Miten hometta pakoon?

Terve..

Vusia sitten alkoi vuosien piina, kiitos VVO:n, jonka mielestä se, että vettä sataa vessastani alakertalaisen eteiseen ei ole iso juttu, jota pitäisi mitenkään korjailla tai edes katsastaa.

Asuin asunnossa jonkin aikaa sen jälkeen, ilmasta tuli tunnkkaista ja asunto muuttui asumiskelvottomaksi. Muutin pois.

Ja siitä se sitten klaoi, kaikesta piti hankkiutua eroon, ja suurimmasta osasta pääsinkin, joistain asioista sitä ei vain voi luopua.

Kun vihdoin viime keväänä muutin uuteen asuntooni, ajattelin piinan olevan lopullisesti ohi.. Nyt uudessa asunnossani on alkanut olemaan aivan sama juttu. Suussa maistuu pahalle, nenä jatkuvasti aivan tukossa, en saa henkeä, keuhkoon sattuu, en saa unta, hampaita kiristää ja ikenet vuotaa verta, joko siitä kun puren hammasta, tai siitä kun en vain nuku, tai siitä kun kaikki limakalvot on ihan hajalla.

Jos nyt muutan, en missään tapauksessa halua luopua kaikesta tavarastani jälleen. En mitenkään edes voi.

Jos edes asunnon löydän ennen kuin luovutan täysin elämän kanssa, niin vaatteeni ajattelin viedä tyttöystävälleni pesuun ja pitää niitä siellä. Sitten jotenkin pitäisi huonekaluja varmaan yksitellen siirrellä jonnekin, en tiedä minne..

En halua ottaa mukaani mitään homeista enää, en jaksa sitä, se piina on aivan liikaa. Tämä alkoi tosiaan noin 4 vuotta sitten, siitä olen viettänyt noin puolet asunnottomana, kun jouduin lähtemään niin äkkiä, enkä opiskelijana saanut asuntoa millään (näin siis kaikki tavarani olivat varastossa, jossa kaikki loputkin homehtui).

Onko neuvoja tai apua?

Aion huomenna ottaa yhteyttä vuokranantajaani ja kysellä että miten hän aikoo auttaa. Jos hän ei aio, en sille oikeastaan mitään mahda.

Näkyvää hometta taitaa olla hieman vessassa, lattianrajassa jotain länttejä, suihkuverhossa ainakin on. Mutta luultavasti tääm ei vain ole enää vessassa, koska vessan ovea pidän kiinni ja oloni on aivan kaamea tällä hetkellä..

Tukea ja apua, kiitos... Olen oikeasti aivan masentunut ja kyllästynyt nyt enkä tiedä miten tästä taas nousen kun on niin paljon muutakin huolta. En millään jaksaisi..