Olen 23v mies ja minulla on yhdellä kädellä laskettavissa oleva määrä ihmisiä (pl. perhe) joiden kanssa olen jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa, pääasiassa koneen kautta, sillä tutut ovat levinneet ympäri Suomen. Livenä en käytännössä ihmisiä tapaa tai muiden kanssa juttele jollei pakollisia kouluhommia / vastaavia lasketa.
Olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni, enkä pidä edes tätä yksinäisyyttä mitenkään elämääni haittaavana asiana. Ainoa asia, minkä koen elämästäni puuttuvan on nainen. Ongelmana vain on, että yleinen epäsosiaalisuus ja kavereiden puute on naisille kauhea turn-off vaikka mies muuten olisikin ihan hyvä paketti (mitä koen olevani). Asiaa toki auttaa valtavasti, että 23v sosiaalisen tyhjäkäynnin jälkeen yleiset small-talk taidot yms ovat aika olemattomat.
En ole mitenkään erityisen kiinnostunut satunnaisista ihmisistä vaikka sattuisimmekin jakamaan jotain mielenkiinnon kohteita, enkä koe oloani mukavaksi oudossa seurassa satunnaisessa illanvietossa, joten "meet kaikkeen mukaan, oot ilonen ja sosiaalinen" lähestymistapa ei oikein toimi minulle.
Vaikka tekstistä saattaisikin muunlaisen kuvan saada niin olen silti mukava, huumorintajuinen, jossain määrin seurallinen (tutussa seurassa) ja aina valmis auttamaan (jopa tuntemattomia). Pystyn myös keskustelemaan henkeviä siinä missä muutkin ihmiset, kunhan tunnen toisen hyvin ja luotan siihen täysin. Tämä tietenkin vie aikaa eikä henkevien jutustelu outojen kanssa luonnistu millään.
Minua kiinnostaisikin miten tällaisen luonteen pystyisi saamaan hieman avoimemmaksi ja miten oppisi terveellä tavalla muista kiinnostuneeksi? Ja ennen kuin suositellaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin osallistumista niin lisään, että kuljen jo nykyisellään lähes kaikissa itseäni kiinnostavissa enkä niihin muihin ole menossa, sillä en jaksa katsella kännisiä ihmisiä lapsellisine viihteineen.
Olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni, enkä pidä edes tätä yksinäisyyttä mitenkään elämääni haittaavana asiana. Ainoa asia, minkä koen elämästäni puuttuvan on nainen. Ongelmana vain on, että yleinen epäsosiaalisuus ja kavereiden puute on naisille kauhea turn-off vaikka mies muuten olisikin ihan hyvä paketti (mitä koen olevani). Asiaa toki auttaa valtavasti, että 23v sosiaalisen tyhjäkäynnin jälkeen yleiset small-talk taidot yms ovat aika olemattomat.
En ole mitenkään erityisen kiinnostunut satunnaisista ihmisistä vaikka sattuisimmekin jakamaan jotain mielenkiinnon kohteita, enkä koe oloani mukavaksi oudossa seurassa satunnaisessa illanvietossa, joten "meet kaikkeen mukaan, oot ilonen ja sosiaalinen" lähestymistapa ei oikein toimi minulle.
Vaikka tekstistä saattaisikin muunlaisen kuvan saada niin olen silti mukava, huumorintajuinen, jossain määrin seurallinen (tutussa seurassa) ja aina valmis auttamaan (jopa tuntemattomia). Pystyn myös keskustelemaan henkeviä siinä missä muutkin ihmiset, kunhan tunnen toisen hyvin ja luotan siihen täysin. Tämä tietenkin vie aikaa eikä henkevien jutustelu outojen kanssa luonnistu millään.
Minua kiinnostaisikin miten tällaisen luonteen pystyisi saamaan hieman avoimemmaksi ja miten oppisi terveellä tavalla muista kiinnostuneeksi? Ja ennen kuin suositellaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin osallistumista niin lisään, että kuljen jo nykyisellään lähes kaikissa itseäni kiinnostavissa enkä niihin muihin ole menossa, sillä en jaksa katsella kännisiä ihmisiä lapsellisine viihteineen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei
Ei sussa varmaan mitään vikaa ole, kuulostat mukavalta ja fiksulta ihmiseltä ja itse pitäisin varmaan sun kaltaisesta ihmisestä/luonteesta.
Jos kiinnostus muihin ihmisiin ei tule luonnostaan niin ei kai sun pakko ole yrittää sosiaalisempaa kuin oletkaan. Itse totesin taas kerran, että aika vähän niitä todellisia ystäviä itsellänikin on, vaikka en pidä itseäni mitenkään luotaantyöntävänä, vaan ihan mukavana ihmisenä ja en myöskään ole ulkonäöltäni mitenkäään poikkeava. Ehkä olen jossain mielessä syvällisempi tms. kuin esim. perheenjäseneni, ja sen takia tunnen yksinäisyyttä heidänkin seurassaan, vaikka heistä pidänkin. Nykyään ihmissuhteet tuntuu olevan aika pinnallisia, mikä ei ole minun juttuni.
Luotetaan että ne oikeat ihmiset tulee vielä kohdalleen, jos on tullakseen. Tsemppiä!
Kiitos vastauksestasi, jätti mukavan fiiliksen kun tähän asti on lähinnä saanut ymmärtää, että pitää muuttua tai tulla aikanaan yksin kuopatuksi.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että missä sinunlaisiin ihmisiin sitten voisi törmätä / millä verukkeella tutustua? En varsinaisesti usko "kyllä se joskus löytyy jos on löytyäkseen" - sanontaan, vaan mielestäni asian eteen pitää itsekin jotain tehdä.
Hei
no itse olen naispuolinen, ja niin. Minut voi tavata vaikka kirjastosta, kuten tälläkin hetkellä olen, lenkkipolulta tai muuten jostain ulkoa tai kaupasta shoppailemasta. Siellä näkee ihmisiä vaikkei rahaa olisikaan :) Harrastukseni ovat tällä hetkellä aika lailla ilmaisia koska olen opiskelija.
Jaa. En osaa sanoa uskonko itse myöskään sellaiseen, että "yritetäänpäs nyt saada tästä jotain ystävyyttä aikaiseksi." Itse olen valmis olemaan monenlaisten ihmisten kanssa ystävä, mutta paras tilanne ystävystyä tulee mielestäni kuitenkin spontaanisti kun on sopiva tilanne, ei liikaa yrittämällä. Itse ainakin koen hieman keinotekoisena sellaisen...
Itselläni on oma elämänkatsomus enkä harrasta baaressa tms. käyntiä, joten minut voi tavat myös erään uskonnollisen yhteisön tilaisuuksista.
Se ehkä osittain aiheuttaa itselleni yksinäisyyttä, koska toivoisin että mahd. lähimmät ystävät löytyisivät samoista piireistä. Ei tarvitse perustella uomattomuuttaan yms.
Olen itse ihan tavallinen ihminen, mutta tämä yhteisöni on minulle kumminkin tärkeä. En tiedä mistä kaltaisiani ihmisiä sitten muuten parhaiten tapaa, tai miten tutustua. Ehkä olemalla vaan oma itsensä. Jos on joku yhdistävä tekijä, esim. sama koulu, harrastus tms, niin ehkä se helpottaa tutustumista. Itselleni ei ole väliä onko mukavan oloisella ihmisellä kaveriporukka ympärillä vai eikö ole. Ehkä jopa mielenkiintoisempaa jos ei ole..
No, mukava kuulla että tuollaisiakin makuja on. Ongelmani tosiaan on, että kärjistäen kaikenlaisissa harrastuksissa käy vain ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita siitä, kun taas itse olen siinä mielessä väliinputoaja, etten ole ylenpalttisen kiinnostunut mistään. Minulla ei siis ole mitään harrastusta josta voisin suu vaahdossa puhua muille, vaan enemmänkin laajempi kasa harrastuksia, jotka ovat ihan mukavia ajoittain harrastettuna. Tämä taas aiheuttaa pientä ulkopuolisuuden tunnetta kun ympärillä on lähinnä kiihkoharrastajia.
Mainitsemistasi paikoista kirjasto voisi periaatteessa tulla kysymykseen, siellä kun monesti näkyy kiinnostavan oloisia henkilöitä. Harmi vain, ettei se ympäristönä ole kovin luonteva kohtaamispaikka eikä aasinsiltaa keskustelunavaukseen kovin helposti saa.
Uskonnollisissa piireissä pyörii myös kiinnostavia ihmisiä, mutta kun en itse ole erityisen uskonnollinen niin ulkopuolisuuden tunne on sielläkin vahva. Itseäni ei uskonnollisuus haittaa, mutta sellaisiin ihmisiin on hieman hankala tutustua paremmin, sillä kuten itsekin mainitsit niin ystäviä haetaan ensisijaisesti niistä piireistä.
Jos haluat niin kerro jotain itsestäsi, sitten on kumpikin ainakin vähemmän yksinäinen, jos tietää että jossain päin Suomea on joku mukavan mukavan oloinen tyyppi. :) Vaikka itse uskon ehkä enemmän siihen että ihmisiä tulee kohdalle sitten kun tilanne on sopiva ja jokin yhdistävä tekijä on. Mitä harrastat? Missäpäin Suomea asut? Oletko tällä hetkellä koulussa/opiskeletko.
Se on kyllä totta että usein tulee esim. ohimennen vastaan mukavan oloisia ihmisiä, mutt jos mitään yhteistä puhuttavaa ei ole, niin jää tutustumatta ihmiseen, vaikka kumpikin saattaisi pitää toista ihan mukavan oloisena.
En tiedä onko yksinäsyydessä kyse sitten luonteesta, joka on vähän pidättyvä. Ihmiset jotka ovat avoimia, vaikka heillä olisi myös huonoja ominaisuuksia-keräävät koko ajan kokemuksia ja saavat näin ehkä lisää itsevarmuutta. Loppujen lopuksi ihmiset on kuitenkin aika samankaltaisia, eli jos itsevarmuutta on kertynyt ihmissuhteista, sitä helpommin niitä uusiakin tuttavia ehkä löytyy.
"En tiedä onko yksinäsyydessä kyse sitten luonteesta, joka on vähän pidättyvä. Ihmiset jotka ovat avoimia, vaikka heillä olisi myös huonoja ominaisuuksia-keräävät koko ajan kokemuksia ja saavat näin ehkä lisää itsevarmuutta. Loppujen lopuksi ihmiset on kuitenkin aika samankaltaisia, eli jos itsevarmuutta on kertynyt ihmissuhteista, sitä helpommin niitä uusiakin tuttavia ehkä löytyy. "
Varmasti totta, toisaalta avoimestakin voi tulla pidättyvä negatiivisten kokemuksien myötä. Ei sillä, että olisin koskaan itse ollut.
Ja mitäs minusta, Oulussa asustelen ja opiskelen yliopistossa. Harrastuksina hyötyliikunta, iltakävelyt, kirjallisuus, pyöräily ja kuntosalillakin tulee joskus käytyä yleiskuntoa kehittämässä. Kesäisin yhtälöön lisätään sauvaluistelu helteen salliessa. Loppu luppoajasta meneekin sitten kokkailun alkeissa tai tietokoneella.
Mikäli haluat jutella enemmänkin, niin voit myös laittaa mailia [email protected], mukavan oloinen juttuseura kelpaa aina :). Kerro vaikka vapaasti itsestäsi niin ei mene tenttaamiseksi.
Onnistuin näemmä typottamaan osoitteen, [email protected] on se oikea.
Olen täysin samanikäinen ja täysin samassa tilanteessa oleva nuori mies. Mullakin on muutama nettikaveri, joiden kanssa juttelen aina silloin tällöin koneella. Joskus harvoin olen noiden kavereiden kanssa jotain tehnyt tosielämässäkin.
Minäkään en oikeastaan tarvitse kavereita, mutta olisi kiva saada rakastaa ja tuntea vastaavasti itsensä pidetyksi jonkun ihanan naisen osalta. Suurin ongelma mielestäni on naisten tapaaminen: en oikeastaan (pääasiassa kavereiden puutteeen takia) käy muualla kuin koulussa, töissä ja salilla. Sali on sellainen, että siellä ei juuri käy nuoria naisia. Koulussa on muodostunut omat porukkansa, joihin on vaikea alkaa tunkemaan.
Luulen samalla tavalla kuin sinäkin, että ei kannata keskittyä niihin ihan sosiaalisimpiin naisiin. Voipi nimittäin olla, että katsoisivat kuin jotain seinähullua, kun saisivat tietää meidän kaltaisten ihmisten sosiaalisesta elämästä. Sinälläänhän se on minulle samantekevää onko naisella sosiaalista elämää vai ei, mutta toisinpäin juttu ei taida monestikaan olla yhtä merkityksetön.
Sosiaalisen elämän puute ei tosin ole se syy miksi en ole vielä uskaltanut lähestyä naisia. Minulla oli vakavia ongelmia itsetunnon kanssa, mutta olen vähitellen alkanut pääsemään niistä eroon. Lisäksi kokemattomuus näissä seurusteluasioissa nolottaa sen verran, että ei kehtaa lähestyä. Olen miettinyt, että pitäisikö keksiä muutama joku valesuhde ja uskotella itselleen että on seurustellut joskus lyhyen aikaa.
Menneisyys on siis oikeastaan ainut asia, joka estää minua. Se vainoaa minua edelleen. Vielä pari vuotta sitten minulla tuskin olisi ollut mahdollisuuksia edes useimpiin naisiin. Nykyään minulla on seksikäs kroppa, pukeudun melko hyvin, olen koulutettu ja osaan keskustella tarvittaessa toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Small-talk -taitoni ovat silti heikot verrattuna esimerkiksi veljeeni, jolla on aina ollut paljon kavereita ja naisia.
Ei tällä kirjoituksella mitään selkeää tavoitetta ollut. Ehkä yritin tuoda esiin omaa nopeaa kehitystäni. Aseta itsellesi selkeät tavoitteet ja sen jälkeen etsi keinot toteuttaa ne.
Pari viimeistä kappaletta poislukien olisit tosiaan voinut yhtä hyvin kirjoittaa minusta, niin hyvin sopi yhteen.
"Ei tällä kirjoituksella mitään selkeää tavoitetta ollut. Ehkä yritin tuoda esiin omaa nopeaa kehitystäni. Aseta itsellesi selkeät tavoitteet ja sen jälkeen etsi keinot toteuttaa ne."
Hyvä että kirjoitit, pisti nimittäin ajattelemaan hieman myös omia piilosyitäni tilanteeseen. Menneisyys ei minua vaivaa, mutta lopputulos tuntuu olevan meillä sama. En itsekään ole mukavuuskäyrällä kovin korkealla jos pitäisi tehdä naisiin vaikutus, se kun tahtoo vaatia aktiivisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Vaikea noita oikein on kehittääkkään enää tässä iässä.
Ihmisille on vaan niin suuri askel ottaa toiseen kontaktia esim.kirjastossa tai lenkkipolulla, on hyvin pieni mahdollisuus että joku nainen tekisi aloitteen noissa paikoissa... On paljon helpompi tutustua ihmisiin kavereiden kautta, baarissa, tai koulussa tai harrastuksissa. Opiskeletko? Olisiko töissä ketään potentiaalista ehdokasta? Voisitko aloittaa jonkun harrastuksen missä tapaisi myös tyttöjä? Mahdollisuudet kasvaisivat roimasti jos sinulla olisi enemmän kavereita, tiedätkös. Mutta onnea matkaan kuitenkin.:)
Tottahan tuo on, mutta kavereita saa vain omalla panostuksella joka vaatii sitä mielenkiintoa ollakseen vilpitöntä. En muutenkaan haluaisi tehdä mitään vain sen takia, että sen kautta mahdollisesti tapaisi naisväkeä.
Yliopistollahan ei sinänsä ole puutetta mielenkiintoisista ihmisistä, mutta ei sielläkään pysty keskellä käytävää pysähtyä juttelemaan edes tutuille, sen verran liikaa siellä on ärsykkeitä ympärillä.
Mulla ei taida riittää rohkeutta kirjoitella, tai se vaatisi anonyymin sähköpostiosoitteen, mutta ihmettelen miksi tuon oloiset ihmiset ovat vailla tyttöjä/ihmissuhteita, koska minusta vaikutatte sellaisilta kiinnostavan oloisilta ihmisiltä.
Ehkä se on sama kuin toisinpäin, että jos tyttö/nainen on sellainen "järkevä", ei niitä kaikkein sosiaalisempia tapauksia, ja vähän hitaammin avautuva, niin jotkut pojat/miehet eivät ehkä näe sinne pinnan alle, vaan välillä tuntuu, että ne vauhdikkaammat tapaukset ovat jotenkin enemmän "naisia". Tai saavat ainakin helpommin ihailua/huomiota osakseen. Olisi mukava omistaa miespuolisia kavereita, mutta tuntuu, että jotkut miehet hieman pelkäävät rauhallisen oloista tyttöä joka ei ole koko ajan äänessä. Toisinaan se harmittaa että jotkut miespuoliset saattavat alkaa luulla, etten pidä heistä, vaikka olen vain sillä tavalla "järkevä", että pidän ihmisistä jotenkin....hmmm. No, siten, että vaikken puhua pälpätä, niin saatan kumminkin pitää monista tyypeistä.
Yksi asia mikä kiusaa, on se, että välillä tuntuu että jotkut miehet puolestaan käsittävät pidättyvyyden väärin. Olen oikeasti hieman ns. "hyvä jätkä " pohjimmiltaan luonteeltani, vaikka saatan olla ujohko, mutta joskus saan kuulla kadulla esim. "beybe..." tms vastaavaa, enkä tiedä ottaako se kohteliaisuutena vaiko ei. Oikeasti arvostaisin sitä että miespuoliset arvostaisivat ensisijaisesti luonteen puolesta "hyvänä tyyppinä". Tuntuu, että jotkut miehet eivät osaa suhtautua jos tyttö on tietyllä tapaa liian "ajatteleva".
"Mulla ei taida riittää rohkeutta kirjoitella, tai se vaatisi anonyymin sähköpostiosoitteen"
Ei mitään, ymmärrän hyvin :D
No, kyllähän sen sikäli ymmärtääkin, että on paljon helpompi olla avoimen ja menevän henkilön (oli mies tai nainen) seurassa, kun kumpikaan ei ole yksin vastuussa keskustelusta/viihteestä.
"Olisi mukava omistaa miespuolisia kavereita, mutta tuntuu, että jotkut miehet hieman pelkäävät rauhallisen oloista tyttöä joka ei ole koko ajan äänessä."
En käyttäisi "pelkää" sanaa, vaan kuten jo aiemmin viittasin niin passiivisempiin tyyppeihin on paljon hankalampi tutustua. Onhan se tietenkin niinkin, että mitä vähemmän itse on näkyvillä niin sitä vaikeampi siitä on saada konkreettista mielikuvaa. Hm, pätee tietenkin myös toisin päin meihin passiivisempiin miehiin. Olen kuitenkin henk.koht enemmän kiinnostunut niistä hieman hiljaisemmista naisista.
"Yksi asia mikä kiusaa, on se, että välillä tuntuu että jotkut miehet puolestaan käsittävät pidättyvyyden väärin"
Tätä voin kompata 100%, ja vaikka harrastan sitä itsekin alitajuisesti niin sitä on jotenkin vaikea ottaa huomioon muissa. Kun vastakaikua ei tule niin yleensä alkaa ensin etsimään vikaa itsestään tuon mahdollisuuden käytännössä sivuuttaen.
"Tuntuu, että jotkut miehet eivät osaa suhtautua jos tyttö on tietyllä tapaa liian "ajatteleva". "
Varmaan pätee yhtälailla, mikäli sukupuolet vaihdetaan. Et saa miehenä jahkata, vaan pitää melkein kuvainnollisesti nuijan kanssa raahata nainen mukaansa vaikutuksen tehdäkseen. Poikkeuksiakin on.
Noh, paljon on kuitenkin saanut tästä ketjusta jo irti, jätämpä ne hautumaan yön ajaksi. Kiitos vastaajille.