Esittelen tässä nyt aluksi lyhyesti ongelmani:
Eli, olen tällä hetkellä 16-vuotias opiskelijapoika. Olen huomannut viimeisen puolen vuoden aikana, että jännittämiseni on huomattavasti lisääntynyt. Toisinaan jännitän ihan perusasioita, kuten puhelimella soittamista tai uusien ihmisten tapaamista. Mutta kaikista suurin ongelma ilmeni koulussa, kun oli esitelmiä. Olin aivan paniikissa, kädet tärisi (tämä on suurin ja näkyvin haittapuoli jännittämisessäni), sanat sekoili ja pää tuntui jäykältä. Nykyään jännitän jännittämistä, eli jännittämiseni tavallaan laukaisee se, että pelkään, että alan taas jännittää ja että muut huomaavat sen.
Kuukauden sisään on sattunut pari sellaista tilannetta, joissa olen nolannut itseni.
Esim. kahvipöydässä tuttujen läsnäollen minulla alkoivat kädet täristä, kun ajattelin asiaa tietoisesti, eikä näin ollen syömisestä/juomisesta tullut mitään. Onneksi tätä ei ilmene kovinkaan usein, mutta minua pelottaa koko ajan, että ongelma palaa vielä.
Muistan vielä, kun pari vuotta sitten jännittämiseni oli vain positiivista. Jännitin hyvin vähän, esitelmiä jännitin ihan vähäsen ja ne sujuivat loistavasti. Nyt on päinvastoin: jännitän niitä jo päiviä ennen itse h-hetkeä ja ennen h-hetkeä olen ns. "ihan kipsissä".
Minua pelottaa se, että muut huomaavat jännittämiseni. Tämä on ehkä se suurin ongelma.
Ajattelen jännittämistäni joka päivä. Joskus (hyvinä päivinä) vähemmän, mutta joskus (huonoina päivinä) enemmän. Alkoholi laukaisee jännitykseni 100%; silloin en pelkää jännittämistäni, vaikka sitä ajattelisinkin. Tupakkakin hetkeksi laukaisee sen. Mutta, se palaa kuitenkin aina takaisin... Pelkään kuollakseni sitä päivää, kun nolaan itseni jossain yleisellä paikalla totaalisesti.
Olen huomannut, että positiviiset kokemukset kanssa vähentävät väliaikaisesti jännitystä. Onnistuneet esitykset (ilman käsien tärinää yms) antavat itsevarmuutta, mutta valitettavasti vain hyvin lyhyeksi ajaksi. Haluaisin taas elää täysin normaalia elämää - ilman jännittämistä.
Tiedän, ettei jännittämiseni ole kovinkaan vakavaa sorttia; monet ihmiset varmasti jännittävät enemmän kuin minä, mutta kun haluaisin hoitaa ongelmani pois, ennen kuin siitä tulee suurempi. Ehkä osasyynä tähän on myös se, että haluan "isona" viihdealalle, jossa joutuu esiintymään varmasti, joten sitä suuremmalla syyllä pitäisi tästä jännittämisestä päästä eroon.
Olen nettisivuilla tutustunut erilaisiin hoitomenetelmiin, mm. lääkkeisiin, terapioihin ja hypnoosiin. Monet ovat sanoneet, että joillain lääkkeillä (esim. propral/beetasalpaajat) fyysisen jännityksen voi estää. MUTTA, ongelma ei kuitenkaan katoa.
Hypnoosi on äärimmäisen ristiriitainen vaihtoehto. Toisaalta haluaisin kokeilla sitä, mutta siinä on pari miinuspuolta: hinta (tämän ikäisenä minun on mahdoton kustantaa hoitokertoja, jotka maksavat n. 50-60€ ja tietääkseni hoitokertoja pitäisi olla väh. 5, jotta tulokset näkyisivät..); tehovarmuus (osa hypnoosissa olleista väittää, että se on tehonnut, mutta osa väittää, ettei ole.. ja jos ei ole, niin sehän on hirveätä rahan tuhlausta); pelko (minua jotenkin pelottaa olla hypnoosissa.. se vaan tuntuu jotenkin oudolta ajatukselta..)
Lisäksi paikkakunnallani, jossa asun (Keski-Suomi) tuskin on hypnotisoijaa, vai onko?
Haluaisin nyt kovasti kuulla mielipiteiltä henkilöiltä, jotka ovat kärsineet mahdollisesti samanlaisista jännitysoireista kuin minä ja ovat selvinneet niistä. Lisäksi hypnoosissa olleiden henkilöiden suositukset/mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita! Juuri TE voitte auttaa minua kohti parempaa elämää :)
Eli, olen tällä hetkellä 16-vuotias opiskelijapoika. Olen huomannut viimeisen puolen vuoden aikana, että jännittämiseni on huomattavasti lisääntynyt. Toisinaan jännitän ihan perusasioita, kuten puhelimella soittamista tai uusien ihmisten tapaamista. Mutta kaikista suurin ongelma ilmeni koulussa, kun oli esitelmiä. Olin aivan paniikissa, kädet tärisi (tämä on suurin ja näkyvin haittapuoli jännittämisessäni), sanat sekoili ja pää tuntui jäykältä. Nykyään jännitän jännittämistä, eli jännittämiseni tavallaan laukaisee se, että pelkään, että alan taas jännittää ja että muut huomaavat sen.
Kuukauden sisään on sattunut pari sellaista tilannetta, joissa olen nolannut itseni.
Esim. kahvipöydässä tuttujen läsnäollen minulla alkoivat kädet täristä, kun ajattelin asiaa tietoisesti, eikä näin ollen syömisestä/juomisesta tullut mitään. Onneksi tätä ei ilmene kovinkaan usein, mutta minua pelottaa koko ajan, että ongelma palaa vielä.
Muistan vielä, kun pari vuotta sitten jännittämiseni oli vain positiivista. Jännitin hyvin vähän, esitelmiä jännitin ihan vähäsen ja ne sujuivat loistavasti. Nyt on päinvastoin: jännitän niitä jo päiviä ennen itse h-hetkeä ja ennen h-hetkeä olen ns. "ihan kipsissä".
Minua pelottaa se, että muut huomaavat jännittämiseni. Tämä on ehkä se suurin ongelma.
Ajattelen jännittämistäni joka päivä. Joskus (hyvinä päivinä) vähemmän, mutta joskus (huonoina päivinä) enemmän. Alkoholi laukaisee jännitykseni 100%; silloin en pelkää jännittämistäni, vaikka sitä ajattelisinkin. Tupakkakin hetkeksi laukaisee sen. Mutta, se palaa kuitenkin aina takaisin... Pelkään kuollakseni sitä päivää, kun nolaan itseni jossain yleisellä paikalla totaalisesti.
Olen huomannut, että positiviiset kokemukset kanssa vähentävät väliaikaisesti jännitystä. Onnistuneet esitykset (ilman käsien tärinää yms) antavat itsevarmuutta, mutta valitettavasti vain hyvin lyhyeksi ajaksi. Haluaisin taas elää täysin normaalia elämää - ilman jännittämistä.
Tiedän, ettei jännittämiseni ole kovinkaan vakavaa sorttia; monet ihmiset varmasti jännittävät enemmän kuin minä, mutta kun haluaisin hoitaa ongelmani pois, ennen kuin siitä tulee suurempi. Ehkä osasyynä tähän on myös se, että haluan "isona" viihdealalle, jossa joutuu esiintymään varmasti, joten sitä suuremmalla syyllä pitäisi tästä jännittämisestä päästä eroon.
Olen nettisivuilla tutustunut erilaisiin hoitomenetelmiin, mm. lääkkeisiin, terapioihin ja hypnoosiin. Monet ovat sanoneet, että joillain lääkkeillä (esim. propral/beetasalpaajat) fyysisen jännityksen voi estää. MUTTA, ongelma ei kuitenkaan katoa.
Hypnoosi on äärimmäisen ristiriitainen vaihtoehto. Toisaalta haluaisin kokeilla sitä, mutta siinä on pari miinuspuolta: hinta (tämän ikäisenä minun on mahdoton kustantaa hoitokertoja, jotka maksavat n. 50-60€ ja tietääkseni hoitokertoja pitäisi olla väh. 5, jotta tulokset näkyisivät..); tehovarmuus (osa hypnoosissa olleista väittää, että se on tehonnut, mutta osa väittää, ettei ole.. ja jos ei ole, niin sehän on hirveätä rahan tuhlausta); pelko (minua jotenkin pelottaa olla hypnoosissa.. se vaan tuntuu jotenkin oudolta ajatukselta..)
Lisäksi paikkakunnallani, jossa asun (Keski-Suomi) tuskin on hypnotisoijaa, vai onko?
Haluaisin nyt kovasti kuulla mielipiteiltä henkilöiltä, jotka ovat kärsineet mahdollisesti samanlaisista jännitysoireista kuin minä ja ovat selvinneet niistä. Lisäksi hypnoosissa olleiden henkilöiden suositukset/mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita! Juuri TE voitte auttaa minua kohti parempaa elämää :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei lue vastaukseni nimim. "kaatuuko haaveeni.. kun jännitän" osiossa "pelot ja jännittäminen".
siinä tietoa myös hoitoon hakeutumisesta Keski-Suomessa.
Hypnoosia voi kokeilla, tosin alalla on monenlaista yrittäjää, joiden lupaukset ovat
katteettomia. Paras asiantuntemus on hypnoosia
harrastavilla, joilla on lääketieteellisen hypnoosin koulutus. Seuraavassa luettelo näistä henkilöistä: http://www.hypnoosi.net/luettelo.html
Kuvaat hyvin tuossa jännityksen kierrettä, jossa negatiivisen kokemuksen jälkeen alkaa jännittää jännittämistä ja joutuu kierteeseen kun yrittää vaan kontrolloida itseään enemmän. Siitähän se jännitys sitten tulee. Pelot ja jännittäminen osiossa on juttuja enemmänkin noista kokemuksista.
Kts. esim. sosiaalinen jännittäminen...
Moi. Olen itse ollut juuri mainitsemassasi iässä vähintään samanlainen unelmoija ja jännittäjä kuin sinä. Jos tapaisit minut nyt niin et uskoisi minun jännittäneen samalla lailla. Jännittämisen perusongelma on ylikiihottunut tarve tarkkailla itseä. Siitä voi päästä eroon suggestoterapiall ja hypnoosilla. Niiden avulla pystytään auttamaan sinua kiinnittämään huomiota enemmän siihen mitä sinä saat aikaiseksi ja siihen mitä ympärilläsi tapahtuu kuin siihen, että koko ajan tarkkailet itseäsi. Aloita niin, että seuraat muita ihmisiä. Katsopa vain niin aivan samanlaisia juttuja heillekin tapahtuu mutta kun he eivät siihen itse kiinnitä huomiota niin ei siihen kiinnitä muutkaan. Tämäkin on hyvä neuvo; kun olet tilanteessa, jossa jännität niin kerro avoimesti niille ihmisille, joille luulet siitä olevan arvoa, että jännität ja joudut keskittymään kovin, että jännityksesi menee ohi. Aikanaan huomaat, että ihmiset ovat avuliaita ja haluavat auttaa sinua pääsemään eteenpäin ja kun tulee riittävästi hyvää kokemusta pääset pian koko ongelmasta irti ja voit toteuttaa oman umelmasi.
Olen 20-vuotias opiskelijatytsy, ja olen kärsinyt samantapaisista vaivoista, varsinkin noissa esitelmäjutuissa. Sama homma, että ärsyttää juuri se, että jännittäminen jännittää. Se on kyllä paaljon tavallisempaa kuin uskotkaan. Taustalla tässä vaivassa luulisin olevan ehkä luulo siitä, että muut ovat sinua parempia, eli siis huonohko itsetunto ja se, ettet tunne oloasi turvalliseksi ja sellaiseksi, että voisit olla oma itsesi. Olin itseasiassa viime perjantaina ensimmäistä kertaa hypnoosissa, (koulussani on pakko osata esiintyä) ja siellä se täti kerto mulle näitä asioita jotka oon oikeestaan aikasemminkin tienny. Mulla saattas olla lapsuudessa jotakin sellasia kokemuksia tai sellasta turvattomuuden tunnetta, vaikka mun porukat onkin musta aina huolehtinu, mut kuitenkin. En vaan välttämättä tiedosta niitä, mutta hypnoosissa ratkotaan juuri sellasia asioita. En menny vielä kovin syvään hypnoosiin, mutta kuitenkin kuulemma alitajunta avautu hieman, kun mulla valu kyyneleitä hypnoosin aikana..puolentoista viikon päästä seuraava käynti.
Mutta sun asiaan: Mieti, onko sulla joku sellanen ihminen, kaveri tai muu jonka seurassa sulla on "turvallinen" olo? Koita pitää se olo mukanas muutenkin. Ajattele sitä oloa kun on epämukava olo. Muut ihmiset tykkää susta kunhan vaan itekki tykkäisit itestäs. Helppo sanoa, tiedän kyllä, mutta yritä!!