Olen rauhallinen, eli cool. Olen taiteellinen ja luova. Joskus vähän laiska ja flegmaattinen, mutta yritän silti tehdä oman osuuteni vaikka hampaat irvessä. Osaan suhtautua asioihin maltillisesti ja harkiten. Olen monissa asioissa huolellinen, mutta joskus laiskuus antaa vähän säröä huolellisuudelle. Mulla on silti vain vähän epäonnistumisia koska mulla on halu yrittää, että asiat onnistuvat. En kuitenkaan ole perfektionisti. Mulla ei ole kiire elää elämääni vaan nautin joka päivästä. En suutu herkästi ja jos suutun minut saa leppymään todella helposti, ihan pieni hymykin riittää. Tai mikä tahansa sovinnon ele. Ja alan heti katumaan jos olen sanonut pahasti. En kaivele vanhoja vaan rakennan uutta.
Mutta on mussa vikojakin. Olen joskus tosi itsepäinen ja jos väittelyssä tms. joku laittaa isomman vaihteen päälle, joudun puolustuskannalle ja laitan itsekin isomman vaihteen päälle. Mutta jos annetaan edes milli periksi ja suunnataan vaikka kompromissia kohti, minä annan metrin periksi. Antamisen ilo on suurin iloni. En halua olla rikas enkä rikkautta yritä edes haalia. Pienet asiat saa mut onnelliseksi ja kun saan niitä pieniä asioita olen henkisesti rikas, se riittää. Olen myös käsistäni taitava. Olen rakentanut puutarhaani terassit, vesielementin, josta tuli todella hieno, vaikka itse sanonkin. olen sisustanut kotiani, korjannut rikkinäiset tuolit, seinälistat ja monia muita asioita. Koska haluan, että kaikilla meillä on siellä viihtyisää. Inhoan kaikkea, mikä näyttää vanhalta ja kuluneelta ja saatan joskus hakemalla hakea niitä ja jos löydän, korjaan ne aika pian. Mutta minusta ei kuitenkaan näe, että inhoan jotain, koska en halua ikävystyttää ketään näyttämällä hapanta naamaa.
En ole mallikuvapoika enkä variksenpelätin. Olen ehkä jonkin verran komean ja ruman komeammalla puolella. Enkä jätä naista kylmäksi, olen siis aina ollut luonnostani taitava seksikumppani. Ja juuri siksi koska antamisen ilo on suurin iloni. Ja naisen nautinto on mun nautintoni. Ja kun näen naisen nauttivan, mietin miten saan sen nauttimaan vielä enemmän. En hyppää kukasta kukkaan, olen aina uskollinen, AINA. En ole koskaan haksahtanut eteentulleisiin houkutuksiin. Olen kohta 40 ja minulla on ollut vain 5 tyttöystävää, joista viimeisimmän kanssa menin naimisiin, eikä yhtään yli kuukauden mittaista sinkkuaikaa, muistaakseni. Mun seurassa nainen tuntee itsensä naiseksi, erittäin naiselliseksi naiseksi. Kukaan ei ole koskaan mun seurassa joutunut häpeämään puutteitaan vaan on saanut hyvän ja realistisen syyn olla tyytyväinen. Juon alkoholia vain silloin kun lähdetään irrottelemaan ja silloin otan kohtuullisen menon päälle. Kotona en juo olutta enkä muutakaan alkoholia, en ole koskaan tehnyt niin. Musta ei voi koskaan tulla alkoholistia koska se kemikaali ei vain kykene saamaan musta otetta. Tiedän, ettei alkoholi ratkaise ongelmia vaan aiheuttaa niitä lisää. Kun riitelen saatan sanoa pahasti. Enimmäkseen olen kuitenkin diplomaattinen, ystävällinen ja yritän välttää loukkaamista. Jos joku on täysin väärässä, en siitä häntä moiti. Mietin vain miten saisin sen loukkaamatta hänelle kerrottua. Haluan kuitenkin siis osoittaa, että hän on väärässä. Mutta vain siksi, ettei hänen myöhemmin tarvitsisi mahdollisesti saada kärsimystä sen takia. Tulen toimeen kaikkien kanssa, jopa niiden tähtimerkkien kanssa, joiden minun väitetään tulevan huonosti toimeen. Vaimoni on luonteeltaan vaikea ihminen. Monet "ukot" sanoisivat, että "täys kusipää" ja ehkä hakkaisivatkin häntä. Hän saattaa olla juuri sellainen tähtimerkki, jonka kanssa en ns. tule toimeen. Mutta me tulemme silti kohtuu hyvin toimeen, koska en jaksa/halua pikkuasioista alkaa riitelemään. Lähden pois ja tulen hetken kuluttua antamaan ison halauksen kun hän on rauhoittunut. Koska siis haluan olla kaveri hänelle.
Joskus tuntuu siltä, että olen täydellinen, mutta en voi olla, koska se on mahdotonta. Minussa on varmasti vikoja. Suurin vika on ehkä se, että en aina löydä niitä, joka johtaa siihen, että saatan olla itsekäs. Mun siis pitäisi oppia "katsomaan peiliin". Olenko siis myös välinpitämätön, vaikkakin olen tietoinen ympäristöstäni ja ihmisten reaktioista ja jos huomaan tekeväni jotain väärin, reagoin siihen niin pian kuin on mahdollista. Otan vastuun aina teoistani, myönnän virheeni ja halun ne aina korjata. En lakaise mitään maton alle, vaan haluaisin aina saada asiat selväksi.
Olen sellainen tyyppi, joka miettii usein, että miksi elämän pitää jollain olla niin ****n vaikeaa. Miksi jotkut ikävät asiat hautaa kaikki hyvät asiat niin totaalisesti alleen ja pitkäksikin aikaa, että siihen tarvitaan kunnon työtä, että heidät saa jälleen siihen onnellisuuden ja tyytyväisyyden normaalitasolle. Tottakai on vakavia asioita, mutta ihminen on vahva jos haluaa niin. Uskon siihen, että vaikeudet on tehty voitettaviksi. No enhän minä tästä heitä halua solvata vaan ennemminkin auttaa. Säälin kuitenkin siis kärsiviä, tunnen myötätuntoa heitä kohtaan ja auttaisin jos voisin. En kuitenkaan ole mikään jeesustelija tai yritä olla kaikkivoipa tuskanvapauttaja tai kotipsykologi. Myötätunto vain on minussa luonnostaan.
En ole väkivaltainen. Mutta olen elämässäni joutunut tappeluun kolmen ihmisen kanssa, koska olen pyörinyt mitä ihmeellisimmissä piireissä ja jengeissä. Vedin siis vastustajiani turpaan. Minulla oli silloin vihreä vyö kokondo-karatessa, ja käytin taitojani epäreilusti heitä kohtaan. Kaduin tekojani, pyysin anteeksi ja tein sovinnon, vaikka yksi heistä hyökkäsi kimppuuni takaa päin ja hakkasi päätäni seinään, ennen kuin pääsin itse niskan päälle. Muutamaa kuukautta myöhemmin näin hänet raflassa ja tarjosin hänelle paukut. Oikeasti hän oli hyvä tyyppi, mutta joskus harkitsematon.
Tämä teksti on kirjoitettu täysin spontaanisti, jotta jopa itsekin saan käsityksen, millainen oikeasti olen. Rivien välistä saattaa joku nero löytää jotain kiinnostavaa. Haluaisin nekin kuulla.
...mutta nyt vaan kaikki "kalavihaajat" tekemään musta analyysiä ja kertomaan, miksi minä, kala, olen niin "surkea", "paska" ja sellainen ettei mun kanssa tule toimeen... tms.
Mutta on mussa vikojakin. Olen joskus tosi itsepäinen ja jos väittelyssä tms. joku laittaa isomman vaihteen päälle, joudun puolustuskannalle ja laitan itsekin isomman vaihteen päälle. Mutta jos annetaan edes milli periksi ja suunnataan vaikka kompromissia kohti, minä annan metrin periksi. Antamisen ilo on suurin iloni. En halua olla rikas enkä rikkautta yritä edes haalia. Pienet asiat saa mut onnelliseksi ja kun saan niitä pieniä asioita olen henkisesti rikas, se riittää. Olen myös käsistäni taitava. Olen rakentanut puutarhaani terassit, vesielementin, josta tuli todella hieno, vaikka itse sanonkin. olen sisustanut kotiani, korjannut rikkinäiset tuolit, seinälistat ja monia muita asioita. Koska haluan, että kaikilla meillä on siellä viihtyisää. Inhoan kaikkea, mikä näyttää vanhalta ja kuluneelta ja saatan joskus hakemalla hakea niitä ja jos löydän, korjaan ne aika pian. Mutta minusta ei kuitenkaan näe, että inhoan jotain, koska en halua ikävystyttää ketään näyttämällä hapanta naamaa.
En ole mallikuvapoika enkä variksenpelätin. Olen ehkä jonkin verran komean ja ruman komeammalla puolella. Enkä jätä naista kylmäksi, olen siis aina ollut luonnostani taitava seksikumppani. Ja juuri siksi koska antamisen ilo on suurin iloni. Ja naisen nautinto on mun nautintoni. Ja kun näen naisen nauttivan, mietin miten saan sen nauttimaan vielä enemmän. En hyppää kukasta kukkaan, olen aina uskollinen, AINA. En ole koskaan haksahtanut eteentulleisiin houkutuksiin. Olen kohta 40 ja minulla on ollut vain 5 tyttöystävää, joista viimeisimmän kanssa menin naimisiin, eikä yhtään yli kuukauden mittaista sinkkuaikaa, muistaakseni. Mun seurassa nainen tuntee itsensä naiseksi, erittäin naiselliseksi naiseksi. Kukaan ei ole koskaan mun seurassa joutunut häpeämään puutteitaan vaan on saanut hyvän ja realistisen syyn olla tyytyväinen. Juon alkoholia vain silloin kun lähdetään irrottelemaan ja silloin otan kohtuullisen menon päälle. Kotona en juo olutta enkä muutakaan alkoholia, en ole koskaan tehnyt niin. Musta ei voi koskaan tulla alkoholistia koska se kemikaali ei vain kykene saamaan musta otetta. Tiedän, ettei alkoholi ratkaise ongelmia vaan aiheuttaa niitä lisää. Kun riitelen saatan sanoa pahasti. Enimmäkseen olen kuitenkin diplomaattinen, ystävällinen ja yritän välttää loukkaamista. Jos joku on täysin väärässä, en siitä häntä moiti. Mietin vain miten saisin sen loukkaamatta hänelle kerrottua. Haluan kuitenkin siis osoittaa, että hän on väärässä. Mutta vain siksi, ettei hänen myöhemmin tarvitsisi mahdollisesti saada kärsimystä sen takia. Tulen toimeen kaikkien kanssa, jopa niiden tähtimerkkien kanssa, joiden minun väitetään tulevan huonosti toimeen. Vaimoni on luonteeltaan vaikea ihminen. Monet "ukot" sanoisivat, että "täys kusipää" ja ehkä hakkaisivatkin häntä. Hän saattaa olla juuri sellainen tähtimerkki, jonka kanssa en ns. tule toimeen. Mutta me tulemme silti kohtuu hyvin toimeen, koska en jaksa/halua pikkuasioista alkaa riitelemään. Lähden pois ja tulen hetken kuluttua antamaan ison halauksen kun hän on rauhoittunut. Koska siis haluan olla kaveri hänelle.
Joskus tuntuu siltä, että olen täydellinen, mutta en voi olla, koska se on mahdotonta. Minussa on varmasti vikoja. Suurin vika on ehkä se, että en aina löydä niitä, joka johtaa siihen, että saatan olla itsekäs. Mun siis pitäisi oppia "katsomaan peiliin". Olenko siis myös välinpitämätön, vaikkakin olen tietoinen ympäristöstäni ja ihmisten reaktioista ja jos huomaan tekeväni jotain väärin, reagoin siihen niin pian kuin on mahdollista. Otan vastuun aina teoistani, myönnän virheeni ja halun ne aina korjata. En lakaise mitään maton alle, vaan haluaisin aina saada asiat selväksi.
Olen sellainen tyyppi, joka miettii usein, että miksi elämän pitää jollain olla niin ****n vaikeaa. Miksi jotkut ikävät asiat hautaa kaikki hyvät asiat niin totaalisesti alleen ja pitkäksikin aikaa, että siihen tarvitaan kunnon työtä, että heidät saa jälleen siihen onnellisuuden ja tyytyväisyyden normaalitasolle. Tottakai on vakavia asioita, mutta ihminen on vahva jos haluaa niin. Uskon siihen, että vaikeudet on tehty voitettaviksi. No enhän minä tästä heitä halua solvata vaan ennemminkin auttaa. Säälin kuitenkin siis kärsiviä, tunnen myötätuntoa heitä kohtaan ja auttaisin jos voisin. En kuitenkaan ole mikään jeesustelija tai yritä olla kaikkivoipa tuskanvapauttaja tai kotipsykologi. Myötätunto vain on minussa luonnostaan.
En ole väkivaltainen. Mutta olen elämässäni joutunut tappeluun kolmen ihmisen kanssa, koska olen pyörinyt mitä ihmeellisimmissä piireissä ja jengeissä. Vedin siis vastustajiani turpaan. Minulla oli silloin vihreä vyö kokondo-karatessa, ja käytin taitojani epäreilusti heitä kohtaan. Kaduin tekojani, pyysin anteeksi ja tein sovinnon, vaikka yksi heistä hyökkäsi kimppuuni takaa päin ja hakkasi päätäni seinään, ennen kuin pääsin itse niskan päälle. Muutamaa kuukautta myöhemmin näin hänet raflassa ja tarjosin hänelle paukut. Oikeasti hän oli hyvä tyyppi, mutta joskus harkitsematon.
Tämä teksti on kirjoitettu täysin spontaanisti, jotta jopa itsekin saan käsityksen, millainen oikeasti olen. Rivien välistä saattaa joku nero löytää jotain kiinnostavaa. Haluaisin nekin kuulla.
...mutta nyt vaan kaikki "kalavihaajat" tekemään musta analyysiä ja kertomaan, miksi minä, kala, olen niin "surkea", "paska" ja sellainen ettei mun kanssa tule toimeen... tms.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on sama ongelma kuin mullakin.
Sä mietit liikaa asioita :)
Sulla on paljon sanottavaa, mutta taidat olla parempi ilmaisemaan ajatuksesi kirjoittamalla kuin puhumalla.
Mitä tulee varsinaiseen lopputulokseen, musta sua voi parhaiten kuvata sanalla:
Normaali.
Samanlaisen ihmisen nimittäin näen joka päivä, kun katson peiliin tai ikkunan heijastuksiin.
Älä pohdi liikaa asioita. Vaikka mä olenkin sua nuorempi, mä voin sanoa, että se ei ole hyväksi. Ole kuten olet. Et sä mitään analyyseja tarvitse. Silloin sä nimittäin alat taas vain pohtimaan. Liikaa.
Tallenna toi sun tekstis ja lue se uudestaan jonkin ajan kuluttua. Katso, tuleeko uusia ajatuksia pintaan.
Parhainta jatkoa.
että miksi minua aina morkataan jos näytän ihmisyyteni kun minua haukutaan yms...tuntuu siltä että muut saavat mielin määrin olla röyhkeitä kaveriporukassa ja heittää arvostelevaa läppää ja tehdä virheitä,MUTTA jos minä alistun siihen niin silloin saan kuulla ja oikein olan takaa...
-Teit väärin,älä ole tuollainen,älä motkota yms yms..
Eli..kysymys kuuluukin,miksi minä en saa puolustaa omia mielipiteitäni tai sanoa suoraan yms..mutta muuta saavat,tai voihan siinä olla sekin pointti että minä vain huomaan ne negatiiviset takaisin tulevat kommentit liian herkästi ja satutan itseäni niillä..en tiedä..???Kuka tietää?
Tämäkin oli vain tällainen turhanpäiväinen mietelmä...että MIKSI??
Heips!
Sääntö nro. 1: Kun näytät ihmisyytesi, älä hyväksy missään tapauksessa että sitä morkataan! Avoimuus on hieno asia! (Vaatii sisäistä vahvuutta, jota voi harjoitella, ja joka auttaa vaikkaläpi harmaan kiven...)
Sääntö nro. 2: Saat puolustaa omia mielipiteitäsi, mutta kompromissi on mieltä rauhoittavin vaihtoehto. Paras keino saada rakkautta on antaa sitä tasapuolisesti itselle ja muille, ja runsaasti.
Sääntö nro. 3:Huomaa, että yleisesti ottaen ja erikseen jokainen ihminen ja persoona on yllättävän mielenkiintoinen ja kiva. Me ollaan yllättävän samanlaisia ja erilaisia.
Sääntö nro. 4: Kaikilla on hyviä sekä huonoja päiviä. Taitava ihminen etsii joka päivä hyödyksi sen pienimmänkin hyvän. Ellei muista ihmisistä sitä sinä päivänä löydy, anna heille pieni tai jättimäinen veikeä hymy!
Ah miten hyvin sanottu! Juuri noinhan se menee... ja ketjun aloittaneelle täysi kymppi! Oli hienoa tekstiä! :) Minusta oli hienoa, kun joku antaa tulla noin täysillä tajunnanvirralla ex-tempore! Hieno homma, kerrassaan!
Yllättävää se, että negatiivista palautetta ei tullut! Ehkä kukaan "kalavihaaja" tai moni muukaan ei jaksanu lukea niin pitkää juttua:)
No mut se oli mun vastine siitä mielikuvasta, mikä kaikista niistä paskapuheista jäi, mitä kaloista olen täällä lukenut.
Ja kiitti Nanalle hyvästä arvosanasta:) ja muista kommenteista... ja saa niitä lisääkin kirjoittaa.
ja kuukausi sitten kirjoitettu mutta vastaan kummiskin...tosi paljon meikäläistä, tunnetasolla ja luovuus...luova hullu? :)
Kaikki ollaan erinlaisia ja hyvä niin mutta tietty me kalat ollan kaikkein mystisimpiä, muille ainaskin! Susi suden tuntee...!!
-Kala66-