Tälläkin palstalla valitetaan usein, että ihmiset tanssittavat vain tuttujaan.
Aukaistaanpa asiaa toiseltakin puolelta: miksi toisille ei niitä tuttuja koskaan tule vaikka vuosikausia käydään samoissa paikoissa?
Onko mahdollista, että on pieni sisäpiiri ja sitten suuri enemmistö yksinäisiä jotka eivät koskaan tutustu toisiinsa?
Jostain syystä toisille tulee helposti tuttuja joka paikassa minne menevätkin. Ovatko he sitten piiri jota voidaan haukkiua sisäpiiriksi?
Tanssipaikkahan on siitä erikoinen paikka, että siellä tuntemattomien oletetaan ottavan koko ajan kontaktia toisiinsa. Missään muualla ei näin ole, ei edes ravintolassa jossa aivan hyvällä omallatunnolla voit keskittyä olemaan oman porukkasi kanssa.
Aukaistaanpa asiaa toiseltakin puolelta: miksi toisille ei niitä tuttuja koskaan tule vaikka vuosikausia käydään samoissa paikoissa?
Onko mahdollista, että on pieni sisäpiiri ja sitten suuri enemmistö yksinäisiä jotka eivät koskaan tutustu toisiinsa?
Jostain syystä toisille tulee helposti tuttuja joka paikassa minne menevätkin. Ovatko he sitten piiri jota voidaan haukkiua sisäpiiriksi?
Tanssipaikkahan on siitä erikoinen paikka, että siellä tuntemattomien oletetaan ottavan koko ajan kontaktia toisiinsa. Missään muualla ei näin ole, ei edes ravintolassa jossa aivan hyvällä omallatunnolla voit keskittyä olemaan oman porukkasi kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tanssipaikoissa on eroa. Kävin loppukesällä Oulussa reissulla ja satuttiin naistentansseihin paikalliseen ravintolaan. Siellä ei ollut vientiä, kun naiset hakivat vain omia tuttujaan...
Toisaalta joku Kuikan lava tai Viihtari on sisäpiirimaineessa. En tuosta tiedä, itse en ole kyseisissä paikoissa aistinut mitään sellaista... vai kuulunkohan sitten itse tuohon sisäpiiriin...
Tuosta tanssipaikkojen välisestä erosta on minullakin kokemusta sieltä pohjoisemmasta. Kesällä 2004 kävin kaksi kertaa tekemässä saman kierroksen, jossa peräkkäisinä iltoina osuttiin naistentansseihin samoille lavoille. Ensin tiistaina Pyhäsalmen lavalle, missä tuolloin ei ollut edes miestentuntia lainkaan. Siellä kummallakin kerralla oli tuntemattomilla miehillä vientiä vallan mahdottomasti. Piti mennä joko ulos tai WC-tiloihin, jotta pääsi hetkeksi huoahtamaan.
Sensijaan keskiviikkona Oulussa, Hietasaaressa, oli meininki kesäkuussa vallan toinen. Siellä sai etelän varis seistä enimmäkseen tyhjänpanttina. Miestentunnilla kun hiukan yritin paikata tilannetta, oli sen jälkeen sentään jonkin verran vientiä.
Jälkimmäisellä kerralla, elokuussa, oli porukalla vietetty siellä enen tanssien alkua syntymäpäiviäni, joten sen joukon piiristä tuli hakijoita, mutta muuten oli haku varsin vähäistä.
Kuikan naistentansseista on ollut kahtalaista kokemusta: Finlandersin iltoina on porukka ollut liikkeellä laajemmalta alueelta, joten tanssimaan pääsi hyvin. Sensijaan viimeisellä kerralla (Tommys ja Plogman), oli istuskeltava enin aika. Tuolloin oli väki enimmäkseen Keski-Suomesta.
Revontulen naistentansseissa tuli aikanaan myös parina tiistaina käydyksi. Kovin olivat valjuja ulkopuoliselle molemmat illat.
On ihan luonnollista, että tuttavien kanssa pääosin tanssitaan, niin minäkin lähes aina teen.