinsä olisi ikinä hoitanut tai pitänyt häntä sylissä...hengissä selvisi, mutta monellakin on tunne-elämän puolella jäänyt traumoja jos äiti on ollut kovin uupunut tai masentunut!
meillä ainakin mummo jaksaa valvoa paremmin kuin itse jaksaisin. Harva se viikonloppu bilettämässä valomerkkiin asti, reissaamassa ym. mitä en itse todellakaan jaksaisi. Ei kaikki isovanhemmat ole mitään 80-vuotiaita.
Just tätä minäkin ihmettelen: jotkut mummot sanoo, etteivät jaksa edes yhtä yötä hoitaa kerran vuodessa, mutta kas kummaa: jaksavat kuitenkin bilettää joka viikonloppu ja ihan tosi myöhäänkin :-). Sanoisivat sitten ihan suoraan, ettei kiinnosta lastenlastenhoito. Sama juttu jos yrittää mennä käymään kylässä heillä, niin joka ikinen viikonloppu on varattu ja pitää kysyä, voimmeko tulla 6kk päästä käymässä kylässä kun he eivät ikinä ole kotona? Sitten nämä samat isovanhemmat sanovat, että "me hoisimme omat lapsemme", mutta todellisuudessa kiikuttivat ne hoitoon päiväkotiin jo 3kk iässä ja hoidattivat lapsensa mummolassa kaikki lomat (meillä miehen kanssa oli molemmilla tämä sama juttu). Sitten he arvostelevat nykynuoria, kun eivät osaa kasvattaa ja että vaan bailaavat, mutta oikeasti nämä keski-ikäiset ovat pahimpia bilettäjiä kapakoissa! Katsoisivat itse joskus peiliin!
Meidän mummolle on kyllä lapsenlapset aina tervetulleita, kun ei muita menoja ole. Sanoo aina juurikin, että kyllähän sitä yhden yön vaikka valvoo lapsen kanssa, jos sattuu niin huonosti ettei lapsi nuku.
Minun vauvani nukkumisrytmi oli aivan sekaisin koko ensimmäisen ikävuoden. Hän nukkui illat kuin tukki klo 23 asti ja nousi sitten valvomaan ja seurustelemaan.
Pari vuotta vanhempi esikoinen mukahti n. klo 21, jolloin sain levätyksi ja ehkä nukutuksikin pari tuntia.
Aamuun klo 4-5 asti sitten valvoin vauvan kanssa, mikään hyssyttely ei auttanut, ja kerrostalossa ei voi lasta huudattaa! Kun lapsi lopulta nukahti oli aamuherätykseen pari tuntia jäljellä, sillä esikoinen heräsi hyvin nukutun yön jälkeen klo 7.
Olisinko voinut viedä tällaisen huutopussin isovanhempien hoitoon! Miten he olisivat selvinneet edes yhdestä yöstä?
Ei käynyt edes mielessäni, että veisin muksun nukutettavaksi jollekin muulle ihmiselle, toivoin vain, että saisin nukkua päivällä tirsat, mutta esikoisen kanssa piti häärätä päivät pitkät ja huusholli hoitaa.
Miten nämä nykyajan vanhemmat voivat vaivata isovanhempia huonosti nukkuvilla lapsilla! Sitä huonomminhan he nukkuvat, jos eivät ole omassa sängyssään.
Ensimmäisen ikävuoden jälkeen vauvani alkoi nukkua hiukan järjellisemmin, mutta kaiken sen valvomisen ja hyysämisen vuoksi ei kolmatta lasta perheeseemme enää tullut. Voimani eivät olisi riittäneet.
Yökylässä lapsemme eivät koskaan olleet. Muutamia vuosikymmeniä sitten se ei ollut edes tapana kuten nyt.
Lastenhoito ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta tiesinhän, ettei tämä ikuisuuksiin jatku. En minä masentunut enkä saanut traumoja omien lasteni hoitamisesta.
Jaa meillä on omaa aikaa kun lapset nukkuvat..
pienin 2v eikä ole ikinä ollut yö hoidossa, vanhemmat lapset käyvät suunnilleen kerran kesässä tädillään ja mummollaan yhden yön ja vain siksi että he itse pyytävät..
Ei mummot ja muut ole mitään lapsenvahti automaatteja. Omalla äidilläni on jo kahdeksan lastenlasta ja tuskailee aina kun kaikki hänen lomansa ovat täys työllistettyjä kun muut lykkää lapsensa hoitoon.. Ja viikolla monena iltana jotain parin tunnin menoja jollain kun pitää vahtia.. Ei ihan kamalan reilua, vaikka lapsenlapsiaan rakastaakin niin ei reilua käyttää hyväksi..
Jos tuo on mummoille ihan ok, niin silloin kuulostaa aivan kohtuulliselta. Kaikki mummot eivät ole halukkaita ottamaan lapsenlapsiaan hoitoon koskaan, kuten joistakin edellisistä viesteistä huomaa ja eihän heidän pakko ole. Mutta lasten kannalta ajatellen tuo kuulostaa ihan kohtuulliselta ja jos joskus aikoinaan lapsenlapsia saan, niin taatusti otan mielelläni muutaman kerran vuodessa yökylään, vaikka joka viikonlopuksi en ottaisi.
Meillä on pian 4 vuotta täyttävä lapsi ja 2 kk ikäinen vauva. Esikoinen oli ekan kerran yökylässä mummulassa 9 kk ikäisenä, ja sen jälkeen on ollut aina "tarvittaessa", eli kun meillä vanhemmilla on ollut jotain menoa. Yleensä n. kerran kuussa tai kahden kuukauden välein. Eli vuodessa ehkä 6-10 kertaa. Molemmat mummut asuvat lähellä ja ovat halukkaita ottamaan lasta sinne yökylään jos asiasta ajoissa sovitaan, ja jos heillä ei ole muuta menoa. Eli mummujen omat menot on meillä menneet kyllä etusijalle. Yleensä kyllä aina on jompi kumpi mummu pystynyt lapsen ottamaan. Ja lapsi on aina mennyt mielellään. Kuopus tulee menemään yöhoitoon luultavasti ensi kesänä, kun on n. 10 kk ikäinen. Ja sitten nähdään kuinka usein, varmaan jatketaan samaan malliin, eli aina kun meillä vanhemmilla on jotain yhteistä menoa. Ei joka viikonloppu todellakaan...
Kuulostaa ihan sopivalta.Itsellä on lapsia yökylässä ehkä n.kerran kuussa,kun lasketaan omat ja avomiehen lapsenlapset,jotka tulevat papalleen.Aina on kuitenkin huomioitava se mummojen ja pappojen kokonaishoidettavat,kun on jossain vaiheessa lapsenlapsia useista perheist.Ja isovanhemmat kuitenkin haluavat jakaa huomiotaan kaikille lapsenlapsille tasapuolisesti,jos suinkin mahdollista,
Keskustelun tarkoitus on luoda pohja ja perus yövierailuille isovanhemmille, perus johon vedota yleisenä mielipiteenä.
Vierailut eivät ole mitään faktoja velvollisuuksia tai oikeuksia.
Ihmisten keskinäiset suhteet vaikuttavat eniten.
Suhde peliin ei lapsia pidä käyttää, vaikka valitettavan usein juuri siitä on kyse.
Meillä 1v 9kk ikäinen muksu ja tarkoitus olisi viedä nyt ensimmäistä kertaa mummolle yökylään kun lähdetään miehen kanssa ostosreissulle ja yhdeksi yöksi hotelliin. Ei ole aikaisemmin ollut mitään pakottavaa tarvetta viedä lasta yöksi hoitoon ja nyt halutaan lähteä kerran yhdessä ilman lasta yli yön reissuun ennen kuin toinen lapsi syntyy n. kolmen kuukauden päästä. Monet kerrat on mummo pyytänyt lasta yökylään ja hoitoon päiväseltäänkin, mutta en ole halunnut antaa kuin jos oikeasti tarvitsen hoitoapua.
Juu hyvä kun erotat hoidon tarpeen ja vierailut isovanhempien luona. Sellaisille vierailuille ei tietysti anneta, mutta kun tarvitset hoitoa sen otettava.
Lapset evät tarvitse mitään suhdetta isovanhempiin, vain silloin kun on hoidon tarve.
Isovanhempia nähdään koko perheen voimin yleensä useita kertoja viikossa. Suhde isovanhempiin on läheinen ja muutenkin kunnossa. Ja kyllä, lapseni on minulle niin rakas, etten halua hänestä olla erossa kuin sen mitä on pakko. Mutta tietystikin se on väärin, jos haluaa itse pitää huolta omista lapsistaan.
Ei mummolassa koskaan; toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja toiset ovat sen verran huonokuntoisia vanhuksia, etteivät pysy taaperon perässä.
Kummilassa pari-kolme kertaa vuodessa yhden yön kerrallaan.
Ja toisinaan perhetutut taikka kummi hoitavat omassa kotona niin, että voimme tulla illalla myöhemminkin tarvittaessa.
Emme ole baari-ihmisiä tai käy ulkona alkoholin tähden, se yössä liikkuminen siis ei meille ole tähdellistä. Riittää, jos voi tulla kotiin vaikka kymmeneltä ja ehtii käydä leffassa ja syömässä, konsertissa tai matsissa.
No ei koskaan ennen kouluikää, sen jälkeen, jos joku kaveri kutsui yökylään viikonloppuna. Ei kukaan tuttu huolinut kolmea lasta yhtä aikaa kylään, jotta olisi ollut vapaata.
Olen 1,5v yh, lapsen isä tapaa vain päiväseltään pari krt/kk, ei ole kykenevä hoitamaan lasta viikonlopun yli (alkoholi mielterveysongelmat). Olen itse vuorotyössä, ja sen mahdollistaa isovanhemmat. En suostu laittamaan vuorohoitoon näin pienenä ja siitä johtuu runsas lapsenhoitoavun tarve. Isovanhemmat ovat auliisti tilanteessani auttaneet, lapsi yökylässä n.1yö/kk, kun mulla viikonlopputöitä, ja isovanhemmat hoitavat vuorotellen lasta 1ilta/viikko täällä kotona kun mulla iltavuoro.
Arki kahdestaan pienen prinsessan kanssa on joskus uuvuttavaa, vaikka suloisempaa lasta tuskin voi toivoa. Mieli tekee välillä iltaa istumaan ja sydäntä purkamaan, usein menenkin yökylään ystäville ja sukulaisille lapsen kanssa, mutta joskus kaipaa päästä yksinkin. Ja siitä on suunnattomat omantunnon tuskat, kun ei kehtaisi pyytää isovanhemmilta enempää yhtään, vaikka ainahan he mielellään ottavat. Olen nyt puolen vuoden aikana käynyt 2krt "ulkona".
Ne jotka täällä sanovat, että lapsen tulee olla aina kotona, eikä vanhemmat saa yhtään olla vapaalla viettämässä iltaa, oletteko todella sitä mieltä? Että se tekee huonon vanhemman? Mulle kyllä tuleekin "huono äiti"-olo aina kun lapsi on hoidossa, mutta satavarmasti olisin vielä huonompi äiti jos en koskaan saisi hengähtää. Jos olisi puoliso jakamassa vastuuta ja katsomassa edes koirankusetuksen tai kauppareissun ajan lasta, jaksaisin varmasti vallan ilman "omaa aikaa", mutta en nyt. Tai onhan mulla omaa aikaa kun lapsi nukkuu joo, ja se aika on YKSIN mun... Eli yksinäistä on. Mihinkään en voi mennä, kotona istun ja odotan että kello tulee kymmenen... Ei sovi valittaa, lasta en silti ikinä vaihtaisi pois!
Kyllä parisuhteen hoito yhtesine romanttisine illanviettoineen on mun mielestä tosi tärkeetä. Jos molemmat vanhemmat väsyy eikä jaksa arjessa huomioida toista, läheisyys hiipuu ja lopulta koko parisuhde. On se kuitenkin ihan eri viettää yö hotellissa ihan kahdestaan, kun kukaan ei kesken puuhien kömmi viereen, herää tms. eikä tarvitse ajatella aikaista aamuheräämistä, pyykkejä, siivousta eikä muuta. Jos näin helpolla yhtälöllä saadaan vanhempien suhde pysymään lämpimänä, se on kuin laittaisi lapsille rahaa pankkiin! Pari viikonloppua mummolassa hoidossa sen tähden on pieni uhraus ihan kaikilta. Sitä paitsi, se edistää lämpimän suhteen kehittymistä isovanhempiin, oma lapseni on todellinen mummon ja ukin kulta! Lapsellani on monta turvallista aikuista elämässään ja he ovat kaiken lisäksi tosi läheisiä, mun mielestä se on rikkaus!
Onko aloitusviestin kirjoittajalla huono omatunto vai ei lainkaan järkeä päässä?
" Onko tuo paljon mielestänne? Lisäyksenä vielä, että lapset ovat kotihoidossa. "
Joo olet todella mahtava ja paras äiti ja vARSINKIN KUN LAPSET OVAT KOTIHOIDOSSA!
helpottiko? Mene terapiaan, jos sulla ei ole muuta elämää kuin lapset ja syyllisyys.
En kyllä yhtään ymmärrä miksi ihmeess´ä tulee huono omatunto jos lapsi on turvallisessa hoidossa? kuvitteletto olevanne niin erinomaisia?