Ensi vuoden puolella olisi mahdollisesti tarkoitus ottaa ensimmäinen "oma" koira. Kokemusta löytyy cockerista, tollerista, aussista ja suomenlapparista. Vaihtoehdot olen piinallisen tutkiskelun jälkeen, saanut rajattua fieldspanieliin, pyreneittenpaimankoiraan ja stabyhouniin.
Jos sinulta löytyy kokemusta joistain näistä roduista kaipaisin kovasti "käyttäjäkohtaisia" kokemuksia koulutuksesta ja arjesta muutenkin.
Etenkin askarruttaa kaikissa roduissa
-turkinhoito
-varauksellisuus
-dominoivuus
-liikunnan ja tilan tarve
-miten toimii muiden eläinten kanssa
-vietit
jne. kaikki kommentit ovat tarpeen!
Jos sinulta löytyy kokemusta joistain näistä roduista kaipaisin kovasti "käyttäjäkohtaisia" kokemuksia koulutuksesta ja arjesta muutenkin.
Etenkin askarruttaa kaikissa roduissa
-turkinhoito
-varauksellisuus
-dominoivuus
-liikunnan ja tilan tarve
-miten toimii muiden eläinten kanssa
-vietit
jne. kaikki kommentit ovat tarpeen!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minun kaverilani on fieldspanieli. Se on minulla usein hoidossa ja tullut minulle erittäihn tutuksi.
Turkki on ns. "keskivertoisen" vaativa hoidoltaan. Trimmaaminen on melko yksinkertaista ja turkkia täytyy harjata säännöllisesti/huolellisesti. Koiran turkin hoito ei kumminkaan ole mikään rasite, jos siitä on tottunut nauttimaan. Se on makuasia, tuntuuko koiran turkin hoitaminen vaivalloiselta vai mukavalta.
Vieraille se on todella ystävälline.
Ei se ole dominoiva ollut ikinä. Tosin se on narttu, urokset ovat yleensä luonteiltaan kovempia.
Liikunnan tarve sillä kaverini vieldillä on todella suuri, mutta sen kanssa harrastellaankin oikein agilitya (kurssilla), koirajuoksua ja valjakkohiihtoa sekä sen kanssa ollaan usein jopa usean päivää metsässä leiriytymässä. Se rakastaa uimista ja on miellyttämisenhaluinen. En tiedä millainen siitä olisi kasvanut, jos sen kanssa oltaisiin harrasteltu ja liikuttui vähemmän. Olisokohan kasvanut rauhallisemmaksi vai ollut luonnostaankin noin aktiivinen.
Viihtyy toisten koirien seurassa. Kaverini koiralla on voimakas metsästysvietti mutta se ei turhaan lähde omille teilleen, vaan vasta sopivaa saalista havaittuaan, eikä se pura metsästysviettiään oman perheensä pienempiin lemmikkeihin (kissat ja kanit), koska on niiden kanssa pennusta alkaen samassa taloudessa kasvanut. Sillä on myös luonnollinen noutovietti.
Luonne riippuu toki yksilöstä.
Kiitos, tuossa olikin jo plajon tarpeellista tietoa! :) Haukkuuko paljon? Soveltuuko lapsiperheeseen?
Kaikki koirat kannattaa tietysti totuttaa pennusta asti lapsiin, jotta ne osaavat aikuisina jakaa huomion lasten kanssa ja jaksavat suhtautua lapsiin kärsivällisesti. Toki se on myös yksilökysymys, kuinka kärsivällinen ja lempeä persoona on kyseesä, aivan samoin kuin ihmisilläkin. Nartut ovat keskimäärin kärsivällisempiä ja lempeämpiä kuin urokset, onhan luonnossakin nartun vastuu huolehtia pennuistaan. Kaiken rotuiset koirat soveltuvat lapsiperheisiin toki yhtä lailla, kumminkin kaiken rotuiset koirat ovat yhtä lailla vastuussa omistakin jälkeläisistään. Tosin aivan pienet koirat voivat pelätä lapsia, vaikka tietävätkin niiden olevan pentuja, mutta pieni koira jää helposti vielä rajattoman pikkulapsenlapsen, kuten vasta kävelemään harjoittelevan vauvan, jyräämäksi.
Fieldspanieli ei yleensä ole haukkuherkkä, vaikka sekin piirre riippuu koiran tottumuksista, kuten kuinka on vieraisiin tottunut ja millaisessa ympäristössä kasvaa. Yleensä kaupungeissa ja kerrostaloissa koirista kasvaa hiljaisempia kuin maalla ja omakotitaloissa.
Vielä vastausta kaipaisin tähän
onko lk pyreneen karva karkeaa vai sileää?
stabyhoun oranssi tarkoittaako se suomeksi sitä ruskeaa??
Älä laita pyreneitten koiraa. Sairas rotu, varmasti puree josskin vaiheessa. Itselläni pari arpea "kohtaamisesta" koiran kanssa.
Ja höpön löpö. Minäkin olen joutunut cockerspanielin, akitan, suomenlapinkoiran pomeranianin ja suomenpystykorvan puremaksi, mutta en silti tuomitse niitä rotuja yhden tai parin aggressiivisen yksilön perusteella. Jokainen niistä muuten on ollut uros.
Opettele lukemaan. Pyreneittenkoira on aivan eri rotu kuin pyreneittenpaimenkoira. Mutta molemmat kasvavat oikeissa käsissä oikein mukaviksi.
Mitäs höpönlöpöä nyt taas? Ei akita ole Suomessa purrut ketään, koska yhdestäkään tapauksesta ei ole ikinä ollut mainintaa lehdissä ja jos iso ja voimakas rotu puree, päätyy se heti lehtiin. Varsinkin noin alkukantainen ja haasteellinen rotu jos sen tekee.
Ainakaan pyreneittenkoira ei ole enää niin alkukantainen ja haasteellinen rotu. Sen vartiointi- ja suojeluvietti on laskenut keskimäärin varmaan puoleen siitä, mitä se oli vaikka vielä 1900-luvun alussa. Syynä on se, että pyreneittenkoiria ollaan alettu käyttämään seura- ja harrastuskoirina, joissa ne saavat paljon ihmiskontakteja. Sen sijaan pyreneittenkoiran käyttö vartioinnissa käy yhä harvemmaksi. Tämän seurauksena rotu on muuttunut keskimäärin avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi, niitä tapailee jo jopa kaupungeissa asustelemassa hiljaisina ja tyytyväisinä, ja sellaisiksi monet rodun kasvattajat yrittävät koiriaan nykyään jalostaa. Sama kohtalo on koitumassa melkein kaikille alunperin vartiotehtävissä käytetyille roduille. Syy laumanvartijarotujenkin suosioon seura- ja harrastuskoirina on varmasti ainakin osittain se, että ne jotka haluavat suuren koiran, ovat kyllästyneet bernhardinkoirien, berninpaimenkoirien, leonberginkoirien ja monien muiden "lempeiden jättiläisten" ´vakaviin perinnöllisiin sairauksiin. Esimerkiksi moni hankkii pyreneittenkoirankin varmasti periaatteella "terve bernhardinkoira", eli haluaa "terveen" lempeän jättiläisen, eikä enää mitään sairasta irlanninsusikoiraa tai lyhytikäistä tanakandoggia. Akitalla vastaava asia, eli luonne sosiaalistumassa jalostuksen myötä, jonka huomaa ainakin nykyään toisten koirien seurassa jopa viihtyvistä akitoista.
Ihme sekoilua. Lue nyt sentään mistä roduista on puhe, ennen kuin ryntäät kertomaan niitä totuuksiasi.
PyreneittenPAIMENkoira...
Vastasinkin tuolle, joka tarkoitti pyreneittenkoiraa, enkä aloitajalle. Opettele itse erottamaan, mihin kommenttiin muiden kommentit täällä yhtyvät.
taidat sekoittaa pyreneitten koiraan aloittaja puhunee pyreneitten paimenkoirasta eli tästä harvinainen..oletkohan tavannut? itse en edes koiranäyttelyssä
http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/pyreneittenpaimenkoira.html
pitääkö kaikki käsitellä iltapäivälehtien sivuilla että se on virallista?!
Kaikenlaiset huonosti kasvatetut egonjatkeet purevat joka päivä jossain päin:
Vantaalla irrallaan ollut akita puri koiraani ja itseäni 21.12.2011, rikosilmoitus on tehty asiasta ja tutkinta on kesken...
Muistakaahan ihmiset ettette sekoita AMERIKANakitaa ja JAPANINakitaa keskenänne näillä foorumeilla. Ja hei, koira ei ikinä (kuten ei susikaan) hyökkää päälle varoittamatta tai tule puremaan ilman syytä. Kaikille koiranomistajille pitäisi laittaa pakolliseksi suden ja koiran käyttäytymisluentoja, kun koiria inhimillistetään liikaa ja oletetaan niiden käyttäytyvän kuin ihmiset.
Onko kellään kokemuksia stabyhounista?
Kaverillani stabyhoun narttu, todella hellyyttävä tapaus mutta valitettavasti todella arka, ystäväni ei ollut minun laillani tarkka vanhempien hermorakenteista...
Turkki muistuttaa mun mielestä australianpaimenkoiran turkkia, ehkei ihan yhtä tiheä. Muuten olen kuullut paljon mukavaa stabyista ja veikkaisin että on noista sun vaihtoehdoista ehkä helpoin, kunhan valitsee pennun harkitusti hyvistä vanhemmista.
Tosin jos pyrreen päädyt, niin tämä kasvattaja tuottaa ihania koiria:
http://www.kolumbus.fi/chenespace/
Hän myös ihan varmasti vastaa kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin :)
Hupsis meni väärään ketjuun :) mutta kiitos staby vinkeistä, toinen rotu oli tosiaan pyreneittenPAIMENkoira joka oli mietinnässä..
Voi kiitos tuosta oli paljon apua ja erityisesti linkistä!