Minkälaisia kommentteja?

Pahimmalta tuntui silloin aikoinaan kommentti, jonka kuulin lastenvalvojan luona isyydentunnustuspapereita lapsen isän kanssa täyttäessäni. Oli talvi ja erittäin kovat pakkaset, noin 40 astetta. Lapsi oli vastasyntynyt ja kylmyyden vuoksi pidimme parempana jättää hänet kotiin virastossa käymisen ajaksi, mummi tuli hoitamaan siksi aikaa.

Lastenvalvoja ilmeisesti kuitenkin veti omat johtopäätöksensä siitä, ettei lapsi ollut mukana. "Noo, kyllä se vanhemmuus sieltä ajan ja iän myötä kasvaa jatkossa", satutti sillä hetkellä. Lapsen parastahan me kuitenkin mielestämme ajattelimme.

Ikäviä kommentteja ovat olleet myös "no ei teistä (teiniäideistä siis) yleensä mitään tule, onhan se nyt nähty" silloisen opettajani suusta sekä "huorahan sä olet kun sulla on lapsi noin nuorena (olin tuolloin 19)" itseäni nuoremman tytön sanomana. Sain myös kuulla, etten tiedä lapseni isää (millähän perusteella näin?) ja raha-asioistani on erittäin moni ollut kiinnostunut.

Positiivisia taas ovat olleet kehut jaksamisesta, kun opiskelin hyvällä menestyksellä äitinä, rohkeaksi ja vahvaksi kehuminen sekä se, kun ammattilaiset virastoissa ja neuvolassa ovat kehuneet kypsäksi ja laajasti ajattelevaksi. Kehut tietenkin ovat tuntuneet oikein mukaville. :)

Mulle ei juurikaan negatiivisia kommenteja olla suoraan tultu sanomaan, en sitten tiedä kuinka paljon ihmiset ovat takanapäin puhuneet. Viralliset tahot(neuvola, lastenvalvoja ym.) ja koulu ovat suhtautuneet erittäin hyvin. Sain useilta opettajilta onnitteluja kun vauva syntyi. Olen kyllä muutaman kerran kuullut, että en tiedä lapsen isää, mutta ei se niin häiritse, kun itse tiedän miten asia on. Ja se taitaakin ilmeisesti olla aika yleistä, kun teiniäideistä on kyse.