Olen puntaroinut rakkaudentunnustuksen tekemistä jo useamman kuukauden ajan..
Joka toinen tunti/päivä se on asia joka on ehdottomasti toteutettava, suorastaan velvollisuus. Seuraavassa hetkessä se olisi typerintä ja nolointa mitä voisin tehdä, ja olen ylpeä itsestäni että näinkin hyvin olen malttanut mieleni. Ja olen varma että välimme olisi jäätyneet sen johdosta pikku hiljaa, tai jopa samantien. Tai ainakin katuisin tekoani.
Toisinaan taas ruoskin itseäni siitä miten olen voinut vaieta näin kauan lämpimistä (kuumista!) tunteistani. Ja että tilannekin olisi tällä hetkellä ehkä aivan toinen jos olisin saanut suuni ajallaan auki. Ja että vain luuserit ovat tällaisia vellihousuja.
Nyt mietin että koko asialla tuskin on sen suurempaa merkitystä. Nehän on vain sanoja..teot, eleet kaikki muu kertoo asioiden todellisen laidan, ei ääneen lausut sanat muuta mitään. Vai voiko muuttaa?? Tarkoitan positiivisessa mielessä. Sillä sehän on selvää että jos rakkaus on yksipuolista niin rakkaudesta avautumiset voi alkaa ahdistaa..
Plääähh..
Joka toinen tunti/päivä se on asia joka on ehdottomasti toteutettava, suorastaan velvollisuus. Seuraavassa hetkessä se olisi typerintä ja nolointa mitä voisin tehdä, ja olen ylpeä itsestäni että näinkin hyvin olen malttanut mieleni. Ja olen varma että välimme olisi jäätyneet sen johdosta pikku hiljaa, tai jopa samantien. Tai ainakin katuisin tekoani.
Toisinaan taas ruoskin itseäni siitä miten olen voinut vaieta näin kauan lämpimistä (kuumista!) tunteistani. Ja että tilannekin olisi tällä hetkellä ehkä aivan toinen jos olisin saanut suuni ajallaan auki. Ja että vain luuserit ovat tällaisia vellihousuja.
Nyt mietin että koko asialla tuskin on sen suurempaa merkitystä. Nehän on vain sanoja..teot, eleet kaikki muu kertoo asioiden todellisen laidan, ei ääneen lausut sanat muuta mitään. Vai voiko muuttaa?? Tarkoitan positiivisessa mielessä. Sillä sehän on selvää että jos rakkaus on yksipuolista niin rakkaudesta avautumiset voi alkaa ahdistaa..
Plääähh..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asialla on suurempaa merkitystä jo itsellesi. Se on päättymätön sisäinen Kharybdis. Sanoilla on voimaa. Sanat tekevät kaikesta todellisempaa, ja vaikka tunteisiin ei aina vastattaisikaan, niin olet itse ainakin voittanut oman sisäisen pyörteesi. Sanat voivat vapauttaa.
Kyllä ääneen lausutuilla sanoilla on paljonkin merkitystä, ainakin kuvaamassasi tilanteessa. Toinen on saattanut jännittää tilanteita niin, että kehonkielen tulkinta on ihan hukassa. Tai sitten hän on voinut jotain olla havaitsevinaan, mutta epäilee, onko vain kuvitellut tai ylitulkinnut kaiken.
Ei ehkä ole kovin viisasta syöksyä suinpäin ensimmäisiksi sanoiksi tekemään
rakkaudentunnustuksia, aloittaa voi ihan muullakin lailla.
Hiljalleen juttelemalla, tutustumalla, verkalleen. Joskus voi säikäyttää jos puskee
liiallisella voimalla suoraan asiaan.
Mutta ajan kanssa, hätiköimättä.
jos puhuminen tukee tekoja, se kannattaa, jos ne on ristiriidassa ei kannata.
Tunteistaan kannattaa kertoa, mutta aluksi hyvin hillitysti vaikka kertomalla, että tunteita on ilman tarkempaa erittelyä ;-) Jos tunteet osoittautuisikin yksipuoliseksi, ei ainakaan tarvitse hävetä tunneryöppyään (vaikkei siinä mitään hävettäävää olekaan sinänsä) ja tilanne ei käy vastapuolelle kiusalliseksi. Jos taas tunteeseen vastataan tarkennuksien tekeminen on mieluista puuhaa molemmille :-)
Toinen vaihtoehto on pyytää ulos, kahville, syömään, treffeille, metsäretkelle, tanssimaan tai kylään ja katsoa miten toinen suhtautuu kutsuun ja jos vuorovaikutus tapaamisen aikana tiivistyy... hetki on koittanut :-)
Aika harva kestää kuukausien epätietoisuutta kärsimättä. Parempi selvitää kuin jäädä jumiin!
Teet rakkaudestasi vaikeata. Se on kaunis tunne. Koet kahleena vain tuon ( kuuman?) tunteesi, joka ilmeisesti jarruttelee sinua.
Mä kerroin aikananaan tunteeni kohteelle vain siksi, että rakastin ja ihailin häntä lähes palvomiseen asti, mutta olin ollut hänelle jatkuvasti välttelevä ja veteäytyvä, jopa ynseä johtuen em tunteista.
Sitten ajattelin että jos kuolen, hän ei koskaan saa tietää mistä käytökseni juuri hänen kohdallaan johtui. Ja sitten kerroin hänelle. En tiedä, mutta minusta oli hyvä että sain sanottua hänelle kuinka ihana hän on. Tämä ei sitten tarkoita vastavaa ihastumista kuin teininä palvottu rokkistara :-)
Kai tästä jonkinasteinen kahle on sitten tullutkin.
Itse en ole välttelevä tai vetäytyvä, mutta välillä saatan näistä (kuumista?) tunteistani johtuen käyttäytyä vähän toisin mitä ystävältä voisi odottaa.
Tää kahle tuntuu vielä äärimmäisen dilemmaiselta...pelkään että menetän hänet tietyssä mielessä jos en avaudu hänelle syvimmistä tunnoistani. Samaan aikaan pelkään että menetän hänet jos avaan suuni näistä asioista.
Tietenkin rehellisesti jos puhuu omista tunnoistaan ei voi ainakaan toimia kamalan väärin.??
Miten sinulle eikoskaanfanipostia kävi? Kertominen ilmeisesti helpotti?
kävi siten että ei se toinen ainakaan karkuun mennyt ja oli kovin ymmärtäväinen mun tunteelle kun ei ollut kuulemma ollenkaan vieras asia se.
Kyllähän mun täytyy myöntää että en odottanut aivan sellaista reaktiota hänen puoleltaan, mutta kaikesta tapahtuneesta huolimatta olen onnellinen että kerroin.
Joskus hymyilyttää -se voi olla alku ihan mille vain tai sitten ei tapahdu mitään muuta kuin se että hän sai tietää että what was I thinking?! -:)
Miksi joillekin on niin vaikea sulattaa sitä että joku kertoo ihastuneensa? TAi no, kyllä mä sen ymmärrän kun suhteutan käytöstä joihinkin muihin ihmisiin niin huh hahhah, ei tulisi pieneen mieleenikään. Mutta en mä kyllä mitään erityistä heiltä edes halua, joten....
Nyt kun aikaa on kulunut ja tunteet ovat tasaantuneet, niin en mä kyllä kenellekään toiselle niin tekisi. Mutta niin ei tekisi mulle myöskään kukaan toinen kuten hän.
Ihan tyhmää että kun tykkää toisesta niin rupeaa käyttäytymään kummalliseti.
Mä oon ollu hiton iloinen ja hauska itseni erään miehen seurassa mutta nyt kun huomaan kaipaavani häntä n. 50 kertaa päivässä, niin täytyy rupa ruveta miettimään että miten ei paljastaisi asian laitaa sille miehelle :D s ..tana!
Mutta kannattaa kyllä jossain vaiheessa avata suunsa. Mä en aio ennen kun olen nähnyt vähän pitemmälle tätä meidän juttua nii sanoo juur mitään sen hurjempia kun varmaankin just jotain ihan outoja möläytyksiä saatan vahingossa päästää. :)
hassu. mut muista että jos se pitää sua outona se ei ole sun mies
Onko kyseessä samaa sukupuolta oleva henkilö? :D
Jos ei ja molemmat on heteroja niin sittenhän mikää ei voi sinua estää.
Toisaalta en koskaan aloittaisi jotain juttua rakkaudentunnustuksella. En nyt tiedä millainen teidän suhde on, mutta ehdottomasti ei kannata pilata kaveruutta/ystävyyttä moisilla tunnustuksilla.
Enemmän kannattaa tunnustella kiinnoostaako toista ylipäätään. Jos ei, niin sitten pitää alkaa tekemään töitä sen eteen että ne kuumat tunteet siirtyisi johonkin toiseen kohteeseen.
Rakkaudesta avautuminen voi ahdistaa jos en takia kun se tulee niin täydellisenä yllätyksenä ja toisella ei välttämättä ole vastaavia tuntemuksia (vaikka niitä voisi kehittyä myöhemminkin).
Varsinkin jos kyse on miehestä joka kertoo naiselle tunteistaan niin pitää odottaa että naisen tunteet ovat kasvaneet kuin raeruoho tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen on miehellä varaa tehdä moisia tunnustuksia.
Muuten voi olla todella kylmä kyyti edessä.
"Huvittavaa..." juuri kun olin valmistautunut näihin "Suuriin" tunnustuksiin hän vetää maton jalkojeni alta. Voin sanoa että melkein konkreettisesti. Sydämeni pirstaloitui, ja ironista että hänellä ei tuskin ole mitään käsitystä siitä. Vaikka sisimmissääni olen sitä mieltä että käytös oli tahallista..
Todennäköisesti ylireagoin, ja lopputulos on että hän taitaa olla loukkaantunut minulle... En tiedä kumpi surettaa enemmän; se että särjin sydämeni, vai se että sen seurauksena ilmeisesti olen suututtanut hänet.