Meillä on 1,5-vuotias tyttö, joka on aina ollut hiukan huono nukahtamaan, nukuttaa on siis saanut aina hyvän tovin. Kesällä homma yhtäkkiä helpottui ja tyttö alkoi nukahtamaan omaan sänkyynsä omia aikojaan aika nopeastikin, kun ensin oli luettu iltasatu ja toivotettu kauniita unia. Tätä mukavuutta kesti jonkin aikaa, kunnes nyt syksyllä alkoi hampaita putkahdella tiheään tahtiin ja oli myös pari nuhaa, joiden vuoksi nukahtaminen oli hankalampaa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että nukahtamiseen/nukuttamiseen saattaa mennä parikin tuntia. Iltarutiineissa kaikki on ennallaan, paitsi että lapsen sänkyyn laittamisen jälkeen alkaa hulabaloo. Ensinnäkään tyttö ei haluaisi mennä sänkyyn ollenkaan, vaan olla sylissä. Sylissä kuitenkin touhutaan kaikkea muuta, paitsi rauhoitutaan (kiskoo äidin hiuksia, hipelöi kasvoja, kujeilee...). Kun saan tytön sänkyyn, en saa lähteä huoneesta pois tai alkaa kamala itku, vaikka jätän oven auki ja keittiön puolelta kuuluu hiljaisella television tai radion ääni. Toisaalta jos jään sängyn viereen "tassuttelemaan", tyttö vain pelleilee ja nousee sängyssä seisomaan ja touhuamaan. Sanon lähteväni pois, jos pelleily jatkuu ja lähdenkin, mutta silloin itku alkaa taas. Itkun väliin saattaa tulla kyllä lauleskelua ja jutteluakin, mutta kyllä se silti pääasiassa on ihan "kyyneleistä" itkua. Jos en reagoi vielä siihen, tutti ja unikaveri lentävät lattialle ja itku yltyy parkumiseksi. Käyn antamassa ne takaisin sanomatta mitään, kippaan tytön makuulle, peittelen ja lähden... Itku alkaa taas. Tätä jatkuu sitten niin kauan, että tyttö nukahtaa, mihin saattaa mennä se parikin tuntia. Ts. tytön nukkumaanmenoaika saattaa venähtää klo 20.30 -> 22 -22.30...
Päiväunille nukahtaminenkin on vaikeaa ja muutaman kerran unet ovat jääneet kokonaan nukkumatta. Silloin tyttö nukahtaa yöunille helpommin. Olen miettinyt, pitäisikö päiväunia lyhentää, mutta eivät ne nytkään 1,5-vuotiaalle mielestäni kovin pitkät ole, n. 1,5 tuntia. Yötkin ovat olleet aika rikkonaisia hampaiden tulon ja sairastelun vuoksi. Aamulla herätään n. klo 8.
Voiko tämänikäisellä olla eroahdistusta tai muuta sellaista, joka häiritsisi unentuloa? Mitä sitten pitäisi tehdä, että nukkumaanmeno olisi lapselle mahdollisimman lempeä ja miellyttävä? Nukutanko vaan syliin? Päivällä ainakin lapsi saa syliä ja hellyyttä ja ulkoillaankin mahdollisimman paljon jos ei nyt kaatamalla sada. Tuntuu siltä, etten kertakaikkiaan tiedä mitä tuon nukuttamisen kanssa pitäisi tehdä ja pinna kiristyy jo etukäteen kun nukkumaanmenoaika alkaa lähestyä.
Vinkkejä, neuvoja, kokemuksia...?
Tällä hetkellä tilanne on se, että nukahtamiseen/nukuttamiseen saattaa mennä parikin tuntia. Iltarutiineissa kaikki on ennallaan, paitsi että lapsen sänkyyn laittamisen jälkeen alkaa hulabaloo. Ensinnäkään tyttö ei haluaisi mennä sänkyyn ollenkaan, vaan olla sylissä. Sylissä kuitenkin touhutaan kaikkea muuta, paitsi rauhoitutaan (kiskoo äidin hiuksia, hipelöi kasvoja, kujeilee...). Kun saan tytön sänkyyn, en saa lähteä huoneesta pois tai alkaa kamala itku, vaikka jätän oven auki ja keittiön puolelta kuuluu hiljaisella television tai radion ääni. Toisaalta jos jään sängyn viereen "tassuttelemaan", tyttö vain pelleilee ja nousee sängyssä seisomaan ja touhuamaan. Sanon lähteväni pois, jos pelleily jatkuu ja lähdenkin, mutta silloin itku alkaa taas. Itkun väliin saattaa tulla kyllä lauleskelua ja jutteluakin, mutta kyllä se silti pääasiassa on ihan "kyyneleistä" itkua. Jos en reagoi vielä siihen, tutti ja unikaveri lentävät lattialle ja itku yltyy parkumiseksi. Käyn antamassa ne takaisin sanomatta mitään, kippaan tytön makuulle, peittelen ja lähden... Itku alkaa taas. Tätä jatkuu sitten niin kauan, että tyttö nukahtaa, mihin saattaa mennä se parikin tuntia. Ts. tytön nukkumaanmenoaika saattaa venähtää klo 20.30 -> 22 -22.30...
Päiväunille nukahtaminenkin on vaikeaa ja muutaman kerran unet ovat jääneet kokonaan nukkumatta. Silloin tyttö nukahtaa yöunille helpommin. Olen miettinyt, pitäisikö päiväunia lyhentää, mutta eivät ne nytkään 1,5-vuotiaalle mielestäni kovin pitkät ole, n. 1,5 tuntia. Yötkin ovat olleet aika rikkonaisia hampaiden tulon ja sairastelun vuoksi. Aamulla herätään n. klo 8.
Voiko tämänikäisellä olla eroahdistusta tai muuta sellaista, joka häiritsisi unentuloa? Mitä sitten pitäisi tehdä, että nukkumaanmeno olisi lapselle mahdollisimman lempeä ja miellyttävä? Nukutanko vaan syliin? Päivällä ainakin lapsi saa syliä ja hellyyttä ja ulkoillaankin mahdollisimman paljon jos ei nyt kaatamalla sada. Tuntuu siltä, etten kertakaikkiaan tiedä mitä tuon nukuttamisen kanssa pitäisi tehdä ja pinna kiristyy jo etukäteen kun nukkumaanmenoaika alkaa lähestyä.
Vinkkejä, neuvoja, kokemuksia...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Ilmeisesti olet kotiäiti tällähetkellä, joten nyt on hyvä aika totuttaa lapsi toisenlaisiin nukkumaanmenoihin. Tekstisi oli suoraan kuin minun tekstiäni vielä viime kesältä. Minulla myös 1,5 vuotias tyttö, joka on ollut aina tosi huono nukahtamaan. Kadehdin vielä viime kesänä niitä vanhempia, jotka vain laskivat lapsensa sänkyyn ja lapsi jäi kiltisti nukkumaan. Itse jouduin joka unille "rynkyttämään" lasta unille. Suomeksi sanottuna pidin lasta sylissä vaaka-asennossa ja itse tanssahtelin, heiluttelin lapsen uneen, mihin saattoi kulua 2 tuntia. Tästä johtuen olin kuin kiinni sidottu lapseen, koska kukaan ei olisi osannut laittaa häntä unille ei edes mieheni saanut nukahtamaan.
Päätin, että tästä tulee loppu.Laitoin lapsen illalla sänkyyn istuin itse sängyn lähellä niin, että halutessaan lapsi näki minut noustessaan ylös. Hämärässä valossa tein ristikkolehtiä, jos lapsi koitti ottaa kontaktia minuun olin kuin en huomaisikaan. Jos alkoi itku ja kitinä laitoin lapsen kyljelleen ja pidin pienen hetken kättä takapuolen päällä. Kolmena iltana istuin tällätavoin huoneessa noin1-2h ja sen jälkeen lapsi alkoi yhä nopeammin nukahtamaan. Tottakai ekoina iltoina lapsi nousi usein sängyssä tarkastamaan, että olenko vielä samassa huoneessa. Nykyään riittää, että laitan lapsen sänkyyn ja sinne nukahtaa ja se on ihanaa, kun jossain mummolassa tai hoidossa lapsi nukahtaa nykyään näin vieraaseenkin sänkyyn.
Meillä meni jo 3kk nukkumaanmenot tosi hienosti, siis iltasadun jälkeen tyttö sänkyyn, kauniita unia, äiti tai isi pois huoneesta ja hetken unta haettuaan tyttö nukahti itsekseen. Jos nyt yrittää samaa, homma menee ihan mahdottomaksi. Ihmetyttää vain, että mistä tämä muutos johtuu.
Kaipa täytyy yrittää tuota neuvomaasi konstia. Tosin tuo lapsen kyljelleen laittaminen ja tassuttelu ei toimi, koska ensinnäkään itkiessään tyttö pistää rautakankena vastaan makuulle laittamista ja jos pitkälleen hänet saankin, hän könyää saman tien takaisin seisomaan ja parkuu syliin pääsyä.
Sinnikkäästi vain laitat takaisin nukkumaan, vaikka lapsi itkisikin ja näyttäisi haluavan syliin. Et puhu mitään, et ota katsekontaktia. Mutta huudattamalla en usko asian hoituvan (tämä on vain minun mielipide!) Kyllä olisi hyvä, että saisit lapsen makuuasentoon huudattamatta. Aikaa se vie, mutta ei se lapsi koko yötä jaksa sieltä nousta. Alkaa jossain vaiheessa väsymään.Omat hermot on koetuksella, mutta kyllä se kannattaa :) Onnea "unikouluun"