Koirarodun valinnanvaikeus

Ette ole springeriä ajatelleet. Uskomattoman helppo ( vaikkakin erittåin aktiivinen) koira, jonka kanssa ei huvi kesken lopu. Meillä on siis welshi, joka on erittäin näpäkkä lapsiperheen koira. Suhteellisen tervekkin, kestää vertailun useimpiin rotuihin, jos ei vehnaa sille syötä. Koulutettavuus on loistava, kunhan löytyy se oikea motivointikeino. Meillä jo pelkkä huomio riittää siihen, että koira on valmis tekemään melkein mitä vain. Kotioloissa hyvin huomaamaton, joskin meillä pennusta asti on totutettu hyvin aktiiviseen ulkoilmaelämään, ja siihen, että sisällä ei riekuta.

Turkki on helppo, mutta itse käytämme trimmaajalla näyttelytrimmien vuoksi. Helppo kai se olisi itsekkin trimmata, mutta emme ole siihen viitsineet lähteä.

En valehtele welshin aktiivisuutta, meillä se todellakin on aktiivinen, ja sille on pakko järjestää jäljestystä ja paljon treenailua. Mutta monien koirat elävät ihan seurakoiraelämää. Meillä ollaan todella paljon maastossa. Remmilenkein ei tämä tyyppi tule miksikään. Mutta meillä se on myös tottunut hyvin touhukkaaseen elämään jo ihan pennusta asti. Koulutus on helppo, jos osaa määrittää rajat ja sanoa ei. Tarvitsee selkeät rajat, mutta ei ihan kauheasti uhmaa ja koettele. Ja tosiaan, linnun siivestä tekee melkein mitä vaan siltä keksii pyytää.

Hyviä rotuja nuo kaikki mutta niin hyvin erilaisia..eli miettikää mitä haluatte ensin ihan oikeasti siinä arjessa. Miten riittää aika, riittääkö peruskoulutus vai haastavampi puuhailu koiran kanssa.

Kriteerit sopii lähestulkoon kaikkiin.

Haluatteko omaa tahtoa koiralla (terrierit) mutta hyväkoulutteisen vai miellyttämishalua(paimenkoirat, noutajat,lintukoirat)?
Kuinka pitkät lenkit(mitä aktiivisempi sen pituiset lenkit?
Harrastatteko koiran kanssa mitä aktiivisempi sen enemmän puuhattavaa?

onko perusasiat hallinnassa ja olet jämpti ja johdonmukainen(mikä rotu vaan jopa dominoivat) ei (siis helppo mieluiten) jne..

Tottakai aiomme miettiä vielä entistä tarkemmin mitä itse pystymme tarjoamaan koiralle :) Tärkeintähän nimenomaan on koiran paras. Uusi juttu meille tulee olemaan juuri mukautuminen koiran arkeen eli säännölliseen lenkitykseen monta kertaa päivässä, aktivointiin yms. Sitä koira tulee toki saamaan juuri niin paljon kuin tarvitsee, mutta useiden tuntien pituisista yhtämittaisista lenkeistä emme niin välitä. Tämän vuoksi juuri kyselen neuvoa, että pystyisimme paremmin rajaamaan rotuja pois. Tässä rajausvaiheessa mielestäni pitää kuitenkin olla myös vähän itsekäs ja miettiä mitä itse haluaa myös koiralta. Kodinhoitajaa emme sentään vaadi, vaan seurallista ja iloista elämänkumppania ;D

Pohdittuamme rotujen plussia, miinuksia sekä omaa elämäntapaamme, olemme päässeet seuraaviin:
- tanskalais-ruotsalainen pihakoira
- kääpiöpinseri
- basenji
- (kääpiövillakoira)
- (novascotiannoutaja)
- (corgi)

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira oli aika uusi löytö, mutta vaikuttaisi sopivan kriteereihimme. Hieman tuntematon rotu siis vielä. Jackrusselin tapainen, mutta ehkä hieman helpommin koulutettavissa oleva? Iloinen, menevä, ystävällinen ja fiksu. Haluammekin koiran, joka on seurallinen ja haluaa olla perheen menossa mukana.

Kääpiöpinseri viehättää myös siinä mielessä, että haluamme koiran jolla on myös luonnetta. Koko, eloisuus ja turkin helppohoitoisuus plussaa. Mietityttää, onko kovin haukkuherkkä? Tietysti senkin saa varmasti kitkettyä pois jos tekee töitä sen eteen. Kiintyy varmasti omistajiin ja kaipaa toki aktivointia.

Basenji tuntuu jotenkin omalta rodulta pelkän lukeman perusteella. Vekkuli ja omapäinen tapaus, joka viihtyy niin kotona kuin lenkilläkin. Mietityttää taas, että tuleeko "ulvomisesta" haittaa kerrostalossa? Lisäksi mietityttää, että onko tarpeeksi seurallinen makuumme. Tuntuu myös rodulta, joka ei niin helposti tule toimeen muiden koirien/ihmisten kanssa. Olenkohan väärässä? Kertokaa ihmeessä jos on kokemuksia rodusta :)

Oma kääpiövillakoirakokemukseni on ainoastaan positiivinen ja rotu tuntuu juuri sopivalta luonteensa perusteella. Avopuolisoni ei vain ole kovin innoissaan "puudeleista" :D Myös turkin hoito mietityttää. Corgi tuntuu myös huumorintajuiselta ja sopuisalta koiralta, mutta tuntematon on vielä sekin. Novascotiannoutaja viehättää edelleen luonteensa perusteella, mutta jokin siinä kuitenkin arveluttaa..

Walesinspringeri itseasiassa oli myös yksi rotu, mitä olen itse tuumaillut hieman :) Likaantuukohan turkki kovin helposti ja millaista turkin hoitoa vaatii? Emme ole näyttelyistä ainakaan tässä elämänvaiheessa kiinnostuneita.

Kiitoksia vastauksista, lisää saa tulla edelleen :P

Ei koiran haasteellisuus ole koosta kiinni. Juuri siitä syystä suurin osa kaduilla räyhäävistä koirista on niitä pieniä rotuja, että ollaan ajateltu pientä isoa helpommaksi. Oikeasti pienessäkin koirassa on iso koira sisällä. Isot koirat ovat yleensä kärsivällisempiä myös lasten suhteen.

Kaikki nuo mainitsemanne rodut käyvät. Kerrostalossa koirasta kasvaa yleensä jopa rodusta riippumatta avoin, hiljainen, rohkea ja sosiaalinen, koska siellä koira tottuu pennusta asti meluun ja vieraisiin ihmisiin, eikä siksi enää aikuisena pidä niitä uhkina, toisin kuin maaseudun rauhaisuudessa kasvanut, vierasisiin ja meluun tottumatta jäänyt koira.

Itsepäiset koirat ovat yleensä kaikista helpoimpia. Miellyttämisenhalu vaatii kunnioitusta omistajaa kohtaan. Esim. ajokoirat ovat tunnetusti itsepäisiä, mutta sitäkin lempeämpiä, eivätkä yleensä ala kilpailemaan vallasta.

Itse en ole vielä tavannut basenjia joka olisi kovin sosiaalinen toisten koirien kanssa, ja olen tavannut aika monta. Kyllä niitäkin varmaan on, toivoisin ainakin niin. Voi ehkä vaatia enemmän perehdytystä kasvattajalta aiheeseen. Jos kerrostalossa asuu niin kannattaa tuo haukkupuoli kanssa miettiä joten terrierit ja tolleri ainakin kannattaa tsekata, jotkut niistä kun taitavat haukkua kovasti.
Jokaisessa koirassa on haasteensa, ehkä voisitte mennä vaikka koirapuistoon tai koiratapahtumaan käymään ja tarkkailemaan koiria. Kasvattajiin voi myös ottaa yhteyttä ja kysyä jos voi vaikka päästä katsomaan, sehän nyt ei kerro kuin oman lauman kanssa sosialisoimisesta mutta antaa ehkä viitettä.

Moi!

Itselläni kääpiöpinseri todella hyvältä kasvattajalta joka panee terveyden ja hyvän luonteen ja hermot tärkeimmiksi jalostuskriteereiksi, se ulkonäkö on tietysti myös oltava kohdillaan mutta ilman täydellistä terveyttä, hyvää hermorakennetta ja ihanaa luonnetta koira ei kelpaa niillä jalostukseen :)

Ovat tietty vahtiva rotu, mutta haukkumisen saa helposti kitkettyä kun ovat niin älykkäitä ja persoja namuille. Oma kääpiöpinserini on todella upea tapaus, kasvattaja haluaakin käyttää sitä jalostukseen. Narttu jolla on upea hermorakenne, pysyy rauhallisena missä tilanteessa tahansa ja pystyy keskittymään aivan mahtavasti. Luonne on mahtava, luonnostaan ilmiömäinen tilannetaju joten pärjää lasten ja vanhusten kanssa sekä on ihanan hellyydenkipeä ja kunnon on/off koira kuten äitinsäki. Eli sisällä tietää ettei riehuta, meillä on kolme kissaa jotka ovat olleet ennen koiraa ja niitä ei jahdata elleivät kissat itse hae koiraa leikkiin. Kääpiöpinseri onkin todella kissamainen, sylin lämpöä rakastava (meidän tyttö viihtyy jopa saunassa!), istuu ikkunassa katselemassa maailmaa ja sellainen joka paikan eetu.

Mutta sen sanon että jos päädytte kääpiöpinseriin olkaa tarkkoja mistä otatte. Löytyy joitain kasvattajia jotka ottavat hermorakenteen ja luonteen huomioon kasvatustyössään, mutta ei tarpeeksi monta omasta mielestäni.. Siksi onkin kääpiöpinseri saanut aika huonon maineen koska jos sillä on huono hermorakenne niin se on usein pelkopurija, haukkuherkkä ja vierastaa aika paljon ihmisiä, lapsia, ääniä jne.

Oma koirani on Pinserella's kennelistä, www.pinserellas.net.

Itselläni on suomenlapinkoira ja voin todella suositella tätä rotua. : ) Asumme kerrostalossa ja meillä koira on tottunut rappukäytävän ääniin ym. pienestä pitäen. Ei siis hauku esim. postin tuloa. Toki tässä rodussa on monia herkkähaukkuisia yksilöitä, mutta tähän voi vaikuttaa koulutuksella pikkupennusta lähtien. Lapinkoira kiintyy omistajaan, mutta ei kuitenkaan seuraa jokaista liikettä, vaan osaa myös ottaa rennosti.

Turkki on helppohoitoinen: pesu kerran-pari vuodessa riittää, harjaus noin kerran viikossa. Huono puoli on se, että karvanlähtöaikaan karvaa lähtee todella paljon. Rotu on todella ystävällinen (pitää myös lapsista) ja seurallinen. Useimmat lapinkoirat tervehtivät tuntemattomiakin vieraita kuin olisivat tunteneet heidät aina. Tutuillani oli lapinkoira, joka tuli mainiosti toimeen perheen kissan kanssa, mutta muita kokemuksia ei ole.

Suomenlapinkoiran kanssa voi harrastaa mitä vain; mm. agilityä ja tokoa. Lenkkeilyyn rotu on valmis säässä kuin säässä, satoi vettä tai oli 30 astetta pakkasta. Omistajan on oltava valmis liikkumaan paljon koiran kanssa eli sohvaperunalle tämä rotu ei sovi. Aktivointia rotu tarvitsee melko paljon.

Suomenlapinkoira on herkkusuu, eli suhteellisen helppo kouluttaa. Tosin pientä jääräpäisyyttä on havaittavissa ja joitakin asioita joutuu jankkaamaan monta kertaa. Yleisesti ottaen narttu on nöyrempi ja helpompi kouluttaa kuin uros. Hyvää lapinkoirissa on mielestäni myös se, että se on koiran kokoinen, mutta ei kuitenkaan hyvin iso (noin 15-20 kg).

Katsopa vielä yhtä vaihtoehtoa, länsigöötanmaanpystykorvaa.
Suhteellisen pienikokoiseksi koiraksi siinä on ison koiran hötkyilemättömyyttä ja joviaalisuutta, joka joistakin pikkukoirista mielestäni puuttuu (itse en tykkää kiihkosta tärisevistä tsiljardia ympäriinsä sinkoilevista hyttysistä), ja kuitenkin valloittavaa seurallisuutta.

http://www.lansigootanmaanpystykorvat.com/goottirotu.php

Noista roduista 3:lla on kilpailuoikeudet palveluskoirakokeissa. Ne ovat appenzellinpaimenkoira, dalmatiankoira ja novascotiannoutaja.

Teille voisi sopia myös collie. : )

Wau, vastauksiahan on tullut paljon :) Kiitos rakentavista kommenteista ja vastauksista! Kuten sanoinkin, emme ole moniin näistä roduista päässeet perehtymään vielä muuten kuin pelkän lukeman perusteella. Tässä koiranhankintaprosessissa ollaan vielä ihan alkutekijöissä :)

Basenjinkin kohdalla tuli vain usein vastaan, että koira ei välttämättä välittäisi juuri muista koirista tai ihmisistä. Tokihan tähänkin vaikuttaa varmasti koiran sosialistaminen jo pentuna. Meillä tosiaan koiran seurana olisi kaksi kissaa, joista varmasti on seuraa edes pahimpaan yksinolo-ikävään. Koira varmasti hyväksyy kissat osaksi laumaa, kun ne täällä ovat jo valmiiksi. Jännittää tietysti vähän, mitä kissat tulevat koirasta ajattelemaan. Molemmat ovat pieninä tottuneet koiriin, mutta viimeisestä koiratapaamisesta on kyllä aikaa. Onko teillä kokemuksia siitä, miten samassa perheessä olevat kissat ja koirat ovat tulleet toimeen keskenään?

Sosialistamisesta puheenollen, mitenköhän koiran totuttaminen lapsiin onnistuu kun meillä ei ole lapsia edes ystävien, saati sukulaisten parissa? Täytyy varmaankin sitten panostaa lapsien tapaamiseen lenkeillä mahdollisimman paljon..

Kiitos uusista rotuvinkeistä. Collie on kovasti ihastuttanut ja aluksi ajattelimmekin kovasti collieta ykkösvaihtoehtonamme. Se on ehkäpä kuitenkin tippunut pois vaihtoehdoistamme kokonsa ja turkkinsa hoidon puolesta. Tällä hetkellä hieman lyhyempikarvaiset ja helppohoitoisemmat turkit miellyttävät enemmän, samoin kuin koiran pienempi koko. Vaikka pidempää turkkia voisi olla yhtä lailla helppo hoitaa, kerää se kuitenkin varmasti likaa helpommin? Suomenlapinkoiran turkki tuntuu jotenkin liian tuuhealta makuumme. Olen kuitenkin kuullut rodusta pelkkää hyvää, joten voihan sitäkin vielä miettiä. Tiedän pienten rotujen omaavan myös monesti ison luonteen, mutta se ei meitä haittaa. Kerrostalossa kuitenkin asumme luultavasti vielä pitkään, joten pienempi koko tuntuu paremmalta vaihtoehdolta ihan puhtaasti kompaktimman kokonsa puolesta. Lisäksi pienemmät rodut tuntuvat omilta, kun olen niihin tottunut. Jos meillä olisi esimerkiksi rivitaloasunto omalla pihalla, miettisimme enemmän isompiakin rotuja :)

Kiitos myös kääpiöpinserin omistajalle :) Pitääkin tsekata tuo kenneli. Hyvän kennelin löytäminen ei varmastikaan ole niin helppoa kuin luulisi. Vanhempien luonteeseen, terveyteen sekä kenneliin ylipäätään pitääkin tietysti kiinnittää erityishuomiota, eikä ottaa koiraa heti ensimmäisestä mahdollisesta paikasta. Länsigöötänmaanpystykorva on myös uusi ja perehtymisen arvoinen rotu, kiitos vinkistä!

Miten itse päädyitte omaan rotuunne?

Youtubesta olen tosiaan katsonut jo kaikista mahdollisista roduista videoita ja keskustelupalstoja sekä rotutietoa lukenut yömyöhään asti :P Vaikeaa kun on niin paljon vaihtoehtoja! Olen henkilökohtaisesti aina ollut vaikea tapaus päättämään esim kahden vaihtoehdon väliltä :D Haluan todella varmistua, että päädymme "oikeaan" perheenjäseneen. Uskon kyllä, että kun koiria pääsee rapsuttelemaan livenä ja muutenkin tutustumaan, niin valinnanvaikeus helpottaa pikkuhiljaa. Minulle olisi juuri tärkeä nähdä, miten koirat toimivat ihmisten parissa, miten ottavat kontaktia jne.

Tyttökoiraan olemme aikalailla päätyneet, eli se asia on sentään ratkaistu! Toivon mukaan..Itselläni on eniten kokemusta nartuista ja ne tuntuvat jotenkin sopivilta juuri lempeytensä vuoksi. Enkä nyt siis taas tarkoita sitä, etteivätkö urokset voisi olla yhtä lailla lempeitä kavereita..

Lyhytkarvainen collie on myös sekin käynyt mielessämme, mutta taas tullaan siihen koko-asiaan. :D Eli kyseinen rotu on taas hieman turhan iso vaatimuksiimme. Harmi, kun monet mukavat rodut ovat hippasen liian isoja tämänhetkiseen elämäntilanteeseemme. Ehkä joskus tulevaisuudessa meillä on sekä pieni, että isompi koirakaveri :)

Kerrankin joku hakee koiraa sellaisten kriteereiden pohjalta, että tulee vaikutelma siitä ettei kyse ole mahtailun halusta eikä ylimääräisten haasteiden etsimisestä.

Itse annan mainituista pojot novascotiannoutajalle ja cockerspanielille. Listan ulkopuolelta mainostettakoon settereitä (vaatii tosin yleensä turkihoitoa) ja bretonia.

Australianterrieri sopii noihin kriteereihin hyvin; ne on aika helposti koulutettavissa ja pitävät tosi paljon lasten seurasta, meidän 8v. aussi ei välitä ollenkaan kun joku pikkulapsi menee ja ottaa sen hännästä tai korvista kiinni. Ne jaksaa tehdä pitkiäkin lenkkejä, niitä ei ole jalostettu niin pitkälle että niillä olisi perinnöllisiä sairauksia, niistä ei lähde karvaa, koska niillä on karkeahko turkinlaatu. Vaikka aussi on jalostettu rottakoiraksi, niillä ei silti ole enää metsästysviettiä. Meidän entinen marsu oli meidän aussin paras kaveri. :D aussi on kaikin puolin aivan mahtava rotu! :) toinen vaihtoehto olisi seropi. meillä on toinen koira russelin, toyvillakoiran, kleinspitzin ja kääpiöpinserin sekoitus. Todella hurmaava pikkuherra, joka rakastaa leikkiä kaikilla leluilla pehmoleluista pesupalloihin! :D nuorempi koira on ollut helpommin koulutettavissa aussiin nähden, mutta se riippuu ihan roduistakin ja koiran älykkyydestä. sekarotuisiin saa mahdutettua monta hyvää puolta eri roduista; toisen rodun koon ja toisen rodun oppivuuden. :)
tuossa linkki ausseja kasvattavaan kenneliin --> http://www.avocation.fi/

Kiva kuulla näkemyksiänne ja kokemuksianne eri roduista :) Kiitos myös hyvistä ehdotuksista, jotenkin olen kovasti tykästynyt kuitenkin jo noihin itse rajaamiini vaihtoehtoihin niin rotujen luonteiden, ulkonäkön kuin muiden ominaispiirteiden puolesta. Tosiaan kaikilla roduilla on varmasti sekä omat plussansa, että miinuksensa. Riippuu juuri omista vaatimuksista, että mitkä sitten painavat enemmän..

Vaikea sanoa selkeää rajaa tuossa koko-asiassa. Basenji tuntuu vielä mukavan kokoiselta, mutta esimerkiksi rottweiler jo liian isolta. Pitäisi tosiaan nähdä noita rotuja livenä, jotta saisi käsityksen oikeasta koostakin :) Toiset rodut vain tuntuvat ehkä vähän liian isokokoisilta esimerkiksi asuntoomme. Meillä on n. 75 neliöinen kolmio, joten tilaa kyllä periaatteessa on ihan hyvin. Silti tuntuu, että isokokoisemmat koirat tarvitsisivat vielä vähän enemmän tilaa ja mielellään jopa oman pihan, missä oleskella vapaana.. Erinomaiset ulkoilumaastot meiltä löytyy kyllä heti kun ulos vain astuu. Niin kuin sanoin, hieman suuremmista roduista ei minulla ole oikeastaan kokemusta, joten en siksi osaa arvioida kunnolla tuota tila-asiaakaan. Uskon kyllä, että isompi koira meillä pärjäisi enkä tässä ajattelekaan niinkään hallittavuutta. Isomman koiran kanssa pitää sitten tietysti olla ehkä vielä tarkemmat säännöt, että sohvalle ei esimerkiksi tulla. Samat säännöt pätevät tietysti myös pienempiin, mutta olisihan se mukava että pikkukoira sitten tuossa sylissä/vieressä loikoilisi.

On mielestäni väärin ottaa koiraa ulkonäön perusteella, mutta on myös väärin väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Jokainen tykkää vähän erinäköisistä koirista, eikä se minusta väärin ole :) Itse en henkilökohtaisesti pidä hirveästi bulldoggien tai esimerkiksi mopsien ulkonäöstä, avomies ei taas syty noille villakoiran näköisille "puudeleille". Kaikki rodut ovat varmasti hienoja omalla tavallaan, mutta sekin vaikuttaa kun ei kaikkiin ole päässyt nimenomaan oikeasti tutustumaan ja näin ihastumaan koirien luonteisiin. Toisaalta pidän itse karvaisemmistakin koirista, mutta lyhytkarvaisempaa koiraa pidän ehkä hiukan helpompana. Tuuheammat turkit kun helposti kuljettavat sisään kuraa ja likaa, mutta lyhytkarvaisessa riittää monesti pelkkien tassujen siisteystarkastus :D En ole mikään siisteysintoilija, mutta toivon ettei koira iihan hirveästi kuljettaisi kuraa mukanaan sisälle :P

Jännittää kovasti tämä koiranhankintaprosessi, se kun on minulle ollut haave jo lapsuudesta asti. On ihan eri asia hankkia omaa koiraa, kun olla osana ystävien koirien elämässä. Vielä kun tietää koiran hankinnan olevan entistä lähempänä, odottaa sitä myös entistä enemmän. :) Vieläkin menee varmasti aikaa, ennen kuin koiranpentu oikeasti tulee taloon, mutta lähempänä ollaan silti kokoajan. Oikean rodun löytäminen, kasvattajiin perehtyminen jne. On hienoa, että elämäntilanne on kohta pisteessä mikä mahdollistaa koiran hankinnann vihdoinkin! Mielestäni jokaisen koiranomistajan pitäisi valmistautua huolella uuden perheenjäsenen tuloon ja omalta osaltani tämä keskustelu on myös tietynlaista etukäteen valmistautumista, niitä ensimmäisiä askelia koko prosessissa :)

Jos vielä saisin kuulla enemmän kokemuksia juuri ehdottamiini rotuihin ja ylipäätään koiran hankintaan liittyen, olisi se aivan loistavaa! :)

Basenjia kehoittaisin harkitsemaan kahdesti jos tavoitteena on sosiaalinen ja helposti koulutettava ensikoira. Basenji on söpöstä ulkonäöstään huolimatta luonteeltaan haastava tapaus. Koulutettavuus on huono ja se ei myöskään ole koira jonka kohdalla voi suositella irtilenkitystä. Kehoitan kääntymään rotuyhdistyksen puoleen jos kuitenkin basenji kiinnostaa. sieltä saa aika kattavaa faktaa mitä kiltin ulkokuoren alle kätkeytyy. Loistava koira, mutta vain oikeissa käsissä. Luonteeltaan esim. johonkin cockeriin verrattuna ihan erilainen.