Pieni kysely äitiydestä

1. Koitko oman lapsuutesi vaikuttavan tulevaan rooliisi vanhempana? Kyllä Itselläni on olleet erittäin etäiset vanhemmat ja äitini suorastaan inhosi minua - itse olen ollut läsnäoleva äiti mm. 5 vuotta kotiäitinä
2. Millaisia tunteita sinussa heräsi ensimmäiseksi kun kuulit saavasi lapsen? Lasta oli yritetty useampia kuukausia - olin onnellinen. Toinen lapsi tärppäsi heti ja iltatähtemmekin suhteellisen nopeasti. Olen ollut haltioissani saatuani tietää raskauksistani
3. Valmistauduitko vanhemmuuteen jollain lailla etukäteen? KOnreettisesti tavaroita hankkimalla, en muuten
4. Muuttuiko käsityksesi vanhemmuudesta lapsen synnyttyä? Jos muuttui, miten? EN arvannut, että se olisi niin ihanaa ja niin merkityksellistä koko elämänasenteen ja -arvojen kohdalla
5. Millainen on mielestäsi hyvä äiti? lastaan rakastava ja kunnioittava
6. Miten vanhemmuus on muuttanut sinua itseäsi? kyllä - olen viisastunut, vähemän itsekäs ja saanut elämälleni tarkoituksen ja olemassa ololleni merkityksen
7. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettasi? Jos on, miten? kyllä - olemme mieheni kanssa kolmen ihanan ja fiksun lapsen vanhempia - meillä on siis paljon yhteistä.

1. Koin todella voimakkaasti. Tiesin millainen äiti en halua lapselleni olla,sellainen millainen oma äiti oli minulle.

2. Pelonsekaisia,panikointia. Raskaus oli täysi yllätys ja testinkin tein ihan vitsillä,sillä kiertoni on aina ollut sekava enkä todellakaan olettanut olevani raskaana. Mutta jokin sisällä käski silti tehdä testin.

3.En oikeastaan. Tavaroita hankkimalla. Ahdisti alkaa lukemaan mitään opastuskirjoja.

4.Muuttui. Tiesin kyllä että aina omasta lapsesta pitää,mutta että sitä voi rakastaa näin paljon ja pyyteettömästi.

5.Läsnäoleva,kunnioittava,rakastava ja lapsen tunteet huomioon ottava

6.Olen saanut kärsivällisyyttä,rauhallisuutta ja oppinu tuntemaan itseäni. Mikä olen ja mikä en halua olla

7. On. Lapsi lähensi meitä ja osaamme nähdä asioita nyt muidenkin kannalta eikä vaan oman itsemme kannalta. Meillä on oma perhe joka on kaikista tärkein elämässämme. Ei mikään muu. Toisen kuunteleminen ja asioiden selvittely parantui.

1. Koitko oman lapsuutesi vaikuttavan tulevaan rooliisi vanhempana?
- Kyllä, jonkin verran. On asiota joissa haluan toimia kuten äitini, mutta myös paljon joita teen (toivottavasti) toisin, esim. avoin puhuminen vaikeista asioista!

2. Millaisia tunteita sinussa heräsi ensimmäiseksi kun kuulit saavasi lapsen?
- Näinkö pian onnistuimme?!? Ihanaa, minun sisälläni kasvaa lapsi. Kumpa kaikki menisi hyvin :)

3. Valmistauduitko vanhemmuuteen jollain lailla etukäteen?
-Puhuin paljon samassa tilanteessa olevien kaverien kannsa. Hankkimalla tavaroita, tosin odotin aika pitkään ennen kuin uskalsin ostaa mitään.

4. Muuttuiko käsityksesi vanhemmuudesta lapsen synnyttyä? Jos muuttui, miten?
- Koliikkivauva muutti ruusunpunaiset kuvitelmat vauva-arjesta, rankkuus yllätti. Samoin se avuttomuuden tunne kun pieni huutaa etkä voi tehdä mitään mikä auttaisi. Ja se rakkauden määrä, jos joku muu olisi kodissani huutanut tunti tolkulla, olisi lentänyt pihalle, mutta omaa lastaa jaksaa kantaa ja yrittää auttaa vaikka kuinka.

5. Millainen on mielestäsi hyvä äiti?
- Kuuntelee lasta, rakastaa ehdoitta, hellä, kunnioittava, itsestään huolehtiva.

6. Miten vanhemmuus on muuttanut sinua itseäsi?
- Paljon kärsivällisyyttä tullut lisää, ajattelee asioit usein lapsen näkökulmasta, avoimempi, rohkeampi, puolustan omaani, uskon itseeni ja kykyihini

7. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettasi? Jos on, miten?
- Koetteli aluksi, miehen oli vaikeampi jaksaa lapsen huutoa kuin minun, niin siitä tuli riitaa joskus. Välillä kaipaa muutakin puheen aihetta kuin lapsi, josta me puhumme paljon. Seksielämä vähentynyt, oletan kyllä että palautuu kunhan lapsi kasvaa, on siis vielä vauvavuosi menossa ja lapsi valvottaa yhä öisin, joten väsyä pukkaa..