Elisaketun innostamana ( eli rajattomasti syytän sinua =) ) aloin miettimään millaiseksi kuva rajattomuudesta/rajoista on tässä ajan saatossa muokkaantunut. Piti ihan hetki funtsia...
Tuli mieleeni rajattomat parisuhteet.
Esim nyt vaikka suhde narsistin kanssa.
Lyhykäisyydessäänhän rajat ovat sen ymmärtämistä, missä oma itse alkaa ja päättyy, missä toinen ihminen. Mikä on vastuullani ja mikä ei.
Terveellä tavalla rajattu ihminen ei tarkoita töykeää, ilkeää tai kuorella suojautunutta sotilasta. Tällainen ihminen tuo tarpeensa esille eikä vastuuta ympäristöä hyvinvoinnistaan. Pitäisi tasapainotella.
Tästä voi päätellä, ettei "terveen rajan" löytäminen tai sen pitäminen ole mikään helppo nakki tai itsestään kasassa pysyvä tila.
Joskus myös tuntuu siltä, että ikään kuin narsisti rajaisi itsensä epäterveellä muurilla mutta ei näe sitä (tai tervettä rajaa) toisten ympärillä, kun taas uhri tuntuu olevan täysin rajaton.
Uhri mm kokee rajojensa nostamisen tai puolensa pitämisen "itsekkäänä" ja ottaa siitä turhaa syyllisyyttä. Narsistilla se on päinvastoin. Näissä suhteissa narsisti rajattomana purkaa pahaa oloaan ulospäin (eikä ymmärrä omaa vastuuta omista tunteistaan), kun taas uhri "imee" toisten tunteita omikseen eikä ymmärrä etteivät ne ole hänen tunteitaan tai vastuullaan.
Mm läheisriippuva tai toisia syyttelevä ihminen kuvittelee voivansa parantaa oloaan ympäristöä muokkaamalla (!!!) kun taas terveesti rajattu ihminen käsittää ettei voi vaikuttaa keheenkään muuhun kuin itseensä.
Suhde, jossa rajat ovat suhteellisenkin terveet, kumpikin ymmärtää olevansa vastuussa omasta hyvinvoinnistaan eivätkä syyttele tai koeta muuttaa toisia.
Mm läheisriippuvat sallivat rajanylityksen kaltoinkohtelulla mutta ei esimerkiksi toisen erillisyyttä, vaan puututaan toisen toimintaan "neuvomalla" , vaatimalla ja "selittelemällä" koska tiedetään paremmin.
Eli tietynlainen kaikkivoipaisuuden harha vaivaa heitäkin ; rajattomasti koetetaan muuttaa toista (ehkä mahdotontakin) ihmistä.
Symbioosimaisessa rajattomuudessa oma arvo rakennetaan toisen varaan, ei esim uskalleta irrottautua suhteesta tai erota. Jäämällä ei taaskaan ymmärretä omaa vastuuta vaan koetetaan "pumpata" se toisesta ulos.Tällaisia suhteita kuvaa hyvin riippuvuus.
Terveesti rajattu ihminen on kosketuksissa "heikkouksiinsa" ja hyväksyy ne eikä näin ollen esim anna pelkojensa tehdä itsestään ovimattoa tai suodata itseään toisen kautta. Rajallinen ihminen tunnistaa kaltoinkohtelun ja toisen tunnesyöksyt...noh, sen toisen tunnesyöksyksi =)
Uhriutuva käytös, toisten syyttely ja vastuuttaminen omasta hyvinvoinnista sekä itsemme antaminen toisen käytettäväksi on ITSEtuhoista käytöstä ja voi houkutella jopa "terveen" kumppanin kokeilemaan kuinka pitkälle toinen on tyrkittävissä. Tällaista rajatonta kumppania ei "tervekään" voi arvostaa.
Eli paljon puhuttu itsetutkiskelu on tässä kohtaa taas jälleen tärkeää jotta oppii tunnistamaan omat (!!!) tunteensa ja tarpeensa (ja erottamaan ne toisen tunteista ja tarpeista) - vain näin voi olla rajallinen
Elämä suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Tuli mieleeni rajattomat parisuhteet.
Esim nyt vaikka suhde narsistin kanssa.
Lyhykäisyydessäänhän rajat ovat sen ymmärtämistä, missä oma itse alkaa ja päättyy, missä toinen ihminen. Mikä on vastuullani ja mikä ei.
Terveellä tavalla rajattu ihminen ei tarkoita töykeää, ilkeää tai kuorella suojautunutta sotilasta. Tällainen ihminen tuo tarpeensa esille eikä vastuuta ympäristöä hyvinvoinnistaan. Pitäisi tasapainotella.
Tästä voi päätellä, ettei "terveen rajan" löytäminen tai sen pitäminen ole mikään helppo nakki tai itsestään kasassa pysyvä tila.
Joskus myös tuntuu siltä, että ikään kuin narsisti rajaisi itsensä epäterveellä muurilla mutta ei näe sitä (tai tervettä rajaa) toisten ympärillä, kun taas uhri tuntuu olevan täysin rajaton.
Uhri mm kokee rajojensa nostamisen tai puolensa pitämisen "itsekkäänä" ja ottaa siitä turhaa syyllisyyttä. Narsistilla se on päinvastoin. Näissä suhteissa narsisti rajattomana purkaa pahaa oloaan ulospäin (eikä ymmärrä omaa vastuuta omista tunteistaan), kun taas uhri "imee" toisten tunteita omikseen eikä ymmärrä etteivät ne ole hänen tunteitaan tai vastuullaan.
Mm läheisriippuva tai toisia syyttelevä ihminen kuvittelee voivansa parantaa oloaan ympäristöä muokkaamalla (!!!) kun taas terveesti rajattu ihminen käsittää ettei voi vaikuttaa keheenkään muuhun kuin itseensä.
Suhde, jossa rajat ovat suhteellisenkin terveet, kumpikin ymmärtää olevansa vastuussa omasta hyvinvoinnistaan eivätkä syyttele tai koeta muuttaa toisia.
Mm läheisriippuvat sallivat rajanylityksen kaltoinkohtelulla mutta ei esimerkiksi toisen erillisyyttä, vaan puututaan toisen toimintaan "neuvomalla" , vaatimalla ja "selittelemällä" koska tiedetään paremmin.
Eli tietynlainen kaikkivoipaisuuden harha vaivaa heitäkin ; rajattomasti koetetaan muuttaa toista (ehkä mahdotontakin) ihmistä.
Symbioosimaisessa rajattomuudessa oma arvo rakennetaan toisen varaan, ei esim uskalleta irrottautua suhteesta tai erota. Jäämällä ei taaskaan ymmärretä omaa vastuuta vaan koetetaan "pumpata" se toisesta ulos.Tällaisia suhteita kuvaa hyvin riippuvuus.
Terveesti rajattu ihminen on kosketuksissa "heikkouksiinsa" ja hyväksyy ne eikä näin ollen esim anna pelkojensa tehdä itsestään ovimattoa tai suodata itseään toisen kautta. Rajallinen ihminen tunnistaa kaltoinkohtelun ja toisen tunnesyöksyt...noh, sen toisen tunnesyöksyksi =)
Uhriutuva käytös, toisten syyttely ja vastuuttaminen omasta hyvinvoinnista sekä itsemme antaminen toisen käytettäväksi on ITSEtuhoista käytöstä ja voi houkutella jopa "terveen" kumppanin kokeilemaan kuinka pitkälle toinen on tyrkittävissä. Tällaista rajatonta kumppania ei "tervekään" voi arvostaa.
Eli paljon puhuttu itsetutkiskelu on tässä kohtaa taas jälleen tärkeää jotta oppii tunnistamaan omat (!!!) tunteensa ja tarpeensa (ja erottamaan ne toisen tunteista ja tarpeista) - vain näin voi olla rajallinen
Elämä suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Vastaukset 14
Vanhimmat
No. Voi että. Mitäpä tuohon kommentoimaan muuta kuin että: Hyvä ja punnitseva kirjoitus. :)
Ihmettelen vaan että mistä kumpuaa se toisten muuttamisen tarve kun sitä näkee niin kovin paljon vieläkin vaikka toitotetaankin että vain itseään voi muuttaa?
Totta tuokin!
Paternaalinen altruisti tuntee halua auttaa...ohjailemalla autettavaa oman oikeaksikäsittämänsä tavan mukaan. Tätä meidän kaikkien tulisi välttää. Kai :)
Mutta muuten keskustelu(täällä) on järkevää, sillä se saattaa herättää oivalluksia, ja halun muuttua. Jokainen voi poimia niitä palikoita keskustelusta, mitkä tuntuu hyviltä itsestä.
Eiköhän kaikki lähde siitä, että haluaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Itsensä muuttaminen lienee aika vaikeata - ainakin hidasta se on.
Olisi mukavaa kun kaikki olisi rajattomia, jos sillä tarkoitetaan vilpitöntä avoimuutta. Ei naamioita, ei teeskentelyä, ei epäluuloisuutta.
Ja jokainen voisi vetää rajan(minkä?) kuin taikuri viitastaan, vips, kun loukkaantumisen vaara uhkaa.
Ennen satutettuina taidamme ennakoida jatkotilanteissakin...entä jos...olemme varauksellisia ja pelkäämme.
Tästä aasinsiltana koiriin, haukkuva koira ei pure, mutta pelkäävä saattaa purra pahastikin. Vaikka kilttiä koiraa.
"Eli paljon puhuttu itsetutkiskelu on tässä kohtaa taas jälleen tärkeää jotta oppii tunnistamaan omat (!!!) tunteensa ja tarpeensa (ja erottamaan ne toisen tunteista ja tarpeista) - vain näin voi olla rajallinen"
Näin se on mutta miten olet suhtaunut siihen kun uhrit ovat kertoneet olleensa terapiassa, (henna esim. vuoden) ja vuosikausia vertaistuessa kuten monet muut uhrit, mitä arvelet kun tulevat tälle palstalla niin täällä sanotaan että "sinun pitää tutkia itseäsi" vaikka itse tutkiskelua olisi jo 10 vuotta takana. Esin. tarapiassahan ei tutkita nph:ta vaan autetaan sitä ihmistä alkuun omien tunne solmujen aukaisussa, toisin sanoen tutkimaan itseään.
Toinen syytös on se että kyllä sinussakin vikaa on, ei se nph ainoastaan ollut ainoa syyllinen, kuitenkin juridisesti ja ihmisoikeuksien kannalta katsottuna tekijä on aina syyllinen ja nph on se joka aiheuttaa taraumoja omalla julmalla ja säälimättömällä käytöksellään. Uhrin viat ovat normaaleja joita meissä kaikissa on, eikä ne aiheuta kenellekkään traumoja. Monet tuntemistani uhreista ovat tavallista fiksumpia ihmisiä, vieraanvaraisia ja ystävällisiä.
Nph ei koskaan katso minkälainen ihminen on jonka kanssa hän asuu, vaan käytös on yhtä härskiä aina.
No tärkeäähän on tarttua siihen, että kyseessä on syytös. Ei esimerkiksi ollenkaan itsekseen olla sitä mieltä, että tilanne hallinnassa.. :)
Taas kun itsekseen on sitä mieltä, että tilanne hallinnassa, asiahan on itselle ok.
Tarttumalla ylenpalttisen hanakasti siihen, että muitten taholta nyt satelee syytöksiä niskaan jättäen perustelematta sen, että miksi kokee ja lukee ja tuntee ja haistaa ja maistaa asian syytöksenä.... se taas.... ei ole oikein eteenpäinvievä menetelmä selvästikään, kun katselee seurauksia.
Miksi kokea tulleensa syytetyksi, aina? Onko se traumaa, perusluonnetta vai mitä?? Joskus syytteet kalahtavat nilkkaan niin, että niitä on vaikea potkia irti, silloin voi pysähtyä tarkastelemaan jälleen ITSEÄÄN, että miksi se syyte tällä kertaa niin hanakasti tuntui juuri syyttelyltä, eikä vaikkapa VAAN neuvolta.
Tai syyttely syytteeltä.. Neuvo, ohjeistus, opstus, inhvopätkä, muiden omaa kokemusta.. mitä vaan.. Kokija sen etiketin sille kuitenkin länttää ja sitkeässä näyttää istuvan aina vaan.
Eli, uskon, että sillä kielellä mitä itse käyttää on eniten vaikutusta ... itseen, muitten ohella, niin kokeen vuoksi voisi tuon syyttelyn vaihtaa joksikin toiseksi teonsanaksi.. Kokeeksi..??
OK??
Anybody??
Tästä tulee mieleeni dejaVuuuu :
Aihe kuin aihe niin sama teksti vain toistuu vastauksissa, periaatteessa.
Tietenkään en ole yllättynyt siitä koska on se ennenkin nähty... =)
Sä jauhat noilla syytöksilläs aina vain silkkaa shittiä koska en mä esim sano että kukaan on vastuussa toisen valinnoista vaan päinvastoin. MIksi sä joka kerta vedät ton saman litanian esiin kuin kuurosokea lukutaidoton ?
Höpö höpö ja lopeta toi turha "ääliön leikkiminen".
Enkä mä ole kieltänyt mm narsistin tuhoisaa käytöstä ympäristölleen tms.
Miksi sä valehtelet koko ajan ?
Uhri on "syyllinen" vain siihen ettei ole aiemmin ottanut vastuuta omasta elämästään, hyvinvoinnistaan, valinnositaan jne., eli on vastuussa vain omasta elämästään. Se ei liity pätkääkään siihen mitä toinen ihminen tekee, sen ymmärtää rajallinen ihminen mutta ei rajaton.
En odota vastausta mutta halusin vain sanoa että jauhat p*askaa.
"[Nph ei koskaan] katso minkälainen ihminen on jonka kanssa hän asuu, vaan [käytös on yhtä härskiä aina.] "
Dogmi
Känni.
Missä känni siinä dogmi.
In vino veritas. *poks*
Kumpi poksahti, sinä vai leili? :DD
:-D
Hieno ja puhutteleva aloitusteksti Lynett.
Aloin miettiä tuota rajattomuutta, joka voisi olla kaiken alkulähteenä tälle ihmisen monimutkaiselle käyttäytymiselle. Rajaton ei puolusta itseään ulkoisilta tai sisäisiltä uhkilta tai ärsykkeiltä, ja kiinnittyy niihin turvaa hakevana (koska malli turvallisista rajoista puuttuu) ja siksi toisintaa tai riippuuntuu vääriin toimintamalleihin.
Rajattomuutta ei itse välttämättä edes tiedosta. Sen huomaavat ulkopuoliset, jotka havaitsevat kaltoinkohdeltun, addiktoituneen, samoihin toimintamalleihin jumiutuneen ihmisen. He hienovaraisesti tai rohkeammin puhuttavat tätä, joka sitten loukkaantuu, suojautuu kilpeensä, jatkaa toimintojaan tai alkaa pohtia onko väittämissä perää.
Rajattoman on myös vaikea opettaa turvallisia rajoja toiselle. Rajaton voi olla janan molemmissa ääripäissä esimerkiksi paternaali altruisti tai kaltoinkohtelija. Positiivinen vastavuoroisuus ei välttämättä toteudu kuin osittain, vaikka ihminen kuvittelisi olevansa kuinka välittävä tahansa. Rajojen mataloituminen nk uhrilla aiheuttaa häiriöpiirteitä, joilla saattaa olla pidempi ja haittaavampi vaikutus kuin kaltoinkohtelussa itsessään.
Jos rajaton kokee tarvetta muutokselle, hän ei löydä ulospääsyä kuin uudelleen rakentamalla. Avaimia tähän hän ei saa ulkopuolisilta, vinkkejä kyllä, mutta rakentaminen lähtee omien päämäärien tavoittelusta ja sidosaineena käytetään omaan tilanteeseen sopivia aitaelementtejä.
Toisinaan tässäkin piilee riski. Rajoista tehdään muuri. Suojaudutaan panssarikilven taakse, mutta ei olla valmiita kohtaamaan tunnetasolla itseään. Itsetutkiskelun jäädessä puutteelliseksi, kilpi jää mutta ihminen ei tunnista itsensä sisäisiä tarpeita eikä paranna syvällä olevia haavoja. Toisinaan tämäkin vaihe pitää käydä, ennenkuin on valmis siirtymään seuraavaan, mutta sen tedostaminen paha vain usein tapahtuu kovemman trauman myötä.
Olen käynyt nuo kaikki edellä mainitsemani rajattomuuden vaiheet läpi elämässäni. Tämän asian tiedostamisella olen saanut parannusta moniin alueisiin nykyisissä toimintatavoissani. Hyväksyn senkin, että opettelua on tämä koko elämä, olen vaillinainen mutta reenillä (Lyneä lainatakseni) saadaan eheämpi paketti aikaiseksi.